Ei liity pitkävetoon, kunhan annan teille muutakin mietittävää kuin yksi tämän päivän epäjumalalista - RAHA.
_________________________
Jeesus palaa pian takaisin niin, että kaikki ihmiset näkevät sen. Hän laittaa maailmanhistorialle päätepisteen.
Lapsena auton ikkunasta kurkkiessani ihmettelin puhelinpylväisiin liimattuja julisteita, joissa luki yksinkertaisella fontilla "Jeesus tulee! Oletko valmis?" Julisteiden viesti oudoksutti minua. Mihin Jeesus tulee? Meillekö kotiin? Miten minun pitää olla valmis? Hampaat harjattuna ja hiukset siististi letitettynä?
Nyttemmin noita julisteita enää harvemmin näkee. Onko julisteiden viesti sitten jotenkin mennyt ohi tai osoittautunut vääräksi hälytykseksi ja ihmisten turhaksi pelotteluksi? Ei itse asiassa kumpaakaan. Kristillisen kirkon sanoma Jeesuksen paluusta on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan ennen, koska se päivä lähestyy meitä 24 tunnin vuorokausivauhdilla.
Raamattu kertoo siitä, että Jeesus palaa pian takaisin niin, että kaikki ihmiset näkevät sen. Hän laittaa maailmanhistorialle päätepisteen, jonka jälkeen koko ihmiskunta - niin elävät kuin kuolleet - tuomitaan.
Jeesuksen paluun ajankohtaa ei voi kukaan tietää ennalta, mutta sen lähestymisen voi aavistaa tihenevien maailmankatastrofien kautta. Raamatun ennustukset lopun-ajan tapahtumista ovat lähes kaikki jo toteutuneet. Tämän voinee jokainen lukutaitoinen todeta itse lukemalla rinnakkain Raamattua ja päivän sanomalehteä. Maailmanhistoria on tulossa päätökseensä. Siinä se.
Lopunajan maailma
Raamattu puhuu eri kohdissa siitä, että lopunaikana maailmaa kohtaavat erilaiset katastrofit niin luonnossa kuin kansojen ja valtakuntien välisinä konflikteina. Näitä löydät esimerkiksi Luukkaan evankeliumin luvusta 21 ja Matteuksen evankeliumin luvusta 24.
Lopunajan katastrofien kuvauksia ei ole kerrottu siksi, että loputon jännityksenkaipuumme saisi niistä tyydytystä. Toisaalta niitä ei ole kirjoitettu myöskään sitä varten, että niitä lukiessamme yrittäisimme selittää, etteivät ne kuvaa mitään todellisia konkreettisia tapahtumia. Kuvaukset on kirjoitettu lohdutukseksi ja rohkaisuksi, jotta nähdessämme näiden kamalia asioiden tapahtuvan emme luulisi, että Jumala on menettänyt maailman hallinnan, ja vaipuisi epätoivoon. Ne kertovat, että juuri näin täytyy käydä ennen lopullisen toivomme täyttymistä. Voimme nostaa päämme rohkeasti pystyyn, vaikka silmät ovat kyynelissä ja sydän haavoilla maailman tuskaa seuratessa.
Katastrofit ovat kuin synnytyssupistuksia, jotka tihenevät ja voimistuvat synnytyksen lähestyessä. Ne ovat kovaa kipua ja kärsimystä, joka kohtaa eri ihmisiä eri puolilla maailmaa, mutta jotka ovat samalla merkki jostakin myönteisestä. Vaikka tämä elämä ja maailma loppuvat, alkaa uusi elämä, joka ei lopu koskaan. Kipu ei ole toivotonta ja tarkoituksetonta kipua. Samoin, kuin lapsen syntyessä ei voida etukäteen tietää, kuinka kauan synnytys kestää ja kuinka kipeiksi supistukset ehtivät tulemaan ennen uuden elämän esiinmurtautumista, ei voida tietää, kuinka paljon Jeesuksen paluuseen on vielä aikaa ja kuinka vaikeiksi maailman katastrofit menevät, ennen kuin hän tulee. Vain Jumala itse tietää aikataulun.
Jeesuksen paluun päivä on joku ihan tavallinen päivä, joka saa aika odottamattoman käänteen. Siitä tuleekin maailmanhistorian viimeinen päivä. On sinänsä lohdullista, että ihmiskunta ei Raamatun mukaan ehdi itse tuhota maailmaa ja itseänsä kokonaan. Jumala on laittanut tälle maailmalle alun ja laittaa sille myös päätepisteen. Raamatun mukaan Jeesuksen paluu yllättää ihmiset ihan tavallisten arkihommiensa parista, kenet mistäkin. Ihmiset eivät odota, että mitään heidän elämänsä mullistavaa tapahtuisi, kun viimeinen pasuuna soi ja Kristus tulee häikäisevän kirkkaana takaisin. Myös kuolleet nousevat ylös haudoistaan ja kootaan Kuninkaan eteen.
Kuinka minun käy?
Raamatun opetukset maailmanlopusta ja Jeesuksen paluusta ylittävät ymmärryksemme niin reilusti, että ei ole ihme, jos ne aiheuttavat hämmennystä ja monenlaisia pelkoja. Ketäpä ei pelottaisi puhe siitä, että kaikki se, minkä ymmärrämme ja tunnemme todellisuutena, tuhoutuu? Jumalan luoma maailma on monella tapaa ihana. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa pelon aiheuttaja, vaan on ihan ymmärrettävää, että pelkoa herättää myös ajatus seisomisesta tuomiolla kasvokkain kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kanssa. Jumalan, jolle pieninkään ajatukseni ei ole salassa. Kuinka kestäisin katsoa Jumalaa, kun silmäni sokaistuvat jo pelkästä auringonvalosta?
Jeesuksen paluun jälkeen jokainen ihminen joutuu Jumalan katseen läpivalaisuun, jossa koko elämä punnitaan. Jumala on pyhä, eikä voi sietää pienintäkään vääryyttä. Arviointikriteerinä eivät ole kunkin yksilön itse valitsemat elämänohjeet vaan Jumalan oma tahto, jonka hän on ilmoittanut.
Välien selvittämistä Jumalan kanssa ei kuitenkaan tarvitse odottaa tuomiolle. Itse asiassa asian lykkääminen siihen asti on pahin virhe, minkä kukaan voi tehdä. Meillä ei ole itsellämme mitään, millä hyvittää Jumalalle syntivelkaamme. Ainoa toivomme on turvautua Jumalan sovintoehdotukseen: hän tarjoaa meille anteeksiantamusta ja iankaikkista elämää hänen valtakunnassaan Kristuksen tähden, jos myönnämme oman kelvottomuutemme ja toivottomuutemme Jumalan edessä.
Jeesus otti ristillä vastaan Jumalan vihan, joka kohdistuu kaikkeen ihmisen pahuuteen maailmassa. Näin hän teki mahdolliseksi sovinnon Jumalan ja ihmisen välillä. Jeesuksen kautta Jumala avasi uudelleen tien luoksensa, niin että jokainen joka turvautuu Jeesukseen, saa syntinsä anteeksi ja pääsee Jumalan lapseksi pelastettujen joukkoon. Jeesus voitti synnin, kuoleman ja perkeleen vallan, kun hän nousi kuolleista todellisesti, ruumiillisesti ja historiallisesti. Noustuaan taivaaseen Jeesus lähetti häneen uskoville Pyhän Hengen, jonka voimasta kristillinen seurakunta lähti julistamaan evankeliumia koko maailmaan. Raamatun mukaan Jeesus palaa takaisin silloin, kun kaikki kansat ovat saaneet kuulla evankeliumin. Tämä tehtävä on meillä vielä kesken. Olisiko meidän sukupolvemme tehtävänä hoitaa homma loppuun?
Vapautuksen ja pelon päivä
Se, millainen kunkin ihmisen kohtaaminen Jeesuksen kanssa tulee olemaan hänen paluunsa päivänä, riippuu siitä, millainen heidän suhteensa on ollut ennen sitä. Jeesukseen turvautuneille hänen paluunsa on iloinen vapautuksen hetki, joka merkitsee lopullista voittoa kaikesta pahuudesta, erityisesti omasta synnistämme. Viimeisellä tuomiolla ei oteta lainkaan huomioon uskovan ihmisen omia tekoja, vaan hänen hyväkseen luetaan Jeesuksen teot, ikään kuin hän olisi tehnyt ne itse. Maailma luodaan uudestaan, mutta enää ihmisen pahuus ei pääse vahingoittamaan sitä. Päättymätön elämä Jumalan, Jeesuksen ja kaikkien Jumalan lasten yhteydessä alkaa.
Sille, joka ei ole selvittänyt syntivelkaansa Jumalan kanssa vaan kantaa yhä syyllisyyttä pahuudestansa, Jeesuksen paluu on pelottava tuomion päivä. Kaikki pahat ajatukset ja jokainen turha sana tuodaan esiin ja tuomitaan. Mitään ei jää salaisuudeksi. Ihminen joutuu itse kärsimään ansaitsemansa rangaistuksen, joka on Raamatun mukaan ikuinen kadotus eli helvetti. Majesteettirikos ääretöntä Jumalaa vastaan vaatii loputtoman rangaistuksen.
Raamatun mukaan kukaan ei juhli helvetissä. Siellä jokainen on yksin. Juhlat ja nautinto ovat ihan muualla. Helvetti on rangaistuspaikka myös saatanalle ja muille pahoille hengille. Jeesuksen opetuksissa helvetti kuvataan kaiken hyvän ulkopuolelle jäämisen tilaksi, jossa ihminen joutuu olemaan pahuutensa kanssa yksin vapautumatta siitä koskaan, itkee ja kiristelee hampaitaan. Se on loppumatonta kuolemista ilman katoamisen mahdollisuutta. Helvetti on ainoa asia, jota Raamatun mukaan kannattaa pelätä.
Tuomiopäivänä on enää myöhäistä tehdä parannus, mutta nyt se on vielä mahdollista. Nyt voimme apostoli Paavalin tavoin vielä kutsua ihmisiä siihen pelastukseen, jonka Jeesus on valmistanut: "Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: -- Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä." (2. Kor. 5:20b-6:2)
_________________________
Jeesus palaa pian takaisin niin, että kaikki ihmiset näkevät sen. Hän laittaa maailmanhistorialle päätepisteen.
Lapsena auton ikkunasta kurkkiessani ihmettelin puhelinpylväisiin liimattuja julisteita, joissa luki yksinkertaisella fontilla "Jeesus tulee! Oletko valmis?" Julisteiden viesti oudoksutti minua. Mihin Jeesus tulee? Meillekö kotiin? Miten minun pitää olla valmis? Hampaat harjattuna ja hiukset siististi letitettynä?
Nyttemmin noita julisteita enää harvemmin näkee. Onko julisteiden viesti sitten jotenkin mennyt ohi tai osoittautunut vääräksi hälytykseksi ja ihmisten turhaksi pelotteluksi? Ei itse asiassa kumpaakaan. Kristillisen kirkon sanoma Jeesuksen paluusta on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan ennen, koska se päivä lähestyy meitä 24 tunnin vuorokausivauhdilla.
Raamattu kertoo siitä, että Jeesus palaa pian takaisin niin, että kaikki ihmiset näkevät sen. Hän laittaa maailmanhistorialle päätepisteen, jonka jälkeen koko ihmiskunta - niin elävät kuin kuolleet - tuomitaan.
Jeesuksen paluun ajankohtaa ei voi kukaan tietää ennalta, mutta sen lähestymisen voi aavistaa tihenevien maailmankatastrofien kautta. Raamatun ennustukset lopun-ajan tapahtumista ovat lähes kaikki jo toteutuneet. Tämän voinee jokainen lukutaitoinen todeta itse lukemalla rinnakkain Raamattua ja päivän sanomalehteä. Maailmanhistoria on tulossa päätökseensä. Siinä se.
Lopunajan maailma
Raamattu puhuu eri kohdissa siitä, että lopunaikana maailmaa kohtaavat erilaiset katastrofit niin luonnossa kuin kansojen ja valtakuntien välisinä konflikteina. Näitä löydät esimerkiksi Luukkaan evankeliumin luvusta 21 ja Matteuksen evankeliumin luvusta 24.
Lopunajan katastrofien kuvauksia ei ole kerrottu siksi, että loputon jännityksenkaipuumme saisi niistä tyydytystä. Toisaalta niitä ei ole kirjoitettu myöskään sitä varten, että niitä lukiessamme yrittäisimme selittää, etteivät ne kuvaa mitään todellisia konkreettisia tapahtumia. Kuvaukset on kirjoitettu lohdutukseksi ja rohkaisuksi, jotta nähdessämme näiden kamalia asioiden tapahtuvan emme luulisi, että Jumala on menettänyt maailman hallinnan, ja vaipuisi epätoivoon. Ne kertovat, että juuri näin täytyy käydä ennen lopullisen toivomme täyttymistä. Voimme nostaa päämme rohkeasti pystyyn, vaikka silmät ovat kyynelissä ja sydän haavoilla maailman tuskaa seuratessa.
Katastrofit ovat kuin synnytyssupistuksia, jotka tihenevät ja voimistuvat synnytyksen lähestyessä. Ne ovat kovaa kipua ja kärsimystä, joka kohtaa eri ihmisiä eri puolilla maailmaa, mutta jotka ovat samalla merkki jostakin myönteisestä. Vaikka tämä elämä ja maailma loppuvat, alkaa uusi elämä, joka ei lopu koskaan. Kipu ei ole toivotonta ja tarkoituksetonta kipua. Samoin, kuin lapsen syntyessä ei voida etukäteen tietää, kuinka kauan synnytys kestää ja kuinka kipeiksi supistukset ehtivät tulemaan ennen uuden elämän esiinmurtautumista, ei voida tietää, kuinka paljon Jeesuksen paluuseen on vielä aikaa ja kuinka vaikeiksi maailman katastrofit menevät, ennen kuin hän tulee. Vain Jumala itse tietää aikataulun.
Jeesuksen paluun päivä on joku ihan tavallinen päivä, joka saa aika odottamattoman käänteen. Siitä tuleekin maailmanhistorian viimeinen päivä. On sinänsä lohdullista, että ihmiskunta ei Raamatun mukaan ehdi itse tuhota maailmaa ja itseänsä kokonaan. Jumala on laittanut tälle maailmalle alun ja laittaa sille myös päätepisteen. Raamatun mukaan Jeesuksen paluu yllättää ihmiset ihan tavallisten arkihommiensa parista, kenet mistäkin. Ihmiset eivät odota, että mitään heidän elämänsä mullistavaa tapahtuisi, kun viimeinen pasuuna soi ja Kristus tulee häikäisevän kirkkaana takaisin. Myös kuolleet nousevat ylös haudoistaan ja kootaan Kuninkaan eteen.
Kuinka minun käy?
Raamatun opetukset maailmanlopusta ja Jeesuksen paluusta ylittävät ymmärryksemme niin reilusti, että ei ole ihme, jos ne aiheuttavat hämmennystä ja monenlaisia pelkoja. Ketäpä ei pelottaisi puhe siitä, että kaikki se, minkä ymmärrämme ja tunnemme todellisuutena, tuhoutuu? Jumalan luoma maailma on monella tapaa ihana. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa pelon aiheuttaja, vaan on ihan ymmärrettävää, että pelkoa herättää myös ajatus seisomisesta tuomiolla kasvokkain kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kanssa. Jumalan, jolle pieninkään ajatukseni ei ole salassa. Kuinka kestäisin katsoa Jumalaa, kun silmäni sokaistuvat jo pelkästä auringonvalosta?
Jeesuksen paluun jälkeen jokainen ihminen joutuu Jumalan katseen läpivalaisuun, jossa koko elämä punnitaan. Jumala on pyhä, eikä voi sietää pienintäkään vääryyttä. Arviointikriteerinä eivät ole kunkin yksilön itse valitsemat elämänohjeet vaan Jumalan oma tahto, jonka hän on ilmoittanut.
Välien selvittämistä Jumalan kanssa ei kuitenkaan tarvitse odottaa tuomiolle. Itse asiassa asian lykkääminen siihen asti on pahin virhe, minkä kukaan voi tehdä. Meillä ei ole itsellämme mitään, millä hyvittää Jumalalle syntivelkaamme. Ainoa toivomme on turvautua Jumalan sovintoehdotukseen: hän tarjoaa meille anteeksiantamusta ja iankaikkista elämää hänen valtakunnassaan Kristuksen tähden, jos myönnämme oman kelvottomuutemme ja toivottomuutemme Jumalan edessä.
Jeesus otti ristillä vastaan Jumalan vihan, joka kohdistuu kaikkeen ihmisen pahuuteen maailmassa. Näin hän teki mahdolliseksi sovinnon Jumalan ja ihmisen välillä. Jeesuksen kautta Jumala avasi uudelleen tien luoksensa, niin että jokainen joka turvautuu Jeesukseen, saa syntinsä anteeksi ja pääsee Jumalan lapseksi pelastettujen joukkoon. Jeesus voitti synnin, kuoleman ja perkeleen vallan, kun hän nousi kuolleista todellisesti, ruumiillisesti ja historiallisesti. Noustuaan taivaaseen Jeesus lähetti häneen uskoville Pyhän Hengen, jonka voimasta kristillinen seurakunta lähti julistamaan evankeliumia koko maailmaan. Raamatun mukaan Jeesus palaa takaisin silloin, kun kaikki kansat ovat saaneet kuulla evankeliumin. Tämä tehtävä on meillä vielä kesken. Olisiko meidän sukupolvemme tehtävänä hoitaa homma loppuun?
Vapautuksen ja pelon päivä
Se, millainen kunkin ihmisen kohtaaminen Jeesuksen kanssa tulee olemaan hänen paluunsa päivänä, riippuu siitä, millainen heidän suhteensa on ollut ennen sitä. Jeesukseen turvautuneille hänen paluunsa on iloinen vapautuksen hetki, joka merkitsee lopullista voittoa kaikesta pahuudesta, erityisesti omasta synnistämme. Viimeisellä tuomiolla ei oteta lainkaan huomioon uskovan ihmisen omia tekoja, vaan hänen hyväkseen luetaan Jeesuksen teot, ikään kuin hän olisi tehnyt ne itse. Maailma luodaan uudestaan, mutta enää ihmisen pahuus ei pääse vahingoittamaan sitä. Päättymätön elämä Jumalan, Jeesuksen ja kaikkien Jumalan lasten yhteydessä alkaa.
Sille, joka ei ole selvittänyt syntivelkaansa Jumalan kanssa vaan kantaa yhä syyllisyyttä pahuudestansa, Jeesuksen paluu on pelottava tuomion päivä. Kaikki pahat ajatukset ja jokainen turha sana tuodaan esiin ja tuomitaan. Mitään ei jää salaisuudeksi. Ihminen joutuu itse kärsimään ansaitsemansa rangaistuksen, joka on Raamatun mukaan ikuinen kadotus eli helvetti. Majesteettirikos ääretöntä Jumalaa vastaan vaatii loputtoman rangaistuksen.
Raamatun mukaan kukaan ei juhli helvetissä. Siellä jokainen on yksin. Juhlat ja nautinto ovat ihan muualla. Helvetti on rangaistuspaikka myös saatanalle ja muille pahoille hengille. Jeesuksen opetuksissa helvetti kuvataan kaiken hyvän ulkopuolelle jäämisen tilaksi, jossa ihminen joutuu olemaan pahuutensa kanssa yksin vapautumatta siitä koskaan, itkee ja kiristelee hampaitaan. Se on loppumatonta kuolemista ilman katoamisen mahdollisuutta. Helvetti on ainoa asia, jota Raamatun mukaan kannattaa pelätä.
Tuomiopäivänä on enää myöhäistä tehdä parannus, mutta nyt se on vielä mahdollista. Nyt voimme apostoli Paavalin tavoin vielä kutsua ihmisiä siihen pelastukseen, jonka Jeesus on valmistanut: "Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: -- Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä." (2. Kor. 5:20b-6:2)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vitun sadut!
Oletko itse valmis hä? "Jeesus" tulee ja työntää jättikokoisen dildon peräreikääsi hei!
Teppo rummuttaa tällä hetkellä vauhdikkaasti Taavetin pperäsuota jättimäisellä hevosaseellaan hei! Mielessä Tepolla kuitenkin pyörii juuri Sinun tiukka temminmentävä reikä et sillei hei!
Teppo tulee kohta, oletko Sinä valmis?
Täällä on sydämmeltään hyvin paatunutta porukkaa, kuten kielenkäytöstäkin voi huomata, mutta ihan asiallista tekstiähän tuo kuitenkin oli.
...on tulossa tännepäin. Viimeksi se on nähty elokuussa Pekingin maratonilla. (Tais olla jopa kympin sakissa.)
Antaa karvanaaman ilmestyä, eipähän ilmesty toista kertaa, laitetaan parrua poskeen niin että tuntuu you know what i mean, Tepi ainaskin tietää et sillei hei!
Kiitos että tuot Herran sanaa myös tälle palstalle.
nämä jutut ovat viimeaikoina tällä palstalla, ovat yhtä paskanjauhamista, kaukana alkuperäisestä tarkoituksesta joten eikohän tälläinenkin kirjoitus tänne mahtune sekaan. Voihan se olla, että tämä kirjoitus on tarkoitettu vaikka vain yhdelle pelastukseksi.
ketä vitun kullinaama siel taas saatana