Lihavan ihmisen harhaluulo on, että laihan elämä on rajoittunutta ja tylsää. Ravinnon valitseminen hankalaa jne.
Uskoisin, että laihana eläminen on onnellisemaa. Saa olla terve, jaksaa enemmän, saa energisyydestään positiivista palautetta muilta, onnistumisen ilot jne.
Asennemuutosta, tytöt ja pojat! Lähtökohta on se, että ruoka, mitä nykyään marketeissa myydään, on huonolaatuista. On lihapiirakkaa, pasteijaa, majoneeseja, rasvaa, pullaa, sokeria sokerin perään. Suuri osa kaupan tuotteista on mielestäni ravinnoksi lähes kelpaamattomia. Silti niitä tyrkytetään joka mutkassa normaaleina elintarvikkeina. Pah, sanon minä. Tilanne on täysin EPÄLUONNOLLINEN. Meitä myrkytetään ja sairastutetaan lisäaineellisilla (joojoo, on EU-standarit ja muut, so? Kuka niistäkin päättää..) ja pullamössöruoalla.
Kyseenalaistakaa ruokatarjonta, alkakaa pitää itsestänne huolta. Ottakaa selvää miten helliä vartaloanne ja ihoanne hyvällä ravinnolla. Jos terveellinen ruoka on teistä kallista, onko terveydellä leikkiminen sitten halpaa?
Ottakaa huomioon, että herkutellakin saa, mutta se on fakta, että usein nämä herkut ovat juuri niitä epäterveellisiä "ruokia". Tämä ei siis tosiaankaan tarkoita sitä, etteikö esim. lauantaikarkki-/mässypäivä olisi ok. Suklaapatukankin voi syödä vaikka joka päivä jos harrastaa säännöllistä liikuntaa, tai kalorikulutus on muuten vaan kohdallaan.
Kun alkaa syödä terveellisesti, mielipide "herkuistakin" alkaa muuttua. Annoksista tulee kohtuullisia, arvostaa enemmän luonnollisempia herkkuja. Osaa arvostaa luonnollista ruokaa. Toki täytyy muistaa pitää pipo tarpeeksi löysällä.
Liikunta on mukavaa, onnistuminen vähintään yhtä mukavaa. Kun olo on kevyt kuin perhosella, elämä maistuu mansikoille. :o)
Etsiytykää liikunnalliseen seuraan, tai aloittakaa vaikka yksin. Alussa pelkkä kävelykin voi olla rasittavaa, mutta laihtuminen alkaa välittömästi kun takapuoli nousee penkistä.
Muistakaa syödä proteiineja, ettei lihaksenne kuihdu olemattomiin! Silloin se on pelkkä läski mikä jää jäljelle..
Varsinkin treenin jälkeen on syötävä proteiineja, jotta lihas pääsee rakentumaan uuteen muotoon.
Hiilihydraatteja (leipä, riisi, pasta, peruna jne.) kannattaa vähentää jos vaan pystyy, ja korvata aterialisuke esim. pakastevihannespussilla tai tuoreilla vihanneksilla/hedelmillä. Vihannekset ja hedelmät ovat myös hiilareita, mutta niitä pitää syödä.
Tsemppiä teille kaikille! Jokainen teistä pystyy laihduttamaan jos vaan todella haluaa.
Uskoisin, että laihana eläminen on onnellisemaa. Saa olla terve, jaksaa enemmän, saa energisyydestään positiivista palautetta muilta, onnistumisen ilot jne.
Asennemuutosta, tytöt ja pojat! Lähtökohta on se, että ruoka, mitä nykyään marketeissa myydään, on huonolaatuista. On lihapiirakkaa, pasteijaa, majoneeseja, rasvaa, pullaa, sokeria sokerin perään. Suuri osa kaupan tuotteista on mielestäni ravinnoksi lähes kelpaamattomia. Silti niitä tyrkytetään joka mutkassa normaaleina elintarvikkeina. Pah, sanon minä. Tilanne on täysin EPÄLUONNOLLINEN. Meitä myrkytetään ja sairastutetaan lisäaineellisilla (joojoo, on EU-standarit ja muut, so? Kuka niistäkin päättää..) ja pullamössöruoalla.
Kyseenalaistakaa ruokatarjonta, alkakaa pitää itsestänne huolta. Ottakaa selvää miten helliä vartaloanne ja ihoanne hyvällä ravinnolla. Jos terveellinen ruoka on teistä kallista, onko terveydellä leikkiminen sitten halpaa?
Ottakaa huomioon, että herkutellakin saa, mutta se on fakta, että usein nämä herkut ovat juuri niitä epäterveellisiä "ruokia". Tämä ei siis tosiaankaan tarkoita sitä, etteikö esim. lauantaikarkki-/mässypäivä olisi ok. Suklaapatukankin voi syödä vaikka joka päivä jos harrastaa säännöllistä liikuntaa, tai kalorikulutus on muuten vaan kohdallaan.
Kun alkaa syödä terveellisesti, mielipide "herkuistakin" alkaa muuttua. Annoksista tulee kohtuullisia, arvostaa enemmän luonnollisempia herkkuja. Osaa arvostaa luonnollista ruokaa. Toki täytyy muistaa pitää pipo tarpeeksi löysällä.
Liikunta on mukavaa, onnistuminen vähintään yhtä mukavaa. Kun olo on kevyt kuin perhosella, elämä maistuu mansikoille. :o)
Etsiytykää liikunnalliseen seuraan, tai aloittakaa vaikka yksin. Alussa pelkkä kävelykin voi olla rasittavaa, mutta laihtuminen alkaa välittömästi kun takapuoli nousee penkistä.
Muistakaa syödä proteiineja, ettei lihaksenne kuihdu olemattomiin! Silloin se on pelkkä läski mikä jää jäljelle..
Varsinkin treenin jälkeen on syötävä proteiineja, jotta lihas pääsee rakentumaan uuteen muotoon.
Hiilihydraatteja (leipä, riisi, pasta, peruna jne.) kannattaa vähentää jos vaan pystyy, ja korvata aterialisuke esim. pakastevihannespussilla tai tuoreilla vihanneksilla/hedelmillä. Vihannekset ja hedelmät ovat myös hiilareita, mutta niitä pitää syödä.
Tsemppiä teille kaikille! Jokainen teistä pystyy laihduttamaan jos vaan todella haluaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minä lihavana en ole koskaan kuvitellut että laihan elämä olisi tylsää ja rajoittunutta.
Kaikki laihat joita tunnen syövät mitä sattuu huvittamaan.
Kai tunnen sitten niitä syntymälaihoja vain.
Joillakin heistä on ilmiselvä ahmimishäiriö.
Kilottain syödään makeaa, rasvaista, kaikkea sellaista mistä minä lihava voin vain uneksia.
Nyt on taas monta kuukautta mennyt että ei ole tullut syötyä yhtään pullaa, namua, suklaata, jäätelöä, rasvaa leivän päällä, sipsiä, naksua, makkaraa, täysrasvaista jugurttia, sokerijuomaa tms...
Silti on painoa 135 kg :(
Tiedän että jokainen laiheliini joka minut näkee kuvittelee että en muuta tee kuin syön ja makaan.
Elämä ei aina ole sitä miltä näyttää.
On tässä se hyvä puoli että on vuosikaudet tullut syötyä terveellisesti ja vaikka se ei näy ulkonäössä se näkyy kaikissa arvoissa.
Maksa, hemoglobiin, sokeri, kolesteroli ym...
Syntymälaiha saattaa kuvitella olevansa suojassa elintasosairauksilta koska ei liho vaikka söisi voita lusikalla. Näin ei kuitenkaan ole asia.
Laihana eläminen on varmaan tosi onnellista.
Miksi siihen muuten olisin itsekin pyrkinyt koko elämäni.
Laihaa ei syyllistetä.
Kun lihava menee lääkäriin minkä tahansa syyn vuoksi, kaikki johtuu lihavuudesta lääkärin mielestä.
Tapahtuipa lihavalle mitä tahansa negatiivista elämässä kaikki syyttävät siitä lihavuutta.
"Oma vikasi" on lause jonka jokainen lihava tuntee liiankin hyvin.
Laiha saa ansaitsematonta arvostusta vain sen vuoksi että on laiha.
Toivon todella että tämä asia muuttuu joskus.
No voi herttileijaa, et kai sä nyt ihan tosissas yritä sanoa, ettei ole oma moka, jos painaa 135kg! Tai että syöt terveellisesti ja kulutuksen mukaan/alle sen... Täysin mahdoton yhtälö, jos syö vähemmän kuin kuluttaa, laihtuu väistämättä. Otappa kuule ja merkitse kuukauden ajan jokainen suupala ylös ja sitten käyt ravitsemusterapeutille "päiväkirjasi", niin hän varmasti osaa kertoa, että mikä meni pieleen. Monen ihmisen läskistymisen taustalla on tietämättömyys ja kaloripitoista muonaa syödään tajuamatta, että miten paljon ne oikeesti energiaa sisältävät (esim. karjalanpiirakat ja kevytnakit).
Kyllä on käyty ravitsemusterapeutit ym.
Yhden tällaisen neuvo oli että lopeta laihduttaminen.
Toinen sanoi että ruokavaliosi on täysin kunnossa.
En syö karjalanpiirakoita tai kevytnakkeja.
Osaan kyllä katsoa kcal pitoisuudet pakkauksista.
Samoin rasvaprosentit, hiilarit, proteiinit ym.
Itse aina ihmettelen näitä olet mitä syöt-ohjelman tapaisten juttujen typeriä syömätapoja.
Kuka tosiaan voi kuvitella että kevytsipsit ovat kevyitä?
Uskooko joku todella että kevytmakkara on kevyttä leikkelettä?
Miksi pelätään niin paljon makeutusaineita että juodaan sokerilimsoja ja mehuja?
Miksi tuoremehuja pidetään niin terveellisinä että niitä juodaan litroittain päivässä?
Miksi nämä tyhmät ahmijat eivät ole oikeasti lihavia?
Kun itse olen painanut koko aikuisen iäni reilusti yli sata kiloa en pidä jotain 98 kg painavaa vielä varsinaisesti lihavana.
Oletko koskaan ajatellut, että ajatusmaailmassasi olisi jotain pielessä, jos et näe 98 kiloista lihavana/ pahasti ylipainoisena? Jollei ko. ihminen ole sitten about 2 metriä pitkä, se on toinen juttu sitten se. Tämä on osa tätä nykypäivän vääristynyttä ajattelua, 20-30 kiloa ylipainoa ei ole kuin "pientä pyöreyttä" näiden tankkien mielestä.... Voi taivas, oikeesti, tarvitsisiko herätä todellisuuteen, kyllä se on ihan oikeesti SAIRAALLOISTA LIHAVUUTTA!!!!!!
En ole hirvittävän lihava, olenpahan vain muuten isoksi kasvanut - Iso Iita. Aina ei huumori riitä eikä jaksa keksiä nasevia vastauksia.
Niinpä, geenithän ne kaken lihavuuden selittää! Hassua vaan, että yleensä lihavassa perheessä myös lemmikit on lihavia....
Toi on totta, kyllä. Vika ei suinkaan ole geeneissä, vaan väärissä ruokailutottumuksissa. Tuskin se mopen lihavuus perimällä selittyy. =)
Maisakertun näkökulmasta 98-kiloinen ei ole varsinaisesti lihava. Ymmärrän sen, kun hän on itse paljon lihavampi...tää oli sulle nimimerkki TÄH??
Tunnen pari sellaista naisihmistä, jotka "saavat syödä ihan miten paljon vaan mutta eivät liho". He ovatkin nälkiintyneen näköisiä. Heillä on kuulemma sellaiset geenit. Jos heidän syömisiään seuraa, syövät kumpikin hyvin vähän. Toinen on todella kranttu ruuasta, valittaa koko ajan ja jättää suurin piirtein puolet lautaselle. Toinen syö kiltisti lautasen tyhjäksi, mutta ottaa pieniä annoksia ja kasvispainotteisesti.
Minäkin sain lapsena ja nuorena syödä "ihan mitä sattuu ja niin paljon kun tykkäsin". Tilanne muuttui heti, kun aloin opiskella ja muutin pois kotoa. Ei niitä hampurilaisia ja valmisaterioita saanutkaan voinutkaan syödä samaan malliin kuin äidin tekemään kotiruokaa... Kotona jokainen jätskipaketti jaettiin moneen osaan, mutta kun niitä jakajia ei enää löytynytkään, niin alkoi jätski kummasti kertymään vyötärölle.
Tunnen myös yhden naisen joka "lihoo kun vaan katsookin ruokaa". Hän syö omasta mielestään tosi vähän, oikeastaan hämmästyttävän vähän. Hän ei esim. omien sanojensa mukaan syö koskaan lämmintä ruokaa perheensä kanssa. Sen mitä olen seurannut, hän kuitenkin napsii kotona ruokaa laittaessaan kaikkia ainesosia ja maistelee keitoksia keskimääräistä enemmän. Hän myös saattaa miehen ja lasten lopetettua ruokailun ottaa "ihan pikkuisen" ruokaa lautaselle ja syödä sen seisaallaan. Hänen mielestään siis yhteinen ateria perheen kanssa lihottaa, mutta yksin salasyöminen ei... Jos istutaan kahvipöydässä, hän syö koko pöydän tyhjäksi. Hän ei ota paljoa kerrallaan, mutta kun siinä istutaan ja jutellaan, hän pikku hiljaa napsii joka lautaselta jotakin ja se loppuu vasta kun pöytä on tyhjä tai noustaan pöydästä. Minulla ei ole tuollaista mielitekoa vaan syön sen minkä syön ja sitten lopetan. Minusta siinä on monien normaalipainoisten salaisuus eli sitten kun on syöty, homma on sillä valmis kunnes tulee taas uusi nälkä. Monet ylipainoiset näyttävät käyvän vähän väliä jääkaapilla ja tonkivan keksikaappia. Koko ajan pitää olla jotain syötävää käsillä. Heillä itsellään saattaa olla sellainen näkemys, etteivät syö paljoa, kun ottavat ruoka-aikaan niin vähän ruokaa lautaselle tai ottavat vain yhden keksin kerrallaan...
Juuri noin se menee kuin kerroit! Luultavasti lihavat tajuavat tuon mitä tekevät, mutta haluavat lohduttaa itseään ruualla kun muu maailma/ihmiset on niin pskoja heille heidän ylipainonsa takia.. On surullista jos jollekin ruoka on lohdutusväline tai ainooparaskaveri.
Se on minusta sääli, että jotkut pilaavat elämänsä sen takia, etteivät osaa syödä oikein. Tuo mainitsemani ystävä, joka omasta mielestään syö hirveän vähän ja silti lihoo, ei ilmeisesti koskaan anna itselleen lupaa nauttia ruuasta. Hän syö puolisalaa, selittelee syödessään miten vähän syö tai miten kyseinen ateria on päivän ensimmäinen, ruoka-ajat ovat hänellä ihan mitä sattuu ja ruokavalio on luultavasti hyvin epäterveellinen. Oikea tapa olisi syödä perheen ja ystävien kanssa ja nauttia hyvällä omallatunnolla siitä ruuasta minkä syö. Joka päivään saa mahtumaan pientä herkutteluakin, kunhan määrät pysyvät kurissa tai herkut valitaan oikein (vain pari suklaapalaa tai keksiä kerrallaan, viinerin tilalta pitkopullaa jne.)
Ystäväni on suurin piirtein normaalipainoinen, välillä paino on ollut korkeallakin, mutta pysyy näköjään kurissa tällä itsensä kiusaamisella. En ole vielä kehdannut sanoa hänelle mitään hänen ruokatavoistaan, mutta täytyy varmaan sanoa suoraan seuraavan kerran kun hän itse puhuu syömisestään eli siitä miten vähän syö. Noin ilotonta suhtautumista ruokaan on kurja katsella, hänen lapsilleenkin saattaa tulla outo käsitys painosta ja syömisestä:/
Yllätyin kuinka monilla hoikillakin on syömishäiriö mutta heillä on enemmän sisukkuutta välttää ylipainoa tuottavia aineksia vain ostamatta niitä. Minä itse jos ostan jäätelöä litran niin ensimmäisen palan jälkeen syön sen kokonaan. Samoin en pysty puolittaan leivonnaisia ym. herkkuja vaan ne menee kaikki. Siis pitää pystyä olla ostamatta niitä kotiin.
Olen syömishäiriöinen ja ihan turha huijata itseään muka etten söisi ja valittaa kun lihoo. Jos syö liikaa niin pitää liikkua ihan helvetisti että saa kulutettua ne pois. Nämä mopo skootterit mitkä lie nuorisolla nyt muotia niin ovat paha juttu kun monilla näkyy olevan perse ja reidet avan järkyttäviä jo nuoresta iästä lähtien niin mikä on tulevaisuus jos ei hyötyliikuntaa harrasta?
Ei laihana elämä onnellisempaa mutta normaalipainoa kohden se on, ei lieväkään ylipaino haittaa jos on hyväkuntoinen ja harrastaa liikuntaa säännöllisesti. Ylipainoon taipuvaisilla kannattaa valita liikunnallinen työ ja työmatkat liikkua, siis kuluttaa energiaa mahdollisimman paljon. Ylipainosilla on kyky huijata itseään syömällä koko ajan ja liikkumalla mahdollisimman vähän. Puhun omasta kokemuksesta. Ja väärät ruokatottumukset tulee omasta lapsuudenkodista yleensä mitkä on aikuisena vaikea muuttaa.
Kaikkein pahiten lisäaineita on vähärasvaisissa tuotteissa. 14% kermassakin kuutta eri e- koodia kun teen ruokia. Rasva kun kuoritaan pois niin laitetaan väriaineita ym. lisäaineita jotta siitä saadaan koostumukseltaan kerman veroista. Samoin lisäaineilla on höystetty rasvaton maitokin ym. Ei ihme että syövät lisääntyy tulevaisuudessa! Katsokaa e-koodien määrää vähä rasvaisissa margariineissa ja kaikissa muissakin vähä rasvaisissa tuotteissa millä se rasva on korvattu? Ei apu tule siinä että rasvaa vähentää vaan että pitää liikuntaa lisätä laihtuakseen ja välttää makeeta. Hiilihydraatteja myös pitää välttää, olet oikeassa.
Olen vuoden lenkkeillyt ja ihmettelen kun lenkkipoluilla ei koskaan näy isoperseisiä, reisisiä naisia joita bussiin tulee liiskaan muut seiniin. Itse olen vielä 20kg ylipainoinen ja menen siellä tosi treenattujen joukossa lahjakkaasti :)
Vai on laihoilla enemmän sisukkuutta?
En yhdy tuohon väittämään. Monet laihat ovat patalaiskoja ja välttelevät kaikkea mahdollista liikkumista.
Syömishäiriöisiä laihoissa on paljon.
Tunnen monia laihoja jotka syövät kuin hullut, ilman mitään rajaa.
Moposkootterit ja muut vemputtimet tuskin nuorisoa lihottavat. En usko että ne ruikkupyllyt mopoilijat syövät sen terveellisemmin kuin tukevammatkaan, tai että he liikkuvat enemmän.
Jotkut nyt vain lihovat ja toiset eivät.
Aikoinaan näitä laihoja ahmatteja sanottiin läpipaskojiksi.
Nykyään näemmä heitä kutsutaan viisaiksi ja itsekurillisiksi.
Oletko nähnyt lihavia siivoojia, metsureita, talkkareita ym.?
Minä olen.
Oletko nähnyt laihoja toimistotyöntekijöitä, pankkivirkailijoita, puhelinmyyjiä tms.?
Minä olen.
En usko että fyysisesti raskaalla liikunnallisella työllä saadaan ketään laihtumaan.
Kilot tulevat ja menevät mutta läski on ikuista :)
Tuskin kukaan täysijärkinen edes kuvittelee että laihana elämä olisi jotenkin onnellisempaa.
Kun katsoo tätä nykyelämää ja ihmisten pahoinvointia huomaa varmasti että jotain muuta on vialla kuin painoindeksi.
Rasvattomassa maidossa ei ole mitään lisäaineita.
Ovatko lisäaineet jotenkin lihottavampia kuin varsinaiset aineet?
Onko siitä nyt ihan faktaa tutkimustietoa?
Lihavia ihmisiä oli jo silloin kun ei ollut lisäaineita eikä kevyttuotteita.
Lihavia oli silloin kun suurin osa työstä oli fyysisesti raskasta, tai ainakin raskaampaa.
Silloin kun autot olivat harvinaisia, ei ollut telkkaria, puhelimia oli vain parissa talossa koko kylällä, koulumatkat olivat pitkiä, harrastukset vaativat liikkumista, lihavia on ollut aina.
Mitä sinä siellä bussissa teet jos olet niin kova liikkumaan?
Eikö olisi viisaampaa liikkua jalkaisin työ/koulumatkat niin ei tarvitsisi mennä lenkkipolulle kyttäämään minkä kokoiset reidet ja takamukset kenelläkin on?
Säästyisit kahdelta harmilta.
Ihan sääliksi käy. Taitaa olla perse, kuin seittemän leivän uuni ja lenkkipolulla ei enää varpaitaan näe roikkuvan mahan peittäessä maisemat....
Syömällä liikaa suhteessa siihen mitä kuluttaa, lihoo!!!
Joo, olen nähnyt paljon läpipaskojia elämäni varrella. Se vaan on niin, ettei kaikki liho. Katkeraa meidän lihavien kannalta. Otetaanpa esimerkki. Mä söin nyt laihiksen aikana kolme päivää mitä halusin. Lihoin heti.