Ja minkälaisella näppäimistöllä?
Onko sitä tunnettu, kirjallisesti, ennenkin?
Oliko nuorena mustepullo, Täytekynä? Vai jo, Kuulakärkikynä? Vai koulusta varastettu, punainen, "lyijykynä"?
Onko sitä tunnettu, kirjallisesti, ennenkin?
Oliko nuorena mustepullo, Täytekynä? Vai jo, Kuulakärkikynä? Vai koulusta varastettu, punainen, "lyijykynä"?
Vastaukset 37
Vanhimmat
ja elämien kevät...:)
Raukkautta on tunnustaa värierot sinisestä punaseen hih valkonen ??
Mitä se sinulle merkitsee?
Kuinka ilmaiset sitä naisellesi?
niissä, miljoonissa, olen siitä kertonut.
Sieltä se totuus löytyy. Ja suhteeni nykyisiin naisiin ja entisiin naisiini.
Sinullekin.
Jos sitä tietoa kaipaat, niin hakeminen kyllä maksaa vaivan.
Ja kun sen löydät, niin uskon että kysymyksesikin on monipuolisempi.
Tykkääksä musta ja miten?, on aika tylsä kysymys ja usein esitetty, minulle.
Minä sentään rakastan ja laajasti.
esiin vanhoja viestejäsi. Etkö osaa itsekään vastata omaan alotukseesi.
esiin vanhoja viestejäsi. Etkö osaa itsekään vastata omaan alotukseesi.
jospa lukisit uudellen?
onks se rakkautta. Jos on nostalginen fiilis. Yhden biisin takii, joka soi niinku mun sievässä bollassa kokoajan. Ihan hukassa. Sit ei voi olla ajattelematta yhtä..., no kyllä sä hiffaat, mistä mä nyt bamlaan.
t.friidu
Kaikki mikä saa tunteet nousemaan pintaan on rakkautta.
Varsinkin musiikki assosioi paljon tarinoita.
Yksikin musiikki, yksikin katse, saa sen yhdistymään tunteella muistoihin jotka ovat rakkautta.
Ole onnellinen ja rakasta sitä että sinulla on niitä, mitä enemmän, sen parempi. Niistä opit rakastamaan vielä enemmän.
Olet elänyt, olet tuntenut, sielusi on täynnä rakkautta, enemmän kuin minulla on Testosteronia...
Minä en enää tiedä onko minulla rakkautta vai haikeutta.
yritän tuplaa
tää friidu ei enää pelkää, ei mitään.
t.friidu
useat kiukuttelevat, harvat kysyvät.
Ja ne harvat jotka kysyvät, heittävät herjaa.
Sinusta en, tietenkään, sitä usko.
H.
uskaltanut laulaa eka kerran karaokessa! Se musiikki,se joka saa laulaessani tunteet liikkeelle,se että uskalsin laulujen sanoin sanoa "ääneen"--mitä juuri sillä hetkellä tunnen.
Se oli upeeta,niin upeeta että haluan sitä uudelleen!
-B- se vilpitön...
voin vain onnitella rohkeudesta. Sitä se vaatii muutaman kerran. Ja joskus jälkeenkin.
Minäkin laulatin kerran kokonaista laivallista, lauloin Karaokea ja joku tuntematon tyyppi oli mennyt kertomaan tanssibändille. Kutsuivat minut lavalle ja jouduin vetämään Hopeisen kuun.Oli hienoa kun miljoona ihmistä taputti kiihkeästi.
Onneksi muistin sanat, sitä kun joutuu aina laulamaan. Pelotti niin perhanasti, vaikka nuorena olinki bändissä lavalla.
tuntea rakkautta vaikka kynää kohtaan jos tuntee niin?
Ei ole musiikin voittanutta, palvon sitä ikuisesti :)
sillä vaan ei ole mitään tekemistä aloituksen kanssa.
Viisaus vaatii ikää.
sitä on tunnettu rakkautta ennenkin kirjoittamisen välityksellä.
Mulla on kymmeniä rakkauskirjeitä nuoruusvuosilta jemmassa.
Saavat lukea kun olen "poissa"
edessä. Taisi tuo nauraminen sitä tahria.
Rakkautta ei todellakaan, mutta olen aina ihailut
(kateellisena) joidenkin ihmisten taitoa kirjoittaa ja varsinkin silloin, kun teksti pakottaa lukijan lukemaan rivien välistäkin.
Älykäs kirjoittaja siirtää vastuun silloin lukijalle.
niin tiedät kyllä missä me nähdään.. :)
Tv. *Eräs*
ja Stadissa? - Jos, on niin. Kumpaa tarkotat sitä "ensimmäistä" alkuperästä. Vai sitä mikä tuli sen jälkeen, vähä isompaa mestaa? En mä muuten, mut voisin vaikka saada ton "ulkona liikkumisluvan", kuha hoidan tän "muuton" ekas pois alta.
t.friidu
Nyt kirjoittelen kannettavalla läppärillä ja mulla on langaton hiiri.
Ja olenpas kirjoittanut joskus ihan maksettujakin tarinoita. Opiskeluaikoinani tienasin bilerahani kirjoittamalla ruutupaperille kuulakärkikynällä rakkaustarinoita nimimerkillä Reginaan, Elämään ja Mitt Livs Novelliin.
Kirjoitan lasten laululeikkejä itselleni muistiin kirjaksi ja kirjoitan myös omaelämänkertaa muistitikkuun aina kun tulee luova kausi.
Mites itse, oletko jo aloittanut muistelmasi tekemisen?
Mutta kirja on minullakin, kuten kai kaikilla, ollut työn alla jo vuosia, 24, tarkistettua lukua, on valmiina. Ja hirveä määrä aihioita. Koko runko on kyllä ollut valmis jo kauan sitten.
Aikaa menee, viimeisin valmis luku on kai jostain 2004v.
ja sielu
näppäimistöllä...rakastamisen ilmaisu on kylläkivaa
samalla voi ylläpitää 10-sormi järjestelmää
ja siksi...kynäily on jäänyt vähemmälle
mustepullokaan ei aivan vieraaksi ole jäänyt, mutta
siihen liittyy enemmän "kaunokirjallisia" velvotteita, että ei siitä ole ollut tunteen tulkiksi
kyllä kuulakynä ja lyiskäri ovat siinä mielessä
enemmän tunteet kurissa pitäviä, kuin irtomuste
vaan...ehkäpä...ehkäpä...niistä sitten puuttuukin jonkinlaien aitous..
eikös olisi mukavaa, kun palstallakin räiskysi muste tunteiden mukaan... ????
sinun viesteistäsi erottaa ainoastaan allekirjoituksen eka R: n.
Kun oon ihastunut tämän foorumin mieheen enkä saa
mitenkään yhteyttä, niin mikä voisi olla väline ?
Ei auta kynät eikä näppäimistöt. Niistäkin on jo kulunu kakkonen ja nelonen
lue hänen vanhempia juttujaan ja etsi niistä joku asia jonka uskot olevan hänelle läheinen tai tärkeä.
Tee siitä asiasta sitten hänelle viesti, viestissä voisi sitten olla vihje paikasta ja ajasta. Jos hän on suosittu muidenkin keskuudessa käy kyllä niin että hän hukkuu "salakirjoitettuihin" viesteihin ja jos mies on täysin vallaton voi olla että hän ei osaa päättää.
G-mailiinkin voisi avata anonyymin tilin ja antaa osoite. Sinne alkaa kyllä tulemaan kaikenalaista postia, mutta sen tärkeän vastauksen erotat kyllä, ties vaikka sitten vaihtuisivat ihan oikeatkin osoitteet.
Ja mie rakstan!!!!!
rakkaudelle.........
Sulkakynällä viesti kulki kauas, kauan ja vastaus viipyi, mutta hehkuva rakkaus jaksoi odottaa viipyilevinä kuiskeina pitsiverhon takana, laventelin tuoksuisten lakanojen välissä.
Kuulakärkikynällä ruutupaperille nopea viesti "tuutsä". Rockia kuunteleva, purkkaa jauhava neito odottaa, mutta ei kauaa........
Läppärin näppiksellä sanat mukautuvat taustan musiikkiin ja luovat metafoorisen assosiaation läheisyydestä, vaikka vastaus ilmestyy näyttöön hetkessä, kauneuden harha on iäksi mennyt.
Rakkaus on konkretiaa ja illuusio joka on olemassa *aina, jossain muodossa..........
...mutta nykyisin.
Nuorena etsittiin ja koettiin.
Sitten elettiin, iloittiin ja surtiin.
Nyt tämä yksinäisen musta lohduttaja saa jakaa salaisuuteni ja tallentaa tarinani.
sodassa ja rakkaudessa jopa mustepullojen heitto tai akankanto :)
oli, ja tottakai sillä rakastettiin.
Oli ihanaa saada piiiiiiiiitkiä kirjeitä..:)
eikä ole koskaan ollutkaan rakkauskirjeiden rustaajaksi.
Kaikki intohimoiset sanani tippuu rivien väliin, kun yritän vakuutella rakkautta köykäisellä kielelläni.
Hellin toista helpommin sanoillani ja teoillani...
sellainen minä olen...
olla sulle hellä tyyliin vai nypitkö päivänkakkaroita?
en nypi, kun en usko poppakonsteihin mutta hellä ja romanttinenkin olen joskus, kun on sopiva tilanne. :)
Saatanpa peräti hyräillä ja hymyillä itsekseni jos oikein hellytyttää...
kielenkäyttö on vaikeaa.
Joten sinulle jää teot.
Koska sanat jäävät leijumaan.
Onko otteesi sitten yhtä pehmeä?
varmasti olenko tarpeeksi pehmeä.
Toiset voivat olla sitä mieltä, toiset taas ei.
Mutta mielestäni saan takaisin joskus liikaakin hellyytä. :)
Tunnetaan ja joskus luullaan....,rakkautta!
Nuorena en viitsinyt aikaani tuhlata, kuin 'toimintaan'. Nykyisin tulee heikkoina hetkinä raapustettua vaimolle viestejä johonkin lapun laitaan, mutta nekin kuuluvat ennemmin esileikien kategoriaan!
Jos rakkauskirjeitä tarkoitat, niin tunnustan:
Nuorena aikuisena olin rakastunut ja en päässyt yli muuten kuin kirjoittamalla kirjeen kohteelle. Pari sivua käsinkirjoitettua tekstiä. Kerroin kirjeessä, mitä hän minulle merkitsi ja millaisia tunteita tunsin. En sanallakaan maininnut sanaa rakkaus. Kaveri oli reilu ja kirjoitti takaisin, ettei tuntenut samoin.
En oppinut siitä kokemuksesta mitään. Toimisin samoin tänäkin päivänä. Onneksi ei ole nimeä eikä osoitetta :) Ei, luulen olevani vielä pahempi kuin nuorena. On aika siistiä kirjoittaa tietokoneella; kaveriparka saisi luettavakseen romaanin samantein. Huono taktiikka :) Olen harjoitellut tässä välissä - kirjoittamista.
Ehkä en enää uskaltaisi. Pelokkaana pupuna pistän pääni mieluummin pensaaseen tai loikin karkuun, vaikka tulisi kaikki kerralla selväksi kun toinen sanoisi suoraan: "En tunne samoin". Rehellisesti: Seurustelu kanssani voisi olla oikeasti vaarallista :( Siksi olen puskassa. En ilkeilläkseni kenellekään. Vai onko joku kuullut tällaista uutista: "Pupu puri sutta jalasta". En minä ainakaan ole.
Läppärillä kirjoitin. Ei kovin hyvä näppäimistö. Kirjaimia puuttuu välistä usein, jos en tarkista.