Ennen heräsin aina levänneenä, pirteänä, positiivisella mielialalla.
Töihin lähdin hyvällä tuulella. Jos ei töihin niin sitten aamulenkille ja lenkin jälkeen kunnon puuroaamiainen ja sen jälkeen jopa jotain luovaa tekemistä (taidetta).
Nykyään: Aina väsynyt, haukotteleva, nukun kuin huumaantunut vaikka kui pitkään, ei koskaan enää pirteä. Kun viimein saa väännettyä sängystä ylös mieliala on tosi alhaalla, tympeä ja valmiiksi kyllästynyt kaikkeen, masentunut. Pää tuntuu aina "tokkuraiselle", aamiainen ei maistu, lenkillä en ole käynyt kohta vuoteen, ei huvita eikä jaksa.
Sitten meneekin koko päivä enimmäkseen haukotellessa, kuin sumussa, aivot ei pelaa. Pienetkin suoritukset väsyttää, hengästyttää ja pulssi kohoaa kaikesta pienestäkin. Ja mieli on tasaisen masentunut. Vasta iltaa kohti olo alkaa hieman piristyä ja yöllä kun pitäisi nukkumaan niin silloin tekisi mieli vain valvoa, syödä ja tuijottaa telkkua.
Olen muuttunut ihmisenä kokonaan, vajista epäilen sitä on kaikilla mun perheessä.
Töihin lähdin hyvällä tuulella. Jos ei töihin niin sitten aamulenkille ja lenkin jälkeen kunnon puuroaamiainen ja sen jälkeen jopa jotain luovaa tekemistä (taidetta).
Nykyään: Aina väsynyt, haukotteleva, nukun kuin huumaantunut vaikka kui pitkään, ei koskaan enää pirteä. Kun viimein saa väännettyä sängystä ylös mieliala on tosi alhaalla, tympeä ja valmiiksi kyllästynyt kaikkeen, masentunut. Pää tuntuu aina "tokkuraiselle", aamiainen ei maistu, lenkillä en ole käynyt kohta vuoteen, ei huvita eikä jaksa.
Sitten meneekin koko päivä enimmäkseen haukotellessa, kuin sumussa, aivot ei pelaa. Pienetkin suoritukset väsyttää, hengästyttää ja pulssi kohoaa kaikesta pienestäkin. Ja mieli on tasaisen masentunut. Vasta iltaa kohti olo alkaa hieman piristyä ja yöllä kun pitäisi nukkumaan niin silloin tekisi mieli vain valvoa, syödä ja tuijottaa telkkua.
Olen muuttunut ihmisenä kokonaan, vajista epäilen sitä on kaikilla mun perheessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vajis olen.
Juuri tuommoista on elämä.
Ennen heräsin aikaisin ilman herätyskelloa ja läksin luennolle, duuniin tai lenkille. Nykyisin voisin nukkua mihin asti vain enkä ole koskaan herätessä virkeä, aivan sama kauanko nukun. Lenkille tai yhtään minnekään on turha yrittää lähteä aikaisin.
Aamuisin MIKÄÄN EI HUVITA. EI NIIN MIKÄÄN.
Minusta on tullut entistäkin vaikeampi ihminen.
Rakas urheiluharrastus on välillä pakkopullaa vaikka yritänkin edelleen harrastaaa sitä päivittäin. Aamulenkit venyvät kuitenkin usein iltaan ja salilla käynnit vähenevät.
Läheiset eivät varmasti ymmärrä tätä kaikkea. Tuntuu että stressaan heitä. En tiedä ymmärtäisinkö itsekään.
Öisin, kuten juurikin nyt, ei huvita mennä petiin ollenkaan. Ahdistaa. Uneen pääseminen on usein vaikeaa ja kaikki fyysiset vaivat korostuvat kun pitäisi todella levähtää ja rauhoittua.
Yöllä sinne ei halua mennä, aamulla sieltä ei halua eikä jaksa nousta...
................