Kuvittelin, että joltain näinkin julkiselta sivustolta voisi löytyä ihmisiä, jotka oikeasti ymmärtävät anoreksian olevan psykosomaattinen SAIRAUS ja se tosiaan pilaa elämän aika reippahasti.
Miten on mahdollista, että aina kun täällä näkee jonkun nyyhkivän yhden kilon takaisintuloa, hänelle kerrotaan, miten sen saa takaisin pois tai vastaavaa, tsempataan pyrkimään niihin omiin pakkomielteiden sumentamiin mieltymyksiin..? Miksette tsemppaa toisianne enemmänkin tervehtymään? Ettekö halua parantua? Edes henkiseltä kannalta?
Itse ainakin olen todennut minkä tahansa syömishäiriön pysyvän ihmisen päässä niin kauan kunnes että jotta hänen päänsisäiset solmunsa avataaan.. Kiukkuilkaa vaan vastaukseksi jos se tuntuu järkevältä, sanon puolustuksekseni vain, että jo on kumma (minun mielestäni)
Miten on mahdollista, että aina kun täällä näkee jonkun nyyhkivän yhden kilon takaisintuloa, hänelle kerrotaan, miten sen saa takaisin pois tai vastaavaa, tsempataan pyrkimään niihin omiin pakkomielteiden sumentamiin mieltymyksiin..? Miksette tsemppaa toisianne enemmänkin tervehtymään? Ettekö halua parantua? Edes henkiseltä kannalta?
Itse ainakin olen todennut minkä tahansa syömishäiriön pysyvän ihmisen päässä niin kauan kunnes että jotta hänen päänsisäiset solmunsa avataaan.. Kiukkuilkaa vaan vastaukseksi jos se tuntuu järkevältä, sanon puolustuksekseni vain, että jo on kumma (minun mielestäni)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Osuit kyllä niin oikeaan. Kaverini sairastaa anoreksiaa ja yrittää taistella sitä vastaan. Tietää hyvin itsekin, mikä psykologinen taistelu se on. Haluaa parantua ja silti paastoaa, joskus (sanojensa mukaan) harvoin ahmii ja oksentelee. Olen yrittänyt etsiä tietoa senkin takia tästä sairaudesta, että voisin ymmärtää, enkä tekisi ainakaan mitään väärin. Auttaminen olisi tietysti parasta, mutta en ainakaan haluaisi pahentaa tilannetta. En halua häntä kuitenkaan miellyttää ja myötäillä, jos kyse on siitä, näyttääkö hän mielestäni hyvältä. En halua sanoa kierrellen, että "näytät kauniilta, mut älä vaan enää laihduta". Kaikki paino on nytkin lähtenyt vain lihaksista.
Kun eksyin näihin keskusteluihin, toivoin löytäväni onnistumistarinoita ja tsemppausta anoreksiasta pois pääsyyn. Ehkä jotakin vinkkiä, miten voisin auttaa. Vaan totuus on näköjään ihan toinen. Toivon todella, että oikeasti ne parantumishaluiset ihmiset eivät vain saisi täältä uutta merkitystä onnistumiselle :/ Tsemppiä kaikille ketkä haluavat parantua! Laihduttajille en oikein osaa enkä halua onnea toivottaa. En silloin, kun aiheena on anoreksia.
Ja jos jotakin jäi vaivaamaan, niin olen mies ja kaverini on nainen.
Varsin osuva ja täsmällinen täydennys ja vastaus, kiitokset. Minä taas nainen, huolestunut eräästä miesystävässtäni..
Mutta vaikken ole kovin normaali tai terve niin en mikään tyhmä ole kuitenkaan. Koulussa saan arvosanoja 9-10, ja urheilussa mua ei päihitä kukaan meidän koulusta! Ja tajuan että on tyhmää jatkaa sairautta ja neuvoa muita mutta edelleenkin KAIKKI oikeat anorektikot tietää kuinka laihtua nopeasti takaisin entisiin mittoihinsa ;) JA anoreksia on sairaus, mutta myös vahvuutta!
Oikeastaan useampikin tuttu joilla tiedän olevan syömishäiriön/anoreksian, ovat todella fiksuja ja vetävät hyviä arvosanoja koulussa. Todella monissa asioissa he pyrkivät täydellisyyteen, urheilukilpailuista kauneuskilpailuihin. Yleensä masentuneilla sama juttu - eivät he mitään tyhmiä ole. Miksi harva kuitenkaan ymmärtää sairauttaan ja tajuaa minne se vie? Kuvitellaan, että tilanne on hallinnassa ja ei olla oikeasti tarpeeksi sairaita avun hakemiseen. Tuo ei varmasti kaikkiin päde, tai ainakin näyttäisi siltä, että osalla ei ole mitään halua parantua, vaan suurempi halu on saavuttaa täydellisen vartalon illuusio, väistellen sairaalahoitoja ja kuolemaa.
Ei kai anorektikolle laihtuminen ole vaikeaa, vaan lihominen entisiin terveellisiin ja normaaleihin mittoihin. Lihomisen ei tarvitse tarkoittaa rasvaa, vaan lihasta. Se vaan ilmeisesti näyttää oikean anorektikon silmissä kamalalta, kun vaaka näyttää kehon hakevan normaalipainoa ja peilistä näette ilmeisesti vielä paljon vääristyneemmän kuvan.
Minun mielestäni se on vahvuutta, että uskaltaa hakea apua ja haluaa eroon ruoan ympärillä pyörivästä elämästä.
(Onpa vaikeaa pistää ajatuksia sanoiksi)
Juuri tuon takia oonkin alkanut inhota tätä palstaa kun täältä ei saa irti muuta kun sairaitten ihmisten sairaista laihdutusvinkkejä.