Kirjoittelin tuossa reilu kuukausi takaperin tänne omaa tarinaani. Kiitos vastaanotosta, sillä se oli pääasiassa kannustavaa ja sitoi kummasti sieluuni viiltyneitä haavoja.
Silloin joku ehdotti, että kannattaa tsekata perhe, jonne lapseni on sijoitettu.
Kävin siellä. Tyttärenikin näin. Ai ai, mitä kaikkea taas tulikaan mieleen!
Mietin, että minulla olisi vuosi aikaa perua koko juttu...mutta. Kannattaakohan?
Olen itse niin ääliö, että päästäkseni tästä muiden haukuttavana olosta, voisin sen tehdäkin. Mutta. Järki sanoo ei.
En nyt kysy teiltä, mitä minun tulisi tehdä, vaan kysyn mitä te tekisitte?
Toinen kyssä on niille, jotka vastustavat aborttia ja vaativat adoptoimaan vauvan vieraille, oletteko koskaan tosiaan kaivanneet jotakuta? Kuvittelisin, (saatan silti olla väärässä) että abortoitua sikiötä ei kaipaa niin kuin sylissä ollutta "valmista" omaa vauvaa.
Kommenttia otetaan vastaan.
Silloin joku ehdotti, että kannattaa tsekata perhe, jonne lapseni on sijoitettu.
Kävin siellä. Tyttärenikin näin. Ai ai, mitä kaikkea taas tulikaan mieleen!
Mietin, että minulla olisi vuosi aikaa perua koko juttu...mutta. Kannattaakohan?
Olen itse niin ääliö, että päästäkseni tästä muiden haukuttavana olosta, voisin sen tehdäkin. Mutta. Järki sanoo ei.
En nyt kysy teiltä, mitä minun tulisi tehdä, vaan kysyn mitä te tekisitte?
Toinen kyssä on niille, jotka vastustavat aborttia ja vaativat adoptoimaan vauvan vieraille, oletteko koskaan tosiaan kaivanneet jotakuta? Kuvittelisin, (saatan silti olla väärässä) että abortoitua sikiötä ei kaipaa niin kuin sylissä ollutta "valmista" omaa vauvaa.
Kommenttia otetaan vastaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kannata perua.
Et ollut valmis äidiksi silloin, miksi olisit nyt?
et todellakaan tunnu olevan sovelias äidiksi...ei kaikista ole, joten anna olla,hanki sterilisaatio,ettet enempää jätä perimääsi lojumaan toisten niskoille...inhottaa tuommoinen ruikutus,itse kannat tekojesi seuraukset!
Kyllä sitä olisin nuorempana halunnut nähdä isäni, nyt siitä kun ymmärtää asioita enemmän olen vai kiitollinen että olen olemassa. Isäni joutui linnaan minun ollessa 2kk vanha. Äippä jätti sen. Kaikkein omituisinta on se että en oo tullut äidin kanssa toimeen. Isäpuoleni on ollut mailman paras isä minulle.
Ei ne biologiset vanhemmat aina oo parhaita. Haluan vaan sanoa että adoptio on vain yksi vaihtoehto muiden joukossa. tuhat kertaa parempi minun mielestä kuin abortti.
Aborttia on mietitty mun kohdalla vakavasti, ja se loukkaa todella paljon ku oma äiti sanoo että olisi sittenkin pitänyt tehdä abortti, no syy kyl oli ku isäpuolen kanssa kaadettiin sen viinat meneen, silloin ku olin 13v. ja kolme nuorempaa sisarpuolta oli sen kännikalan hoidossa. sellasta.
Heips!
Osallistuin siihen edelliseen keskusteluun ja vastaan nyt, kun tässä ei ole tuntunut tulevan kuin yksi asiallinen vastaus.
Älä tee mitään siksi, että muut odottavat sinun tekevän jotain. Tee ne asiat jotka tiedät oikeiksi.
Ei käy kieltäminen, etteikö lapsesta luopuminen olisi yhtä helvettiä. Kyllä se on.
Kyselit kaipaako abortoitua lasta...kyllä kaipaa, itse ainakin olen kaivannut ja olin todella rikki abortin jälkeen.
Silloin minäkin mietin adoptioon antamista, mutta ajatuksena se kai vain käväisi. En olisi voinut antaa, mutten voinut pitääkkään...silloin.
Se, että annat lapsellesi hyvän elämän, ei ole huonon ja surkean ihmisraasun teko. Se on valinta jossa äidin rakkaus lasta kohtaan näkyy.
Olisithan sinä voinnut sinnitellä ja pitää lapsen. Olisit voinut purkaa kiukkusi ja pahanmielesi lapseen.
Älä peru sitä siksi, että haluaisit muilta hyväksynnän. Ainoastaan, jos tiedät että itse kykenet todella selviytymään arjesta ja lapsesta.
Mutta sinun on oltava varma, sillä heittopussina olo jättää lapseen syvät arvet.
Kaikkea hyvää sinulle.