Sen voi nähtävästi saada kosteusvauriokiinteistöistä! KUKA tietää enemmän tämän tyyppisestä astmasta? Onko näitä tapauksia paljonkin? Mitä lääkärit ja tutkijat tekevät heidän hyväkseen? Eteneekö sairaus ja miten sairaus ilmenee?
KYSYMYKSIÄ on, vastatkaa ne jotka tiedätte?
Onko kouluissa lapsilla mahdollisuus sairastua tuollaiseen astmaa jossa avaavat astmalääkkeet ovat tehottomia?
HUOLESTUNUT olen, hyvin huolestunut!
KYSYMYKSIÄ on, vastatkaa ne jotka tiedätte?
Onko kouluissa lapsilla mahdollisuus sairastua tuollaiseen astmaa jossa avaavat astmalääkkeet ovat tehottomia?
HUOLESTUNUT olen, hyvin huolestunut!
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ei Suomessa kuolla astmaan. On erilaisia lääkkeitä erilaisille astmoille. Kokeilemalla selviää.
kyllä toki Suomessa voi kuolla astmaan. Tässä lisätietoja, jotka valitettavasti ovat 90-luvulta: http://www.ebm-guidelines.com/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=D70020.htm
Äskettäin oli uutisia tutkimuksesta, jonka mukaan keskivaikean ja vaikean astman hoito Suomessa on varsin huonolla tolalla. Vaikean astman hoito on onnistunut huonosti ja kyseessä on potilaiden elämänlaatua voimakkaasti heikentävä sairaus.
Ei ole pitkää aikaa siitä kun lehdessä luki (NYT KESÄLLÄ 2008) että nuori nainen kuoli astmakohtaukseen muistaakseni Nastolassa. Hätäkeskukseen oli otettu yhteyttä, mutta sieltä ei ensimmäisen ilmoituksen jälkeen lähdetty liikkeelle ja toisen avunpyynnön jälkeen olikin sitten myöhäistä nuori tyttö menehtyi astmakohtaukseen.
Toiseksi olen itse homekouluista sairastunut opettaja ja diagnoosina TTL:n altistuminen kosteusvauriomikrobeille (ammattiastma). Olen tässä pari vuotta mietiskellyt ja ihmetellyt miksi minun astmaani ei nämä astmalääkkeeni auta. Hengitän aamuin illoin seretide 50/500 joka vaihdettu välillä beclometiin. Singulair tabu iltaisin, lisäksi parin viikon prednisolon kuureja 5-6 kertaa viime vuoden aikana. Kesä menee aina hyvin ja kun työt alkaa niin oireilu alkaa lievänä kunnes loka-marraskuussa tilanne menee niin huonoksi että joudun jäämään sairaslomalle. Viime vuonna olin 4.5kk s-lomalla kun mitkään lääkkeet ei auttaneet. Silloin kun rintaa polttaa ja hengitys on vaikeaa ei esim. ventoline auta yhtään mitään ei beclomet, seretide tai singulair. Prednisolon auttaa mutta kun kuuri päättyy oireet alkavat entistävoimakkaampana.
Joten ei tämä mielestäni ole "tavallista astmaa", jos nyt sellaista edes on. Joka tapauksessa astmalääkkeet ei estä oireilun alkamista ja kun oireilu alkaa ei lääkkeet vaikuta mitään. Työterveyslääkäri vain ihmettelee miksi ei auta kun "onhan sinulla kuitenkin todettu astma" ja "en minä ainakaan uskalla suositella lääkkeiden lopettamista".
Jaa-a luottaako lääkäriin vai ei. Olen luottanut...., mutta silti mietin onko minulla kuitenkaan astma vai mitä tämä oikein on.
Minulla on homeista tullut astma ja sen on erittäin vaikeahoitoinen. Ne helpot astmalääkkeet ei vaan auta, vaikka vetäis niitä kaksin käsin. Ja tähän sitten lopuksi nimenomaan kuolee juuri tukehtumalla. Muutamia läheltä piti tilanteita on ollut, joten tiedän sen tukehtumistunteen. Tämä astma on ihan eri sairaus kuin se perinteinen, vanhakantainen Kela-astma.
En heti keksi mitään sairautta, mihin joku ei olisi voinut kuolla. Kuitenkin ottaen huomioon, että Suomessa on satoja tuhansia astmapotilaita, niin noin sadan henkilön vuosittainen kuolleisuus (joka enimmäkseen liittyy vanhusväestöön) ei oikeuta käyttämään siitä nimitystä kuolemaan johtava sairaus tai että astmapotilaiden pitäisi pelätä kuolevansa.
Tilastokeskuksen sivuilta löydät kuolleisuustilastoja. Niitä tutkiessasi muista, että astmaa siis sairastaa sadat tuhannet ihmiset.
jotkut ovat saaneet apua immunoglobuliinihoidosta. Siitä puhuvat myös jenkkiläiset tutkijatkin vakavan astman hoitomuotona. Asiasta on ollut keskustelua täälläkin.
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000016295387
" Recent studies suggest that T cells from steroid resistant asthma will respond to the anti-inflammatory actions of intravenous immunoglobulin and enhance their GCR binding affinity thus providing a rationale for use of this agent in the management of these patients."
Vaikka et keksi sairautta mihin voi kuolla.. ei se haittaa kun ei sitä kukaan sinulta odotakkaan. Tutki vaan rauhassa tilastoja - varmasti jokainen johonkin kuolee.
Pointti oli se, ettei tähän "astmaan" tehoa tavalliset astmalääkkeet ja tukehtumisen tunne ei todellakaan ole miellyttävä. Kokeile vaikka itse säännöllisin välajoin, niin saat edes hiukan tuntumaan ongelmastamme. Ei tätä sairautta toivo edes pahimmalle vihamiehelle... niin ja puhumattakaan muista ikävistä oireista, joita "homeet"/mikrobit meille sairastuneille aiheuttaa. nivelsäryt, limakalvojen aukeamiset, tajuton väsymys, useita kuukausiakin kestävät "flunssan kaltaiset oireilut".
Todella kylmää ja suppeaa on ajatusmaailmasi, jos todella noin ajattelet - surullista!
mm.vaikeaa astmaa homealtistumisen seurauksena. En kuitenkaan katso tarpeelliseksi pelotella ihmisiä kuolemalla joka käänteessä, kuten täällä toisilla on tapana.
lääkäriä jos 2 vuotta olet oireillut eikä lääkityksesi ole mitenkään sinua auttanut.
Mitä vielä odotat?
Olen ollut jo kahden eri keuhkolääkärinkin "hoidossa" määriä lisätään ja sitten kortisoni kuureja kun tavalliset astma lääkkeet ei tehoa.
Ei puhettakaan että lääkäri antaisi lupaa lopettaa lääkkeitä.
Siksi tämä on niin vaikeaa, kun kuitenkin haluan uskoa että erikoislääkäri tietää mitä tekee.
altistuu jatkuvasti, eikä sitä lopettamistä MISSÄÄN tapauksessa saa tehdä omin päin. Se tehdään lääkärin seurannassa ja lopettamisen jälkeen tehdään spirometriat, pef-seuranta yms. mitä nyt keuhkolääkärisi seurantana ylipään pitääkin.
MISSÄÄN tapauksessa ei myöskään pidä käydä lääkärillä, joka ei seuraa sairautta, ei pyydä pitämään pef-seurantaa, ota keuhkokuvia ajoittain, jne.
Jos käyt lääkärillä, jonka luona vain juttelet sairaudestasi, ei ole mitään seurantoja mitä tarkastellaan, siis KIRJALLISIA seurantoja, sillä kukaan ei ihan oikeasti muista ja pysty seuraamaan astmansa tilannetta ihan vain muistin varaisesti.
Pef-seuranta tulee tehdä kunnolla, kirjata kaikki oleellinen esille ja katsoa miten se päivittäin ja viikoittain muuttuu, jos muuttuu. Miten lääkkeet auttavat, miten paljon avaava avaa, vai avaako - koskaan.
Kuulin eräältä ystävältäni, että hän käy lääkärissä, mutta mitään seurantoja ei tehdä, ei mitään labroja, ei keuhkokuvia, lääkkeet vaihtuvat aika ajoin, määriä vaihdellaan ja tehdään ns. koekäyttöjä. Kaikki tämä muistin varaisesti, ei mitään kirjallista seurantaa... TÄMÄN tyyppinen seuranta ei ole sitä, millä koskaan päästään tilanteeseen jossa voidaan päättää asioita suuntaan jos toiseen.
Seurantaan kuuluvat spirometriat, ja niitä tulee tehdä useasti, mikäli potilaan tilanne vaihtelee tai etsitään vastausta kysymyksiin.
Pitäkää itse kirjallista seurantaa oireista, lääkityksestä, labroista, spiroista ja käykää ne lääkärinne kanssa lävitse. Varatkaa pidempi aika, tai miten lääkärinne kanssa asiasta sovittekin. 20-30 minuuttia on tosi lyhyt aika silloin, kun sairaus on vaikea, eikä lääkityksestä olla varmoja. Jos sairastaa selkeää ja hyvin hoitotasapainossa olevaa astmaa tuo aika riittää hyvin, epätasapainoiseen vaikeaan astmaan tuo aika ei riitä mitenkään. Ja valitettavasti se menee niin, että lääkäri ei voi auttaa yli tuon ajan jatkuvasti, vaikka usein niinkin tapahtuu. Mutta hänelle kuuluu korvaus tehdystä työstä, joten varatkaa pidemmät ajat, tehkää ne kirjalliset seurannat ja käykää asioita lävitse, pyytäkää lähetteitä spirometriaan, labroihin, keuhkokuviin, silloin kun sitä tasapainoa sairauteenne haetaan. Kerran vuodessa, tai puolessa ei riitä. Keuhkokuviin kyllä ja ehkä niitä ei oteta edes puolivuosittain, vuosittainkaan, jos ongelmia ei akuutisti ole, mutta spirometria ja labrat tulee tehdä useammin.
Pef-seurannan ja mieluiten myös FEV1 seurannan tärkeyttä ei voi väheksyä, ja ne tehdään kirjallisesti. Ei siten, että joo kyllä mulla ne vähän heittelee... ja mielessäsi mietit ettet ole niitä edes kunnolla päivittäin samaan aikaan edes koskaan tehnytkään...
Ex-keuhkolääkärini oli rento ja hauska tyyppi, mutta kun tuli puhe seurannoista oli nootti selvä, jos näitä ei ole tehty, niin mitään muutoksiakaan ei voi tehdä. Seurannat tuli tehdä kunnolla ja kirjallisesti, tuoda hänelle tarkastettavaksi ja samalla hän tarkasteli Piko1 mittarini lukemat myös, siihen jää 99 lukemaa muistaakseni ja siitä näki osan seurantaa.
Mutta pelkkä mittari ei riitä, sillä se kirjaa kolmen minuutin aikana tehdyistä puhalluksista parhaan arvon ja jättää sen voimaan. Mittarin lisäksi teet sen seurannan ja kirjoitat mitä lääkkeitä, mitä oireita ja ongelmia... ja tarvittaessa mittailet myös pari kertaa päivässä lämpösi myös.
Jälkikäteen noita papereita on hyvä katsella, seuranta on ikävää, mutta jos sen tekee säännöllisesti on siitä suuri hyöty, ja ikävämpi on se epätasapainossa ja väärin lääkitty sairaus.
Mitä vähäisemmillä lääkkeillä pärjäät sen parempi.
Mutta lääkkeitä ei saa lopettaa IKINÄ ominpäin, oli palstalla sitten miten paljon kritiikkiä lääkäreitä kohtaan tahansa, ei meistä kukaan taida pärjätä ilman lääkäreitään. Ainakin se on ikävän turvattoman tuntuista, omakohtaisesti toivoisin, että pääsen tilanteeseen jossa voin käydä hyvillä mielin seurannassa harvakseltaan, ilman sitä miettimistä huijaanko jotakin vakuutuspuolta olemattomalla ammattitaudillani vaiko en. Siitäkin huolimatta, että minulla on todettuna ammattitauti, koen tilanteeni siten.
En ole huijannut sairauteni aikana, en sitä ennen, enkä todellakaan halua olla se, joka huijaa ketään koskaan. Asiat ovat tässä kohdin mustia tai valkoisia, ei raidallisia tai ruudullisia.
tapoihin näyttää kuuluvan se, että jos puhuu jostakin, josta ei saisi puhua, kuten kuolemasta, niin vakio tulkinta on, että peloitellaan tai hysterisoidaan. Meillä metsäläisillä on totisesti matkaa, että saavuttaisimme eurooppalaisen sivistystason ja rohkeuden puhua asioista syyllistämättä keskustelukumppania.
ja siinä lähinnä ja vain tätä osaa, ilman kritiikkiä suuntaan tai toiseen
"ja tukehtumisen tunne ei todellakaan ole miellyttävä."
ja syynä on se, etten ole tuntenut tukahtumisen tunnetta itse, ehkä eniten TTL:n altistusten jälkeen, mutten silloinkaan tuntenut tukahtuvani. Minulla keuhkot ovat sairaan kipeät, en koe sitä tunnetta tukahtumisena ollenkaan. On vaikea hengittää syvään, mutta en ole tukauhtumassa, vaikka hengittäminen onkin vaikeampaa ja sattuu. En oikein tiedä miten selittäisin...,
Mietin vain, onko sairautesi pidemmällä ja tuleeko tuo tilanne eteen myöhemmin minullakin? Aika pelottava tulevaisuudenkuva kyllä.
Äskettäin siivoilin ja keuhkoalueeni kipu salpasi minut täysin liikkumattomaksi. Kipu on sellainen, ettei tule kysymykseenkään tehdä muuta kuin pinnallisesti hengitellä ja pitää jostakin kiinni, kuten nyt kun seisoin keittiön työpöydän vieressä. Mutta kipu menee nopeasti ohitse, se kestää sen, ettei välttämättä sitä toinen edes samassa tilassa oleva huomaa, jos ei näe kasvoja.
Oletko saanut tuon tyyppisiä "kohtauksia"? Millainen tuo sinun tukahtumisen tunteesi on?
Ei ehkä kaikkein kivoin keskustelu, mutta mietin onko kyse samasta sairaudesta, sen eri vaiheesta vain, vaiko ei?
hänellä, jonka toimintaa kritisoit. Vaikka söisi jäniksen papanoita, niin tämä homeastma on ja pysyy, sillä altisteettomat tilat on lähinnä vitsi.
pätee sama kuin aviomiehen eli ei se vaihtamalla parane.
toinen kirjoitukseni, kysymys toiselle sairastuneelle koetaan ahdistavana ja pelotteluna. Mutta minusta kuolemasta saa ja pitääkin puhua. Me elämme ja kuolemme. Jos kuolemasta ei saa puhua, teemme siitä ahdistavamman mitä se itse asiassa onkaan. Niin elävillä kuin kuolevillakin pitää olla oikeus puhua elämän alusta ja myös sen lopusta.
Kun saattohoidimme Pappaa, hän mietti lääkärin sanoja ja ihmetteli miksi yhä eli, vaikka lääkäri oli puhunut kolmesta kuukaudesta. Hänelle jäi mieleen tuosta käynnistä se, ei kokonaisuus mitä lääkäri puhui, hän kertoi, että ilman hoitoa ja vähänkin myöhemmin tilanne olisi ollut tuo, mutta kun sädehoitoa voitiin antaa, se antoi muutamia lisäkuukausia elämään.
Olisi ollut ahdistavaa, jos Pappa ei olisi voinut puhua tulevasta kuolemastaan, joka oli vääjäämätön. Eihän se helppoa ollut, mutta ajattelin että meille sen on oltava helpompaa kuin Papalle ja meidän tulee hyväksyä tilanne siten, että helpotamme kuolevan elämää, ei heittäytyä vielä hänen hoivattavaikseen ja kieltää se tosiasia, että jätämme jatkuvasti hyvästejä.
En vastusta tuota ohjelmaa, viimeiset sanat, vai mikä sen nimi olikaan. Miksi vastustaisin? Miksei meillä olisi oikeus puhua kuolemasta ja kohdata kuolemaa ja samalla miettiä miten itse kukin sen haluaa kohdata. Valmistaa itseään ja läheisiään tilanteeseen johon joskus vääjäämättä joutuu. On huojentavaa muistella Papan toiveita ja sanoja, hän elää mukanamme sanoissa ja teoissa. Eikä sanat loppuneet kuolemaan, muistan miten hän kertoi kuusiaidan hoidosta, mitä toivoi ja mitä piti tarkkailla. Jos kiellämme kuoleman, kiellämme samalla elämän.
olen samaa mieltä kanssasi, ettei altisteettomia tiloja näytä olevan. Ei niitä ainakaan ole minulle löytynyt, eikä niitä enää etsitäkään.
Alkuun olin varma, että paikasta A, siirtymällä paikkaan B, tilanne on ok. Ei se vain mene niin. Tekijöitä on liikaa. Samoja henkilöitä kulkee molemmissa tiloissa, tiloissa on samoissa paikoissa olleita tavaroita. Ja vaikka kerrot, ettet kestä ko. paikasta tuotuja tavaroita, niitä huoneeseesi tuodaan. Ei sairastuneita oikeasti ymmärretä, ei sitä että kaikki saastunut materiaali, tavarat ja se että sama siivooja siivoaa taloa ja kuljettaa ne ongelmat jätekärrynsä ja varsin likaisten rättien, moppien, pölynimurin kanssa sinne ns. puhtaaseen tilaan.
Se nyt ei vain toimi niin. Kielsin aikana, että siivoja ei saa käydä työhuoneessani, siivoan sen itse. Kun naapurihuoneeseen tuli uusi työkaveri, kaikki tavarat tuotiin hänelle työhuoneeseen sieltä alueelta missä sairastuin. Ja tämän henkilön kanssa oli tarkoitus tehdä töitä... ei se riitä, että ne muutamat omat neliöt ovat puhtaat, jos matka työhuoneeseen menee kaikkien vanhojen ongelmien kautta... ja silti sitä pidettiin ns. puhtaana työtilana. Ei siellä ole kosteutta, ei sisäilmaongelmaa, ei edes silloin kun vedet tulivat sisään ja betoni haisi hillittömästi. Paikkaan ei tullut kosteusvauriota, se kuvatettiin ja haju oli vain olemassa, ei sitä pidetty minään ongelmana. Kävelet sitä kostunutta käytävää pitkin, mutta muista pitää huoneesi ovi kiinni, ...
Nämä puhtaat tilat ovat myytti, jonka murtamiseen ei tarvita Myytinmurtajia!
altistumisen asteesta.
Ollessani huonoimmillani reagoin monissa tiloissa. Noh, nyt pystyn oleskelemaan joissakin sellaisissa, missä aiemmin en pystynyt (esim. voin lainata kirjoja lähikirjastosta - siitäkin huolimatta, että varmasti kirjat ovat kiertäneet myös homekodeissa). Aikaisemmin jouduin heittämään pois kaikki työpaikan paperit ja töissä pitämiäni vaatteita.
Elämäni ei ole ihan samanlaista kuin ennen: tulipahan todettua nelisen viikkoa sitten, että puolisentoista tuntia kosteusvauriotilassa sairastutti kunnolla. Mutta edellisen kerran sairastuin hometilassa viisi kuukautta sitten! Voin käydä elokuvissa, teatterissa ja konserteissa. Oma teoriani on, etten enää reagoi niin herkästi alhaisiin pitoisuuksiin. Silti olen paljon herkempi kuin sellaiset, jotka eivät ole homeille altistuneet.
Summa summarum, mitenhän ajatukseni kiteyttäisin. Eli varmasti on sellaisia, jotka eivät pysty välttämään altistusta (elleivät sitten eristäydy täysin omaan kotiinsa). Mutta sitten on sellaisia, jotka pystyvät, koska eivät ole herkistyneet aivan yhtä voimakkaasti. Itse en esim. reagoi ulkoilman homeisiin, ja olen käynyt tänäkin syksynä sienimetsässä. Ja kosteusvauriotiloissakin pystyn näemmä oleskelemaan melkein tunnin (riippuen miten pahasti vaurioitunut, tuossakin mainitsemassani tilassa en ensimmäisen tunnin aikana reagoinut.) Joten jossakin virastossa asiointi - jos siellä ei tarvitse oleskella pitkään - onnistuu.
Jostain syystä (ei siis keuhkolääkärinikään osaa tarkalleen ottaen selittää miksi). Jep joo valtava polte keuhkoissa keuhkoputkissa ja nielussa - limakalvot aivan hehkuvat. Tunnetta kuvasin lääkärille "on kuin joisi desilitran bensaa ja heittäisi tulitikun perään. Tätä on ollut jo vuosia nyt olen viimeisen 1,5 vuoden aikana saanut yht noin kymmenkunta tukehtumiskohtausta. Voisi sanoa että tilanne tulee päälle nopeasti ja ventolinea ei siinä tilanteessa ehdi hakea tai voi edes ottaa vaikka olisi taskussa. Tuntuu että ilmaa ei saa vedettyä sisään kuin nuppineulan kokoisesta reiästä. Kaikki energia menee siihen että saako henkeä vai ei. Jos se tulee maatessa niin vaistomaisesti sitä kääntyy vatsalleen tai kontalleen ja yrittää vain saada ilmaa. Pahin yleensä menee muutamassa minuutissa ohi mutta kun tilanne hieman kohenee ja pystyy ottamaan ventolinen niin ei se kyllä yhtään auta ainakaan minulla.
Sairaus on n.20v ollut mutta vasta 2000-luvun alussa TTL:n ammattiastma diagnoosi.
vaikutusta on myös sillä, millaisessa homeiden, toksiinien, supermyrkkyjen ja sädesienien, sekä viemärikaasujen sekamelskassa on altistunut. Uskon myös, että he, jotka oireilevat myös ulkoilmasta, ovat pahimmassa jamassa, kun etsitään niitä ns. puhtaita tiloja. Yhtälö voi kertakaikkiaan olla täysin mahdoton. Ainut vaihtoehto on ehkä kotona tehtävä etätyö, mutta se voi olla täysin mahdotonta useimmissa ammateissa.
oireilen ulkohomeista.. IgE:tä löytyy samoille kuin työpaikalla, valitettavasti osa työpaikalla kasvavista on myös yleisiä ulkohomeita..
altistuin sädesienelle ja sen toksiineille..
materiaalinäytteessä kasvoi penicilliun 1,5 milj/g, oon sille allerginen..
kun en pärjää töissä pitäisi muka tehdä ny taas työpaikkapefseurantaa.. vakuutus lakkas maksamasta .. kela ei korvaa.. siis työkyvyttömyyseläkekö, ai niin kelan mielestä työkykyinen, koska ammattitauti..
kaadunpa siis saappaat jalassa ja saan anafylaktisen reaktion niin ei tarvitse enää miettiä..eikä elvyttää..
remontista huolimatta vanhoista tavaroista välittömiä oireita.. eikä remontin status ollut kosteusvaurioremppa.. ilman suojauksia purku.. ja taas jotkut raukat töissä remonttipölyn seassa.. aijuu ei saanut pelotella..
Jouduitko ammattitaudin toteamisen jälkeen samalle vanhalle työpaikallesi, jossa altistuit? Juttu on nyt niin, että kai sinulla on oma hoitava erikoislääkäri, keuhkolääkäri sopivin, varaat sinne ajan ja selvität tilanteesi. Vakuutusyhtiö nyt on sellainen kettu, että se yrittää kokoajan luistaa näistä ammattiastmoista. Jos on ammattitauti ja et pärjää työpaikallasi, niin maksaja on selvä eli se on se vakuutusyhtiö. Kela ei halua ammattiastmoihin selvästikään sotkeutua. Sieltä ei siis saa mitään, koska tulkinta on se, että työnantajan on korjattava työtilat eli tämä on se hassu juttu, kun kelan mielestä rakennus sairastaa, et sinä. Juuri noin hienosti asia minulle selvitettiin. Valtakunnantasolla pitäisi puuttua siihen, miten Kela kohtelee homesairaita.
Tähänhän koko systeemi tähtää, että saataisiin sinut pois päiviltä kuormittamasta Kelaa, vakuutusyhtiötä, työnantajaa, työsuojelupiiriä, jne. Olet kallis, liian kallis koko systeemille.
Voimia toiselta samassa veneessä olevalta.
julkisten rakennusten kunto ei houkuttele niitä enää testaamaan..
keuhkolääkärillä käyn säännöllisesti..valitus vakuutusyhtiössä viime vuodelta.. todella syvältä tämä systeemi..
vaikka on liian sairas käydäkseen sateella kaupassa on tarpeeksi työkykyinen vakuutusyhtiön mielestä..
eristäytyminen on ainoa keino tervehtyä, kun lääkkeet on tapissa..
Oletko vielä homeisissa tiloissa?
Käytän jatkuvasti astmalääkitystä (monen merkkisiä).
En silti kestä yhtään hometaloja ja hometalon hajuisia ihmsisiä.
Käytin äitiäni helmikuussa OYS:n keuhkopoliklinikalla (jossa on hometta) ja jouduin viikoksi 40 mg:n kortisonikuurille.
Kesäkuussa kävin muutaman kerran (tunnin - pari) kahdessa homepaikassa ja jouduin kolmen viikon kortisonikuurille. Luennot olivat niin mielenkiintoisia.
Nyt taas tiedän, että käännyt heti takaisin, jos menen vahingossa hometaloon. Bussissa joudun vaihtamaan paikkaa, jos 'liian lähellä' istuu hometalon, tupakansavun tai 'väärän hajuveden' tai 'väärän merkkisen pesuaineen tai hajusteen' hajuinen ihminen.
Meidän sairaudessamme ensisijainen HOITO on päästä homeettomiin tiloihin.
Oliko koko viikko 40 mg kortisonia? Minkä merkkistä tuo kortisoni oli? Miksi viikon kuuri oli 7 x 40 mg per päivä? Siihen tietoon mitä omat lääkärini noista kortisonikuureista kertoivat, ei se kyllä pitäisi mennä noin. Ei noin suuria määriä ja ilman laskevia annoksia.
Mutta kerro mitkä perustelut oli tuolle kuurille ja miksi se oli noin raju?
aloitus 40 mg, kesto 4 viikkoa, laskevilla annoksilla (jätin kyllä itse kuurin kesken kolmen viikon paikkeilla). Olin jo aiemmin jättänyt kuureja ottamatta ja lääkäri ehdottomasti kielsi keskeyttämästä enää jos halusin parantua. Sairaus jäi sitten mysteeriksi, kun se ei ollutkaan alveoliitti, vaan lievä astma johon ei jostain syystä millään riittänyt suuri astmalääkeannostus. Minulla kyllä alveoliitin oireet menivät sillä kertaa ohitse.
Ymmärtääkseni viikon kuurissa ei tarvita laskevia annoksia.
kortisonikuureista sitten kovin eri mieltä.
Ja joo, viikon kuureissa ei ehkä tarvitse laskevia annoksia, mutta jos on syönyt paljon kortisonia se ei kuulemani mukaan enää menekään niin. Käsittääkseni HL on syönyt kohtuu paljon kortisonia, joten viikon kuureissakin voisi olla jo laskevatkin annokset... mutta, yksi sanoo tätä ja toinen tätä. Tiedä sitten mikä kenellekin on hyvä. Toivottavasti tuo kuuritus sopii Hilkkaliisalle, minulle ei olisi sopinut ollenkaan.
minusta on tuntunut, että on niin monta eri diagnoosia kuin on tavannut lääkäreitä :-) Sain vielä viimeiseksi käteen reseptin prednisolonin säästöpakkaukseen kun tutkimukset lopetettiin allergiasairaalassa, niin kuin varmuuden vuoksi. Lievään astmaani niitä en voi tarvita. Olisi ollut kiva saada tietää mitä tautia tässä oikein hoidetaan. No, ehkä joskus. Minä en ole saanut suurempia sivuoireita kortisonista missään vaiheessa ja olen aikanaan syönyt sitä pitkäänkin paksusuolentulehduksen hoidossa. Joskus on pakko valita kahdesta pahasta se pienempi.
minullakin keuhkolääkäri, joka lopetteli kaikki astmalääkkeeni ohjeisti ottamaan ne kaikki kuitenkin matkoille mukaan. Mieheni kanssa mietin, että mistä se "astma" tietää, että olen ulkomailla ja silloin nuo lääkkeet sitten olisivatkinko hyödyksi.
No toisaalta, ehkä altistuksissa tarvitsen lääkkeitä, kortisonitabletteja, spirivaa, erdopectiä, duactia, sympicortia, retafylliniä, mutta yhtä kaikki, avaava ei avaa. Joten oireilu on aina sellaista, jos pahasti sairastun, että olisi syytä tietää mistä lääkkeestä oikeasti on apua.
Soitin tänään potilasasiamiehelle tuonne sairaalaan, syystä etten vieläkään ole saanut pyytämiäni papereita. Asiamies kertoi, että kyllä ne minulle kuuluvat, ja lupasi maanantaina soitella tietoja millä aikataululla edetään, onko syynä ylilääkärin kiireet, vai mikä.
Ehkä ne paperit sitten tulevat, myös se patologin lausunto sekä anestesialääkärin tekstit myös. Anestesia yms. tekstit syystä, että kaikki meni sairaan hyvin, ja haluan tietää itsekin miten päästään näin hyvään tulokseen ja ottaa nuo tiedot aina mukaan missä liikunkin. Kiireessä mikään ei toimi, joten haluan tietää miten tuo nukuttaminen sujui, millä aineilla ja miten hengitysputki saatiin paikoilleen. Jos oli ongelmia niin missä, ja miksi. Sikäli ihan sama, mutta jos joudun vastaavaan tilanteeseen, haluan että myös se tiimi tietää asiat etukäteen.
Vaikeaa tuo omien papereiden saaminen näyttää olevan, tai sitten ne vain hautautuivat ylilääkärin pöydälle työkiireessä. Ehkä niin.
Puhelinpyynnöllä sairaala ei lähetä papereita.
Olen sairaanhoitaja. Toimistoissani lähes aina on ollut hometta. Muutetaan toimistoa puolen vuoden välein. Kesällä astmadiagnoosi. Viikosta kolmena päivänä edelleen olen hometoimistolla. Astmalääkkeet ei auta. Pef-arvot on hyvät mutta yskä,limantulo, limakalvojen kipu ja väsymys ja jnkl painava tunne keuhkojen kohdalla jatkuu.osaako joku sanoa mitä pitäisi tehdä? Ainut mikä auttaa välillä on Prednisolon, mutta kuurin loputtua oireet palaavat.Oln ajatellut ottaa vuorotteluvapaatakin, näkis paranenko.
Välillä koen olevani niin yksin tämän taudin kanssa. Tuntuu, että täällä päin ei ole kellään kyseistä vaivaa kuin minulla, että astmaan ei löydy apua. Päivittäin oireet voivat hiukan vaihdella. Välillä sylkikin menee henkitorveen. Elämä pyörii kokonaan tautini ympärillä.Lääkäri saoo, että voi mennä monta kk ennenkuin limakalvot paranee.Entäs jos ei parane silloinkaan? Voimat menee.Ennen en olis voinut kuvitella että tälläista voi tulla kohdalleni.Miten sinä selviät arjessa?
oLETKO JO PAREMMASSA KUNNOSSA? oLISI KIVA VAIHTAA KUULUMISIA.
mihin aika korkealla oleva lääkäri on antanut vastaukseksi sairauden, mille ei vielä ole diagnoosia olemassakaan.
En tiedä sitä monmimutkaista byrokratiaa miten jokin uusi tauti saadaan diagnisoitua.
Me kaikki olemme näitä taudin uranuurtajia,kärsijiä.ehkä jonkun vuoden päästä tälle on diagnoosi.Mikä lie sairas-talo-oireyhtymä,joka otetaan tosissaan ,eikä vikaa pidetä korvien välissä olevana!!!Toivottavasti löydetään toimivia lääkkeitäkin.Mutta astmalääke on päin....tässä taudissa,sillä ei tämä ole astma.Paljon pahaa vain saadaan aikaiseksi semmoisille joilla ei todellakaan ole astma vaikka hengitys ei kulje.