"Uskon kieltäminen" on vanhoillislestadiolaisuudesa ihmeellinen asia, sillä ei nimittäin ole Jeesuksen kieltämisen kanssa sillä perusteella mitään tekemistä, että kukaan ei koskaan sitä sinulta tule kysyneeksi.
Jos lähdet vanhoillislestadiolaisuudesta, kiellät uskon ja olet "epäuskoinen", sinun ja Jumalan väliset asiat eivät voisi näitä vanhoillislestadiolaisia vähempää kiinnostaa, koska olet jo out ja pimeydessä.
Kieltämis-rituaalissa ei sanota, että en jaksa enää uskoa Jumalaan tahi Jeesukseen. Sitä ei edes kysytä. Voit sanoa "etten ole enää teikäläisiä", tai tedä jonkin teon, esimerkiksi laittaa television, jolloin sinua pikkuhiljaa aletaan siirtämään toisele puolelle.
Uskon kieltämien ei siis ole vanhoillislestadiolaisuudessa Jumala ja ihmisen välinen asia, vaan ihminen vastaan ihmiset - näin yleisesti. Ihmiset ikäänkuin katsovat olevansa päteviä ottamaa toiselta taivaskelpoisuuden pois.
Tämä heman ihmetyttää, koska poislähtijät eivät useinkaan lakkaa uskomasta. Heitä ei siis voida pitää epäuskoisina. Se, että heitä siitä huolimatta pidetään pimeyden laspsina, on minusta kaikkea muuta, kuin oikean uskovaisen ihmisen toimintaa.
Muutenkin toimitaan melkoisen ihmiskeskeisesti, ikäänkuin Jumala ja Jeesus olisivat sivurooleja tässä näytelmässä. Syntien anteeksi antaminen tapahtuu ihminen ihmiselle. Tämä on hieman oudoksuttavaa siinä määrin, että Kolmiyhteinen Jumala on kuitenkin uskon ylläpitämisen perusta ja kulmakivi. Jopa melkein loukkaus korkeinta kohtaan. Niin kauaksiko Jeesus jää ihmisestä?
Mihin vanhoillislestadiolainen oikeastaan uskoo? Syntien jatkuvaan poipanemiseenko sisarien ja veljien kautta?
Minkälaisessa valossa vanhoillislestadiolainen näkee Jeesuksen ristinkuoleman ja sovituksen ja sen, että kaikki on oikeasti sovitettu, pesty ja poispyyhitty. Ei meiltä kysytä kuin uskoa.
Haluaiusin tähän mielipiteitä, Juhakkikin voisit vaikkapa heittää oman kommenttisi.(:
Jos lähdet vanhoillislestadiolaisuudesta, kiellät uskon ja olet "epäuskoinen", sinun ja Jumalan väliset asiat eivät voisi näitä vanhoillislestadiolaisia vähempää kiinnostaa, koska olet jo out ja pimeydessä.
Kieltämis-rituaalissa ei sanota, että en jaksa enää uskoa Jumalaan tahi Jeesukseen. Sitä ei edes kysytä. Voit sanoa "etten ole enää teikäläisiä", tai tedä jonkin teon, esimerkiksi laittaa television, jolloin sinua pikkuhiljaa aletaan siirtämään toisele puolelle.
Uskon kieltämien ei siis ole vanhoillislestadiolaisuudessa Jumala ja ihmisen välinen asia, vaan ihminen vastaan ihmiset - näin yleisesti. Ihmiset ikäänkuin katsovat olevansa päteviä ottamaa toiselta taivaskelpoisuuden pois.
Tämä heman ihmetyttää, koska poislähtijät eivät useinkaan lakkaa uskomasta. Heitä ei siis voida pitää epäuskoisina. Se, että heitä siitä huolimatta pidetään pimeyden laspsina, on minusta kaikkea muuta, kuin oikean uskovaisen ihmisen toimintaa.
Muutenkin toimitaan melkoisen ihmiskeskeisesti, ikäänkuin Jumala ja Jeesus olisivat sivurooleja tässä näytelmässä. Syntien anteeksi antaminen tapahtuu ihminen ihmiselle. Tämä on hieman oudoksuttavaa siinä määrin, että Kolmiyhteinen Jumala on kuitenkin uskon ylläpitämisen perusta ja kulmakivi. Jopa melkein loukkaus korkeinta kohtaan. Niin kauaksiko Jeesus jää ihmisestä?
Mihin vanhoillislestadiolainen oikeastaan uskoo? Syntien jatkuvaan poipanemiseenko sisarien ja veljien kautta?
Minkälaisessa valossa vanhoillislestadiolainen näkee Jeesuksen ristinkuoleman ja sovituksen ja sen, että kaikki on oikeasti sovitettu, pesty ja poispyyhitty. Ei meiltä kysytä kuin uskoa.
Haluaiusin tähän mielipiteitä, Juhakkikin voisit vaikkapa heittää oman kommenttisi.(:
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siksi, että toivon vilkasta keskustelua tästä merkittävästä avauksestsi. En nyt alkuun kirjoita muuta, mutta täällähän näyttää olevan tapana, että jonkun pitää uskaltaa kirjoittaa ennenkuin muut rohkenevat!
Vanhoillislestadiolaisuudesta lähtemisellä ei ole mitään tekemistä uskonsa kieltämisen kanssa.
Mitä nopeammin lähtee sen parempi, sen jälkeen on nimittäin mahdollista tulla tuntemaan Jeesus
henkilökohtaisena Vapahtajanaan.
pelastajana ja syntien sovittajana ei ole mitään tekemistä vanhoillislestadiolaisuuden kanssa. Vl-herätysliike on aivan oma lahko, jossa lähinnä tupakoidaan, vilkutellaan ja irvaillaan oikeiden uskovaisten uskolla.
Olen aina ollut uskovainen, mutta vl-liikkeestä irtaannuttuani lopullisesti ja sittemmin uuden hengellisen kodin löydettyäni on uskostani todellisuudessa tullut entistä tärkeämpi henkilökohtaisempi asia. Usko on aina myös elämäntapakysymys, mutta se ei saa pelkästään olla sitä. Enää ei ole tärkeää se, että minun tiedetään kuuluvan johonkin tiettyyn kirkkoon/seurakuntaan, vaan se usko Jeesukseen Kristukseen itsessään.
Olen itsekin teini-iässä lähtenyt vanhoillisletadiolaisuudesta ja nyt kymmenen vuoden jälkeen uskoni on henkilökohtaisempi kuin koskaan. Minusta (omien kokemusteni perusteella) vanhoillislestadiolaisuus on enemmänkin uskomista yhteisöön. Tuntuu ikäänkuin olisin lähtiessäni vanhoillisletadiolaisuudesta vasta tutustunut Jeesukseen HENKILÖKOHTAISENA vapahtajana.
VL uskon kieltäminen on hyvin koominen tapahtuma, usea on niistä minulle kertonut.
osa on kertonut siitä, että on pitänyt käydä joukkojen edessä mikkiin kertomassa, että on kieltänyt uskonsa ja häipyy.
Kysymykseen, mitä itse asiassa kielsit, - uskoni?? Mitä siinä oli siinä uskossa jota kielsit… - ei mitään, minun piti vain kieltää uskoni??
Nyt alkaa ymmärtää sitä, kun aina vedotaan, - on tultava lapsen kalaiseksi. Totta ja tasoiseksi, kukaan muu ei kiellä, eikä myönnä olematonta? Nauratettavaa. Ainakaan Jeesusta he eivät kileillä, koska koko Kristusta ei heillä edes ole. Ainoastaan uskonsa, mitä se sitten lieneekin, mutta hylkiö tulee joka tapauksessa.
Kieltämis-rituaalissa ei sanota, että en jaksa enää uskoa Jumalaan tahi Jeesukseen. Sitä ei edes kysytä. Voit sanoa "etten ole enää teikäläisiä", tai tedä jonkin teon, esimerkiksi laittaa television, jolloin sinua pikkuhiljaa aletaan siirtämään toisele puolelle. ** Niin se on vain ero Rekisteröidystä lahkosta.
Uskon kieltämien ei siis ole vanhoillislestadiolaisuudessa Jumala ja ihmisen välinen asia, vaan ihminen vastaan ihmiset - näin yleisesti. Ihmiset ikäänkuin katsovat olevansa päteviä ottamaa toiselta taivaskelpoisuuden pois. * Juuri niin.
Tämä heman ihmetyttää, koska poislähtijät eivät useinkaan lakkaa uskomasta. Heitä ei siis voida pitää epäuskoisina. Se, että heitä siitä huolimatta pidetään pimeyden laspsina, on minusta kaikkea muuta, kuin oikean uskovaisen ihmisen toimintaa. ** Eiväthän he Herraa ole kieltäneet, kun sen olemattoman uskomisiensa.
Muutenkin toimitaan melkoisen ihmiskeskeisesti, ikäänkuin Jumala ja Jeesus olisivat sivurooleja tässä näytelmässä. Syntien anteeksi antaminen tapahtuu ihminen ihmiselle. Tämä on hieman oudoksuttavaa siinä määrin, että Kolmiyhteinen Jumala on kuitenkin uskon ylläpitämisen perusta ja kulmakivi. Jopa melkein loukkaus korkeinta kohtaan. Niin kauaksiko Jeesus jää ihmisestä? ** farssiahan se on ollut alusta lähtien.
Mihin vanhoillislestadiolainen oikeastaan uskoo? ** Siihen ei kukaan VL ole vielä vastannut näiden vuosien aikana, kun olen sitä kysellyt.
Syntien jatkuvaan poipanemiseenko sisarien ja veljien kautta? ** Mutta onko se Raamatussa?
Minkälaisessa valossa vanhoillislestadiolainen näkee Jeesuksen ristinkuoleman ja sovituksen ja sen, että kaikki on oikeasti sovitettu, pesty ja poispyyhitty. Ei meiltä kysytä kuin uskoa. ** Eivät he Jeesukseen usko, vaan seurakuntaansa.
Haluaiusin tähän mielipiteitä, Juhakkikin voisit vaikkapa heittää oman kommenttisi.(: ** jopa???
Miksi ei panisi syntiä pois kokoajan? Täytyy puhdistaaa itseä, jotta voi taas halulla elää uskovaisena. Synnin anteeksi saaminen vapauttaa ihmistä jos ja kun on tullut tehtyä syntiä. Myös sen se kertoo ettei halua elää syntisenä vaan pois synnistä. EIhän se huono asia voi olla?
En minä ainakaan synnistä poispäin kääntymistä ole arvostellut, tottahan jokainen uskova haluaisi olla hyvä ja ouhdas, siinä kuitenkaan onnistumatta, kuten tiedämme.
mutta siihen liittyy paljon asioita, jotka selviävät, kun luet ajatuksella avaukseni.
Ystävällisin terveisin, sara.
myös vanhoillislestadiolaisia näkökulmia asioihin, joita otin esille...(:
Uskon kieltäminen:
Olet oikeassa, että ehkä "epäuskoinen" on väärä nimitys sellaiselle joka uskoo, mutta ei ole kuitenkaan meidän uskon mukaisesti uskomassa. Ehkä parempi "nimitys" voisi olla "väärä uskoinen", mutta sillä ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä, että millä nimellä kutsutaan. Se on "juurtunut" meidän käyttöömme, että kaikki, jotka eivät sillä tavalla kun me uskomme, ovat "epäuskoisia".
""Muutenkin toimitaan melkoisen ihmiskeskeisesti, ikäänkuin Jumala ja Jeesus olisivat sivurooleja tässä näytelmässä. Syntien anteeksi antaminen tapahtuu ihminen ihmiselle. Tämä on hieman oudoksuttavaa siinä määrin, että Kolmiyhteinen Jumala on kuitenkin uskon ylläpitämisen perusta ja kulmakivi. Jopa melkein loukkaus korkeinta kohtaan. Niin kauaksiko Jeesus jää ihmisestä?""
Jumalan pelastavan toiminnan lähtökohtana on hänen rakkautensa. Tutussa pienoisevankeliumissa sanotaan: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman," (Joh. 3:16.) Ainoa Poika, Jeesus Kristus on lunastanut meidät - kuten Vähä katekismus opettaa - pyhällä, kalliilla verellään ja viettomalla kärsimisellään ja kuolemallaan, jotta olisimme hänen omiaan ja eläisimme hänen valtakunnassaan. Kristuksen kärsimys ja kuolema on meidän syntiemme sovitus. (KO 39)
Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa ovat Jumalan valtakunnan evankeliumin luovuttamaton perusta.
Kristinoppi opettaa raamatullisesti, että Vapahtajamme työ keskellämme jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan. Pyhän Hengen kautta Isä Jumala ja Jeesus Kristus ovat läsnä uudella tavalla perheväkensä keskellä. Sen jäsen saa kokea ihmeen: "Me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan." Paavali nimitti Rooman kristityille Pyhää Henkeä "teissä asuvaiseksi Hengeksi" (Room 8:9-11). Seuraajiaan tarkoittaen Jeesus sanoi heidän ymmärtävän Pyhän Hengen kautta, että "minä olen Isästä, ja te minussa ja minä teissä" (Joh. 14:20).
Vanhurskauttaessaan ihmisen Jumala toimii Pyhän Hengen kautta valtakunnassaan. Vapahtaja antoi seuraajileen julistaa evankeliumia kaikille luoduille. Hän käski saarnata hänen nimessään parannusta ja syntien anteeksiantamusta (Mark. 16:16-16; Luuk. 24:47). Tämä palvelustehtävä on sekä olemukseltaan että nimitykseltään Pyhän Hengen virka. Jeesus sanoi seuraajilleen: "Niin kuin Isä minut lähetti, niin minä myös lähetän teidät. Ja kuin hän nämä sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: Ottakaa Pyhä Henki; joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidetyt." (Joh. 20:21-23.)
(Vuosikirja 1998-1999, Evankeliumia kaikille kansoille)