Minulla puutuu kieli ja olen juuri tehnyt neurologisella sellaisen vajaan viikon kierroksen eli magneettikuvissa tutkittiin, että kaulan valtimoissa ei ole tukoksia eli siis tavallaan tutkittiin verenkiertoa, että se ei ole estynyt. Tutkivat myös aivot, ettei ole kasvaimia, sydämen, että on normaalinkokoinen eikä ole reikiä ja että sydän pumppailee ok.
Jo pelkkä kielen puutuminen on oikeasti todella, todella epämiellyttävä ja pelottava kokemus! Olen itse tämän takia oikeasti tosi huolissani.
Kukaan ei tiedä, miksi niin tapahtuu. Lääkärit nostivat kädet ylös kun ei vikaa löytynyt aivoista eikä sydämestä. Verenpaine on ollut kurissa lääkkeillä jo vuosia, kaikki veriarvot alhaisia kalkkeja lukuunottamatta ok.
Minulle viimeisin annettu veikkaus on se, että niskalihakset ja niskaruusu ovat kertakaikkiaan täysin jumissa ja niitä nyt yritän availla ahkeran venyttelyn ja jumpan avulla. Tosin tänään sitten katosi ihan täysin tunto kielestä kun tein rintalihasliikkeitä eli niitä en ainakaan uskalla enää tehdä. Kun taas tepastelen pois hieronnasta, pysyy kieli tunnollisena pari tuntia, sitten alkaa taas se omituinen kihelmöinti: kieli tuntuu oudolta, välillä jopa ikäänkuin paksummalta.
Olen jo nelikymppinen, eli en mikään nuori kukkanen enää. Tuollaiset äkillisesti ilmaantuvat oireet pelästyttävät, varsinkin kun ne jatkuvat.
Itse pelkään omaa oirettani -- kielen puutuminen saa aikaan pakokauhun tunteen.
Nyt ainakin tiedän, että minulla ei ole aivokasvainta, eikä mitään epäilyttävää aivoissa. Sydänkin on kunnossa, eikä edes verenpaine ole ehtinyt tehdä siihen muutoksia. Ensin ihmettelin, miksi piti mennä pahimman kautta, mutta ikäni, painoni ( 15 kiloa) ja verenpainehistoriani sekä migreenin huomioonottaen ihan loogista.
Mietin, mitä vielä pitää ottaa huomioon. Olen toki miettinyt kahdeksan vuoden takaista punkinpuremaa ja sitä valtavaa rengasta reidessä. Ja olen miettinyt amalgaameja ja toisessa poskiontelossa olevaa kystaa, joka tosin löydettiin jo 1995 eikä sille ole tehty mitään sen koommin. Ja mietin, voisiko tämä johtua onnettomuudesta 10 vuotta sitten, kun lensin fillarin selästä ja meni taju ja niskat olivat kipeänä viikkokausia, mutten koskaan kuvauttanut niitä. Oli sen verran kiire töihin silloin, etten itse asiassa edes käynyt lääkärissä silloin.
Painavimmin epäilen kaularankaa. Siinä on selkeästi ajoittain todella kipeitä kohtia. Mutta miten ihmeessä se paranee, kun olen käynyt hieronnassa jo 22 kertaa (tunnin sessiot) ja tehnyt tunnollisesti kaikki venytykset? Olen ostanut uuden patjan, kokeillut viittä erilaista uutta tyynyä, hankkinut uuden työpöydän ja rannetuen ja työtuolin....
Jo pelkkä kielen puutuminen on oikeasti todella, todella epämiellyttävä ja pelottava kokemus! Olen itse tämän takia oikeasti tosi huolissani.
Kukaan ei tiedä, miksi niin tapahtuu. Lääkärit nostivat kädet ylös kun ei vikaa löytynyt aivoista eikä sydämestä. Verenpaine on ollut kurissa lääkkeillä jo vuosia, kaikki veriarvot alhaisia kalkkeja lukuunottamatta ok.
Minulle viimeisin annettu veikkaus on se, että niskalihakset ja niskaruusu ovat kertakaikkiaan täysin jumissa ja niitä nyt yritän availla ahkeran venyttelyn ja jumpan avulla. Tosin tänään sitten katosi ihan täysin tunto kielestä kun tein rintalihasliikkeitä eli niitä en ainakaan uskalla enää tehdä. Kun taas tepastelen pois hieronnasta, pysyy kieli tunnollisena pari tuntia, sitten alkaa taas se omituinen kihelmöinti: kieli tuntuu oudolta, välillä jopa ikäänkuin paksummalta.
Olen jo nelikymppinen, eli en mikään nuori kukkanen enää. Tuollaiset äkillisesti ilmaantuvat oireet pelästyttävät, varsinkin kun ne jatkuvat.
Itse pelkään omaa oirettani -- kielen puutuminen saa aikaan pakokauhun tunteen.
Nyt ainakin tiedän, että minulla ei ole aivokasvainta, eikä mitään epäilyttävää aivoissa. Sydänkin on kunnossa, eikä edes verenpaine ole ehtinyt tehdä siihen muutoksia. Ensin ihmettelin, miksi piti mennä pahimman kautta, mutta ikäni, painoni ( 15 kiloa) ja verenpainehistoriani sekä migreenin huomioonottaen ihan loogista.
Mietin, mitä vielä pitää ottaa huomioon. Olen toki miettinyt kahdeksan vuoden takaista punkinpuremaa ja sitä valtavaa rengasta reidessä. Ja olen miettinyt amalgaameja ja toisessa poskiontelossa olevaa kystaa, joka tosin löydettiin jo 1995 eikä sille ole tehty mitään sen koommin. Ja mietin, voisiko tämä johtua onnettomuudesta 10 vuotta sitten, kun lensin fillarin selästä ja meni taju ja niskat olivat kipeänä viikkokausia, mutten koskaan kuvauttanut niitä. Oli sen verran kiire töihin silloin, etten itse asiassa edes käynyt lääkärissä silloin.
Painavimmin epäilen kaularankaa. Siinä on selkeästi ajoittain todella kipeitä kohtia. Mutta miten ihmeessä se paranee, kun olen käynyt hieronnassa jo 22 kertaa (tunnin sessiot) ja tehnyt tunnollisesti kaikki venytykset? Olen ostanut uuden patjan, kokeillut viittä erilaista uutta tyynyä, hankkinut uuden työpöydän ja rannetuen ja työtuolin....
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.spekula.oulu.fi/arkisto/2003/2/teema_04.htm
Älä pelkää äläkä mieti niin paljon, älä käytä rahoja rannetukiin ja muuhun humpuukiin, se on loputon suo, fysioterapia ei auta, jos sitä on noin paljon kokeiltu. Venyttelykin voi olla lisä-ärsyke vaivoille, ruokkii sitä, jolloin olet noidankehässä. Astu ulos noidankehästä, aloita perusteista:
1. Ruokavalio, syö terveellisesti, älä syö migreeni-ärsykeruokaa ( esim. Suklaa, banaani, appelsiini, punaviini...) tarkista ruokavalio e-koodien varalta ja jätä sellaiset kaupan hyllylle. Jätä pois keinotekoiset rasvat ja makeutusaineet. Ota käyttöön luonnolliset eläin- ja kasvisrasvat, voi, oliiviöljy, rypsiöljy jne, koska aivot ovat rasvakudosta, aito rasva on niiden ravintoa. Syö rasvaista kalaa eli lohta ainakin kerran viikossa, syö punaista lihaa kerran viikossa, syö kananmuna päivässä ja ravitse itsesi oikein, syö suolaa ja sokeria oikeassa suhteessa.
Rasvan ja sokerin käyttö saa painonkin putoamaan, jos sen tekee kohtuudella;)
2. Liiku, pidä vaikka parin viikon tauko venyttelystä. Harrasta aerobista ja nonaerobista liikuntaa rinta rinnan, venyttele lopuksi maltilla, mutta vasta parin viikon venyttelytauon jälkeen. Käy salilla, souda tai pyöräile vartti, tämän jälkeen
voimahajoittelu puoli tuntia, ei tarvitse enempää, toista pari kertaa viikossa.
3. Järjestä itsellesi ulkoiluaika valon aikaan, eli käy kävelyllä lounaan asemasta. Raittiissa ilmassa tulisi olla ainakin tunti päivässä.
4. Harjoita sitä kieltä, käy vaikka karaokessa laulamassa. Todennäköisesti se on vain jumissa ja kun se on lihas kuten mikä hyvänsä, sitä pitää harjoittaa.
5. Pidä elämässä rytmi. Herätys aamulla samaan aikaan myös viikonloppuisin, nukkumaanmeno samaan aikaan iltaisin, ei kuitenkaan ennen kuin väsyttää. Kuittaa mahdolliset univelat mieluummin enintään tunnin päikkäreillä kuin nukkumalla aamulla myöhempiin. Älä huolehdi, älä keskity itseesi, tee aikataulu ja noudata sitä, vahvista rutiineita, että päivä rullaa joka päivä suunnilleen saman kaavan mukaan, se vähentää stressiä. Älä lääketieteellistä elämääsi, vaan ala elää sitä.