Heippa onko teillä kellään muuilla ollut masennusta kohtusten jälkeen?
Mä sain viime torstaina taas kohuksen.
ja olin sairaalassa lauantaihin saakka
viime kohuksus on kulunut noin 2kk
Joka kerta kohtuksen jälkeen mieli on tosi maassa
ja itkettää melkein joka ilta kun olen yksin en osaa puhua asiasta oikeen kenenkään kanssa niin
ajattelin kysyä täältä neuvoja jos vain joku voisi
auttaa mua tässä asiassa :(
Mä sain viime torstaina taas kohuksen.
ja olin sairaalassa lauantaihin saakka
viime kohuksus on kulunut noin 2kk
Joka kerta kohtuksen jälkeen mieli on tosi maassa
ja itkettää melkein joka ilta kun olen yksin en osaa puhua asiasta oikeen kenenkään kanssa niin
ajattelin kysyä täältä neuvoja jos vain joku voisi
auttaa mua tässä asiassa :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllähän kohtauksen jälkeen tuppaa aina masentamaan, ikävä kyllä; tulee tunne, että taasko... Itse en aina ole jaksanut/halunnutkaan puhua koko kohtauksesta, vaan yrittää unohtaa koko episodin mahdollisimman pian. Pisin sairaalassaoloaikani kohtauksen jälkeen on ollut kaksi viikkoa, silloinkin kotiin tultuani vaikenin kuin muuri. Tämä on kai luonnekysymys ;)
Sinä haluat puhua, ja totta kai tämä palsta on kanava, jonne voit purkaa itseäsi. Minkälaisia kohtauksesi ovat? Omani ovat tajuttomuuskouristuskohtauksia (nyt olen ilokseni saanut lääkityksen, joka on pitänyt kohtaukset loitolla jo 5 kk). Muistaakseni olet muuttanut yksin asumaan, se tietenkin luo turvattomuuden tunnetta. Korjaa, jos muistin väärin. Toivon kaikkea parasta sinulle ja voimia huomiseen.
Hei Minullakin on samanlaisia kohtuksia kun sullakin eli tajumeneen ja kouristelee ja kun
herään sairaalassa niin multa kysytään nimeä ja tiedänkö missä olen? ja kuka on suomen Presitentti
eihän siinä mitään mutta se kysymys tulee jokaiselta joka tulee katsomaan kerran kyllästyin
sanoin et miten hemmetissä te olette tänne pääseet
kun ette tiedä edes Pressan nimeä :)
Mä sain ajan neurolle 14 päivä ensikuuta muuten aika olisi ollut joskus joulukuussa
mutta sain sen aikaisemmaksi kun näitä kohtauksia tulee ja lääkeet ei pidä niitä moissa.
Mä asun yksin mutta vanhempani asuvat samassa rivitalossa pari asuntoa vain väliä eli apu on lähellä
Niitä kysymyksiä kyllä tulee, välillä kyllä ihan syystäkin, sillä joskus en ole muistanut vuotta oikein, enkä edes mieheni nimeä :( Yhden kerran mieheni tuli Meilahteen, kun sieltä oli soitettu tilanteestani; well, katsoin vain, että onpas tutun näköinen jäbä, mutta en muistanut kuka ;) Samalla keikalla arvelin vuoden olevan 1888 joulukuu, kun itseasiassa oli 16.4.2006. Plääh ;)
Toisinaan olen muistanut hyvinkin asioita, toisinaan en. Vaihtelee ehkä kohtauksen keston perusteella. Mene ja tiedä. Nyt yritän katsoa tulevaan valoisasti. Kiva, että apu on sinulla lähellä! Nyt sienimetsään ;)
jokainen kohtaus syö henkisesti. sitä pettyy kun taas tuli kohtaus, on surullinen, käy läpi että taasko on tässä, tuntee syyllisyyttä, huonommuutta, surua, pettymystä.. jne jne.
vaikea näin pukea sanoiksi mutta kyllä sitä aika alas vajoaa kun kohtaukset ottaa vallan.
on taas oma työnsä kiivetä sieltä takaisin ylös elämään.