Onko mitään keinoa korjata puuduttava, väljähtynyt avioliitto? Vai onko tyydyttävä osaansa? Olemme olleet naimisissa 10v, aikanaan jonkin sortin järkiavioliitto minun puoleltani. En halunnut vanheta yksin.. Lapset on tehty, taloudelinen tilanne hyvä, mutta olen niin yksin En saa mieheltä vastakaikua, vaikka kuinka yritän. Seksistä puhumattakaan --kerran kahdessa kuussa jos sitäkään. Eilen itkin yksin, ja kun mies se huomasi, ojensi kätensä ja metrin päästä kosketti. Ei ota lähelleen, ei halaa, ja minä kun niin kaipaan edes läheisyyttä. Tunnen, että en jaksa enää rakastaa. Elän lasten ja työni voimalla, mutta nyt tuntuu että nekään eivät jaksa enää kannattaa. Miten voisin korjata tilanteen? Keskusteluyhteyttä emme tunnu saavan millään.
Miten avioliitto korjataan?
Yksin yksinäisyydessä
72
20384
Vastaukset
- gngngf
Keksikää jokin yhteinen harrastus. Menkää tansseihin yms. Alkakaa käymään lenkillä yhdessä ja puhukaa sen aikana myös siitä että tunnet itsesi yksinäiseksi. Hommaa ystävättäriä joiden kanssa vietät aikaasi. Puhu miehellesi omista tunteistasi ja kerro että kaipaat hänen läheisyyttään enemmän kuin hän tietääkään. Jos mikään ei tunnu auttavan, niin menkää avioliittoneuvojalle, elä tosin ihan heti kerro että menit naimisiin ns. järkisyistä, etkä rakkaudesta.
Jos mikään ei auta, niin odottele muutama vuosi että lapset ovat tarpeeksi vanhoja ja ota ero ja ala elämään toista elämää.- mulla
Itse en oo ollu noin kauaa vielä naimisissa kuin sinä,mutta poden paljon samoja ajatuksia kuin sinä. Tunnen että haluaisin parisuhteessamme enemmän hellyyttä ja vaikka lähekkäin istumista vain, siis ilman että on pakko harrastaa seksiä. Tottakai seksikin on tärkeää,mutta tuntuu joskus pakkopullalta,varsinkaan kun täytyis heti mennä itse asiaan. Usein sitäkin joudun ruinaamaan ja tekemään aina aloitteen..
En haluais ajatella eroakaan,kun meillä on pieni lapsi..Mieheni ei oikein osaa näyttää hellyyden osoituksia tai että olisi koskaan kehunut minua kauniiksi tai muuta vastaavaa. Olin kai naiivi vielä kun tapasimme ja suhteet sitä ennen olivat mitäänsanomattomia. Nuori kun olin ja heti ekaan rakastuin.. Nyt kun mietin,niin oliko se edes rakkautta..
Ehkä miehet vain on enemmän tunneköyhiä kuin naiset?? :) Usein ihmisestä näkee,onko lapsuudessa saanut rakkautta kotoa. Uskon siihen..isäni on aina ollut minua kohtaan kylmä,kotona äiti-suhde ollut viileä. Ei ole osannut näyttää minullekaan tunteita.. Ikävä kyllä.
Tai olisiko miehillämme stressiä/väsymystä työstä johtuen?? En tiedä sinun tilannettasi,mutta väsyneenä/stressaantuneena tuskin jaksaa keskittyä moneen asiaan.
Tai sitten niillä on vaan toiset naiset :( Sen haluan silti poissulkea.. Onko miehesi paljon työmatkoilla/poissa kotoa??
Yhteinen harrastus voi auttaa,kuten yllä sanottiin,eli kokeilemaan vain.. Tsemppiä!
- tunteet*
no. Aina joku väittää, ettei avioliittoa kannata solmia rakkaudentunteessa, koska se haihtuu. Sinun kokemuksesi perusteella tulee väistämättä mieleen, että jos rakkautta on, on edes jotain mitä haihtua.
Järkiliitto kuulostaa niin kylmältä, mitä se varmaan onkin. Ehkä tuo yksinäisyytesi ja tunnekylmyys kotonanne on vain oleellinen osa järjen kanssa tehtyä sopimusta elää yhdessä. Vailla mitään huumaa, hehkuvaa intohimoa, palavaa halua olla toisen oma; edes muistoja, joihin palata pahan päivän tullen.
Kun kaikki on saavutettu, ei ole enää mitään mitä kohti pyrkiä. Et pääse miestäsi metriä lähemmäksi = niin lähelle kuin mahdollista. Miten te seksiä harrastaisitte, siinä kun joutuu iho iholle.
Jotenkin tuntuu, ettei tuollaista liittoa voi sananmukaisesti korjata. Ei ole aineksia. Et saa keltään neuvojalta niitä puuttuvia palikoita, joilla suhde lämpiäisi, jos se ei koskaan ole lämmin edes ollut. Jos teille on tähän saakka riittänyt että kaikki näyttää olevan hyvin, mitä sä nyt alat itkemään. Sä varmaan olet saanut mitä olet tilannutkin. Sinä et vanhene yksin, sehän oli tavoitteesi. Mies on vanhenee kanssasi, tokko hänkään tahtoo pois, kun omaisuutta on.Eikä hänkään varmaan enää jaksa eikä viitsi aloittaa kenenkään kanssa rakentamaan seuraavaa elämää. Eli, toiveesi on jo toteutunut.
Ilkeää varmasti, mutta mitä jos vaihtaisit uuden auton, tai varaisit ulkomaan matkan? Hankkisit uudet verhot jonkun sisustusarkkitehdin kanssa? Entäpä uusi sohvakalusto, tai kylpyhuoneremontti! Sopisiko poreamme, tai jalallinen tavallinen amme sinne? Kyllä sä varmaan keksit jotain täytettä elämääsi, kun vaan lopetat tyhjän kaipaamisen. Ainakin voit heti huomenna käydä ostamassa uuden takin tai parin kenkiä. Pää pystyyn ja hymyä huuleen, kampaajakin tekisi ihmeitä. Ei sulta mitään ole hävinnyt, kun kerran ei koskaan ole ollutkaan.
Saatat sanoa mulle, että haista sinä v--tu. En haista, mulla on muita juttuja menossa. Palataan haistelemiseen ehkä joskus toiste.- schwarz-siebener
Järkiliitosta eronneena voin kertoa, ettei sitä tunteiden puuttumista korvata viime kädessä millään. Kalliista autoista, arvoasunnoista, ulkomaanmatkoista tai joistain pienemmistä asioista ei pidemmän päälle ole kuin hetkellinen ilo. Miksikö itse aikoinaan järkiliiton solmin? Takana oli kokemus kaiken korventavasta rakkaudesta, ja ajattelin ettei koskaan enää moista myrskyä. Nyt totean, että mieluummin sekin kuin tyhjä ja tunneköyhä kaveruus, vaikka ulkoiset puitteet olisivat kuinka hienot.
Jos keskustelun aloittajan suhteessa on jotain rakkauden tapaistakaan ollut, niin suhde voi olla korjattavissa. Mies sentään ojensi kätensä...tarttuiko aloittaja siihen? Mutta jos kyseessä on ihan pelkkä järkiliitto, niin pahalta näyttää. - Susityttö -78
Yhdyn edelliseen mielipiteeseen "järki ja tunteet" täysin. En ehkä säälistä olisi asiaa noin ilkeästi ilmaissut. Mutta karu totuus on, että tyhjä sitä rakkauden perään on itkeä, jos sitä ei koskaan edes ollut. Mitä oikein kuvittelit? Olet saanut kaiken sen mitä avioliittoon astuessasi halusitkin, joten mikä nyt on vikana? Jos rakkautta kaipaat, niin tästä jo alunperin kylmästä liitosta sitä tuskin löytänet. Ihan uuden sivun joudut elämässäsi kääntämään, jos rakkautta mielit osaksesi.
- Jo Monta kesää nähnyt
En tiedä sinun järjen ja tunteen tasapainosta. Ihmiset menevät useista syistä yhteen. Tuskin sinulla on ollut sen huonommatkaan kuin muilla. Nykyhetki on nyt käsillä ja sen ongelmat. Laadi itsellesi lista mikä nyt on sinulle tärkeää ja yritä tehdä itsesi kuuluvaksi. Jos uskot että miehesi ei osallistu sinun onnellisuuden rakentamiseen niin kyllä se ero on sinulle parasta. Valitse tietoisesti ja usko valintaasi. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.
- Celsius
Ehkäpä ensiksi pitäisi todeta että miehet ovat miehiä, ja heillä on vähän erilainen tapa toimia, puhua tai näyttää tunteitaan, erilaisia tarpeita ja tavotteita. Jotain siitä erilaisuudesta joutuu vain hyväksymään, ja esim. huomaamaan tunteet käytännön tekemisistä enemmän kuin suorista hellyydenosoituksista tai puheista.
Toiseksi, onnellisuus tulee siitä että viihdytään yhdessä, ei pelkästään romantiikasta tai seksistä. Mukava yhteiselo kuitenkin johtaa myös romantiikkaan, seksiin ja hellyyteen. Siispä minäkin ehdottelen yhteisiä harrastuksia, yhteistä kivaa puuhaa, ehkä huvittelua, matkustelua, kaikenlaista mitä nyt vaan voi keksiä, vaihtelua arkeen. Vähän siihen joutuu näkemään vaivaa ja suunnittelemaan yhdessä myös.
Mutta kannattaa yrittää. Kaikissa pitkissä suhteissa vaihtelee hyvät vaiheet ja tylsät vaiheet, ei ole mitään syytä etteikö teilläkin voisi tapahtua uusi rakastuminen, kun vain löytyy joku hyvä MUUTOS tähänastiseen elämäntapaanne ja päiväjärjestykseen. Mutta samaan vanhaan tapaan ei kannata jatkaa, se on ilmiselvästi onnetonta, molemmille.- aiemmin vastannut
kirjottelin tuossa aiemmin samankaltaisuudesta meidän avioliitossa..
Tiedän sen,että yhteinen aika tuo säpinää suhteeseen,sitä vain on niin harvoin tarjolla. Lapsenlikkaa ei tahdo saada silloin kun haluaisi tai mieheni on AINA töissä ja menoja on hankala suunnitella etukäteen. Vapaa-ajalla sitten ei oikeasti jaksa kuin olla vaan,vaikka mukavaa on myös "pelkkä" saunominen ja muutaman sauna siiderin juominenkin. Mutta toki joskus kaipaisi aikaa enemmän kahdestaan ja myös sinne makuukammarin puolellekin ;) Mutta tyydytään siihen mitä on ja yritetään olla huomioivempia kumpikin.
- on käsissäsi...
Minulla on takana n. 30 yhteistä vuotta ja kuvailemasia aikoja on mahtunut meidänkin liittoon. Asiat eivät ole juurikaan muuttuneet vuosien varrella, ainoastaan asenteeni on muuttunut. En enää odota, että mies tekisi minut onnelliseksi tai että miehen tekoset ja sanat olisivat niitä ainoita autuaaksi tekeviä vaan nautin elämästä ja miehestänikin sellaisena kuin hän on. Haluan olla hänen vaimonsa ja parisuhteemme on meidän molempien käyttäytymisen ja tunteiden summa.
Mieheni ei osaa puhua ja hyvin usein möläyttelee ja sanoo inhottavasti. Toisaalta hän tekee plajon perheemme hyväksi ja hellii ja hoivaa minua. Olen oppinut, että tällainen on hänen tapansa kertoa välittävänsä. Hänelle omat harrastukset ja työ ovat todella tärkeitä ja minäkin sekä lapset mutta hän on oppinut toimimaan niin, että työon hoidettava kunnolla sitten tulevat muut.
Olisin voinut erota monta kertaa ja aioinkin mutta en halua luopua siitä hyvästä mitä meillä on ja mitä on ollut. Myöskään yksinäinen vanhuus ei innosta ja sekin on ihan hyvä syy pysyä liitossa.
SIispä, mieti mikä tekee sinut onnelliseksi ja tee se; älä lastaa vaatimuksiasi miehellesi. Jos sinusta tuntuu, että olet oikeasti onneton ja masentunut, mieti miten voisit saada elämääsi iloisia asioita. Miestäsi et voi muuttaa.- mieltä
Juuri noin ! Kirjoitit taitavasti ja nasevasti. Toista ei voi muuttaa, ainoastaan itseään ja asennoitumistaan. Kumppani on mikä on, hänet on vaan hyväksyttävä tai hylättävä!
- Ja kummallista
mieltä kirjoitti:
Juuri noin ! Kirjoitit taitavasti ja nasevasti. Toista ei voi muuttaa, ainoastaan itseään ja asennoitumistaan. Kumppani on mikä on, hänet on vaan hyväksyttävä tai hylättävä!
on se, kun sitten alkaa olla onnellinen siitä mitä on ja hyväksyy toisen sellaisenaan, niin eräänä päivänä voi huomata monen asian muuttuneen!
Vaatimukset pilaavat kaiken. Vain itseään voi muuttaa. En voi vaatia puolisoani tekemään minut onnelliseksi! Totta on sanonta "niin metsä vastaa kuinka sinne huutaa". Oma käytös tai sen muuttaminen voi olla avain uudenlaiseen elämään vanhan puolison kanssa...
Nimim. yli kolmekymmentä vuotta yhteistä elämää. - mies eikä poika enää
Voisiko nuo ajatukset transfeerata minun vaimon(ehkä useammankin) päähän. Harkitsisin eroamistani välittömästi uudelleen.
- ap..
Ja kummallista kirjoitti:
on se, kun sitten alkaa olla onnellinen siitä mitä on ja hyväksyy toisen sellaisenaan, niin eräänä päivänä voi huomata monen asian muuttuneen!
Vaatimukset pilaavat kaiken. Vain itseään voi muuttaa. En voi vaatia puolisoani tekemään minut onnelliseksi! Totta on sanonta "niin metsä vastaa kuinka sinne huutaa". Oma käytös tai sen muuttaminen voi olla avain uudenlaiseen elämään vanhan puolison kanssa...
Nimim. yli kolmekymmentä vuotta yhteistä elämää.kovasti olen omasta mielestäni yrittänyt sekä muuttua että ymmärtää. En vai enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Ehkä ongelma onkon siinä, että olemme eläneet koko ajan "perheen ehdoilla", emme parisuhteen. Nyt vain pitäisi löytää se asia, jolla pääsemme kiinni parisuhteeseen. Muuten tämä loppuu.
- Ol Playa
ap.. kirjoitti:
kovasti olen omasta mielestäni yrittänyt sekä muuttua että ymmärtää. En vai enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Ehkä ongelma onkon siinä, että olemme eläneet koko ajan "perheen ehdoilla", emme parisuhteen. Nyt vain pitäisi löytää se asia, jolla pääsemme kiinni parisuhteeseen. Muuten tämä loppuu.
Hyviä uutisia! Teillä on kaikki eväät korjata liittonne. Tuo täällä mainittu toisen hyväksyminen ja ymmärtäminen on vain puoliruokaa. Toisessa vaakakupissa näet painavat puolisoiden omat tarpeet. Jos niille ei höristetä korvaa, käy juuri kuten olet kuvaillut tilannettasi.
Käy kirjastossa ja pyydä tilaamaan sinne kirja: Marja-Liisa ja Tapani Sopanen - Toinen toisellemme.
Tilanteenne ei ole toivoton, ja näen tuossa miehesi kosketuksessakin semmoisen myötätunnon ja halun ymmärtää sinua, joten ainekset voivat olla olemassa.
Avioliiton voi korjata jos seuraavat toteutuvat:
1. Molemmat puolisot ovat halukkaita sitoutumaan työstämään ratkaisuja ongelmiin
2. Molemmat antavat toisilleen aikaa
3. Molemmat puolisot ovat halukkaita hakemaan asiantuntija apua avioliittoterapiasta
Lukaise kirja ja mieti, olisiko avioliittoterapiasta apua. Mitään patenttiratkaisuja ei ole olemassa. Jokainen liitto on erilainen. Mutta kuten niin monissa liitoissa, on sinunkin liitossasi perusongelmana nimenomaan se, että kipinä on poissa ja tarpeet huutavat täyttämättömyyttään. Saattaapa siellä miehenkin sydämen lammikossa olla pari kylmää kiveä heitettynä.
Onnea yritykselle! - ..jos..
..han on avoin muuttumaan. Itse kerran puhuin mieheni kanssa samoista asioista - koin, etta tarvitsin enemman huomiota ja hellyytta, enka kestanyt hanen toisinaan karkevia kommentteja. Ehdotin, etta menen asumaan pariksi viikoksi muualle. Tama pysaytti hanet ja kosketti hanta paljon, eika han missaan nimessa halunnut, etta menen.
Han sanoi, etta menneisyydestaan ja perhetaustoistaan johtuen, han kayttaytyy tietylla tavalla, mutta haluaa muuttua. Teimme sopimuksen, etta aina kun han sanoo jotain ikavaa, tai tarvitsen laheisyytta, niin mina KOMMUNIKOIN. Joskus kirjoitan ensin paperille, jotta ajatukseni ovat enemman kasassa, ja jotta saisin ajatuksiini logiikkaa (jos selitat tunteita miehelle, joka ei koe niita itse, tarvitset logiikkaa).
Tasta on viisi kuukautta, ja han on muuttunut paljon. Itse olen paljon avoimempi, varmempi ja onnellisempi suhteessamme, ja han on pehmeampi ja ymmartavaisempi, ja tyytyvainen muutokseen hanessa, joka auttaa myos muissa suhteissa.
Joten mina neuvoisin KOMMUNIKOIMAAN rehellisesti, avoimesti, ei vain kerran tai pari, vaan JATKUVASTI.
Mutta fakta on, etta pohjimmiltaan onnellisuutesi lahde on kasissasi. Kukaan vaimo tai aviomies ei ole Jumala, joka tietaa kaikki toiveesi ja ajatuksesi, ja voi 100 prosenttisesti tehda sinut onnelliseksi - se on vahan liikaa vaatia toisesta ihmisesta! - kokemusta on
Miestä on turha muuttaa sopivaksi.Joko teette toisistanne sopivat tai eroatte.Olen itse kahden vaiheilla, miten voin sopia.Etsin kuitenkin positiivista asiaa ja miten voin edetä niin, että yhteiselo toimisi.
- itse miestäsi
Älä odota mieheltäsi lähestymistä, vaan mene ja halaa itse häntä. Se on ihmeellistä, miten se pikku hiljaa sulattaa toistakin. Joka aamu ja ilta vähintään ota tavaksi suukko ja halaus. Huom.! Se on tapa ja tottumus, mutta se toimii. En itsekään ensin uskonut, mutta niin kävi.
- ap..
Sen verran lisään, että kyllä meillä on avioliiton alussa ollut paljon tunteita pelissä, ja on hellitty ja kosketeltu ja rakastettu valtavasti. Vaikka mitään maata mulistavaa rakkautta tämä tuskin on koskaan ollut --sellaistakin olen joskus menneisyydessä kokenut. Sitä tarkoitin "järkiavioliitolla".
- kuten ed. sanoi
ota ja halaa, mene kainaloon istumaan illalla, juttele - kerro - tohditko näyttää tämän ketjun?
Minusta teillä on toivoa, koska miehesi HUOMASI että sinulla on paha olo, ja vielä kosketti sinua!
Oikesti hei!
Nyt heti teet muutoksen! - lahjatonpiilossa
kuten ed. sanoi kirjoitti:
ota ja halaa, mene kainaloon istumaan illalla, juttele - kerro - tohditko näyttää tämän ketjun?
Minusta teillä on toivoa, koska miehesi HUOMASI että sinulla on paha olo, ja vielä kosketti sinua!
Oikesti hei!
Nyt heti teet muutoksen!Mitä sitten kun yritänyt vuosia mennä kainaloon, antaa suukkoja, mutta sua työnetaan pois, väärä hetki - ainut sopiva on illalla sängyssä, vähän halitaan ja...
Enitään loukka kuin nukun ja tullaan herätämään niin sormella tökitaan. En enää itsekään halua pussata eikä muutenkaan halata, sexi enää ei ole sitä mitä oli silloin vuosia sitten, tuntuu että täyttä vaan avioliiton velvollisuutta.
Olen sitä mieltä, että ne miehet ketkä kotona lapsena eivät saaneet vanhemmiltä huomiota eikä hellyttä, eivät osa antaa sitä koskaan vaimollekaan! - Siiri_-------
lahjatonpiilossa kirjoitti:
Mitä sitten kun yritänyt vuosia mennä kainaloon, antaa suukkoja, mutta sua työnetaan pois, väärä hetki - ainut sopiva on illalla sängyssä, vähän halitaan ja...
Enitään loukka kuin nukun ja tullaan herätämään niin sormella tökitaan. En enää itsekään halua pussata eikä muutenkaan halata, sexi enää ei ole sitä mitä oli silloin vuosia sitten, tuntuu että täyttä vaan avioliiton velvollisuutta.
Olen sitä mieltä, että ne miehet ketkä kotona lapsena eivät saaneet vanhemmiltä huomiota eikä hellyttä, eivät osa antaa sitä koskaan vaimollekaan!Aamen =)!
Nimim. täysin samaa mieltä
- Kunniankukko
En lukenut aiempia vastauksia. Tässä mielipiteeni.
Ei kannata luovuttaa liian helpolla, jos kyse ei ole tuon vakavammasta ongelmasta.
Puhu miehesi kanssa, miten hän kokee suhteenne. Löytyykö molemmilta aito halu korjata suhdetta ja tehdä suuria muutoksia?
Usein suhteen korjaaminen ei onnistu omin voimin ja konstein. Hakekaa ammattiapua, menkää pariterapiaan tms. Teissä molemmissa on ihan varmasti vikoja, ei pelkästään miehessä vaan on olemassa sinusta johtuvia syitä miksi hän ei osoita sinulle tunteitaan.
Olen itse juuri keskellä eroprosessia, ja suhteemme ongelmat ovat samanlaisia kuin teillä. Me emme hakeneet ammattiapua ajoissa ja avovaimo kyllästyi odottamaan suhteen korjaamista/korjaantumista ja löysi itselleen uuden miehen lennosta ja hyppää nyt suhteesta toiseen. Me emme tajunneet hakea apua ajoissa, yritimme omin voimin korjata asioita eikä siitä tullut mitään.
Toimikaa pian! Keskustelkaa, hakekaa apua!- Naikkonen_222222
En ole ap.. Mutta tuo kohta Sinussa on varmasti vikoja, miksi hän ei osoita tunteitaan sattui silmään.
Voi varmasti ollakin noin. Mutta voi myös olla niin ettei niitä tunteita oikeasti ole. Ei ehkä ole koskaan ollutkaan.
Minulle kävi niin, että vaikka mieheni oli halannut ja kosketellut, jopa harrastanut seksiä kanssani. Niitä tunteita ei ollut koskaan oikeasti ollutkaan, vaan kaikki oli ollut vaan uutuuden viehätystä ja ihastumista rakastumisentunteeseen, ei minuun. Ja kaikki em. ihan hänen omasta suustaan. - tarvita
Naikkonen_222222 kirjoitti:
En ole ap.. Mutta tuo kohta Sinussa on varmasti vikoja, miksi hän ei osoita tunteitaan sattui silmään.
Voi varmasti ollakin noin. Mutta voi myös olla niin ettei niitä tunteita oikeasti ole. Ei ehkä ole koskaan ollutkaan.
Minulle kävi niin, että vaikka mieheni oli halannut ja kosketellut, jopa harrastanut seksiä kanssani. Niitä tunteita ei ollut koskaan oikeasti ollutkaan, vaan kaikki oli ollut vaan uutuuden viehätystä ja ihastumista rakastumisentunteeseen, ei minuun. Ja kaikki em. ihan hänen omasta suustaan.Mies ei tarvitse seksiin muutakuin normaalin hormoonitoiminnan.
- Raita
Tämä on yhtä helvettiä kun mieheni ilmoitti kesken lomani että hänellä on toinen nainen. Olemme molemmat ahkeria ja tunnollisia .Tämä tuli mimulle suurena yllätyksenä olen laihtunut 14 kg en nuku öissä juuri laisinkaan.Rakastan miestäni suunnattomasti.Hän on muuttunut kylmäksi mua kohtaan.Päivämäärää ei ole vielä ilmoittanut on kyse pitkästä liitosta en tiedä mitä teen??
- Kunniankukko
Raita kirjoitti:
Tämä on yhtä helvettiä kun mieheni ilmoitti kesken lomani että hänellä on toinen nainen. Olemme molemmat ahkeria ja tunnollisia .Tämä tuli mimulle suurena yllätyksenä olen laihtunut 14 kg en nuku öissä juuri laisinkaan.Rakastan miestäni suunnattomasti.Hän on muuttunut kylmäksi mua kohtaan.Päivämäärää ei ole vielä ilmoittanut on kyse pitkästä liitosta en tiedä mitä teen??
Jos olisit lähelläni halaisin sinua pitkään ja hartaasti. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Minä olen myös laihtunut useita kiloja ja uni ei meinaa tulla tai tulee mutta on pätkittäistä ja huonolaatuista.
Minun mielestä järkkyttävintä oli huomata, että kumppanin tunteet oli kylmenneet ja, että hän oli aidosti ihastunut/rakastunut tuohon kolmanteen pyörään. Ajatukset pyörii vaan entisessä kumppanissa ja hänen uudessa ihastuksessaan...
Olen yrittänyt pitää yhteyttä ystäviini ja käynyt paljon kävelyllä. Liikunta auttaa hyvin purkamaan vihan tunteita.
Halaus sinulle Raita, yritä jaksaa. - MilMat
Raita kirjoitti:
Tämä on yhtä helvettiä kun mieheni ilmoitti kesken lomani että hänellä on toinen nainen. Olemme molemmat ahkeria ja tunnollisia .Tämä tuli mimulle suurena yllätyksenä olen laihtunut 14 kg en nuku öissä juuri laisinkaan.Rakastan miestäni suunnattomasti.Hän on muuttunut kylmäksi mua kohtaan.Päivämäärää ei ole vielä ilmoittanut on kyse pitkästä liitosta en tiedä mitä teen??
11 vuotta sitten koin saman, mieheni oli ihastunut/rakastunut toiseen naiseen.Mieheni oli minulle ensirakkaus ja elimme kuin paita peppu ensimmäiset 7 vuotta, kaikki piti olla hyvin. Itkin päivät ja yöt, en syönyt, en nukkunut, laihduin 10 kg. Tunsin suunnatonta vihaa miestäni ja tätä naista kohtaan.
Muutin pois yhteisestä kodistamme, veljeni oli tukena kaiken aikaa, hän puhui minun kanssa yöt ja päivät tapahtuneesta. Hän auttoi minua kaikessa.
Puhuminen oli minulle hyvä asia. Mieheni heräsi siihen, kun muutin pois ja alkoi soittelemaan minulle, että tule takaisin, sinua minä rakastan jne toinen nainen oli jäänyt...jonkin ajan kuluttua kävin hänen luonaan ja se oli menoa se, olimme taas kuin vastarakastuneet, vuosi siitä meille syntyi pieni poika ja olimme yhdessä vielä vajaat 2 vuotta, kun mieheni kuoli. Jäin pienen pojan kanssa kaksin.
Mieheni kuolemasta on nyt 8 vuotta ja perheeseeni kuuluu nyt poikani ja minun lisäkseni mies ja yhteinen pieni tyttömme.
Annoin miehelleni hänen tekonsa anteeksi, mutta kyllä se aina mielessäni oli ja kun riitaa tuli jostain, muistuttelin häntä siitä. Mutta sinulle voimia, puhu paljon, ajattelen sinua lämmöllä.
Elämää on vielä jäljellä toisen pettämisenkin jälkeen, vaikka siinä tilanteessa tuntuu, että ei ole enää mitään. - Teatteriohjaaja
Naikkonen_222222 kirjoitti:
En ole ap.. Mutta tuo kohta Sinussa on varmasti vikoja, miksi hän ei osoita tunteitaan sattui silmään.
Voi varmasti ollakin noin. Mutta voi myös olla niin ettei niitä tunteita oikeasti ole. Ei ehkä ole koskaan ollutkaan.
Minulle kävi niin, että vaikka mieheni oli halannut ja kosketellut, jopa harrastanut seksiä kanssani. Niitä tunteita ei ollut koskaan oikeasti ollutkaan, vaan kaikki oli ollut vaan uutuuden viehätystä ja ihastumista rakastumisentunteeseen, ei minuun. Ja kaikki em. ihan hänen omasta suustaan.Olet ilmeisesti lakannut olemasta rakastettava, minkä vuoksi miehesi on unohtanut, miten rakastettava olit ennen.
- Vsataan sinulle
Teatteriohjaaja kirjoitti:
Olet ilmeisesti lakannut olemasta rakastettava, minkä vuoksi miehesi on unohtanut, miten rakastettava olit ennen.
En ole. EI mieheni rakastanut minua alussakaan.
- Raita
Kunniankukko kirjoitti:
Jos olisit lähelläni halaisin sinua pitkään ja hartaasti. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Minä olen myös laihtunut useita kiloja ja uni ei meinaa tulla tai tulee mutta on pätkittäistä ja huonolaatuista.
Minun mielestä järkkyttävintä oli huomata, että kumppanin tunteet oli kylmenneet ja, että hän oli aidosti ihastunut/rakastunut tuohon kolmanteen pyörään. Ajatukset pyörii vaan entisessä kumppanissa ja hänen uudessa ihastuksessaan...
Olen yrittänyt pitää yhteyttä ystäviini ja käynyt paljon kävelyllä. Liikunta auttaa hyvin purkamaan vihan tunteita.
Halaus sinulle Raita, yritä jaksaa.Hei!
Kiitos halauksista on mennyt näin kauan viestistäsi olen ollut kuin unessa välillä itken,huudan on paha olo. Onneksi on sisaruksia ja ystäviä jotka ymmärtävät. Liikunta todella auttaa. Olemme vielä saman katon alla vaikka tekisi mieli potkaista välillä ulos,kun soittelee sille akalla yms.
Hyvää syksyn jatkoa!
Raita
- Punainen enkeli
Olemme olleet yhdessä 14v ja meillä on kaksi ihanaa lasta 13v ja 9v. Minun täysyy myöntää että emme menneet rakkaudesta yhteen vaan siksi, että minulla oli pakkottava tarve päästä pois lapsuuden kodistani ja ei rohkeutta tehdä sitä yksin.
En hankkiutunut raskaaksi mieheni tietämättä siitä jopa juteltiin, mutta tiesin mieheni olevan suhteellisen kokematon joten kai käytin hänen hyvyyttään hyväkseni.
Olemme täysin erillaisia ja se tuo paljon ristiriitoja elämäämme. Minä olen räväkkä, impulsiivinen ehkäpä jopa vähän neuroottinenkin. Mieheni taas rauhallinen, harkitseva tasainen kaikkea pitää pohtia ennen kun ne tekee.
Silti en aijo luopua hänestä, ehkäpä yksi syy on lapset sillä en halua heidän menettävän hyvää isää jollaista minulla ei ollut. Ehkäpä syynä on taloudellinen turvallisuus. En tiedä olen silloin tällöin todella onneton, mutta loppujen lopuksi täydellistä elämää ei ole olemassa.
Pitää siis tyytyä elämää tätä maallista ja ajoittain jopa vaikeaa elämää. Eikös vaikeudet ole tehty voitettaviksi, ongelmiin löytyy aina ratkaisu. - ole kiitollinen
Kosketus on nykyään niin arkipäiväistä, että kukaan ei huomaa.
Se, että hän lohdutti sinua etänä koskettamalla on pelkästään hyvä asia. Jos hänellä ei olisi enää mitään tunteita, hän olisi mennyt pois. ;)
Minä korjasin seitsemän vuotta vanhan liiton lopettamalla huolehtimisen joka asiasta, pitämällä suuni kiinni ja sanomalla suoraan mitä haluan. - Nimetön
Eipä juur mitenkää...
Ketää vähänkä täyspäine
ei men naimisi... Mut
jokane pakla tavallas...- Juuliakatariina
varsinkaan lapsille.. tai ainakin vois kuvitella että sinkkuvanhempien lapset ois aika jalat irti maasta ja nenä kohti taivasta jo ennen syntymäänsä.. ja ois se jotenkin kauheeta jos kaikilla lapsilla ois eri sinkkuiskät.
mutta maailman meno näyttää että pitää alkaa niitä isättömiä lapsia kans tekemään. - Olapallonivel
Juuliakatariina kirjoitti:
varsinkaan lapsille.. tai ainakin vois kuvitella että sinkkuvanhempien lapset ois aika jalat irti maasta ja nenä kohti taivasta jo ennen syntymäänsä.. ja ois se jotenkin kauheeta jos kaikilla lapsilla ois eri sinkkuiskät.
mutta maailman meno näyttää että pitää alkaa niitä isättömiä lapsia kans tekemään.Mukuloista puhunu,sinkkuna ilman nalkuttavaa
naista on elämää...
- uudessa vara parempi
Ei niitä kannata alkaa korjaamaan vaan hankkii kokonaan uuden avioliiton.
- Kriisin kautta,uusi mahdoll...
Jokainen parisuhde..jossakin vaiheessa avioliiton aikana horjuu.Kerrot menneesi avioliittoon järkisyistä,ymmärsin että sinulle oli tärkeää silloin saada lapsia, loistaa naisena jolla aina on jotakin..mies joka antaa hyvän elintason perheelleen joka kustantaa kaiken..mitä silloin annoit hänelle"hellyyttä,lämpöä,rakkauttasi, vastapainoksi..vai vaatimalla raadantaa elitasosi kohentamiseen.Se monesti järkiavioliitossa piileekin,, ..tuskin monikaan mies jaksaa vuodesta toiseen olla "nolla" perheenpää.
Mihin se rakkaus perustuu..ottaa huomioon toinenkin katsoa asioita sanaan suuntaa..eikä pitää kaikkea itsestään selvyytenä? Moni mies tuo tunteet seksinkautta puhtaasti esiin, se heidäntapa osoittaa se välittämisen tunne ..sinulla mies ehkä väsynyt kaikkeen työpaineet..pelkotyöpaikan menetyksestä..jos yksityis yrittäjä..kun pärjää kovassa kilpailussa..eihkä on monia syitä..jotka ei kuitenkaan johdu "sinusta" vie kaiken muun hänen elämästään..ehkä jossakin vaiheessa on huomanut myös ..millä perusteella solmit aikanaan avioliittosi...mistä nyt kaipaat rakkautta,,kun sitä ei koskaan ollutkaan näkökulmastasi katsellen.Eikö tuo kerro jo kun itkit..sinulle jotakin,hän ojensi kätensä sinua kohden,hänellä on tunteita kuitenkin puhua puhua mieltä askartavasta asiasta..avaa ne mutta avaa vaatimatta mitään ilman seksiä.Monesti miehillä on ongelmia kertoa sairauksistaa sillä se on heille heikouden merkki eikä se miehisyys ainakaan minusta mihinkään katoa..minusta..heissä asuu se ihana pikkupoika kuitenkin.Eturauhas sairauskin voi vaikuttaa..se vaikea kertoa..edes vaimolle..jos pelkäävät joutua pilkankohteeksi? Toivon Sinulle ja Miehellesi..että löydätte yhteyden..miten jatkatte eteen päin:)..Älä itke älä raivoa..ymmärrä. - pii
Miehesi teki aloitetta..älä ole itsekkään jukuripää vaan mene vastaan.Istu miehesi viereen ja käperry kainaloon.Sanoja ei tarvita.Kokekaa vain toisen läsnäolo.Ota miestäsi kädestä istukaa ihan hiljaa.Tee tätä usein ja mene yhä lähemmäksi.Ei rakkaus niin vain lopu.Se kaipaa vain uutta eloa. ONNEA!
- Ja vaateliikkeeseen
Ja sitten vaan komistaudut huolella ja painut tansseihin ja pidä huoli, että mies huomaa. Kyllä alkaa haluttaa läheisyyttä, kun alkaa pelottaa, että vaimo menee vieraisiin. Tietysti voi suuttuakin, mutta sekin parempi. Jos ei välitä, niin hänellä on toinen nainen ja olet sitten vapaa. Hae uusi kumppani.
TV: Kuusamonmies - järki liitto
Sama tilanne. Vaimoni järki liitto yksinäisyyttä vastaan. Oli ottamassa eroakin mutta ei kestänyt yksinäisyyttä joten palasimme yhteen. Säälittävää, sinne jäivät hänen haaveet ja unelmat. Itse pidän mielessäni kirjaa että muistaisin koskettaa häntä niin useasti kuin hän halua. Huomattavasti useammin kuin itse tarvitsisin.
Joka ilta kun yö saapuu sanon hänelle "Nuku hyvin rakas" ja hän vastaa "Nuku hyvin". Ei käytä Rakas sanaa. Tavallaan rehellistä jos olen vain se ettei tarvitsisi tulla illalla tyhjään kotiin. Surullista. - Santeri X
Viestiketjun aloittaja listasi ns.järkiavioliittojen lopputuloksen, ahneella on paskanen loppu. Itse olet elämäntyylisi valinnut, aina ei voi saada kaikesta kaikkea...kaikki mulle heti tänne nyt-tekniikalla.
Raha on hyvä duunari mutta huono pomo, taisit oppia sen kantapään kautta. Valitettavasti huonolle perustalle rakennetun talon täysremppa ei yleensä onnistu, pohja ei kestä.- tunteen koti
Pelkän tunteen varaan rakennettu pesä on tuulen-tupa.
Rakkaus on antamista, ei passivista odotusta, että tuon toisen täytyisi tehdä minut onnelliseksi. Te teette sen yhdessä. Mahd. ammatti-ihmiseltä tyrkkimistä oikeaan suuntaan.
Joskus ihminen ei tajua kuinka paljon oikeastaan toisesta pitääkään, ennenkuin sen toisen menettää.
Aika monet ihmiset taitavat olla naimisissakin vain siihen saakka, kunnes uskovat löytävänsä vielä paremman. - Santeri X
tunteen koti kirjoitti:
Pelkän tunteen varaan rakennettu pesä on tuulen-tupa.
Rakkaus on antamista, ei passivista odotusta, että tuon toisen täytyisi tehdä minut onnelliseksi. Te teette sen yhdessä. Mahd. ammatti-ihmiseltä tyrkkimistä oikeaan suuntaan.
Joskus ihminen ei tajua kuinka paljon oikeastaan toisesta pitääkään, ennenkuin sen toisen menettää.
Aika monet ihmiset taitavat olla naimisissakin vain siihen saakka, kunnes uskovat löytävänsä vielä paremman.Yksi pahimmista potkuista munille on kun huomaa että vaimo on vain ja ainoastaan ns.kulissivaimo, rahalla ostettu.
Siinä häviää illuusiot hyvästä perhe-elämästä kuin taivaan tuuleen, kulissia pidetään lähinnä muille näyttääkseen että meillä menee hyvin.
Tuskin on mikään ihme että mies ei paljoa tunteille lämpene, lompakko on kylmä ja tunteeton. Olet sen paikan parisuhteessanne miehellesi varannut, hän vain reagoi odotustesi mukaisesti.
Miehellesi pitäisi ilmoittaa ajan saatossa että haluat hänen roolin muuttuvan lompakosta ihmiseksi, vertaiseksesi kumppaniksi elämän suruihin ja iloihin.
Aika näyttää onko aika tuhonnut hänen alas ajetun inhimillisyytensä parisuhteessanne, pelkästä "kävelevästä lompakosta" ihmiseksi on pitkä matka. - Juuliskamaarit
Santeri X kirjoitti:
Yksi pahimmista potkuista munille on kun huomaa että vaimo on vain ja ainoastaan ns.kulissivaimo, rahalla ostettu.
Siinä häviää illuusiot hyvästä perhe-elämästä kuin taivaan tuuleen, kulissia pidetään lähinnä muille näyttääkseen että meillä menee hyvin.
Tuskin on mikään ihme että mies ei paljoa tunteille lämpene, lompakko on kylmä ja tunteeton. Olet sen paikan parisuhteessanne miehellesi varannut, hän vain reagoi odotustesi mukaisesti.
Miehellesi pitäisi ilmoittaa ajan saatossa että haluat hänen roolin muuttuvan lompakosta ihmiseksi, vertaiseksesi kumppaniksi elämän suruihin ja iloihin.
Aika näyttää onko aika tuhonnut hänen alas ajetun inhimillisyytensä parisuhteessanne, pelkästä "kävelevästä lompakosta" ihmiseksi on pitkä matka.hmmm.. ei kai toi ihminen rahasta mennyt naimisiin vaan järkisyystä.. Näitä on myös esim. lapsen tulo maailmaan, yhteen sopivat luonteet(jos ei tykkää riitelystä), mies on hyvä isähahmo, raitis jos tietää ihastuvansa juoppoihin vaimonhakkaajiin...
itse luotan lähinnä vaistoon (ihastumiseen)koska se on kuulemma varmempi tapa saada lapsilleen hyvät geenit.
Rakkaus kestää vain sen pari vuotta kerrallaan sen jälkeen sitä pitää itekseen ja yhdessä sytytellä. - +++++++++++++++++++++++
Juuliskamaarit kirjoitti:
hmmm.. ei kai toi ihminen rahasta mennyt naimisiin vaan järkisyystä.. Näitä on myös esim. lapsen tulo maailmaan, yhteen sopivat luonteet(jos ei tykkää riitelystä), mies on hyvä isähahmo, raitis jos tietää ihastuvansa juoppoihin vaimonhakkaajiin...
itse luotan lähinnä vaistoon (ihastumiseen)koska se on kuulemma varmempi tapa saada lapsilleen hyvät geenit.
Rakkaus kestää vain sen pari vuotta kerrallaan sen jälkeen sitä pitää itekseen ja yhdessä sytytellä.Miksi isästään tai äidistään ei pääse eroon esimerkiksi siten, että muuttaa toiselle paikkakunnalle asumaan?
Miksi on välttämätöntä ottaa aviomies perusteluksi? Jos mies oli kerran kokematon ja hyväntahtoinen niin mistä se rouva oli vanhempien luona asuessaan kaiken elämänkokemuksensa hankkinut? - toinen ...
Santeri X kirjoitti:
Yksi pahimmista potkuista munille on kun huomaa että vaimo on vain ja ainoastaan ns.kulissivaimo, rahalla ostettu.
Siinä häviää illuusiot hyvästä perhe-elämästä kuin taivaan tuuleen, kulissia pidetään lähinnä muille näyttääkseen että meillä menee hyvin.
Tuskin on mikään ihme että mies ei paljoa tunteille lämpene, lompakko on kylmä ja tunteeton. Olet sen paikan parisuhteessanne miehellesi varannut, hän vain reagoi odotustesi mukaisesti.
Miehellesi pitäisi ilmoittaa ajan saatossa että haluat hänen roolin muuttuvan lompakosta ihmiseksi, vertaiseksesi kumppaniksi elämän suruihin ja iloihin.
Aika näyttää onko aika tuhonnut hänen alas ajetun inhimillisyytensä parisuhteessanne, pelkästä "kävelevästä lompakosta" ihmiseksi on pitkä matka.SanteriX, mua naurattaa ny:) Ei sinänsä kuulu alustukseen, mutta kerron: Miehelläni on ollut aika ajoin tapana sanoa, että otti minut suuren talon ja häälyvien perintötilojen tähden. Ja siinä on omalla tavallaan puolet totuudesta.
Minä hoidan meillä rakkauspuheet ja psykologisoinnit kuten hoidin kosinnankin aikoinaan. Rakastin ja rakastan niin, että väliin riepoo sydämestä. Ajoittain taas katson häntä ja mietin, mikä häiriö oli, kun tuon kanssa lähdin. Kerran on parkaissut rakastavansa, kerran sanonut yhden hyvän puolen minusta, kun pakotin. Peppu se oli.
Ajattelin vain, että perustetaan se liitto mille pohjalle tahansa, ei se sen huonompi ole. Lopulta kahden ihmisen kasvu yhteen ja viihtyminen yhdessä on se juju. Miksi kaiken aikaa pitäisi olla joku suhteenviritys menossa.
Tarvitaan nöyrää avoimutta ja ihmisen yksilöllisyyden kunnioittamista, muuten on ihan sama ollaanko maksettuina tai ostajan markkinoilla. Eikö kaikella ole hintansa?
Mitä enemmän ristiriitoja, sitä enemmän pahoinvointia. Silloin vaaditaan metodeja. Kuka milläkin keinoin haluaa selvitä. Minun tapani on diagnosoida raskaimman jälkeen, mies sitten puolustautuu, jos katsoo että menee yli. (Hänen sananvapauttaan ei ole kyseenailaistettu.) Sitten naidaan, jos tilaisuus sallii. Siten on matkattu 30 vuotta.
Kullisseja ei olla ehditty miettiä, näytelmäharjoitukset ovat kuuluneet ilman äänenvahvistinta. Miksihän muuten kaikki nuoret miehet näyttävät nykyään niin komeilta...silti kahta en edelleenkään vaihtaisi.
- moniaviollinen
Ei suhteesi mihinkään muutu, korkeintaan huonompaan suuntaan. Sikäli mikäli se voi edes huonommaksi enää mennä.
Vaihda mies! Peräkammareiden vanhoja poikia on maaseutu pullollaan. Sieltä onnesi löydät.. - Voi enää
Korjata..Tunteet on pois viety..Ota ero ja uuusi kaveri!!!!!!!
- TRULLIKO
En varmaankaan ole mikään guru tässä hommassa.
30 vuota liittomme kesti ja nyt on kantapäät vastakkain.
Aikoinaan sain monet tuollaiset tilanteet selvitettyä kirjoittamalla.
Mies kun olen on se puhuminen joskus vaikeaa.
Kirjoittamalla tunteistani paperille yön hiljaisina hetkinä ja jättämällä sen riipustuksen pöydälle aamulla hän sai tietää mitä ajattelin aina silloin.
Siinä annettiin aikaa toiselle miettiä missä mennään ihan omassa rauhassa. Silloin ei tullut sitä "pakottamisen" tarvetta, että kerro mitä tää on. Toinenkin sai aikaa miettiä.
Tämä konsti toimi erittäin hyvin meillä vuosia. Onhan se tietenkin kiinni toisesta osapuolesta, ymmärtääkö hän sen.
Kannattaa kokeilla, et siinä mitään häviä.
Omassa osassani kun minulle kävi näin, olemme kuitenkin sovussa tehneet tämän päätöksen jossa nyt elellään.
Riitaa ei ole.
Joskus niin on vain parasta. Ei toista saa kiusata, vaan antaa elämälle mahdollisuus jos se siltä sitten tuntuu.
Toisaalta mieti itseäsi, haluatko todellakin olla siinä liitossa, saatko siitä kaiken mitä haluat, sillä se on oikeutesi.Sinusta tässä on lopujen lopuksi kyse, sinun elämästäsi ja sinun onnellisuudestasi. Vaikeita asioita.
Iloisempaa tulevaisuutta sinulle.
tv. Herra 753 :)) - Make60
Avioliitto korjataan naimalla joka päivä. Sano miehellesi jos ei naintihommat vaimonsa kanssa kiinnosta niin sitten edessä on ero. Jos miehesi ei tätä usko niin hän menettänyt kiinnostuksesi sinuun tai on impotentti tai pitää sinua itsestäänselvyytenä. I´tse ollut avovaimoni kanssa kohta 20 vuotta ja vieläkin naidaan päivittäin jos siltä tuntuu ja molemmat 50 kymppisiä.
- aneet
hei! tiedän sen tilanten. itellä on ollu samaa juttu... olemme oleet naimisissa 3 vuottaja minä olen 12 v nuorempi. hän oli rakastunu toiseen... ja minä olin raskaana... oli tosi pahaa. mitä tein? annoin sen olla... vaikka itkin joka päivä... ymmärsin silloin et jos aion riidella ei autta. halusin vain oman rauhan ja onnea lasten kanssa ilman häntä jos hänen kanssa ei voi... nyt olemme asumuserossa. toisen hän unohti,mut minä en pysty unohtamaan.mut mejän suhteet on nyt paremmat. toivon siulle jaksamista,älä odota et mies ymmärrä sua... koeta jää huomaamatta. sulje sydämesi... vaikeaa se...mut ei sille voi mitään. anna aikaa,älä anna hänet ajatella et suret hänen takias... yritä löydä jotain mitä auttais sua jää ajattelematta häntä. sit se huomaa... sit voitte puhua...jos sit se sua kiinnosta... sexi??? älä paina... kokele onko se vielä mustasukkainen,jos on, sit se jossain vaihees alkaa uudestan... ei voi muuta... koeta jaksa...
- älä ............
ota kuuleviin korviin noita: ero!
se "tunne" on kadoksissa ja ainakin kannattas nyt tehdä silleen että pakkaatte kimpsut ja menette vaikka kylpylään kahdestaan vlopuksi, juttelette ja nautitte yhdessä olosta ja jos se sama jatkuu sen jälkeen niin voinen sanoa että aika lopahtanut liitto.
siihen tarvitaan kumpaakin ja yhetistä aikaa ennen kaikkea, yksin ei pysty liittoa työstämään vaan tarvitaan kaksi.
meilläkin 10v jo takana ja 8v naimisissa, neljäs lapsi tulossa, ja ainakin vielä saan kaikkea samaa hellyyttä, halauksia ja psuja kuin aivan suhteemme alussa. kertaame niitä alkuaikoja silloin tällöin ja aina kun tulee 1v lisää yhteistaivalta täyteen muistamme sitä päivää erikoisesti.
yhteinen aika on rajoitettua lasten takia mutta todella antoisaa sitten kun niitä hetkiä koittaa.- mies 45
Kuule, olen ollut naimisissa 24 vuotta vaimoni kanssa. Siis, nuorena mentiin naimisiin, opiskeltiin, tehtiin lapsia, rakennettiin jne.
Päällisin puolin meni tosi hyvin. Ulkoisesti siis. Mutta, sisimmässäni olin erittäin yksinäinen, tunsin, että vaimo ei enää rakastanut minua. Väliin tuli toinen ihminen. Kesti monta vuotta. Sitten en enää jaksanut, vaan jouduimme kovan paikan eteen - jatkammeko eteenpäin vain eroammeko.
Emme eronneet, koska paljon hyvää oli ollut ja meitä yhdisti moni asia.
Miten sitten eteenpäin selvisimme?
Ensimmäinen ja tärkein asia oli ja on anteeksiantamus. Pyysimme toisiltamme anteeksi kaikkea sitä mitä olimme sanoneet ja tehneet toisillemme ja mitä emme olleet sanoneet (esim. tykkäämistä, rakastamista, välittämistä jne.).
Anteeksi antamisen jälkeen olimme helpottuneita, koska pystyimme sitten puhumaan siitä, mitä kumpikin tarvitsi.
Haluaisin suositella kirjaa nimeltä Rakkauden kieli. Ymmärsin sen kirjan luettuani, että minä ja vaimoni puhumme eri kieltä rakkauden osalta; se minkä minä koen rakkauden osoituksena voi ollakin vaimolle aivan eri asia. Sama pätee myös omiin lapsiin.
Entä nyt; olemme määrätietoisesti varanneet toisillemme yhteistä, kahdenkeskistä aikaa, harrastuksia jne.
Näin jälkikäteen ajatellen eroaminen olisi ollut kaikkein suurin virhe, minkä olisimme tehneet. - yks mies
mies 45 kirjoitti:
Kuule, olen ollut naimisissa 24 vuotta vaimoni kanssa. Siis, nuorena mentiin naimisiin, opiskeltiin, tehtiin lapsia, rakennettiin jne.
Päällisin puolin meni tosi hyvin. Ulkoisesti siis. Mutta, sisimmässäni olin erittäin yksinäinen, tunsin, että vaimo ei enää rakastanut minua. Väliin tuli toinen ihminen. Kesti monta vuotta. Sitten en enää jaksanut, vaan jouduimme kovan paikan eteen - jatkammeko eteenpäin vain eroammeko.
Emme eronneet, koska paljon hyvää oli ollut ja meitä yhdisti moni asia.
Miten sitten eteenpäin selvisimme?
Ensimmäinen ja tärkein asia oli ja on anteeksiantamus. Pyysimme toisiltamme anteeksi kaikkea sitä mitä olimme sanoneet ja tehneet toisillemme ja mitä emme olleet sanoneet (esim. tykkäämistä, rakastamista, välittämistä jne.).
Anteeksi antamisen jälkeen olimme helpottuneita, koska pystyimme sitten puhumaan siitä, mitä kumpikin tarvitsi.
Haluaisin suositella kirjaa nimeltä Rakkauden kieli. Ymmärsin sen kirjan luettuani, että minä ja vaimoni puhumme eri kieltä rakkauden osalta; se minkä minä koen rakkauden osoituksena voi ollakin vaimolle aivan eri asia. Sama pätee myös omiin lapsiin.
Entä nyt; olemme määrätietoisesti varanneet toisillemme yhteistä, kahdenkeskistä aikaa, harrastuksia jne.
Näin jälkikäteen ajatellen eroaminen olisi ollut kaikkein suurin virhe, minkä olisimme tehneet.Vanhan rakentaminen on usein järkevää, koska aina siellä jotain hyvääkin on ollut. Edellyttää kuitenkin molemmilta 50%panostusta -ilman sitä ero on ainut vaihtoehto.
- ´´´myös yksin...
Et varmaan ole ainoa, jolla avioliitto on "kutistunut" tuollaiseksi! Minä yritin todenteolla muutama vuosi sitten korjata liittoani, mutta kun en saanut vastakaikua, en jaksanut enempää!
Onneksi on lastenlapsia, joilta mummo saa hellyyttä ja rakkautta osakseen. Keksin sitten itselleni uusia harrastuksia ja niin vuodet vierivät...Mutta jaksamista Sinullekin! - nyt tekoihin
"Eilen itkin yksin, ja kun mies se huomasi,..."
Minä mikään avioliittoleirin terapeutti ole, mutta puuttkohan teiltä kyky pukea sanoiksi se, miltä tuntuu. Tai kyky nähdä se, mitä välillänne jo on?
- Minä itkin-mies huomasi.
- Ojensi kätensä...
Jos molemmilla on tahtoa pysyä yhdessä, siitä voitte aloittaa. Loppuhan on silkkaa retoriikkaa.
Liitoissa tahtoo joskus huomata että toisen henki haisee. Pitää silloin oivaltaa, että omakin hönky voi lemuta.
Puhetta, yhdessätahtomista, hyväksymistä, että tsekkausvaiheet voivat olla terve vaihe ravistella parisuhteen muutoksia. Puhetta, puhetta, puhetta, siihen väliin kuuntelemista.
Onko liitto liiketoimi? Jos on, niin senkin eteen on uudistuttava ja kisailtava, että se pysyy vireänä. Onkohan Raamatusta vai mistä Koraanista , mutta tuli mieleen luritus, jossa on itua: Kilpailkaa toistenne palvelemisesta...
10 vuotta on vasta liiton sisäänajoaikaa, koeponnistus on tavallaan ohi.
Toivon että löydätte yhteyden ja välineet toimia. Ammattiapuakin löytyy ja ensi kesän leirejä kandee tsekata hyvissä ajoin, jos sellaiseen tarvetta. Harva liitto siitä on kuulteni lujittunut, mutta kaikkea voi hupailun vuoksi kokeilla. Todelliset syyt ovat teissä sisällä. - minä en
Avioero on väistämätön ratkaisu
lopputilisi lisäksi. - E
Käännät sieltä jakorasian takaa neljännen sulakkeen ulos ja laitat 24 wattisen tilalle
- hieronta
Parisuhden hyvän jatkamisen, ongelmien ehkäisyn ja myös parisuhden korjausterapian tarvitse kontakti ja puhe ei ole se paras. Paras on fyysinen kontaki ja konkreetisesti se on hieronta, eli joka päivä (tai ainakin joka toinen päivä) hieronta-aika - hierojan ja potilan roolissa. Jos parisuhden tilanne on hyvä hieronta voi liittyä seksin no voi olla myös ilman seksia - niin kun kuntoutus. Jos parisuhden tilanne on huono hieronta voi alkaa osan vartalosta ja ihan ammatilaisessa mielessa. Parisuhden tilanne sitten parane (jos osapuolen aivot ovat tasapainossa) ja salaisuus miksi on että vartalon sännöllinen kosketus nosta oksitociinin hormoonin taso aivoissa joka on juuri se 'suhde' hormooni. Oksitociinin taso nousee voimakaasti synnytyksen jälkeen ja rakastuminen vaihessa kun suhde alkaa. Myöhemmin se alenee kun fyysiinen kontakti (joka ei ole vain seksi) ei ole riittävä. Eli säännöllinen hieronta=hyvä pitkä parisuhde (melkein:).
- vaikko eikö olla
En tiedä,onko tästä apua,mutta kirjoitan kumminkin.Lainatakseni erään laulun sanoja "kaikissa niissä on vikoja",niin on myös meissä naisissa ja hyvä niin!Mutta millä saada suhde pelittämään..pienet lapset ja silleen??
Me tehtiin aikanaan niin,että kun lapset olivat nukkumassa esim. pe/la kokattiin jotain pientä mieheni kanssa yhdessä,juotiin lasit viiniä ja keskusteltiin viikon asiat nippuun.Hyvällä mielellä jaksoi taas seuraavaan viikkoon ja "treffeille".
Tätä ollaan harrastettu edelleen ja vanhoja asioita ei tongita,vaan piste on piste!Onnea yritykselle!!!
- Nimetön
Kultaseni, avioliittosi on tod. jäänyt " hoitamatta " , kenties lasten takia tai todellisen rakkauden. Mutta. aina kannattaa yrittää. Ja vanha konsti on se puhuminen !!!! Jos eväät ei riitä, niin yritä uudelleen, jos ei onnistu, älä lannistu, yritä uudestaan.Sen jälkeen eroa.
- Veikko 52 v.
ihan normaali.Avioliitossa yleensä on
kiihkeintä aikaa pari kuukautta ja jatkuu
vähemmän kiihkeänä pari vuotta.
Sitten tuo sama naama alkaa tympäistä.
Eihän esim. uusi autokaan viehätä 3-4
vuotta pitempään.
Kannattaa keksiä aina uutta esim. seksin
suhteen eikä aina saman kaavan mukaan..
Omaa liittoani piristi vaimon seksiasut
ja roolileikit...saan satasella tunnin session
Jee! - n_ad
monet avioliitot ovat tässä jamassa! Oravanpyörä mikä opetettiin avioliittokurssilla: Jos mies ei rakasta vaimoaan, vaimo ei kunnioita miestään, jos vaimo ei kunnioita miestään, mies ei rakasta vaimoaan. jotain pitää tehdä.
- Nussimalla piristyt :))
Mee ravintolaan niin siellä voi löytyä nussimis-seuralainen jonka kanssa voit nussii nii alkaa elämä maistua nussimiselta JEE JEE beibi tuu nussii ;))
- tyydyt osaasi
maailma on täynnä ihmisiä jotka kaipaavat toisen seuraa, eroa ja äkkiä, elämä on liian lyhyt tuollaiseen elämiseen...
- rouva q
Aina on toivoa avioliitossakin. Ainakin jos sitä itse haluaa, kannattaa yrittää. Sanoit, että menit naimisiin järkisyistä, ei se ole mitään uutta ja ihmeellistä,ja kun näin kauankin olet pysynyt avioliitossa, niin miksi enää ryhtyä uutta juttua etsimään? Varmasti jollain tasolla olet oppinut rakastamaan miestäsi, koska kuitenkin kaipaat hänen lähelleen. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa rakastaa omaa puolisoaan, vaikka toki aikaisemmin se olisi ollut ehkä helpompaa.
Jos pystyt, keskustele miehesi kanssa, jos hän ei ole keskustelija tyyppiä, niin kirjoita kirje, tai keksi joki keino millä lähestyä häntä hänen omalla tavallaan. Ja jos mahdollista, menkää avioliitto-iltoihin tai leirille. Itse olen naimisissa ollut vasta vähän aikaa, mutta mieheni kanssa tosin menimme naimisiin rakkauden huumassa. Ollaan käyty jo parilla viikonloppuleirillä virkistämässä suhdettamme, sen vuoksi että voisimme välttää turhia ongelmia suhteessa. Tosin meillä ei kyllä olekaan pahemmin ollut mitään ongelmia keskenämme :) eikä tarvitse tullakaan. Toivoisin kaikille avioliitossa eläville, että he olisivat valmiita tekemään suhteensa eteen työtä, ei se ikuisesti säily rakkauden huumakaan, mutta tutun ihmisen lähellä on turvallisempaa kuin seikkailla uusissa suhteissa. Lapset tarvitsevat yhtä paljon isää sekä äitä, ja on hyvä että he saavat pitää molemmat lähellään. Nykyään kehotetaan vaan nauttimaan itse kaikesta, mutta kun teemme toisillemme pienieä tekoja saamme siitä paljon enemmän hyvää, kuin aina vain itsensä ympärillä pyörimisestä.
Niin, ja toki muistan tässäkin että menkää ihmeessä kaikki avioliittoleireille yms. tulette huomaamaan puolisostanne uusia asioita! ja jopa itsestänne :) - luokse niin apua
vois ja varmaan löytyikin. Täältä et sitä löydä, ymmärrän tilanteen muut älä usko näitä huuhaa-juttuja mitä näiltä palstoilta löytyy. Tämä on tosiasia.
- eronnut nainen
Minulla oli sama tianne. Mutta muutin omaan asuntoon.kun minä yritin kaikkeni, mies ei mitään. ja kun rakastan koiria. Mies kielsi ottamsta koiraa, kuolleen koiran jälkeen. Sillon päätin että otan koiran omassa kodissani koska toinen koira kaipasi kaveria. Koirista saan paljon voimia. Mutta ero sattuu helvetisti.
- elina.
Me olimme olleet naimisissa 25 vuotta ja siitä meni hyvin ja onnellisesti rakastuneina 20 v sitten tuli elämäämme osin meistä riippumattomia vaikeuksia jotka kesti ja kesti ja kaikki hiipui. Rakastuin elämäni toisen kerran (ensimmäinen oli aviomieheni) silloisella kurssilla olevaan kurssikaveriini ja meille kehkeytyi kiihkeä ja ihana suhde. Jos olisi tämä järki päässä kun on nyt, tekisin toisin ELI yrittäisin enkä menisi vieraisiin.
Neuvoni sinulle omien kokemusteni perusteella on, että yritä taistella liittosi puolesta. Ruoho on aikansa vihreämpää aidan toisella puolen, mutta pitkässä juoksussa kannattaa pitää kiinni hyvästä avioliitosta! Onnea yritykselle! - Kalle Kivetön.
Jospa aloittaisit istumalla hänen polvelleen ja sanovasi rakastavasi häntä. Sitten silität hänen hiuksiaan ja katsot häntä silmiin samalla sanoen, rakas, voisit vähän useammin osoittaa noita suuria tunteitasi minua kohtaan? Rakas, mennäänkö muuten tänään syömään ulos? Tahtoisin tarjota sinulle maukkaan aterian. Käykö? Käydään kotiin tullessa tuossa keskustan bubissa ottamassa vaikka kahvit, tai siiderit, mennäänkö?
- Mieskele
Helppoa ratkaisua tarjoat. Luuletko ettei ole tuollaista kokeiltu?
- joku vain
"Olen sitä mieltä, että ne miehet ketkä kotona lapsena eivät saaneet vanhemmiltä huomiota eikä hellyttä, eivät osa antaa sitä koskaan vaimollekaan! "
Tähän tarttuen, olkaa te kaikki vanhemmat se muutoksen tekevä sukupolvi ja antakaa omille lapsillenne niin paljon sitä huomiota ja hellyyttä, etteivät he joutuisi kärsimään samasta ongelmasta tulevaisuudessa. Näin se maailma muuttuu. Always has and always will. Kaikista vaikeuksista löytyy hyvätkin puolet. :)
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
SDP haluaa LISÄÄ veroja bensa-autoille!
Sdp:n vaihtoehtobudjetti esittää polttomoottoriautoille lisää veroja Sdp esittää tuoreessa vaihtoehtobudjetissaan verot14917347Riikka se jytkytti BKT:stä nyt 0,3 prosenttia pois
Ja vain kolmessa kuukaudessa! Vuositasollahan tuo tarkoittaa reilun prosentin pudotusta. Pärjäisi varmaan lasketteluss459994Vasemmistoaate on aatteista jaloin
Kaikki saavat ja kukaan ei jää ilman. Kuka tuollaista voisi vastustaa?345836Antti Lindtman kiitti valtiovarainministeri Purraa
Ministeri Purra kertoi ottavasa vastuun EU:n alijäämämenettelyyn joutumisesta. Hän myös sanoi tietävänsä, että Lindtman463190Suomalaisten enemmistö on (ateisteja / fiksuja / sosialisteja)
Tai jokin noiden yhdistelmä, koska S-ryhmän markkinaosuus päivittäistavarakaupasta on yli 50 prosenttia.152876Brittiläinen vasemmistolehti: Sanna Marin oli vihdoin rehellinen
Nyt tulee pahasti lunta tupaan Seiskan tähtitytölle. Ex-pääministerin kirjaa arvostellaan latteuksista ja itsekehusta.252802"Purra löylytti oppositiota", sanoi naistoimittaja Pöllöraadissa
Kyllä, Purra tekee juuri sitä työtä mitä hänen tuossa asemassa pitää tehdä, hän antaa oppositiolle takaisin samalla mita562672Henkilökohtaisia paljastuksia Dubaista - Kohujulkkis Sofia Belorf on äitipuoli ja puoliso!
Tiesitkö, että Sofia on äitipuoli ja rakastava puoliso? Sofia Belorf saa oman sarjan, jossa seurataan hänen Bling Bling832580- 1351831
Alexander C. G. riisti demari-Veijolta arvonimen
"Stubb myönsi 66 arvonimeä ja peruutti yhden arvonimen. Presidentti Tarja Halonen myönsi Baltzarille kulttuurineuvoksen361809