Palstan uskovaiset?

"Mikä teillä ateisteilla on uskovaisia ja uskontoja vastaan."

Hyvää syyskuun yhdennentoista terrori-iskujen vuosipäivää sinullekin.

Ristinkaataja kirjoitti:

"Mikä teillä ateisteilla on uskovaisia ja uskontoja vastaan."

Hyvää syyskuun yhdennentoista terrori-iskujen vuosipäivää sinullekin.

Nosta risti pystyyn!

Ristinkaataja kirjoitti:

"Mikä teillä ateisteilla on uskovaisia ja uskontoja vastaan."

Hyvää syyskuun yhdennentoista terrori-iskujen vuosipäivää sinullekin.

en terroristeista.

en terroristeista kirjoitti:

en terroristeista.

Terrorismista puhuttaessa, niiden takana on useimmiten juurikin uskonnollinen ideologia takana.
Toki muitakin ideologioita terrorismiin käytetään, mutta uskonnollisuus on ylivoimainen ykkönen.

Ristinkaataja kirjoitti:

"Mikä teillä ateisteilla on uskovaisia ja uskontoja vastaan."

Hyvää syyskuun yhdennentoista terrori-iskujen vuosipäivää sinullekin.

LOL:D

e.k.v_ kirjoitti:

Terrorismista puhuttaessa, niiden takana on useimmiten juurikin uskonnollinen ideologia takana.
Toki muitakin ideologioita terrorismiin käytetään, mutta uskonnollisuus on ylivoimainen ykkönen.

Lue lisää

Islamissa on käsittääkseni käsite pyhäsota. En vain ymmärrä mikä pyhäsota WTC- iskut olivat. Siis miksi ne tehtiin. USA oli varmaan tehnyt jotain pahaa islamille. Kyllä se minusta on selvä terroristi-isku.

mitään sitä vastaan, että joku uskoo minkä tahansa menninkäisen tai henkiolennon olevan olemassa, kunhan ei alista tällä uskomuksellaan toisia.

on asioita, joille ihminen ei aina voi mitään. Olemassa ollaan, ei olla tänne pyydetty. Vaan kun ollaan täällä, niin ollaan. Kivikin on kovaa ja jos sitä paljaalla jalalla potkaiset, niin kipeäähän se käy, halusitpa sitä tai et.

Jumala on, samoin kuin vastapuolikin, halusipa ihminen sitä tai ei. Voit olla joko välittämättä siitä tai sitten hyväksyt asian. Mielipiteelläsi tai mielipiteillämme ei ole kummankaan olemassaolon kanssa mitään merkitystä.
Kysyit, mikä ateisteilla on uskovia vastaan ja haluan tuoda esille Raamattuun pohjautuvat vastaukset.

Ihmisen luonto on kapinassa Jumalaa vastaan, se ei halua alistua Jumalan auktoriteetin edessä. Raamattu käyttää sanaa synti, joka ei aina välttämättä tarkoita kirjaimellisesti jotain yhtä tiettyä asiaa, tai esim. jotakin Jumalan asettaman käskyn rikkomista, vaikka sitäkin se on, mutta... Jos ihminen elää ilman Jumalaa, oman tahtonsa tietä kulkien, niin silloin tuo koko ihmisen elämä on synnissä elämistä, vailla Jumalan kirkkautta. Itse ainakin koin asian niin, kun tulin uskoon vuosia sitten. Ei ollut synti a, synti b jne. vaan koin, että koko siihen astinen elämäni oli ollut yksi iso synti.
Niin, ihminen ei halua nöyrtyä, eikä alistua Jumalan valtasuuruudem edessä. Ihmisen sydän on paatuneessa tilassa, jos ei Jumala häntä puoleensa vedä. Ja tällöin on yleistä, että ihminen kieltää Jumalan olemassaolon. Toisaalta
on helppoa sanoa uskovansa Jumalaan, on helppo hyväksyä eri uskonnot, mutta mikä kristinuskossa sitten on niin erilaista, että uskovia ei oikein tahdota hyväksyä? Ensiksikin voisi sanoa, että kristinusko ei ole uskonto. Uskonto voidaan määritellä niin, että se on ihmisen oma yritys löytää tie Jumalan luo ja Jumalan yhteyteen, eli ihmisen omiin tekoihin perustuva "rakennelma". Kristinusko poikkeaa uskonnoista siinä, että Jumala Raamatussa ilmoittaa, kuinka Hänet voi löytää ja siinä ei ihmisen teoilla ole merkitystä, pelastusta ei voi ansaita, ainoastaan armosta ja Jumalan lahjana. Siltikään puhe Jumalasta kristinuskon yhteydessä ei vielä tunnu mitenkään erityiseltä, mutta kun sanomme sanan Jeesus, alkaa tapahtua. Tuo nimi ei jätä ketään kylmäksi, se joko sytyttää, tai sitten se aiheuttaa vastareaktion ts. viha yms. negatiiviset tuntemukset joko itse nimeä Jeesus tai Häneen uskovia ihmisiä kohtaan. Miksi???
Raamatussa ilmoitetaan, että Jumala on asettanut iankaikkisuuden ihmisen sydämeen. Jossakin ihmisen sisällä on tietoisuus Jumalan olemassaolosta. Ihminen ei välttämättä tiedosta tätä. Jeesus on Raamatun mukaan kaiken a ja o läpi Raamatun ja läpi koko olemassaolon, koski se sitten ihmistä tai maailmankaikkeutta.
Raamatussa sanotaan myös selvästi, että koko maailma on pahan vallassa, paholainen tekee työtään "tottelemattomuuden lapsissa". Ihminen kuuluu Raamatun mukaan jompaan kumpaan porukkaan. Joko Jeesukseen uskoviin tai sitten ei. Jälkimmäiset ovat Raamatun mukaan automaattisesti pahoilaisen joukoissa, halusipa ihminen sitä tai ei, myönsipä hän sitä tai ei. Ihmisen mielipiteellä ei ole tämänkään asian kanssa mitään merkitystä.
Raamattu myös ainoana sanoo selvästi, "jokainen henki, joka ei tunnusta Jeesusta Kristusta Herraksi, on antikristuksen henki". Samoin löytyy uudesta testamentista Jumalan ilmoitus, "jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää".Ja,
"Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?".

Pahoitteluni pitkähköstä vastauksesta, mutta tämän pohjalta lienee tarpeetonta kysyä, miksi ateistit, ei-uskovat jne...eivät yleensä tykkää Jeesukseen uskovista ihmisistä. Jos ei Jeesus elä sydämessä, niin sitten ei. Jos vaihtoehtoja on vain kaksi, niin eikö ole selvää, miksi uskovat ei ole suosiossa. Toki voi yrittää kieltää, vaan minkäpä ihminen asioille voi. Joko hyväksyy tai on hyväksymättä, ei kai luotu Luojalleen mitään voi, eikä sano, "miksi minusta tällaisen teit".
Siunausta kaikille, niin Jeesukseen uskoville, kuin myös toisen "leirin" poppoolle.

www.wenstorm.com kirjoitti:

on asioita, joille ihminen ei aina voi mitään. Olemassa ollaan, ei olla tänne pyydetty. Vaan kun ollaan täällä, niin ollaan. Kivikin on kovaa ja jos sitä paljaalla jalalla potkaiset, niin kipeäähän se käy, halusitpa sitä tai et.

Jumala on, samoin kuin vastapuolikin, halusipa ihminen sitä tai ei. Voit olla joko välittämättä siitä tai sitten hyväksyt asian. Mielipiteelläsi tai mielipiteillämme ei ole kummankaan olemassaolon kanssa mitään merkitystä.
Kysyit, mikä ateisteilla on uskovia vastaan ja haluan tuoda esille Raamattuun pohjautuvat vastaukset.

Ihmisen luonto on kapinassa Jumalaa vastaan, se ei halua alistua Jumalan auktoriteetin edessä. Raamattu käyttää sanaa synti, joka ei aina välttämättä tarkoita kirjaimellisesti jotain yhtä tiettyä asiaa, tai esim. jotakin Jumalan asettaman käskyn rikkomista, vaikka sitäkin se on, mutta... Jos ihminen elää ilman Jumalaa, oman tahtonsa tietä kulkien, niin silloin tuo koko ihmisen elämä on synnissä elämistä, vailla Jumalan kirkkautta. Itse ainakin koin asian niin, kun tulin uskoon vuosia sitten. Ei ollut synti a, synti b jne. vaan koin, että koko siihen astinen elämäni oli ollut yksi iso synti.
Niin, ihminen ei halua nöyrtyä, eikä alistua Jumalan valtasuuruudem edessä. Ihmisen sydän on paatuneessa tilassa, jos ei Jumala häntä puoleensa vedä. Ja tällöin on yleistä, että ihminen kieltää Jumalan olemassaolon. Toisaalta
on helppoa sanoa uskovansa Jumalaan, on helppo hyväksyä eri uskonnot, mutta mikä kristinuskossa sitten on niin erilaista, että uskovia ei oikein tahdota hyväksyä? Ensiksikin voisi sanoa, että kristinusko ei ole uskonto. Uskonto voidaan määritellä niin, että se on ihmisen oma yritys löytää tie Jumalan luo ja Jumalan yhteyteen, eli ihmisen omiin tekoihin perustuva "rakennelma". Kristinusko poikkeaa uskonnoista siinä, että Jumala Raamatussa ilmoittaa, kuinka Hänet voi löytää ja siinä ei ihmisen teoilla ole merkitystä, pelastusta ei voi ansaita, ainoastaan armosta ja Jumalan lahjana. Siltikään puhe Jumalasta kristinuskon yhteydessä ei vielä tunnu mitenkään erityiseltä, mutta kun sanomme sanan Jeesus, alkaa tapahtua. Tuo nimi ei jätä ketään kylmäksi, se joko sytyttää, tai sitten se aiheuttaa vastareaktion ts. viha yms. negatiiviset tuntemukset joko itse nimeä Jeesus tai Häneen uskovia ihmisiä kohtaan. Miksi???
Raamatussa ilmoitetaan, että Jumala on asettanut iankaikkisuuden ihmisen sydämeen. Jossakin ihmisen sisällä on tietoisuus Jumalan olemassaolosta. Ihminen ei välttämättä tiedosta tätä. Jeesus on Raamatun mukaan kaiken a ja o läpi Raamatun ja läpi koko olemassaolon, koski se sitten ihmistä tai maailmankaikkeutta.
Raamatussa sanotaan myös selvästi, että koko maailma on pahan vallassa, paholainen tekee työtään "tottelemattomuuden lapsissa". Ihminen kuuluu Raamatun mukaan jompaan kumpaan porukkaan. Joko Jeesukseen uskoviin tai sitten ei. Jälkimmäiset ovat Raamatun mukaan automaattisesti pahoilaisen joukoissa, halusipa ihminen sitä tai ei, myönsipä hän sitä tai ei. Ihmisen mielipiteellä ei ole tämänkään asian kanssa mitään merkitystä.
Raamattu myös ainoana sanoo selvästi, "jokainen henki, joka ei tunnusta Jeesusta Kristusta Herraksi, on antikristuksen henki". Samoin löytyy uudesta testamentista Jumalan ilmoitus, "jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää".Ja,
"Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?".

Pahoitteluni pitkähköstä vastauksesta, mutta tämän pohjalta lienee tarpeetonta kysyä, miksi ateistit, ei-uskovat jne...eivät yleensä tykkää Jeesukseen uskovista ihmisistä. Jos ei Jeesus elä sydämessä, niin sitten ei. Jos vaihtoehtoja on vain kaksi, niin eikö ole selvää, miksi uskovat ei ole suosiossa. Toki voi yrittää kieltää, vaan minkäpä ihminen asioille voi. Joko hyväksyy tai on hyväksymättä, ei kai luotu Luojalleen mitään voi, eikä sano, "miksi minusta tällaisen teit".
Siunausta kaikille, niin Jeesukseen uskoville, kuin myös toisen "leirin" poppoolle.

Lue lisää

Lainaus: "on asioita, joille ihminen ei aina voi mitään."

Ihan hyvä alustus mutta jokseenkin turha. Maltillinen kuitenkin joten prosit siitä sinulle.

Lainaus: "Jumala on, samoin kuin vastapuolikin, halusipa ihminen sitä tai ei."

Miksi lähdet siitä että jumala on totuusarvona tosi? 1 1 = 2. Vasen on oikean vastakohta ja niin edelleen. Jumala ei kuitenkaan ole tosi ennen kuin todeksi näytetään. Raamattu ei ole todiste jumalasta sen enempää kait kuin sormusten herra trilogia keskimaasta?

Lainaus: "Ihmisen luonto on kapinassa Jumalaa vastaan"

Väitän nyt kuitenkin toisin. Jumala on kapinassa ihmistä vastaan. Edelleenkään jumalan totuusarvo ei ole tosi, vaan epätosi.

Lainaus: "haluan tuoda esille Raamattuun pohjautuvat vastaukset."

Ikävää että sinänsä kivasti alkanut vastauksesi alkoi tässä kohtaa kariutumaan kohti kivikkoa. Itse asiassa vahvistat sitä käsitystä ettei uskova osaa vastata muuten kuin etsimällä raamatusta sopivasti epäselviä kohtia. Hassua että samoja kohtia tunnutaan käyttävän sekä puolesta että vastaan.

Lainaus: " sanomme sanan Jeesus, alkaa tapahtua. Tuo nimi ei jätä ketään kylmäksi, se joko sytyttää, tai sitten se aiheuttaa vastareaktion"

Länsimaissa jossa siis kirkko on uskonnollisessa monopolissa, on mahdotonta kuvitella tilannetta jossa uskonnollisen ikonin esille tuominen ei aiheuttaisi reaktiota. Tilanne on täysin vastaava jos sanoisimme "allah" islamilaisissa maissa.

Lainaus: "Jälkimmäiset ovat Raamatun mukaan automaattisesti pahoilaisen joukoissa, halusipa ihminen sitä tai ei, myönsipä hän sitä tai ei."

Eli vaikka en usko edes saatanaan niin kuulun hänen "joukkoihinsa"? Olisi mielenkiintoista tietää mihin pataljoonaan sitten kuulun? Murhamiehiin, käännyttäjiin, sisseihin...? Vai onko se saatanallista että ihminen saisi aikuisten oikeasti valita uskontonsa ilman yhteiskunnallisia paineita? Jos tämä on saatanallista niin olen ymmärtänyt jumalan ja saatanan väärin.

Lainaus: "eivät yleensä tykkää Jeesukseen uskovista ihmisistä."

Sinänsä jaksaa edelleen huvittamaan miksi te uskovaiset väen väkisin kaipaatte marttyyrin asemaa. Te haluatte yhteiskuntaa pyörittää täysin pelkän raamattunne pohjalta ja kun siihen joku sanoo ei, niin jo ollaan jahdattuja ja niin marttyyriä että pahaa tekee. Te haukutte esim. homoja syntisiksi ja sairaiksi ja sitten kun joku väittää vastaan niin jo ollaan niin hemmetin katkeria että pahaa tekee.

Jos sinä saat kutsua niitä homoja syntisiksi ja sairaiksi raamatun perusteella, miksen minä saa sinua kutsua hölmöksi ihmisoikeuksien perusteella?

Ei nyt pahalla, mutta koko tuo pitkä vastauksesi ei oikeastaan vastannut yhtään mihinkään. Lähinnä siitä paistoi katkeruus siitä että on olemassa ihmisiä jotka eivät suostu teidän näkökantojanne jakamaan. Ja ateisteja haukutaan ahdasmielisiksi. Ei helvetti, ei muuta enää voi sanoa.

www.wenstorm.com kirjoitti:

on asioita, joille ihminen ei aina voi mitään. Olemassa ollaan, ei olla tänne pyydetty. Vaan kun ollaan täällä, niin ollaan. Kivikin on kovaa ja jos sitä paljaalla jalalla potkaiset, niin kipeäähän se käy, halusitpa sitä tai et.

Jumala on, samoin kuin vastapuolikin, halusipa ihminen sitä tai ei. Voit olla joko välittämättä siitä tai sitten hyväksyt asian. Mielipiteelläsi tai mielipiteillämme ei ole kummankaan olemassaolon kanssa mitään merkitystä.
Kysyit, mikä ateisteilla on uskovia vastaan ja haluan tuoda esille Raamattuun pohjautuvat vastaukset.

Ihmisen luonto on kapinassa Jumalaa vastaan, se ei halua alistua Jumalan auktoriteetin edessä. Raamattu käyttää sanaa synti, joka ei aina välttämättä tarkoita kirjaimellisesti jotain yhtä tiettyä asiaa, tai esim. jotakin Jumalan asettaman käskyn rikkomista, vaikka sitäkin se on, mutta... Jos ihminen elää ilman Jumalaa, oman tahtonsa tietä kulkien, niin silloin tuo koko ihmisen elämä on synnissä elämistä, vailla Jumalan kirkkautta. Itse ainakin koin asian niin, kun tulin uskoon vuosia sitten. Ei ollut synti a, synti b jne. vaan koin, että koko siihen astinen elämäni oli ollut yksi iso synti.
Niin, ihminen ei halua nöyrtyä, eikä alistua Jumalan valtasuuruudem edessä. Ihmisen sydän on paatuneessa tilassa, jos ei Jumala häntä puoleensa vedä. Ja tällöin on yleistä, että ihminen kieltää Jumalan olemassaolon. Toisaalta
on helppoa sanoa uskovansa Jumalaan, on helppo hyväksyä eri uskonnot, mutta mikä kristinuskossa sitten on niin erilaista, että uskovia ei oikein tahdota hyväksyä? Ensiksikin voisi sanoa, että kristinusko ei ole uskonto. Uskonto voidaan määritellä niin, että se on ihmisen oma yritys löytää tie Jumalan luo ja Jumalan yhteyteen, eli ihmisen omiin tekoihin perustuva "rakennelma". Kristinusko poikkeaa uskonnoista siinä, että Jumala Raamatussa ilmoittaa, kuinka Hänet voi löytää ja siinä ei ihmisen teoilla ole merkitystä, pelastusta ei voi ansaita, ainoastaan armosta ja Jumalan lahjana. Siltikään puhe Jumalasta kristinuskon yhteydessä ei vielä tunnu mitenkään erityiseltä, mutta kun sanomme sanan Jeesus, alkaa tapahtua. Tuo nimi ei jätä ketään kylmäksi, se joko sytyttää, tai sitten se aiheuttaa vastareaktion ts. viha yms. negatiiviset tuntemukset joko itse nimeä Jeesus tai Häneen uskovia ihmisiä kohtaan. Miksi???
Raamatussa ilmoitetaan, että Jumala on asettanut iankaikkisuuden ihmisen sydämeen. Jossakin ihmisen sisällä on tietoisuus Jumalan olemassaolosta. Ihminen ei välttämättä tiedosta tätä. Jeesus on Raamatun mukaan kaiken a ja o läpi Raamatun ja läpi koko olemassaolon, koski se sitten ihmistä tai maailmankaikkeutta.
Raamatussa sanotaan myös selvästi, että koko maailma on pahan vallassa, paholainen tekee työtään "tottelemattomuuden lapsissa". Ihminen kuuluu Raamatun mukaan jompaan kumpaan porukkaan. Joko Jeesukseen uskoviin tai sitten ei. Jälkimmäiset ovat Raamatun mukaan automaattisesti pahoilaisen joukoissa, halusipa ihminen sitä tai ei, myönsipä hän sitä tai ei. Ihmisen mielipiteellä ei ole tämänkään asian kanssa mitään merkitystä.
Raamattu myös ainoana sanoo selvästi, "jokainen henki, joka ei tunnusta Jeesusta Kristusta Herraksi, on antikristuksen henki". Samoin löytyy uudesta testamentista Jumalan ilmoitus, "jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää".Ja,
"Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?".

Pahoitteluni pitkähköstä vastauksesta, mutta tämän pohjalta lienee tarpeetonta kysyä, miksi ateistit, ei-uskovat jne...eivät yleensä tykkää Jeesukseen uskovista ihmisistä. Jos ei Jeesus elä sydämessä, niin sitten ei. Jos vaihtoehtoja on vain kaksi, niin eikö ole selvää, miksi uskovat ei ole suosiossa. Toki voi yrittää kieltää, vaan minkäpä ihminen asioille voi. Joko hyväksyy tai on hyväksymättä, ei kai luotu Luojalleen mitään voi, eikä sano, "miksi minusta tällaisen teit".
Siunausta kaikille, niin Jeesukseen uskoville, kuin myös toisen "leirin" poppoolle.

Lue lisää

Lainaan sinua, koska se koskee hyvin kirjoitustasi.

"on asioita, joille ihminen ei aina voi mitään."

Kyllä, todellisuus ei ole riippuvainen uskomuksistamme. Siksi tarvitaan todisteita.

"Jumala on, samoin kuin vastapuolikin, halusipa ihminen sitä tai ei."

Siksi menetkin tuossa pahasti hakoteille.

"Ensiksikin voisi sanoa, että kristinusko ei ole uskonto."

Jospa otettaisiin ennemminkin ihan yleinen määritelmä wikipediasta sinun tarkoitushakuisen määritelmän sijaan:
"Uskonnolla tarkoitetaan yleiskielessä uskoa jumalaan tai muuhun yli-inhimilliseen mahtiin, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä. Nämä ovat uskonnossa usein muotoutuneet oppijärjestelmäksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina."

Kristinusko on oikein malliesimerkki uskonnosta.

"Kysymys sinulle, aikalainen... Mistä tiedät, että keskustelen kanssasi?"

Koska tietonihilismi ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta. Ihmisen on pakko luottaa joihinkin havaintoihinsa pystyäkseen elämään.

Kristinuskon oppi on kuitenkin aivan erilainen asia tietoteoreettisesti ja siten se ei ole rinnastettavissa yleisiin aistihavaintoihin.

Hieman noita sivuja ja tarinaasi. On hyvä, että olet saanut tuon elämäsi kuntoon, vaikka on tullut istuttua pyttyä melkoisista teoista. Monet kovat kriminaalit todella tuntuvat tarvitsevan uskonnon apua päästäkseen irti entisestä itsestään ja pystyäkseen hyväksymään ne vääryydet mitä on tullut tehtyä lähimmäisiään, tuttuja ja tuntemattomia kohtaan. Mutta samalla on myös rakennettava muuri oman itsensä ympärille, ja uskottava siihen lujasti, koska muuten on edessä mahdollisuus, että jotenkin lipeää takaisin vanhoihin aikoihin. Usko auttaan näissä, mutta samalla joudutaan tilanteeseen, että joudutaan tuomitsemaan toiset kanssa eläjät sen opin mukaan mihin itse uskoo ja eristäytymään omiin leireihin, jotta oma usko pysyisi puhtaana. Usko ei kestä minkäänlaista epäilyä jos haluaa pitäytyä sokeassa uskossa. Oli mielenkiintoista lukea tarina kuinka sinä uskossa olevana ja ateistinen tyttöystäväsi ajauduitte erillen sen takia, että sinun käännytys ei mennyt exälle perille. Eikö tämä asia huolestuta sinua tai muitakin uskovaisia. Jos jumala on, mikä saa hänet olemaan niin suvaisematon, että hän ei siedä minkäänlaista epäuskoisuutta. Rakkauskin on hienoimmillaan silloin kun on sokean rakkauden vallassa. Vahtiiko jumala ihmistä sokean rakkauden vallassa ja pettyy jos ihminen ei tee niinkuin hän on ajatellut? Vai sallisiko jumalasi hyväksyä kaikenlaiset muunkinlaiset mielipiteet uskosta ja uskonnottomuudesta. Hyväksyisikö jumalasi kaikki joka tapauksessa ja antaisi anteeksi ilman yhtään rukousta jos vain ihmiset itse kykenisivät antamaan anteeksi itselleen ja toisilleen? Silloin ei tarvitsisi leiriytyä niin monien miljoonien jumalien kannattajaksi ja tapella keskenään. Suvaitsevaisuuskin kasvaisi ihmiskunnan keskuudessa ja jopa mahdollisesti äly ja viisaus siinä samalla.

www.wenstorm.com kirjoitti:

on asioita, joille ihminen ei aina voi mitään. Olemassa ollaan, ei olla tänne pyydetty. Vaan kun ollaan täällä, niin ollaan. Kivikin on kovaa ja jos sitä paljaalla jalalla potkaiset, niin kipeäähän se käy, halusitpa sitä tai et.

Jumala on, samoin kuin vastapuolikin, halusipa ihminen sitä tai ei. Voit olla joko välittämättä siitä tai sitten hyväksyt asian. Mielipiteelläsi tai mielipiteillämme ei ole kummankaan olemassaolon kanssa mitään merkitystä.
Kysyit, mikä ateisteilla on uskovia vastaan ja haluan tuoda esille Raamattuun pohjautuvat vastaukset.

Ihmisen luonto on kapinassa Jumalaa vastaan, se ei halua alistua Jumalan auktoriteetin edessä. Raamattu käyttää sanaa synti, joka ei aina välttämättä tarkoita kirjaimellisesti jotain yhtä tiettyä asiaa, tai esim. jotakin Jumalan asettaman käskyn rikkomista, vaikka sitäkin se on, mutta... Jos ihminen elää ilman Jumalaa, oman tahtonsa tietä kulkien, niin silloin tuo koko ihmisen elämä on synnissä elämistä, vailla Jumalan kirkkautta. Itse ainakin koin asian niin, kun tulin uskoon vuosia sitten. Ei ollut synti a, synti b jne. vaan koin, että koko siihen astinen elämäni oli ollut yksi iso synti.
Niin, ihminen ei halua nöyrtyä, eikä alistua Jumalan valtasuuruudem edessä. Ihmisen sydän on paatuneessa tilassa, jos ei Jumala häntä puoleensa vedä. Ja tällöin on yleistä, että ihminen kieltää Jumalan olemassaolon. Toisaalta
on helppoa sanoa uskovansa Jumalaan, on helppo hyväksyä eri uskonnot, mutta mikä kristinuskossa sitten on niin erilaista, että uskovia ei oikein tahdota hyväksyä? Ensiksikin voisi sanoa, että kristinusko ei ole uskonto. Uskonto voidaan määritellä niin, että se on ihmisen oma yritys löytää tie Jumalan luo ja Jumalan yhteyteen, eli ihmisen omiin tekoihin perustuva "rakennelma". Kristinusko poikkeaa uskonnoista siinä, että Jumala Raamatussa ilmoittaa, kuinka Hänet voi löytää ja siinä ei ihmisen teoilla ole merkitystä, pelastusta ei voi ansaita, ainoastaan armosta ja Jumalan lahjana. Siltikään puhe Jumalasta kristinuskon yhteydessä ei vielä tunnu mitenkään erityiseltä, mutta kun sanomme sanan Jeesus, alkaa tapahtua. Tuo nimi ei jätä ketään kylmäksi, se joko sytyttää, tai sitten se aiheuttaa vastareaktion ts. viha yms. negatiiviset tuntemukset joko itse nimeä Jeesus tai Häneen uskovia ihmisiä kohtaan. Miksi???
Raamatussa ilmoitetaan, että Jumala on asettanut iankaikkisuuden ihmisen sydämeen. Jossakin ihmisen sisällä on tietoisuus Jumalan olemassaolosta. Ihminen ei välttämättä tiedosta tätä. Jeesus on Raamatun mukaan kaiken a ja o läpi Raamatun ja läpi koko olemassaolon, koski se sitten ihmistä tai maailmankaikkeutta.
Raamatussa sanotaan myös selvästi, että koko maailma on pahan vallassa, paholainen tekee työtään "tottelemattomuuden lapsissa". Ihminen kuuluu Raamatun mukaan jompaan kumpaan porukkaan. Joko Jeesukseen uskoviin tai sitten ei. Jälkimmäiset ovat Raamatun mukaan automaattisesti pahoilaisen joukoissa, halusipa ihminen sitä tai ei, myönsipä hän sitä tai ei. Ihmisen mielipiteellä ei ole tämänkään asian kanssa mitään merkitystä.
Raamattu myös ainoana sanoo selvästi, "jokainen henki, joka ei tunnusta Jeesusta Kristusta Herraksi, on antikristuksen henki". Samoin löytyy uudesta testamentista Jumalan ilmoitus, "jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää".Ja,
"Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?".

Pahoitteluni pitkähköstä vastauksesta, mutta tämän pohjalta lienee tarpeetonta kysyä, miksi ateistit, ei-uskovat jne...eivät yleensä tykkää Jeesukseen uskovista ihmisistä. Jos ei Jeesus elä sydämessä, niin sitten ei. Jos vaihtoehtoja on vain kaksi, niin eikö ole selvää, miksi uskovat ei ole suosiossa. Toki voi yrittää kieltää, vaan minkäpä ihminen asioille voi. Joko hyväksyy tai on hyväksymättä, ei kai luotu Luojalleen mitään voi, eikä sano, "miksi minusta tällaisen teit".
Siunausta kaikille, niin Jeesukseen uskoville, kuin myös toisen "leirin" poppoolle.

Lue lisää

"Siltikään puhe Jumalasta kristinuskon yhteydessä ei vielä tunnu mitenkään erityiseltä, mutta kun sanomme sanan Jeesus, alkaa tapahtua. "

Voi v***u, ei tapahdu mitään...

Ajatuksia jostain kirjoitti:

Hieman noita sivuja ja tarinaasi. On hyvä, että olet saanut tuon elämäsi kuntoon, vaikka on tullut istuttua pyttyä melkoisista teoista. Monet kovat kriminaalit todella tuntuvat tarvitsevan uskonnon apua päästäkseen irti entisestä itsestään ja pystyäkseen hyväksymään ne vääryydet mitä on tullut tehtyä lähimmäisiään, tuttuja ja tuntemattomia kohtaan. Mutta samalla on myös rakennettava muuri oman itsensä ympärille, ja uskottava siihen lujasti, koska muuten on edessä mahdollisuus, että jotenkin lipeää takaisin vanhoihin aikoihin. Usko auttaan näissä, mutta samalla joudutaan tilanteeseen, että joudutaan tuomitsemaan toiset kanssa eläjät sen opin mukaan mihin itse uskoo ja eristäytymään omiin leireihin, jotta oma usko pysyisi puhtaana. Usko ei kestä minkäänlaista epäilyä jos haluaa pitäytyä sokeassa uskossa. Oli mielenkiintoista lukea tarina kuinka sinä uskossa olevana ja ateistinen tyttöystäväsi ajauduitte erillen sen takia, että sinun käännytys ei mennyt exälle perille. Eikö tämä asia huolestuta sinua tai muitakin uskovaisia. Jos jumala on, mikä saa hänet olemaan niin suvaisematon, että hän ei siedä minkäänlaista epäuskoisuutta. Rakkauskin on hienoimmillaan silloin kun on sokean rakkauden vallassa. Vahtiiko jumala ihmistä sokean rakkauden vallassa ja pettyy jos ihminen ei tee niinkuin hän on ajatellut? Vai sallisiko jumalasi hyväksyä kaikenlaiset muunkinlaiset mielipiteet uskosta ja uskonnottomuudesta. Hyväksyisikö jumalasi kaikki joka tapauksessa ja antaisi anteeksi ilman yhtään rukousta jos vain ihmiset itse kykenisivät antamaan anteeksi itselleen ja toisilleen? Silloin ei tarvitsisi leiriytyä niin monien miljoonien jumalien kannattajaksi ja tapella keskenään. Suvaitsevaisuuskin kasvaisi ihmiskunnan keskuudessa ja jopa mahdollisesti äly ja viisaus siinä samalla.

Lue lisää

hei... ihan hyvää pohdintaa ja mielenkiintoisia kysymyksiä. asiaan..
kirjoitit seuraavasti "Mutta samalla on myös rakennettava muuri oman itsensä ympärille, ja uskottava siihen lujasti, koska muuten on edessä mahdollisuus, että jotenkin lipeää takaisin vanhoihin aikoihin. Usko auttaan näissä, mutta samalla joudutaan tilanteeseen, että joudutaan tuomitsemaan toiset kanssa eläjät sen opin mukaan mihin itse uskoo ja eristäytymään omiin leireihin, jotta oma usko pysyisi puhtaana. Usko ei kestä minkäänlaista epäilyä jos haluaa pitäytyä sokeassa uskossa."

ei rakenneta muureja, vaan kuten sanoin aiemmin, ihminen saa voiman Jumalalta. Uskossa pysyminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Uskovassa ihmisessä vaikuttaa sekä liha että henki ja nämä kaksi sotivat toisiaan vastaan, jos sellaista ilmausta käytetään. Jeesus kehoitti opetuslapsiaan ja samoin kaikkia uskovia valvomaan. Valvomaan omaa tilaansa, ettei synti pääsisi pesiytymään ihmisen elämään ja näin viemään häntä kauemmas Jumalan yhteydestä. Jos ajattelet vaikkapa, että jos ihminen ei ikinä aiemmin ole kävellyt punaisia valoja päin ja sitten ihminen tekee niin ensimmäisen kerran. Varmasti se voi tuntua "jännältä", huono adj. vaan ymmärtänet, mitä tarkoitan. Sitten ihminen tekee saman toisen kerran, kolmannen jne. Lopulta se ei tunnu enää miltään, ihminen ikään kuin paatuu. Kun näitä raja-aitoja sitten kaatuu useammalla eri sektorilla, niin ihminen ajautuu kauemmas Jumalasta ja vaarana on ajautuminen takaisin "maailmaan", uskon liekki sammuu. Sen takia Jeesus kehoittaa valvomaan. Raamatun Sana onkin keskeinen osa uskovan elämää, koskapa lähtökohtana on se, että se on Jumalan Sana ja siinä olevat opetukset ja käskyt ovat Jumalan ilmoittamia.
Ei Raamattu kehoita uskovia eristäytymään toisista, ei-uskovista, ihmisistä, päinvastoin. Ei usko ole hihhulointia, jollaiseksi ihmiset sen monesti mieltävät. Usko tulisi elää todeksi arjen keskellä kanssaihmisten joukossa, ei tuomiten, vaan rakastaen. Ei uskovan ihmisen tarvitse aina olla toitottamassa, Jeesus rakastaa sinua, hallelujaa, jne. Itse olen sitä mieltä, että näin toimimalla saatetaan saada päinvastaista vaikutusta. Kyllähän uskon tulisi näkyä uskovan ihmisen elämässä ihan tekojen asteella, jotka aikaan saa Jumalan Henki. Hedelmistään puu tunnetaan, sanoo Raamattu. Voi olla, että on uskovia, ehkäpä ihan kokonainen herätysliikekin, jotka haluavat olla omissa porukoissaan, eristäytyä muista ihmisistä, mutta ei Raamattu näin opeta. Ei pidä ihmisten tekojen kautta tuomita itse asiaa. Lähtökohtana edelleen pidän sitä, että se, mitä Jumala Sanassaan sanoo, on oikein. Ja jos ihmiset toimivat eri tavalla, olkoot sitten uskovia tai ei-uskovia, niin ihminen on aina väärässä, Jumala oikeassa. Tulee kuitenkin muistaa, että uskovat ihmiset ovat ihmisiä siinä, missä kaikki muuutkin. Ei musta ainakaan ole tullut mitään pyhimystä, eikä tässä elämässä tulekaan, saati synnitöntä. Me olemme vajavaisia, ihmisen puhtainkin vanhurskaus on Jumalan silmissä kuin saastainen vaate, sanoo Raamattu. Meidän vanhurskautemme on Jeesuksessa, Hän on sovittanut syntimme ja uskomalla Häneen meillä on myös pääsy Isän tykö. tämä asia ei tee meistä uskovista siis millään lailla parempia ihmisiä muihin verrattuna ja tarkoitan nyt ihmisen arvoa ihmisenä. uskova ihminen ei ole yhtään sen korkeammalla kuin ei-uskova ihminen. ja kuten olen sanonut, meillä ei ole mitään oikeutta alkaa tuomitsemaan toisia ihmisiä sen perusteella, että he eivät usko.

mitä tulee tuohon "usko ei kestä mitään epäilyä, jos haluaa pysyä sokeassa uskossa"... kyllähän Jumala ihmisen epäilyjä kestää, samoin uskokin. itsekin olen joutunut monet kerrat huutamaan Jumalan puoleen, "missä Sinä oikein olet". On ollut epäilyjä, on ollut vaikeita tilanteita, joissa on tuntunut, että Jumala on kaukana. Kuitenkin meillä on lupaukset siitä, ettei Hän meitä hylkää eikä jätä, Hän on meidät nimeltä kutsunut. Kertaakaan Jumala ei kuitenkaan ole jättänyt yksin esim. epäilyjen valtaan. Aina Hän uskollisesti on vastannut, tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Myönnän, että on olemassa asioita, joita en ymmärrä, enkä kykene selittämään, miksi jokin asia on niin ja joku toinen asia näin. Enhän esim. ymmärrä auton moottoristakaan kovinkaan paljoa, jos joku kysyy siitä jotain, tai itse alan miettimään, miten se toimii. pääasia on kuitenkin, että auto toimii ja se kulkee eteenpäin, se riittää minulle ja varmaan monelle muullekin. Samoin siis uskonasioissa, en kykene kaikkea ymmärtämään tai selittämään, mulle riittää se, että tunnen ja tiedän tämän toimivan. Sanoisin vielä noihin epäilyihin tms. että ehkäpä on ihan hyvä, että niitäkin tilanteita uskovan elämään tulee. silloin tulee punnittua ja ajateltua asioita vähän tarkemmin ja kaikki ei ole niin yksioikoista ja itsestään selvää, kun silloin voipi olla se vaara, että ihmisestä tulee huoleton ja helposti käy niin, ettei sitä omaa tilaa tule valvottua kovin hyvin. Ja se, mitä niissä hetkissä oppii, on se, että Jumala kyllä ilmoittaa ja vastaa, sitä kautta ihminen myös oppii tuntemaan Jumalaa enemmän ja eipä voi kuin ihmetellä, kuinka suuri Jumala on, kun pienestä ihmislapsesta niin pitää huolen...

kirjoitit myös, "Oli mielenkiintoista lukea tarina kuinka sinä uskossa olevana ja ateistinen tyttöystäväsi ajauduitte erillen sen takia, että sinun käännytys ei mennyt exälle perille."
Emmehän me sen takia eronneet, ettei hän tullut uskoon. Ongelmathan alkoivat siitä, että ajattelimme täysin eri tavalla. Oli tilanteita, joissa joutui tekemään valintoja, kuinka toimia. Yritin tehdä kompromisseja Jumalan ja maailman välillä ja se ei vaan onnistu. Niinpä kävikin, että näitä aiemmin mainitsemiani raja-aitoja kaatui ja huomasin olevan täysin umpimetsässä, uskonelämä syvässä suossa ja siitä suosta en enää päässytkään niin vain pois, edessä oli pitkä ja kivinen tie, kuten varmaan luit kertomuksestani. Syy ei ollut missään tapauksessa myöskään tämän naisen, ei. Ei myöskään Jumalassa, kun antoi mun lähteä kulkemaan omia polkujani. Jumala ei pidä ketään väkisin, meillä kaikilla on oikeus valita, mutta myös vastuu on meillä jokaisella itsellään. Omia valintojani, omat virheeni. Kyllähän meidän ero johtui siitä, että musta tuli välinpitämätön, ei siitä, ettei "käännytys" mennyt perille, kuten itse asian ilmaisit.

Kysyit, onko Jumala niin suvaitsematon, ettei hyväksy epäuskoisuutta? Epäuskoa kyllä, silloin, kun ihminen haluaa uskoa, mutta esim. huolet tahtovat lannistaa ja epäilys Jumalan huolenpidosta saattaa käydä mielessä. Epäuskoa, kieltävää tai uskoa johonkin muuhun kuin Jeesukseen, sitä Jumala ei hyväksy. Uuden testamentin puolella sanotaan, että Jumala on kärsinyt noita tietämättömyyden aikoja (aika ennen Jeesusta), mutta nyt Hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla maailmassa on tehtävä parannus ja parannuksen teon ainoa paikka on Jeesuksen risti. Ok, joku voi sanoa, että Jumala on suvaitsematon ja itsekäs, mutta... Jos on olemassa laaditut pelisäännöt, niin ei mulla ainakaan ole valtuuksia alkaa niitä muuttamaan. Jos esim. Suomen laissa on pykälät, joiden mukaan tulee elää ja toimia, niin minkäpä minä sille voin. Ja mielestäni Jumalalla on paljonkin syytä sanoa, ettei Hän hyväksy muita Jumalia. Hän kuitenkin antoi oman Poikansa. Ajatteleppa niin, että itse Kaikkivaltias Jumala lähettää Poikansa maailmaan. Katsoo, kuinka ihmiset pilkkaavat, hakkaavat, kiduttavat Hänen omaa Poikaansa ja lopulta naulitsevat Hänet ristiin ja tällä tavalla tappavat Hänet. Kaiken tämän Hän on antanut ihmisten tehdä. ja vain sen takia, että Hän rakastaa meitä jokaista, niin sinua kuin minuakin. Kuka voi sanoa, että Jumalalla ei olisi myös oikeutta päättää "pelin sääntöjä"? Kaiken tämän jälkeen??? Jos Hän sanoo, ettei ihmisille ole annettu mitään muuta nimeä, kuin Jeesus, jossa on pelastus, niin eiköhän Hänellä ole siihen ihan täysi oikeus. Kuka meistä uhraisi oman lapsensa samalla tavalla, antaisi toisten ihmisten kohdella häntä samoin, kiduttaa ja tappaa, ja vain siksi, että "naapurilla olisi hyvä olla",tuskinpa kukaan. Ja näin Jumala kuitenkin toimi, Hän antoi oman Poikansa. Jos joku ylenkatsoo Jeesuksen, niin eikö ole ihan ymmärrettävää, että Jumala ei asiasta taida tykätä? Raamattu onkin siinä asiassa ehdoton. Jeesus sanoi, ettei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Hänen kautta. Valitettavasti Jumala Raamatun mukaan on tällaiset pelisäännöt tehnyt. Muuta tietä, eikä vaihtoehtoa, ei ole. Ihminen joko ottaa lahjan vastaan tai kieltäytyy siitä. Jos on olemassa vain yksi sisäänkäynti, niin minkäpä sille voi. Pelisäännöt luo Jumala, ei ihminen.

Kysyit myös, hyväksyisikö Jumala ihmisen ilman yhtään rukousta, jos ihmiset osaisivat antaa anteeksi itselleen ja toisilleen? Valitettavasti joudun toteamaan, että se Jumala, jonka minä tunnen, ei voi niin tehdä. Jumala rakastaa kaikkia, se on totta, mutta taivaaseen sillä ei vielä päästä. Jos ajattelet, että jollakin olisi sinulle tarjottavana suunnattoman suuri aarre tai vaikkapa rahasäkki (varmaan kaikille kelpaisi, myös itselleni..) ja saadaksesi sen, sun tarvitsisi vain pyytää sitä. Jos et pyytäisi sitä, et sitä myöskään saisi. Sama asia iankaikkisuutta ajatellen. Jumala tahtoo ihmiselle iankaikkisen elämän lahjoittaa, mutta Hän ei sitä anna, jos ihminen ei sitä pyydä. puhun nyt aikuisista ihmisistä. Pyytäminen tarkoittaa siis rukousta. Ihmisen täytyy ensin tajuta oma syntisyytensä Jumalan Pyhyyden edessä. Jeesus on se uhri meidän syntiemme edestä, Hänen kauttaan meillä on pääsy Jumalan yhteyteen. Se edellyttää sitä, että ihminen pyytää, eli rukoilee, anteeksiantoa Jumalalta ja hyväksyy Jeesuksen ristintyön, uskoo Häneen omana, henkilökohtaisena Pelastajanaan.

Kun tolla tyypillä olisi edes mitään tekemistä ateismin kanssa fanaattisine uskovaisten vastaisine raivoamisineen. Tulee tänne mukamas ateistina vihaten uskovia? Petoksellisuudesta on kyse.

Oisko tää ton sairaan "olen ateisti, vihaan uskovia" häirikön oma veto tehdäkseen uskovia naurunalaiseksi? Sehän veti viimeksi profeetan virkaa profetiat palstalla kuulemma?

nussijoiden seuraan. sehän (pilkun nussiminen) on filosofiaa kauneimmillaan.

monet kyllä ovat sitä mieltä että asia ei etene mihinkään jos vaan paneskellaan, mutta mielestäni se on vaan runkkareiden mielipide.