En tajua sitä itkemistä tehtaiden sulkemisista.
Uskon jostain ihmeen syystä että firman taloudellisesta tilanteesta ja kannattavuudesta ja lopettamisen järkevyydestä ym tietää paremmin johtaja kuin duunari.
Siis tietenkin duunari haluaa pysyvän työpaikan, asuntolainan, toimeentulon perheelleen jne,kukapa ei, mutta ei minun maalaisjärkeeni mahdu että jonkun firman olisi pyörittävä vain ja ainoastaan sen takia että ne työntekijät sais jatkaa harmitonta elämäänsä, maksella velkojansa, asustella kotiseudullansa..
Ei kannattais ollenkaan tuudittautua siihen että tässä elämässä ois jotain pysyvää, tai jos sitä pysyvää on niin ei ainakaan työpaikat niin kauan kuin markkinatalous toimii.
Vai onko jossain lakipykälässä olemassa kohta jossa mainitaan että työntekijöille ei sitten saa tuottaa minkäänlaista pettymystä sen jälkeen kun ovat vakituisen työpaikan saaneet ja vuosikausia tiettyyn elintasoon tottuneet?!
Jos vaihtoehtoina on antaa valtion ja kunnan maksamat tuet suoraan työttömille, tai tukiaiset kannattamattomille firmoille (joiden pomot eläisivät leveästi valtion tuen takia, ei hyvin hoidetun bisneksen takia), niin kyllä minun veroeuroni mielummin laittaisin sille yksityiselle ihmiselle.
Ei niitä työttömyys- ym. tukiakaan pitäisi maksella ihan rajattomasti. Ärsyttää että ihmiset ovat niin mukavuudenhaluisia etteivät suostu muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalle jos läheltä ei töitä löydy. Tätyy jumittaa kotiseudulla ja odottaa että sinne räätälöidään veronmaksajien rahoilla just heille sopiva kiva työpaikka.
Uskon jostain ihmeen syystä että firman taloudellisesta tilanteesta ja kannattavuudesta ja lopettamisen järkevyydestä ym tietää paremmin johtaja kuin duunari.
Siis tietenkin duunari haluaa pysyvän työpaikan, asuntolainan, toimeentulon perheelleen jne,kukapa ei, mutta ei minun maalaisjärkeeni mahdu että jonkun firman olisi pyörittävä vain ja ainoastaan sen takia että ne työntekijät sais jatkaa harmitonta elämäänsä, maksella velkojansa, asustella kotiseudullansa..
Ei kannattais ollenkaan tuudittautua siihen että tässä elämässä ois jotain pysyvää, tai jos sitä pysyvää on niin ei ainakaan työpaikat niin kauan kuin markkinatalous toimii.
Vai onko jossain lakipykälässä olemassa kohta jossa mainitaan että työntekijöille ei sitten saa tuottaa minkäänlaista pettymystä sen jälkeen kun ovat vakituisen työpaikan saaneet ja vuosikausia tiettyyn elintasoon tottuneet?!
Jos vaihtoehtoina on antaa valtion ja kunnan maksamat tuet suoraan työttömille, tai tukiaiset kannattamattomille firmoille (joiden pomot eläisivät leveästi valtion tuen takia, ei hyvin hoidetun bisneksen takia), niin kyllä minun veroeuroni mielummin laittaisin sille yksityiselle ihmiselle.
Ei niitä työttömyys- ym. tukiakaan pitäisi maksella ihan rajattomasti. Ärsyttää että ihmiset ovat niin mukavuudenhaluisia etteivät suostu muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalle jos läheltä ei töitä löydy. Tätyy jumittaa kotiseudulla ja odottaa että sinne räätälöidään veronmaksajien rahoilla just heille sopiva kiva työpaikka.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vai että kotiseudulla jumitetaan ihan vaan vittuillakseen yhteiskunnalle... ihan kuin perhesuhteet eivät merkitsisi mitään! Siis suomessa ihmiset ovat pelkkiä tuotanto-omaisuutta jota pitäisi voida siirrellä johtajien sormien napsautuksella minne tahansa kuin jotain hitsausrobotteja!? Ja kansalaiset ovat valtiota ja verotuloja varten, ei päinvastoin?!
Ei ihme että suomessa tehdään niin paljon itsemurhia... tämä on helvetillinen maa elää...
Jooooooh... kaadanpa lisää kaviaarilla kuorrutettua optioläskiä kurkkuuni... prkeleen köyhät...
Mulla on ehdotus: palkkatyössä olevat ei saa omistaa kiinteistöjä tai irtaimistoa. Niitä varten on työpaikkojen omistamat asuntolat, joissa on valmiit huonekalut. Kun sitten jossain tehdas loppuu on ne duunarit helppo siirtää toisaalle. Tulipa outo dejavu... ai niin täähän on kommunismia...