En keksi muutakaan paikkaa, johon laittaa tämän tekstin, työkaveri on kyllä aika ujo...
Miten minun tulee menetellä, kun olen saanut aivan hiljan työkaverikseni pahoin puhevikaisen ihmisen?
Tähän asti olen höpötellyt hänelle kaikenlaista ja odotellut vastausta, mutta hän ei puhu paljoa...tykkäisin rupattelusta, mutta on tullut mieleeni että eikö puhevikaiset sitten kovin mielellään juttelisikkaan?
Kun hän joskus innostuu oikein juttelemaan niin kuuntelen häntä kyllä ja olenkin oppinut ymmärtämään aika hyvin häntä ja jos en saa selvää mitä hän sanoo, niin kysyn kohteliaasti että mitä hän sanoikaan. Sitten hän yleensä vaikenee melkein heti...pitääkö häntä kannustaa puhumaan reippaasti?
Ujosteleeko hän minua, että tuomitsen hänet samalla tavalla kun muut työkaverit ovat hänelle ennemmin tehneet?
Miten minun tulee menetellä, kun olen saanut aivan hiljan työkaverikseni pahoin puhevikaisen ihmisen?
Tähän asti olen höpötellyt hänelle kaikenlaista ja odotellut vastausta, mutta hän ei puhu paljoa...tykkäisin rupattelusta, mutta on tullut mieleeni että eikö puhevikaiset sitten kovin mielellään juttelisikkaan?
Kun hän joskus innostuu oikein juttelemaan niin kuuntelen häntä kyllä ja olenkin oppinut ymmärtämään aika hyvin häntä ja jos en saa selvää mitä hän sanoo, niin kysyn kohteliaasti että mitä hän sanoikaan. Sitten hän yleensä vaikenee melkein heti...pitääkö häntä kannustaa puhumaan reippaasti?
Ujosteleeko hän minua, että tuomitsen hänet samalla tavalla kun muut työkaverit ovat hänelle ennemmin tehneet?
Vastaukset 7
Vanhimmat
töitä tekemässä eikä höpöttelemässä.
Kuuntele kärsivällisesti silloin kun hän jotain sanoo ja anna kannatusta hänen puheenvuorolleen jossain palaverissa tms.
Tämä työ ei ole palaveraamista, eikä muutenkaan toimistotöitä...tämä on postinkuljettamiseen verrattavaa työtä, jossa aina autolla kulkiessamme on hetkiä jolloin ei tehdä töitä. Eli kuljetaan kotitalouksesta toiseen, hän hoitaa ajamisen ja minä asiakaspalvelun.
Vai, että puhe `VIKAISEN`???
Mitäs `VIKOJA`, sulla lienee???
Tottahan minussakin on paljon vikoja...yhtäkkiseltään tulee mieleen äkkipikaisuus.
Noh...kuinkas itse sitten sanot ihmisestä, joka änkyttää puhuessaan? Onko änkytysvika sitten hienompi sana sinusta tai jos ei sitä vika -sanaa saa käyttää niin mikä sitten on se hieno virallinen sana?
En todellakaan hauku tätä ihmistä, me olemme ystävystyneet työni aikana...
Ekaksi täytyy sanoa, että vaikutat tosi kivalta ihmiseltä tuon kirjoituksesi perusteella. Yrität sinnikkäästi luoda kontaktia toiseen, vaikka toinen ei ehkä uskalla antaa itsestään vielä paljoa. Lisäksi et välitä muiden mielipiteistä, vaan olet halunnut muodostaa omasi ko. henkilön suhteen.
Minua itseäni vaivaa ujona se, että ihmiset luopuvat toivosta, eivätkä enää juttele kanssani, jos en vastaakaan heti aluksi värikkäästi ja pitkillä lauseilla. Tykkäisin höpötellä ihmisten kanssa, mutta vie aikaa että voin luottaa toiseen ja höpötellä vapautuneesti. Monet kyllästyvät odottamaan ja leimaavat minut heti tylsäksi ja mykäksi tyypiksi.
Työpariasi tuntematta on vaikea sanoa, miksi hän ujostelee sinua. Syy voi olla puheviassa ja sen ujostelemisessa. Tuosta kertoo ainakin tuo häkeltyminen. Sinun pitää vain yrittää olla, kuin et huomaisikaan koko puhevikaa. Yritä kuunnella tarkkaavaisesti, mitä työtoverisi sanoo ja jos et saa selvää, kysy vaikka jotenkin tähän tapaan: "(Täällä on niin kova melu) että en _kuullut_ mitä sanoit. Voisitko toistaa?" Näin asetellusta kysymyksestä ei välttämättä saa sitä kuvaa, että puhevika häiritsisi ymmärtämistä. Ehkä kaveri uskaltautuisi sitten toistamaankin.
Voihan tietysti olla, että työkaveri on muuten vaan hiljainen, eikä edes tykkää puhua paljon. Puhu hänelle yhä normaalisti, mutta älä ole koko ajan suuna päänä. Kaveri saattaa myös kaivata hiljaisia hetkiä. Itselleni tulee joskus ahdistava tunne erityisen puheliaan ihmisen seurassa, kun tuntuu että pitäisi olla koko ajan vastaamassa ja kun juttua ei tule niin nopeaan ja partaveitsen terävästi kuin häneltä...
Ensinnäkin, kiitokset kehuista!
Olen todellakin luonteeltani sellainen ihminen, että en halua rakentaa mielipidettäni toista ihmistä kohtaan muiden sanojen perusteella, nimittäin kokemusta on, että monet ihmiset todellakin haukkuvat toisia ihmisiä liian hätäisesti...tämän takia olen töissä saanutkin yhden ihmisen inhoamaan minua, koska en ole kuunnellut häntä että pitäisi vihata työkaveriani. Ihmeellistä, miten joidenki mielestä jokaisen ihmisen pitäisi ollakin jokaisesta ihmisestä samaa mieltä että kun toinen sanoo, että sitä ihmistä pitää vihata niin jokaisen pitäisi häntä vihata?!
Mä oon ennen ollut sellainen ujo ihminen, kuin sinäkin etten paljoa uskaltanut kellekkään puhua kun olen ajatellut, että suuttuvatko he jos sanon jotain tms. Sainkin ujouden takia kunnon vihamiehen, joka puhui selkäni takana pahaa minusta ja yritti erottaa meidät mieheni kanssa. Kerran sitten voitin ujouteni, kun tämä minun vihamieheni viimeisen temppunsa...kuulin, kun hän sanoi miehelleni keittiössä ollessani olohuoneessa, että "Mitä teet tuollaisen naisen kanssa?" Pomppasin siitä paikasta keittiöön ja huusin tälle vihamiehelleni, että mikä oikeus sinulla on tulla meille tänne määräilemään miten mieheni pitäisi elää?! Siitä lähtien hän on vältellyt kyläilyä ja nyt myöhemmin yrittänyt ystävystyä kanssani, mutta en halua olla hänen hyvä ystävänsä kun tiedän mitä hän tekee toisille ujoille ihmisille ja tietysti muillekkin mukaville ihmisille.
Olen edistynyt työkaverini kanssa sillä tavalla, että hän juttelee välistä pitkäänkin kanssani ja puhevikakin on hieman korjaantunut, kun hän on huomannut, että todellakin kuuntelen häntä. Välistä hän kyllä jännittää alkuviikosta (etenkin maanantaisin) vielä seuraani, mutta asia korjaantuu kyllä iltapäivästä ja perjantaina jo jutustellaan kovasti kaikenlaista maan ja taivaan väliltä...lisäksi hän haastelee KAVERINA minua joka paikkaan hänen kanssaan, mutta se asia on jo ihan eri asia sillä puolisoni ei pidä siitä, että käyn vaikka kahvilla hänen kanssaan, jos työaikaa jää vielä jäljelle eikä viitsisi vielä työpaikalle mennä. Pari kertaa olenkin käynyt hänen kanssaan kahvilla (ja se todellakin on vain pelkkää kahvittelua kavereiden kesken), mutta kaippa se on lopetettava puolison takia.
Meidän juttumme nimittäin eivät ole mitään treffi -juttuja...työasioista vaan höpöttelemme.
Luultavasti syy työkaverisi hiljaisuuteen ei ole vain puhevikaisuus, koska itsekkin puhevikaisena tiedän useimmille sanoille löytyvän vastineet. Hän on mahdollisesti vain hiljainen ja ujo luonne. Kannattaa jatkaa juttelemmista vain samaan tyyliin ja olla huomioimatta ppuhevikaa:))