Vanhana sienstäjänä kohtasin tutussa metsässä sienen, jota en ennen ole nähnyt . Kaukaa kuin tummanruskea männynherkkutatti, mutta heltat ruskeat ja samanlaiset kuin rouskuilla. Jalka valkea ja maan sisässä nuijamainen. Ei kauluksia tai tuppea ainakaan havaintoa. Malto täysin puhdas valkea ja paksu. Olisi ihana ollut syödä. Vaikutti ihan ruokasieneltä, tosin haju oli mullan sekainen. Ei ollut kameraa mukana enkä tuonut kotiin vaan paloittelin sienen ja levitin ympärille, jos ensi vuonna olisi enemmänkin.
Metsä oli lähes avohakattu entinen sekametsä, lähinnä kuusimetsä, josta ennen hakkuuta löytyi suppilovahveroita ja haperoita ainakin sekä muutama herkkutatti.
Metsä oli lähes avohakattu entinen sekametsä, lähinnä kuusimetsä, josta ennen hakkuuta löytyi suppilovahveroita ja haperoita ainakin sekä muutama herkkutatti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerroit ettei ollut kameraa mukana mutta kävikö niin kun minulla on jo montakertaa käynyt ei kameraa mukan vaikka se on puhelimessa ei vaan järki pelaa että puhelin on mukana missä on kamera
Ei käynyt, mutta olisin voinut valokuvata sen vasta kotona, mutta ajattelin, että sieni kasvaa ensi vuonna useampana yksilönä samaan paikkaan, kun paloittelin sen ja jätin omalle kasvupaikalleen . Ainakin rouskut ja tatit tekevät niin. Olen usein puoliviljellyt ko. sieniä, etenkin kun yksilöt ovat päässeet poimimatta vanhenemaan. Otin palan kyseisestä sieniyksilöstä kotiin, mutta heitin senkin jo haisevana roskiin. En tiennyt löytäessäni kuinka harvinainen se todella oli, jos olisin tiennyt olisin ottanut mukaani. Ajattelin, että se on vain mökkiseudullani uusi tulokas. En löydä sitä sienikirjastani (Korhonen), enkä netistä.