Olen yleensä reipas ja rohkea eri tilanteissa, mutta kun ihastun johonkin tyyppiin ja jos HÄN ei ole aktiivinen suhteeni, tulen epävarmaksi. Ja sitten kaikki menee pieleen... Olen kyllä seurustellut useastikin, koska olen ollut niin onnellinen, että aina pojat ovat minut iskeneet.
Nyt olen sinkku ja ihastuin työpaikalla yhteen poikaan, jota suorastaan ahdistelin (soitin usein)... Mutta, koska hän ei kovin aktiivisesti osoittanut kiinnostustaan minua kohtaan, luovuin koko ihastumis-ajatuksesta ja aloin automaattisesti käyttäytyä kuin dorka.
Tämä poika lähti pois töistä viikko sitten ja nyt minulla on sellainen olo, että olisiko sittenkin pitänyt kysyä häntä kahville, pyöräilemään, urheilemaan, tmv. Asutaan kuitenkin aika lähekkäin... Ei vain rohkeus riittänyt - ja minusta muutenkin "miehen pitäisi iskeä nainen" (olen vanhanaikainen):).
Tyhmää jossitella tällaisilla asioilla, koska ehdottomasti kannatan suoraa toimintaa... Mutta voi-voi, kun se on niiiiin paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Right... Nyt sitten elättelen toivoa, että hänkin tuntisi jotain minua kohtaan. Ja tuntuu niin typerältä, koska ei edes varmaan enää missään nähdä. Ja todennäköisesti minä vain ihastuspöllyissäni luulin vaistoavani hänessä joitain olemattomia tunteita.
Eli en pyytänyt häntä kahville, vaan sanoin: "Kaikkea hyvää elämääsi". Että tällainen ajatustenpurku tähän väliin. :)
Nyt olen sinkku ja ihastuin työpaikalla yhteen poikaan, jota suorastaan ahdistelin (soitin usein)... Mutta, koska hän ei kovin aktiivisesti osoittanut kiinnostustaan minua kohtaan, luovuin koko ihastumis-ajatuksesta ja aloin automaattisesti käyttäytyä kuin dorka.
Tämä poika lähti pois töistä viikko sitten ja nyt minulla on sellainen olo, että olisiko sittenkin pitänyt kysyä häntä kahville, pyöräilemään, urheilemaan, tmv. Asutaan kuitenkin aika lähekkäin... Ei vain rohkeus riittänyt - ja minusta muutenkin "miehen pitäisi iskeä nainen" (olen vanhanaikainen):).
Tyhmää jossitella tällaisilla asioilla, koska ehdottomasti kannatan suoraa toimintaa... Mutta voi-voi, kun se on niiiiin paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Right... Nyt sitten elättelen toivoa, että hänkin tuntisi jotain minua kohtaan. Ja tuntuu niin typerältä, koska ei edes varmaan enää missään nähdä. Ja todennäköisesti minä vain ihastuspöllyissäni luulin vaistoavani hänessä joitain olemattomia tunteita.
Eli en pyytänyt häntä kahville, vaan sanoin: "Kaikkea hyvää elämääsi". Että tällainen ajatustenpurku tähän väliin. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olen myös "suoran toiminnan nainen". Tunneasioissa ei kuitenkaan voi marssia toisen henkilön eteiseen ja käskeä toista diggaamaan itsestään. Kaikkeen ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu kunnioitus. Tämä on onnellisten ihmissuhteiden kulmakivi.
Jos oot hätyyttänyt tätä mielitiettyäsi jo puhelinsoitoilla, eikä reagointia ole tullut vastapuolelta, niin jätä asia hautumaan. Et varmaan halua antaa itsestäsi iilimadon kuvaa?
Lisäksi jos oma toimintatyyli on aktiivinen ja toisella taas on paljon passiivisuutta, niin pidemmän päälle se ei välttämättä kanna.
Itse en jaksa miehiä, jotka ovat flegmaattisia kuin jätkän räkä. Vaikka olisivat kuinka komeita.
Sanotaan, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Toisaalta ne voivat olla myös erottava tekijä.
Kiitos, kun vastasit. Hyviä ajatuksia sinulla on. :)
Ei olla pidetty tämän miehen kanssa mitään yhteyttä, mutta vieläkin aina joskus hän tulee mieleeni...
Hullua, että jotain ihmistä voi vain ajatella ja ajatella...
Kiitos vielä ja mukavaa syksyä!