Olisin halunnut kysyä teiltä iseiltä ja iseiksi tulevilta, miten olette suhtautuneet tyttöystävän tai vaimon kertomaan yllätys-vauvaan? Toiset kutsuvat näitä vauvoja vahingoiksi, se on aika karkea sana. Minä itse odotan ensimmäistäni neljännellä kuulla, olen tiennyt vasta kome viikkoa. Ehkäisy ei sitten toiminutkaan. Olen seurustellut mieheni kanssa neljä vuotta ja yhdessä asuttu vuosi. Hän meni sekaisin kun kerroin. Ei puhunut, ei antanut koskea itseään, itki, kyseli voisiko vielä tehdä abortin. Ei antanut lohduttaa eikä varmaan edes ajatellut että minulla voisi olla sekava olotila itselläkin. Minä olen 20-vuotias ja vakituisessa työssä, mieheni 24-vuotias ja opiskelee vielä. Kertokaa omista kokemuksista! Kiitos jo etukäteen vaivautuneille.
Kun lapsi ei ole suunniteltu...
Helmi
91851
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Avo kertoi minulle olevansa raskaana (vahinko) menin paniikkiin olin ihan pihalla. Ehdotin abortit erot jne...
Onneksi tuli järki käteen. Mietin että eiköhän tästä kuitenkin jotakin tule. Synnytyksen lähestyessä olin ihan onnessani kun meille tulee lapsi. Nyt niitä on kaksi ja kolmas tilauksessa...
abortti
Hei, ei todellekaan saa aborttia neljännellä kuulla. Jos ei lapsessa ole jotain vikaa!!
Totta tuo edellinen. Aikaa tehdä abortti on 12 ekaa raskaus viikkoa eli kolmekuukautta ellei:
-vaaranna naisen terveyttä
-lapsessa jotain vikaa
tai jollain muulla HYVÄLLÄ SYYLLÄ
HAETTU LUPAja hyvä syy ei ole se että lapsen isä ei tunne olevansa valmis ottamaan vastuuta. Mun mielestä se ei ole hyvä syy edes sillon alun 12 vk:n aikana. Toisin sanottuna hyväksyn abortin tasan noista ylläolevista syistä.
harvoissa tapauksissa, sitä voi anoa, mutta vaatii enemmän paperisotaa ja lupia. Sikiö pitää käynnistämällä "synnyttää", kaavinta ei enää käy.
Prosessi on kaikinpuolin ikävä, kivulias,henkisesti raskas kokemus. Tunnen tällaisen läpikäyneen ihmisen, en suosittele kellekkään.
Ehkäisymuotomme oli "varmat päivät", joten lapsi sai tulla jos oli tullakseen, mutta tositarkoituksella ei vielä lasta yritetty.
Vaimo tuli raskaaksi (olin 24-v. ja opiskelin). Olimme asiasta pelästyneen innoissamme. Ei tullut mieleenkään, että pitäisi erota tai tehdä abortti.
24-v äijän pitäis jo ymmärtää, että jos ladatun kullin kanssa heiluu ilman varmistinta, niin vastuu pitää kantaa. Mutta onhan hänellä vielä 5kk aikaa muuttaa asennettaan.
..yllätyksestä. Mies reagoi vaatimalla aborttia. tein sen heti. En välittänyt vaatia mieheltäni mitään asennemuutoksia. siis nyt tuli naisen kommentti.. Mutta siis meillä näin.
kyllä se mieli ehtii miehelläsikin muuttua moneen kertaan, kunhan alkujärkytyksestä on toipunut. viimeistään sitten, kun näkee lapsensa ekaa kertaa.
meillä myös "vahinko". Aluksi mies ei edes oikeastaan tajunnut mitä tapahtuu. vasta pariviikkoa ennen laskettua aikaa rupesi ymmärtämään, että siellä mahassa on oikeesti IHMINEN! Synnytyksessä pyysi jo toista tekemään...
Meillä kävi niin, että silloinen avopuoliso huomasi olevansa raskaana noin vuoden seurustelun jälkeen. Täytyy myöntää, että aluksi se hieman hirvitti, olin itse 24 ja opiskelut pahasti kesken. Hirvitystä tosin kesti ehkä päivän, sitten oli aika alkaa suunnitelemaan elämää eteenpäin uudessa tilanteessa.
Tuossa se viisivuotias nyt opettelee kirjaimia kolmevuotiaan pikkusiskonsa säestäessä.
Jälkeenpäin sanoisin asian olleen mukava yllätys.