Törmasin levyyn netissä, ja sain sen viimeinkin kuunneltua.
Cosmos Rockin:
Intron 80-luvun lainat kuuostavat kohtalaisen lupaavilta, mutta itse kappale onkin enemmän 80-luvun Status Quota.
Time to shine:
Keskinkertainen kopio U2:n alkuvuosien tuotannosta.
Still Burnin:
Arkistosta kaivettu Bad Company kappale jonka loppuun on heitetty päälle sample We Will Rock Youta. Aika väkinäistä.
Small, Warboys, We Believe:
Näistä kappaleista ei jäänyt mitään mieleen. Warboys taisi olla vähän hevimpi kuin muut kaksi?
Call Me:
Keskinkertaista kantria, sopinee hyvin yhteen esim Brianin Let Your Heart Rule Your Headin kanssa.
Voodoo:
Livenä studiossa soittu jami. Muuten mitäänsanomaton kappale.
Some Things That Glitter:
Kohtalaisen hyvä (joskin persoonaton) balladi
C-Lebrity:
Tämä on varmaan kaikille tuttu kappale joka kuulostaa vähän raskaammalta Crossilta.
Through The Night:
Def Leppard -tyyppistä vakiorokkia.
Say It's Not True:
Levyn Queenmäisin kappale sovitukseltaan. Harmi vain että sanoituksilta niin kovin kliseinen, ja sävellyksenä keskinkertainen.
Surf's Up... School's Out:
Kuin raskaampi Rogerin soolokappale Electric Firen ajoilta.
Small Reprise:
Tälläkään kertaa kappaleesta ei jäänyt mitään mieleen!
Yhteenvetona voisi sanoa että levy ei todellakaan kuulosta Queeniltä, vaan enemmänkin sekoitukselta Rogerin soolomateriaalia ja Bad Companya. Ongelmana vain on se että sävellykset eivät ole mielenkiintoisia.
Tämä ei siis ole AIVAN hanurista, ja sopinee hyvin levyhyllyyn Rogerin soolotuotannon jatkoksi... Täyttä hintaa en tästä kyllä tule missään tapauksessa maksamaan.
Cosmos Rockin:
Intron 80-luvun lainat kuuostavat kohtalaisen lupaavilta, mutta itse kappale onkin enemmän 80-luvun Status Quota.
Time to shine:
Keskinkertainen kopio U2:n alkuvuosien tuotannosta.
Still Burnin:
Arkistosta kaivettu Bad Company kappale jonka loppuun on heitetty päälle sample We Will Rock Youta. Aika väkinäistä.
Small, Warboys, We Believe:
Näistä kappaleista ei jäänyt mitään mieleen. Warboys taisi olla vähän hevimpi kuin muut kaksi?
Call Me:
Keskinkertaista kantria, sopinee hyvin yhteen esim Brianin Let Your Heart Rule Your Headin kanssa.
Voodoo:
Livenä studiossa soittu jami. Muuten mitäänsanomaton kappale.
Some Things That Glitter:
Kohtalaisen hyvä (joskin persoonaton) balladi
C-Lebrity:
Tämä on varmaan kaikille tuttu kappale joka kuulostaa vähän raskaammalta Crossilta.
Through The Night:
Def Leppard -tyyppistä vakiorokkia.
Say It's Not True:
Levyn Queenmäisin kappale sovitukseltaan. Harmi vain että sanoituksilta niin kovin kliseinen, ja sävellyksenä keskinkertainen.
Surf's Up... School's Out:
Kuin raskaampi Rogerin soolokappale Electric Firen ajoilta.
Small Reprise:
Tälläkään kertaa kappaleesta ei jäänyt mitään mieleen!
Yhteenvetona voisi sanoa että levy ei todellakaan kuulosta Queeniltä, vaan enemmänkin sekoitukselta Rogerin soolomateriaalia ja Bad Companya. Ongelmana vain on se että sävellykset eivät ole mielenkiintoisia.
Tämä ei siis ole AIVAN hanurista, ja sopinee hyvin levyhyllyyn Rogerin soolotuotannon jatkoksi... Täyttä hintaa en tästä kyllä tule missään tapauksessa maksamaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että levyn voi kuunnella etukäteen. Eipähän tarvitse tuhlata rahoja tähän levyyn.
MP3:set riittävät hyvin ja eipä tätä levyä tule kuunneltua kolmea kertaa enenpää. (Ensimmäisen, viimeisen ja ainoan kerran.)
Jay Lenon showssa oli tämä komediaosuus nimeltään 'Truth in labelling'.
Tämän levyn tehneen yhtyeen nimeksi olisi sopinut paremmin:
Paul Rodgers & (less than) 1/2 Queen
ja levyn nimeksi:
The cosmic suffering
määrään kuin laatuun. Puolet olisi voinut karsia pois ja jättää studion lattialle. Tässä on kaivettu tynnyri pohjia myöten.
Missä on perfektionisti Brian May? Tainut vanhuuden seniiliys iskeä.
Ihan OK rock levy,kun ei edes kuvittele kuuntelevansa Queen levyä;) Hyvä rock bändi ja pirun hyvä laulaja.