Kel onni on

Tuli nuo kolme pistettä minullakin (ja vielä kahteen kertaan) mutta minä en Mandyn kans ole sanaillut.
Uskallan sanoa mielipiteeni ihan omalla nikillä, jos sanottavaa on :=))

pitää kyl tosi tiukasti paikkansa..Minä en kyllä enää sano koskaan mitään,koska silloin alkaa tulla alamäkeä..:D

ei täällä ainakaan uskalla ääneen sanoa olevansa onnellinen, heti tulee lokaa niskaan.
Onnellisuutta tosin on monenlaista kuten "voi minä olen niiiiiiiin onnellinen tänään" taikka olen vaan muuten "onnellinen".
Kanssaihmisten onnesta voin ääneen sen sanoa heille sillä olen vilpittömästi "onnellinen"
jonkun muun onnesta.
Tuliko nyt onnea tarpeeksi?
Olen tyytyväinen että sain yleensä herätä uuteen päivään joka toivottavasti tuo minulle vaihteeksi jotain positiivista.

että ihmisten on helpompi ottaa osaa vastoinkäymisessä kuin iloita toisen onnesta? Uskoisin mieluummin, että jaettu ilo on moninkertainen ja jaettu suru tai huoli pienenee.

Muistan kuulleeni jonkun puhuvan kateellisista jumalista, jotka puuttuvat asiaan kuullessaan jonkun "kehuskelevan" onnellaan. Joskus olen itse todennut, että kun olen iloinnut ja innostuksissani kertonut muillekin jostain tulevasta kivasta, se ei sitten jostain syystä ole toteutunutkaan. Olisikohan niitä kateellisia jumalia oikeasti olemassa? ;))

Runonlausujat artikuloivat toisinaan epäselvästi.

Kertokoon siitä muillekkin ja sitten naureskelkoon vihaisten ja katkerien naapurien kateudelle.
Joltisenkin näin menee Jermun epistolan 4 pykälä.
Eka pykälä menee: Olet paras, ei ole muista vastusta.

sen yhden ihanimmista, sitä ei saa missään tapauksessa tehdä, sen tulee ELÄÄ
Näin ei myös rakkaudelle, EI jemmata EI

tuohon hokemaan, - olen kai liian avomielinen, -kerron heti iloni, ja mutta surujani harvemmin.

Tunnustan syylistyneeni itse itsepetokseen onnellisuuden suhteen. Olen kokenut olevani onnellinen eikä ole kyllä oikeasti ollut mitään syytä. Sitten minut "ammutiin alas" sieltä parhainpäinselittelystä tai yltiöoptimistisuudesta. Hyvä se vaan oli. Voi asioita kyseenalaistaakin.

Kaipa sen onnen huomaa, kun sen menettää tai jos joskus osuu kohdalle jotain oikeasti onnellista. Siinä välissä voi haaveilla. Ei se nyt mikään onnen aihe ole: "Heräsin hengissä tähänkin päivään ja taas aurinko nousi", vaikka uusi päivä tuokin uudet mahdollisuudet tullessaan.

Olisitte nyt onnelliset ylpeitä itsestänne, jos toiset vähän teitä kadehtivat :)

Nettimaailmassa pitää Onni ainakin kätkeä:D
Onnilla voi olla monta ottajaa.
Moni voi yrittää sekoittaa välejä minun ja Onnin.

Anna Onnin tulla vaikka edes vain tunnin olla:D

muissa kateutta.

Muuten en kyllä ymmärrä, miksei voisi näyttää avoimesti hyväntuulisuuttaan. Se parantaa paitsi omaa myös muiden elämänlaatua, paitsi ehkä noiden kateellisten. Mutta heidän elämänlaatuaan ei taas juuri mikään muutenkaan paranna joten siitä vaan.

Sen ainakin olen huomannut et, kateellisia riittä senjälkeen ainakin.
Ei vaan jostain syystä osata olla iloisia toisten puolesta, on se kumma juttu.

näköjäs mielipiteet jakautuneet :=))

Noh.. jos mä kertoisin yhden esimerkin, miksi ajattelin, että olis parein myhäillä tyytyväisyyttä vaan itekseen.

Seuraavanlainen on tapahtunut siis useampaankin kertaan:
Tässä yks päivä ystävättäreni kanssa jutusteltiin omista avioeläimist... eikun avioelämistämme (tuliko oikein?) :=))

Mä sítten jossain vaiheessa menin kehumaan, että meillä on avioliitto nykyään niin seesteistä. Ei olla edes riideltykään aikoihin.
Menin seuraavana päivänä töistä kotiin, niin kamala riita syntyi jostain pikkuasiasta. Siinä ovet paukkui (minä paukutin) ja olimme lähdössä taas eri teillekin.
Tilanne kuitenkin laukes, kun sanoin miehelle, että mehän helvetti soikoon ollaan kuin Mervi ja Matti. Yhtä kiihkeä avioliitto. Väliin ollaan eroamassa, ja väliin menee kaikki taas ihan hyvin.
Ukko ei voinut olla nauramatta, ja riita päättyi sillä kertaa siihen :=))

Miten siis selitätte tämän? Jos en olis mennyt kehumaan, olisko riitaa edes tullut? :=))

vaan katkelma Eino Leinon (1878-1926) runosta:

Laulu onnesta


Kell' onni on, se onnen kätkeköön,
kell' aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit' ihmisten.
Kell' onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.


Täällä palstalla ainakin pitää paikkansa, ei saa hiiskua onnesta, ei mielellään.

taitaa olla jotain muuta,,,harvinaisempaa
"lyca till"...
että on lykästänyt jossain jota on toivonut HARTAASTI....

mutta sellaista arki onnea....ei lueta onneksi..
joka itseasiassa ( mielestäni ) onkin oikeaa/parempaa/ kestävämpää onnea..taissiis
SITÄ onnea josta uskaltaisi puhua pelkäämättä että sen menettäisi

harvinaisemman "onnen" kohdalla..taas joudumme toteamaa, että se maistuu makealle, on mettä mielelle, saavuttaminen vaikeaa ja ehkä työlästäkin...ehkä tappeluksen takana...ja muutkin sitä tavoittelevat, ja kun sitä ei kaikille riitä niin tottahan sen menettää...jos kertto ettse on nyt meillä...


eli noteerausjuttu...?

ja tunnin olla.
Onni tuloo, ja tunnin olooo.