Lähdettiin jo aikaisemmin liikkeelle ja kaikki sujui sitten tosi rivakasti.
Lääkärintarkastuksessa otettiin minulta verikokeet ja verenpaineet ja lääkäri päätti, että jään ainakin viikonlopuksi tänne ja sitten päätetään mahdollisesta avokatkohoidosta. Kannettavaakin ja nettiä saa käyttää. Diazepaamia ja kivennäisvettä ne antaa nyt ekan päivän ajan ruuan lisäksi. Sairaanhoitaja käy tunnin välein tarkastamassa tilanteen ja juttelemassa muuten vaan. Lääkäri tulee kuulemma pari kertaa päivässä, päihdeterapeutin ja vaikka papin saa halutessa. Ekoina päivinä ne ei anna aktiivisesti terapiaa eikä siitä varmaan nyt olisi hyötyäkään.
Yksityishuoneenkin sain. Tosi kivaa henkilökuntaa, heti ne sanoi että täällä on kaikki jo nähty eikä asiakkaan tarvitse hävetä mitään. Minulta nimittäin pääsi itku, kun tulin. Myös ne sanoi, että ihminen on joka tapauksessa pohjalla kun tänne tulee, he haluavat nostaa sieltä vähitellen ylös.
Tietysti olen nyt jonkinlaisessa pamihumalassa mutta aika luottavaisella mielellä. Käyn varmaan tapaamassa muitakin alkokolleegoita parin tunnin sisällä, kun meillä on ruokailu. Yritän saada edes jotain ruokaa alas kuitenkin.
Lääkärintarkastuksessa otettiin minulta verikokeet ja verenpaineet ja lääkäri päätti, että jään ainakin viikonlopuksi tänne ja sitten päätetään mahdollisesta avokatkohoidosta. Kannettavaakin ja nettiä saa käyttää. Diazepaamia ja kivennäisvettä ne antaa nyt ekan päivän ajan ruuan lisäksi. Sairaanhoitaja käy tunnin välein tarkastamassa tilanteen ja juttelemassa muuten vaan. Lääkäri tulee kuulemma pari kertaa päivässä, päihdeterapeutin ja vaikka papin saa halutessa. Ekoina päivinä ne ei anna aktiivisesti terapiaa eikä siitä varmaan nyt olisi hyötyäkään.
Yksityishuoneenkin sain. Tosi kivaa henkilökuntaa, heti ne sanoi että täällä on kaikki jo nähty eikä asiakkaan tarvitse hävetä mitään. Minulta nimittäin pääsi itku, kun tulin. Myös ne sanoi, että ihminen on joka tapauksessa pohjalla kun tänne tulee, he haluavat nostaa sieltä vähitellen ylös.
Tietysti olen nyt jonkinlaisessa pamihumalassa mutta aika luottavaisella mielellä. Käyn varmaan tapaamassa muitakin alkokolleegoita parin tunnin sisällä, kun meillä on ruokailu. Yritän saada edes jotain ruokaa alas kuitenkin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
eikä sitten näköjään kirpassutkaan kovin pahasti. Ota kaikki apu vastaan mitä saat. Lepää nyt pari päivää siellä ja mietit sitten lekurin tai terapeutin kanssa kuinka olisi paras edetä. Tärkeintä on varmaan ekaksi levätä ja nukkua, kaikki näyttää sitten paremmalta.
Minä tsemppaan täällä.
Hyvä kun on oma luukku. voi itekseen asettua. No pamia poskeen ja kiinteetä ruokaa sisään.
Kai osaat kielen, meinaan kun varmaan tulee kaikenlaista juttua.. No, ei oikeastaan väliä, asia tuttu jokapuolella.
Tota... no ei ole kai tyylikkäiny kysymys nyt sulla siellä ja itsellä nyt kuin velkoja päällä... Kysyn kuitenkin, kuin kallista ja mikä aika?
Ai niin, muista ottaa jälkiruokaa, siitä talon tason tunnistaa, nälissään syö vaikka raakaa jäkälää.
Öf "raaka jäkälä"......
Tämä ei tosiaan maksa pennin jeesusta. Täälläpäin ei yleensäkään terveydenhoito maksa maltaita - kun olet vakuutettu niin voit mennä suoraan yksityslääkärille. Onhan niitä tietysti "yksityisiäkin" klinikoita (jotka ei kuulu sairaskassaan) mutta ehkei niiden hoitotulokset sen kummempia ole.
Olen nyt sunnuntaihin asti täällä ja sitten menen avokatkolle vissiin. Terapiaa sen jälkeen kerran viikossa - ryhmä- tai yksityishommaa.
Kaakaovanukasta siellä oli jälkkärinä, ihan hyvää. Jottei tässä ihan poroksi tarvi ryhtyä.
Siitä se lähtee, tapaat siellä varmana vastaavassa tilassa olevia ihmisiä. Älä ujostele ollenkaan, jo juttelu muiden asiakkaiden kanssa voi auttaa sua tosi paljon.
Minä kävin myllyhoidon täällä Suomessa ja olen siitä lähtien pysynyt raittiina. En tuuleta kumminkaan minkään hoitomuodon puolesta, kunhan raitistuu, on ihan sama mitä hoitomuotoa sitten käyttää.
Minulla itsellä on aivan kamala alko-ongelma mutta luulen sunkin kohdalla, että muiden potilaiden kanssa jutustelu auttaa, vaikka se ei olisikaan mitään järjestettyä ryhmäterapiaa.
Onnea toivotan ja perässä toivottavasti tullaan. Ei sinne ulkomaille kylläkään mutta toipumisohjelmaan.
Siitä se sitten lähtee. Taidat olla jo asettunut paikoillesi sinne klinikalle. Kirjoittele meille kuulumisiasi ja kokemuksiasi. Minusta on ollut mukava lukea kirjoitteluasi tällä palstalla ja sinusta on välittynyt seurallinen ja ystävällinen kuva. Uskon, että kirjoittelemalla kokemuksistamme tuemme täälläkin toinen toisiamme. Pyöritään niikuin rikkana rokassa.
Jään odottelemaan kuulumisiasi ja lähetän sinulle paljon lämpöisiä ajatuksia seuraksesi.
Kun itse vaihtelevasti olotilasta riippuen puhun ja kirjoitan 8-12 kieltä sujuvasti, niin kiinnostaa tuo kielipuoli.
Terapian toimivuudelle edellytyksenä on potilaan ja terapeutin yhteinen kieli, jolloin asiat sisäistyvät.
En epäile Helvetian saksan kielitaitoasi. Siis tarkoitan....jotain unohtui.
Täytyy tässä välissä käydä kaapilla ottamassa lääkepirtuni, ettei sekin unohdu, kun en ole varma, joko otin?
Jopas piristyin.
Vaikka ihmisen ajattelu onkin abstraktia, eli ei kielisidonnaista, niin vieraasta kielestä on eräs vanha määritelmä, että kieli on opittu, kun alkaa näkemään unia ko. kielellä.
Itse olen joskus aamulla herättyäni muistanut omia kielillä käymiäni keskusteluja.
Asiasta kolmanteen. Entisessä Neuvostoliitossa oli käytössä eräs tehokkaimmista alkoholismin hoitomenetelmistä, jossa isot riskit valkotakkiset mieshoitajat juottivat väkisin votkaa lääkärin valvonnassa.
Rytmitys oli tärkeää, että saatiin aina oksennus tulemaan, ja sitten taas kiinni pitäen votkaa potilaaseen, että saatiin taas oksentamaan.
Lääkärin piti olla tarkkana, ettei potilaasta henki paennut.
Riittävän pitkällä votka-oksennus-votka-oksennus-kuurilla potilaan psyyke ehdollistettiin kuin Pavlovin koiralla, ja jos potilas jäi henkiin, niin aina pienikin alkoholin tuoksu sai aikaan oksennusrefleksin.
Juominen saatiin loppumaan hyvin tehokkaasti.
Tähän liittyen tiedustelenkin, että saako siellä Helvetiassa tällaisia hoitoja? Voisin tulla siinä tapauksessa käymään, kun kodinhoitajakin jatkuvasti motkottaa, että tohtori on hunningolla, vaikka itse en huomaa mitään erikoista.
Täytyykin tästä lähteä kaapille ottamaan aamuannos määräämääni lääkepirtua, kun se virkistää kummasti.
Joo, onhan se kieli kuitenkin tärkeää. Uskon kyllä että osaan tämän maan kielen tarpeeksi (ainakin on tullut jo monesti sanottua mitä sylki on suuhun tuonut), mutta jotensakin näissä terveysasioissa haluaisi palata omalle äidinkielelle. Varmaan kun ihmisellä on jonkinlainen hätä niin se oma äidinkieli tulee kumman tärkeäksi.
Tähän asti on ollut vaan pikku jutustelua lekurin ja päihdeterapeutin kanssa. Maanantaina kotiuttavat varmaan ja sitten katsotaan jatkohoidot. Pakko ei ole kotiutua mutta uskon kumminkin, että tykkäisin kotona olosta enempi ja sitten avohoidosta.
Kuulemma hyvässä kunnossa olen fyysisesti vielä, vaikka ei sitä tämän hirveän ryypytyksen jälkeen uskoisikaan.
Olipas hurjaa luettavaa tuo neuvostovenäjän päihdehoito. Olikohan Dr. Torvisen lääkepirtussa keksimää vaiko tottakin :-))? En kyllä tuollaisesta täällä ole kuullut, joten sikäli ei kannata tulla vierailulle..;-))
aika uusi linjoilla (ja jatkuvasti vaan "nimetön", ilman omaa tahtoani)kysyisin, missä maassa asustelet ja mikä on kielitaitosi? Ei kait se paljasta identiteettiäsi?
Olisi kiva saada näyte sillä kielellä, jota siellä käytät vaikka: "En yhtään haluaisi juoda, mutta juon vaan." Sopiihan?
En yhtään haluaisi juoda, mutta juon vaan.
Ich möchte nicht, dass zu trinken, aber die Venen.
PS. Ei saa olla tungettelevan utelias.
En halua ihan tarkkaa olinpaikkaa sanoa (vaikka niin ihania ihmisiä täällä onkin) mutta kahdeksan-yhdeksän vuoden aikana saksan kielen taito on kaiketi aika hyvä. Täydellinen tuskin koskaan, vaikka paikallinen kieltä hyvin tunteva kolleega niin väittääkin. Tosin korjaileekin joka ikisen inhottavan der-die-das-virheen, joita minulta tulee vieläkin.
Sanotaan vaikka että: Eigentlich möchte ich keinen einzigen Tropfen saufen aber ich saufe trotzdem.
Ajattelinkin, että saksa on se kieli. Minä luin aikoinaan opparissa ruotsia ja englantia. Nykyisinhän saavat valita monista kielistä.
Saksan kieli on äärimmäisen "sotilaallista" - minusta.
Ich kann nicht deutch sprechen = en osaa puhua saksaa, ikinä en ole kirjoittanut tuota lausetta (kuten huomaat!) mutta osaan sanoa sen ihan ymmärrettävästi.
Hyvät jatkot sinulle Liebe Enzian! T: Edelleen "Nimetön" - olen ollut monasti yhteydessä ylläpitoon, ja tulos aina sama parin päivän päästä. Ihme juttu!?
mitä ongelmia sinulla on ylläpidossa, etkö saa nikkiä rekisteröityä vai mitä? Toivottavasti saisit, olisi kuitenkin kiva "tunnistaa" ihmisiä nikin perusteella ja oppia siten tuntemaan vähän paremminkin.
Minä en osannut saksaa kuin yhden lukiossa luetun vuoden verran, kun tänne tulin. Kyllä sitä vaan oppii, kun pakko on. Tosin harrastan kieliä muutenkin ja hoksaan kielioppijuttujakin varmaan siksi aika hyvin. Mutta reippaan vuoden kuitenkin kesti, ennen kuin sai puhuttua spontaanisti. Ja ykskaks tuli sanottua jo sellaisiakin asioita, mitä ei pitäisi sanoa - sen kummemmin miettimättä. Se kai on kielitaidon merkki jollakin lailla.
Kivoja jatkoja sinullekin nimetön, toivottavasti ilmoittaudut jollakin nikillä pian :-))
tuota rekisteröitymistä. Minä käyttäisin kyllä SAMAA nimimerkkiä, jollei tuo "nimetön" tunkisi itseään joka kerta. Suurin osahan täällä kirjoittaa ilman rekisteröintiä. Voisin ottaa vakinikin - mutta ylläpito se vaatii JUURI MINUN rekisteröitymistäni. Olen siis toistaiseksi ilman nimeä...
Laitoin taas tänään sinne palautetta, jos saisin asiaan muutoksen. Ilmaisen kyllä itseni sinulle keskusteluissa.
vetää viinaa oikein kunnolla. josko sitten tulis ulos jotain ymmärrettävää.
tai jos olet sokea tai muuten kehitysvammainen nii kerro pois, se olis ymmärrettävä selitys.
Siis kehitysvammainen lienet.
Vastasin Enzianille - ole hyvä ja lue edellinen ensin. Ymmärrätkö näiden ketjujen rakenteen, ressukka?
Katsos, ne pallukat johtavat aina seuraavaan kommenttiin. Ja kommenttini oli siis tarkoitettu Enzianille - ei jollekin "kehitysvammaiselle".
Et sillee.