Sanoi Teollisuusneuvos Von Hörkertedt minulle toimiessani juoksupoikana hänen tehtaansa konttorilla. Tavoitteksi mikä, kysymys nousee varmaan mieleenne. Olin pihalla ihaillut hänen uutta Mercedestään ja Teollisuusneuvos sanoi, että moinen Johtotähti olisi minunkin saavutettavissani, kunhan vain jaksaisin uskoa ja tehdä töitä aina enemmän ja paremmin kuin yrityksen johto uskaltaisi kohtuudella odottaa. Sitä olen ohjenuorana pitänyt ja nyt Kauppaneuvoksena omistan peräti kolme Mersua. Niitä ei niin vain voi myydä toisten käyttöön. Tunnearvo on niitä kohtaan suuri ja tuntuupa, että vanhempien Mercedeksien arvostus on vain yhä nousussa. Olenhan toki koettanut muitakin merkkejä kuten Jaguaria Lexusta, mutta ei niistä ole edustusautoiksi. Luokittelenkin ne kertakäyttöhyödykkeiksi. Kyllä tietä pitää sihdata Johtotähden läpi. Silloin ajaminen on enemmän kuin pelkästään liikkumista paikasta toiseen.
Ota , Kaarlo , tavoitteeksi...
K.Edväinen
10299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olihan sinulla se Chryslerikin -70 luvulla. Muistan vieläkin kun se arvokkaasti kaarsi kyläkaupan pihaan, hienoinen pöly pinnassaan, soratien jäljiltä. Ja moottori itsekseen naksahteli kesäillassa viiletessään. Silloin amerikkalaiset autot olivat hyvin arvostettuja Suomessa, vaikka öljykriisi olikin jo aluillaan.
Muistan myös kun pyöräilin kerran Kukaisten suuntaan. Oli helle, ja aurinkoinen päivä. Ja kaukaa alkoi kuulua voimakas, mutta hillitty moottorin murina. Arvasin heti, kuka on tulossa. Sillonhan tavallisin ääni oli kuplavolkkarin säksätys, tai kaksitahtimoottorin vonkuna, joten Chryslerin äänen erotti jo kaukaa. Pian matala sulavalinjainen ISO auto ohittikin minut, vetäen pölypilveä perässään. Pölypilven takaa peilaili krominen takapuskuri. Silloin päätin, että amerikkalaisen auton hankin joskus minäkin. Ja ostinkin sitten -90 luvulla sen vanhan Dodgen, joka on vieläkin tallessa. Ajaminen vain on jäänyt vähiin, mutta tarkoitus olisi laittaa se joskus uudestaan kuntoon.
Onhan ne Mersut aina Mersuja, varsinkin kun moni uusi amerikkalainen on pienentynyt, ja menettänyt sen tietyn glamourin. Mutta minusta sinun olisi pitänyt taltioida se Chryslerisikin, mutta olenkin asiassa puolueellinen. :)
Aloin miettimään sen Chryslerin kohtaloa. Silloin tosiaan oli öljykriisi, eikä sellaisella autolla kehdannut enää ajaa. Kun Suomikin taisteli vaihtotaseen vajauksen kanssa. Silloin juuri vaihdoin Mersuun, koska sen kulutus oli pienempi ja se oli siitä syystä hyväksytympi.
Mutta se Chrysler. Sitä yritettiin kyllä myydä, mutta kukaan ei sitä silloin oikeastaan halunnut, koska bensiini oli kallista. Ja ilmaiseksi ei viitsinyt antaa. Jos en nyt väärin muista, niin se ajettiin lopulta sinne käytöstä poistettuun huoltohalliin. Konttien ja muiden sekaan. Holma saattaa muistaa, myytiinkö se sittenkin myöhemmin. Jos ei, niin siellä konttien takana se auto saattaa seistä vieläkin. Olisi se mielenkiintoinen aikakapseli.
Siellä se auto on, ellei kukaan ole vienyt. Ei sitä myyty, kun ei ollut asiallisia ostajia. Eihän se Newportti mikään erikoisen harvinainen malli ole, mutta ei niitä ole Suomeen montaa uutena tuotu. Kyllä siellä suojaöljyt sylintereissä on, laitoin sillon aikanaan. Mutta nahkasisustus voi olla kuivunut, jarrut on ehkä jumissa, ja renkaat tietty entiset. Ja pölykerros päällä. Kyllä se kuitenkin kannattaisi siirtää turvallisempaan paikkaan.
Minulla kun on ne kolme Mersua jo varastossa, enkä niilläkään ehdi ajelemaan, niin sitä Chrysleriä en tarvitse. Se vaatii kuitenkin kunnostuksen. Kammelan on enempi automiehiä, ja osaa korjaillakin. Ja kun noin runollisesti kuvasi Chrysler-aikaa, niin hänelle sillä autolla on merkitystä.
Holma, käyt maanantaina katsomassa auton tilanteen, siirrätät kontit, otat auton esiin, ja soitat Jaloselle. He saavat tuoda auton Kammelaan. Ja nimenomaan Kammelanin pihaan. Olkoon se etukäteinen 50-vuotislahja hänelle, ja kiitos siitä pyytettömästä talkootyöstä minkä hän on Villa Edväisen eteen tehnyt. Ja pysyypä auto kylillä ja kunnossa. Tehdään paperit kuntoon ensi viikolla.
Soitat minulle, kun menet kaivamaan sen auton esiin. Haluan olla paikalla katsomassa, ja avata oven ensimmäistä kertaa monen vuosikymmenen jälkeen. Ja varmistaa, että auto on vielä kohtuullisesti kunnostettavissa.
Öljyt sylintereissä, ja kuivassa tilassa ollut. Voi olla yllättävänkin hyvässä kunnossa, ja siinä oli mittarissakin vasta vähän päälle 100 000 km. Kymmenen vuotta sitten ajattelin että jotain sille olisi tehtävä, mutta sitten asia taas unohtui. Hyvä kun asia tuli nyt puheeksi, turhaan se siellä varastossa pölyä kerää. Edväisessä on tekemistä niissä Mersuissakin, että pysyvät kunnossa. Joten hyvä juttu, että auto menee sitä arvostavalle.
Tästä tulee nyt sinulle hiukan ylimääräistä hommaa, mutta huomioin sen kyllä bonuksissa.
Mikä vitsi tämä on? Sulla olisi muka vielä se Chrysler, ja antaisit sen ihan ilman minulle?!!!!! Kohta kuitenkin herään, ja tällä taululla ei lue mitään.
Sitä autoa olen aina ihaillut, -70 luvun alun Suomessa tuollainen auto oli hurja ilmestys, ja Kammelassa sen vaikutus nuoreen poikaan oli vielä suurempi. Ollaanhan me siitä puhuttu joskus aiemminkin, ja sanoit että sen joku varmaan myi.
Nyt kyllä en usko tuota juttua, ennenkuin auto on pihassa. Ja varmistan etten ole nähnyt unta. Hieno ajatus kuitenkin, ja unikin on parhaasta päästä.
Jos tämä nyt on totta, niin vaikka se Chrysleri olisi kuinka ruosteensyömä, niin kelpaisi!
Et tiedä Edväinen, mikä olisi olotila, kun se olisi tuossa pihassa. Poikavuosien unelma, vaatimattoman pihatieni varressa.
Ei taida uni tulla helposti silmään tänä yönä. :)
Pyyteetön anteliaisuus. Siinä hyve, jota tapaa tänäpäivänä enää ehkä vain Kammelassa.
Kauppaneuvoksella tosin on mistä lahjoitella. Metsiäkin niin laajalti, aina Laitilassa asti.
On hän minullekin lahjoittanut veneen. Kaksipaikkaisella kajuutalla oleva, hyvällä pidolla olleen, Saksasta asti mittatilaustyönä tehdyn. Syynä oli Holman työtaakan keventäminen. Mahonkivene kun on lakattava ja puleerattava joka kevät, että kunnossa pysyy.
Tänä kesänäkin tuli käytyä sillä Hangossa asti. En tosin Regatan aikaan. On tullut taas rymyjuhla siitä. Nuoriso kokoontuu kännäämään ja metelöimään. Ollaan eksytty kauas alkuperäisestä tarkoituksesta siinä juhlassa.