olen onnellinen,

toivon kaikille "lapsellisille" paljon lapsenlapsia ja onnellisia hetkiä pienten kanssa :) :)

olisin katkera jostain. Olen itsekkin 4 lapsen äiti eikä minulle ole omat lapsetkaan olleet leikkikaluja tai vastaavia(miten jonkun päässä voi syntyäkkin tuollaisia vertauskuvia).Minä nautin lapsenlapsistani joka hetki ja olen onnellinen että heitä on ja lisää vaan tulee.
Lastenlasten tarkoitus ei ole tuottaa iloa itsekkäille isovanhemmille vaan olla omia persooniaan.
Pelkäätkö että joudut elättämään lapsenlapsiasi jos heillä ei menekkään elämässä ihan hyvin?
Eikös omat lapsetkin ole vaan lainassa?
Minun vanhimmat lapset ovat yli 30v ja silti he ovat minun lapsiani.

Miks ei voi kertoa iloisesta perhetapahtumasta?
Jokainen tietää, että lapset ovat vain "lainassa"
meillä, mutta iloita voi kuitenkin ja pitää.

Entäs jos käy niin, että ei elämä onnistukkaan, ei ammattia, ei työpaikkaa ja elämä muutenkin sekaisin?
Oletko silloinkaan tukena?
Kyllä me isovanhemmat ollaan tärkeitä, niin hyvässä kuin pahassa ja meidän tukea tarvitaan!

Kummastuttaa, mikä katkeruus sinulla on kun luulet lapsia leikkikaluksi!

Sinulle kelpaa vaan "täydelliset" lapset, luulen...

mummu kans kirjoitti:

olisin katkera jostain. Olen itsekkin 4 lapsen äiti eikä minulle ole omat lapsetkaan olleet leikkikaluja tai vastaavia(miten jonkun päässä voi syntyäkkin tuollaisia vertauskuvia).Minä nautin lapsenlapsistani joka hetki ja olen onnellinen että heitä on ja lisää vaan tulee.
Lastenlasten tarkoitus ei ole tuottaa iloa itsekkäille isovanhemmille vaan olla omia persooniaan.
Pelkäätkö että joudut elättämään lapsenlapsiasi jos heillä ei menekkään elämässä ihan hyvin?
Eikös omat lapsetkin ole vaan lainassa?
Minun vanhimmat lapset ovat yli 30v ja silti he ovat minun lapsiani.

"Pelkäätkö että joudut elättämään lapsenlapsiasi jos heillä ei menekkään elämässä ihan hyvin?"

Kyllä aina on pieniä pelkoja tulevaisuudesta, koska mailma on niin paljon muutunut.
Pienet ongelmat ajavat rakkauden ulos ikunasta, sitä en koskaan toivoisi heille.



"Eikös omat lapsetkin ole vaan lainassa?"

Olivat, aikuistuivat jo monessa mielessä 15v ja olivat toinen toisensa tukena, kaikissa asioissa.

Meidän kaikki 4 ovat 32-34 vuotiaita,

ihmettää kirjoitti:

Miks ei voi kertoa iloisesta perhetapahtumasta?
Jokainen tietää, että lapset ovat vain "lainassa"
meillä, mutta iloita voi kuitenkin ja pitää.

Entäs jos käy niin, että ei elämä onnistukkaan, ei ammattia, ei työpaikkaa ja elämä muutenkin sekaisin?
Oletko silloinkaan tukena?
Kyllä me isovanhemmat ollaan tärkeitä, niin hyvässä kuin pahassa ja meidän tukea tarvitaan!

Kummastuttaa, mikä katkeruus sinulla on kun luulet lapsia leikkikaluksi!

Sinulle kelpaa vaan "täydelliset" lapset, luulen...

minusta ei koskaan kannata olla yli-innokas, koska silloin voi tärkeimmät asiat unohtua ja jokin mennä pieleen ja käydä niin kuin monelle reppanalle käy, rakkaustarina ei kestä.

"Entäs jos käy niin, että ei elämä onnistukkaan, ei ammattia, ei työpaikkaa"

niin, silloin pitäisi katsoa tarpeeksi aikaisin peiliin, eikä aina olla liian itsetietoinen, ANTAA vain sitä tukea kun lapsi pyytää, eikä aina kertoilla omia mielipiteitään.
Aina pitää tukena olla, mutta pitää tietää missä pystyy olemaan tukena.

4xmamma kirjoitti:

minusta ei koskaan kannata olla yli-innokas, koska silloin voi tärkeimmät asiat unohtua ja jokin mennä pieleen ja käydä niin kuin monelle reppanalle käy, rakkaustarina ei kestä.

"Entäs jos käy niin, että ei elämä onnistukkaan, ei ammattia, ei työpaikkaa"

niin, silloin pitäisi katsoa tarpeeksi aikaisin peiliin, eikä aina olla liian itsetietoinen, ANTAA vain sitä tukea kun lapsi pyytää, eikä aina kertoilla omia mielipiteitään.
Aina pitää tukena olla, mutta pitää tietää missä pystyy olemaan tukena.

mikä rakkaustarina? mikä yli-innokas? Minä nautin kaikista asioista ihan nyt juuri tällä hetkellä, elämä on liian lyhyt kaikenlaiseen turhanpäiväiseen funtsimiseen.
Tämä on elämää ja elämässä voi tapahtua mitä vain, voihan olla että huomenna en enään ole täällä vaan kuollut.Elämän pitää olla iloista jka kaikista iloisista asioista pitää nauttia täysillä, minä nautin juuri tällä hetkellä näistä pikku-ihmisistä ja siitä että minulla on 4 ihanaa lasta ja heillä kaikki hyvin.
Kirjoituksestasi huokuu katkeruus ja synkkyys, liika "järkevä" ajattelu myrkyttää elämän ja siinä sivussa muidenkin elämän.
Onneksi et pysty synkentämään kirjoituksellasi ainakaan minun iloa.

mummu kans kirjoitti:

mikä rakkaustarina? mikä yli-innokas? Minä nautin kaikista asioista ihan nyt juuri tällä hetkellä, elämä on liian lyhyt kaikenlaiseen turhanpäiväiseen funtsimiseen.
Tämä on elämää ja elämässä voi tapahtua mitä vain, voihan olla että huomenna en enään ole täällä vaan kuollut.Elämän pitää olla iloista jka kaikista iloisista asioista pitää nauttia täysillä, minä nautin juuri tällä hetkellä näistä pikku-ihmisistä ja siitä että minulla on 4 ihanaa lasta ja heillä kaikki hyvin.
Kirjoituksestasi huokuu katkeruus ja synkkyys, liika "järkevä" ajattelu myrkyttää elämän ja siinä sivussa muidenkin elämän.
Onneksi et pysty synkentämään kirjoituksellasi ainakaan minun iloa.

uskon, on hienoa olla onnellinen ja ihanalta näyttää heidänkin elämä jotka vaihtavat puolisoa kuten autoa.

Olemme vanhanaikaisia (tuossa asiassa), emme varman löytäisi uutta parempaa suhdetta kovinkaan helpolla,
meille merkitse paljon kun muistelen historiamme alkua, kun oltiin 17vee ja 16 veet.

Samoin oli suuri onnemme kun lapsemem löysivät puolison jolla myös on ehjä koti,
olemme miettineet mitä olisimme tehneet/sanoneet jos olisi toisin ollut.

4xmamma kirjoitti:

uskon, on hienoa olla onnellinen ja ihanalta näyttää heidänkin elämä jotka vaihtavat puolisoa kuten autoa.

Olemme vanhanaikaisia (tuossa asiassa), emme varman löytäisi uutta parempaa suhdetta kovinkaan helpolla,
meille merkitse paljon kun muistelen historiamme alkua, kun oltiin 17vee ja 16 veet.

Samoin oli suuri onnemme kun lapsemem löysivät puolison jolla myös on ehjä koti,
olemme miettineet mitä olisimme tehneet/sanoneet jos olisi toisin ollut.

kätke, vaan nautin siitä onnellisuudesta niin kauan kun se on olemassa. Huomisesta ei kukaan tiedä, saattaa olla että onni jatkuu tai ei jatku sille asialle en voi mitään.
Maailma muuttuu ja meidänkin pitäisi sen mukana, lapsistamme emme voi muokata "malli ihmistä", ainut mitä voimme tehdä on olla mukana ja tukea kun on vaikeata. Aikuiset lapsemme tekevät omat ratkaisunsa sille emme voi mitään. Vaikka kuinka miettisi mitä olisi pitänyt tehdä toisin niin ei vaan tule mieleen, ketään ei mihinkään muottiin voi laittaa jokainen on persoona.
Mietin usein kenen luonteenpiirteitä lapsissamme on, ja kappas muutamalle on tullut piirteet kaukaa minun suvustani enkä tosiaan ole hyvilläni.Haluan kuitenkin tukea ja olla lapseni elämässä mukana,tosin taka-alalla, ja seurailla hänen elämäänsä.
Lapseni myös arvostavat isänsä ja minun pitkää avioliittoa,34v,heillä on ollut ehjä koti toisin kun monella kaverillaan.Ennenkun joku kiivastuu niin haluan tuoda julki etten missään tapauksessa arvostele eronneita,joskus ero on paras vaihtoehto. Me olemme onnekkaita siksi haluan nauttia siitä niin kauan kun voin.