TomteG kehotti lukea Lutherin pääsiäisen ajan saarnoja Kirkkopostillassa, ja löysin sieltä jännän kohdan, jossa Luther kommentoi samalla kertaa sekä rippiä, kastetta ja ehtoollista. TomteG:n viittaamaa Kristuksen ruumiin ja veren syömistä en ainakaan tähän hätään löytänyt, jos et sitten tarkoittanut sitä taikinan hapatesaarnaa, joka on ensimmäisenä?
Mutta tässä se Lutherin kommentti koskien rippiä, ja sen jälkeen maininta kasteesta ja ehtoollisesta, jotka myös sisältävät hänen mukaansa synninpäästön:
Kolmas pääsiäispäivä, toinen evankeliumisaarna
”Tässä yhteydessä pitää meidän myös puhua ripistä. Me säilytämme sen ja sanomme sitä hyödylliseksi ja terveelliseksi. Vaikkakaan se ei ole parannuksen osa, ei välttämätön eikä velvoittava, se kuitenkin edistää synninpäästön vastaanottamista, ja sellaisenahan se juuri on syntien anteeksiantamuksen saarnaa ja julistusta, jota Kristus tässä käskee niin saarnaamaan kuin kuolemaankin. Mutta kun tämän saarnan säilyttäminen seurakunnassa on välttämätön, niin säilytettäköön myös synninpäästö, koskapa tässä ei ole olemassa muuta eroavaisuutta kuin se, että se sama sana, joka jo ennen, evankeliumin saarnassa, on kaikkialla julkisesti ja yleisesti jokaiselle julistettu, synninpäästössä henkilökohtaisesti lausutaan yhdelle tai useammalle, jotka sitä halajavat. Onhan Kristus säätänyt, että syntien anteeksiantamus on oleva liikkeellä ja kajahtamassa kaikkialla ja kaikkina aikoina, ei ainoastaan julkisesti joukon kokoontuessa, vaan myöskin yksityisille henkilökohtaisesti, mikäli sitä tarvitsevia esiintyy, niin kuin seuraavan sunnuntain evankeliumissa sanotaankin: ”Joiden synnit te anteeksiannatte, niille ne ovat anteeksiannetut” (Joh. 20:23).
Me emme siis opeta ripistä paavin jumaluusoppineiden tapaan niin, että muka on lueteltava synnit – sitä vain paavilaiset ripiksi nimittävätkin-, tai että sen avulla saadaan synnit anteeksi ja päästään arvollisiksi saamaan syntienpäästö – niin kuin sanovat: ”Katumuksesi ja rippisi tähden minä julistan sinut vapaaksi synneistäsi”-, vaan niin, että sitä on käytettävä evankeliumin lohdutuksen kuulemiseksi ja siten syntien anteeksiantamuksen uskomisen herättämiseksi ja vahvistamiseksi. Ripittäytyminen ei siis tiedä – niin kuin paavilaisilla – pitkän syntiluettelon tekemistä, vaan synninpäästön pyytämistä, mikä sinänsä jo tietää riittävää ripittäytymistä, toisin sanoen, itsesi vikapääksi myöntämistä ja syntisi tunnustamista. Enempää ei olekaan vaadittava eikä velvoitettava erikseen luettelemaan kaikkia tai muutamia, useita tai harvoja syntejä, ellet itse tahdo ilmaista jotakin sellaista, joka erikoisesti raskauttaa omaatuntoasi ja jonka johdosta olet opastuksen ja neuvon tai erikoisen lohdutuksen tarpeessa; sellaistahan nuoret, ymmärtämättömät ihmiset ja muutkin usein tarvitsevat.
Niinpä me siis kiitollisina säilytämme ripin, emme sen itsensä vuoksi, vaan synninpäästön tähden. Sepä juuri on sen kultainen kalleus: siinä saat kuulla itsellesi julistettavan sen sanan, jonka Kristus on käskenyt nimessänsä julistaa sinulle ja koko maailmalle; ja vaikka et sitä ripissä kuulisikaan, sinä kuitenkin joka päivä kuulet evankeliumia, joka juuri on synninpäästön sana. Syntien anteeksiantamuksen saarnaaminenhan ei ole mitään muuta kuin syntien päästämistä eli synneistä vapaaksi julistamista; ja se tapahtuu myöskin kasteessa ja ehtoollisessa, jotka nekin on asetettu tuomaan meille ilmi syntien anteeksiantamusta ja tekemään meitä siitä vakuuttuneiksi. Kastetuksi tuleminen ja ehtoollisen saaminen tietävät nekin synninpäästöä, koskapa silloin jokaiselle erikseen, Kristuksen nimessä ja käskystä, omaksi julistetaan anteeksiantamus. Sitä sinun on kuultava, missä ja kuinka usein tahansa tarvitse, ja se on yhtä hyvä ja pätevä kuin jos kuulisit sen hänen omasta suustansa.”
Mutta tässä se Lutherin kommentti koskien rippiä, ja sen jälkeen maininta kasteesta ja ehtoollisesta, jotka myös sisältävät hänen mukaansa synninpäästön:
Kolmas pääsiäispäivä, toinen evankeliumisaarna
”Tässä yhteydessä pitää meidän myös puhua ripistä. Me säilytämme sen ja sanomme sitä hyödylliseksi ja terveelliseksi. Vaikkakaan se ei ole parannuksen osa, ei välttämätön eikä velvoittava, se kuitenkin edistää synninpäästön vastaanottamista, ja sellaisenahan se juuri on syntien anteeksiantamuksen saarnaa ja julistusta, jota Kristus tässä käskee niin saarnaamaan kuin kuolemaankin. Mutta kun tämän saarnan säilyttäminen seurakunnassa on välttämätön, niin säilytettäköön myös synninpäästö, koskapa tässä ei ole olemassa muuta eroavaisuutta kuin se, että se sama sana, joka jo ennen, evankeliumin saarnassa, on kaikkialla julkisesti ja yleisesti jokaiselle julistettu, synninpäästössä henkilökohtaisesti lausutaan yhdelle tai useammalle, jotka sitä halajavat. Onhan Kristus säätänyt, että syntien anteeksiantamus on oleva liikkeellä ja kajahtamassa kaikkialla ja kaikkina aikoina, ei ainoastaan julkisesti joukon kokoontuessa, vaan myöskin yksityisille henkilökohtaisesti, mikäli sitä tarvitsevia esiintyy, niin kuin seuraavan sunnuntain evankeliumissa sanotaankin: ”Joiden synnit te anteeksiannatte, niille ne ovat anteeksiannetut” (Joh. 20:23).
Me emme siis opeta ripistä paavin jumaluusoppineiden tapaan niin, että muka on lueteltava synnit – sitä vain paavilaiset ripiksi nimittävätkin-, tai että sen avulla saadaan synnit anteeksi ja päästään arvollisiksi saamaan syntienpäästö – niin kuin sanovat: ”Katumuksesi ja rippisi tähden minä julistan sinut vapaaksi synneistäsi”-, vaan niin, että sitä on käytettävä evankeliumin lohdutuksen kuulemiseksi ja siten syntien anteeksiantamuksen uskomisen herättämiseksi ja vahvistamiseksi. Ripittäytyminen ei siis tiedä – niin kuin paavilaisilla – pitkän syntiluettelon tekemistä, vaan synninpäästön pyytämistä, mikä sinänsä jo tietää riittävää ripittäytymistä, toisin sanoen, itsesi vikapääksi myöntämistä ja syntisi tunnustamista. Enempää ei olekaan vaadittava eikä velvoitettava erikseen luettelemaan kaikkia tai muutamia, useita tai harvoja syntejä, ellet itse tahdo ilmaista jotakin sellaista, joka erikoisesti raskauttaa omaatuntoasi ja jonka johdosta olet opastuksen ja neuvon tai erikoisen lohdutuksen tarpeessa; sellaistahan nuoret, ymmärtämättömät ihmiset ja muutkin usein tarvitsevat.
Niinpä me siis kiitollisina säilytämme ripin, emme sen itsensä vuoksi, vaan synninpäästön tähden. Sepä juuri on sen kultainen kalleus: siinä saat kuulla itsellesi julistettavan sen sanan, jonka Kristus on käskenyt nimessänsä julistaa sinulle ja koko maailmalle; ja vaikka et sitä ripissä kuulisikaan, sinä kuitenkin joka päivä kuulet evankeliumia, joka juuri on synninpäästön sana. Syntien anteeksiantamuksen saarnaaminenhan ei ole mitään muuta kuin syntien päästämistä eli synneistä vapaaksi julistamista; ja se tapahtuu myöskin kasteessa ja ehtoollisessa, jotka nekin on asetettu tuomaan meille ilmi syntien anteeksiantamusta ja tekemään meitä siitä vakuuttuneiksi. Kastetuksi tuleminen ja ehtoollisen saaminen tietävät nekin synninpäästöä, koskapa silloin jokaiselle erikseen, Kristuksen nimessä ja käskystä, omaksi julistetaan anteeksiantamus. Sitä sinun on kuultava, missä ja kuinka usein tahansa tarvitse, ja se on yhtä hyvä ja pätevä kuin jos kuulisit sen hänen omasta suustansa.”
Vastaukset 13
Vanhimmat
Näin on!
Valaiseva kohta. Onko tässä ryhdyttävä ajattelemaan, että evankeliumi=synninpäästö=sana
=vanhurskauttaminen=sakramentit?
"Kastetuksi tuleminen ja ehtoollisen saaminen tietävät nekin synninpäästöä, koskapa silloin jokaiselle erikseen, Kristuksen nimessä ja käskystä, omaksi julistetaan anteeksiantamus.
"
Kysynkin nyt, että mikähän mahtanee olla tuo anteeksiantamus? ;-)
Lutherhan opettaa, että ehtoollinen on vahvistaa syntien anteeksiantamisen. Edelleen, jos ehtoollisen jälkeen tuntuu, että on sopimattomia asioita, niin on mentävä ripille. Ehtoollinen vaatii puhdasta sydäntä, siksi rippiä tarvitaan ennen ehtoolliselle menoa.
Tässähän puhutaan juuri syntien anteeksiantamisesta, "...Sitä sinun on kuultava, missä ja kuinka usein tahansa tarvitse, ja se on yhtä hyvä ja pätevä kuin jos kuulisit sen hänen omasta suustansa"
Anteeksi, en hoksannut, et kysyit minulta tuota asiaa. Siinä puhutaan loppupuolella, mitä merkitsee tuo syöminen ja juominen.
"Kastetuksi tuleminen ja ehtoollisen saaminen tietävät nekin synninpäästöä, koskapa silloin jokaiselle erikseen, Kristuksen nimessä ja käskystä, omaksi julistetaan anteeksiantamus. "
Kiitos tiedosta! Katsoin oikeastaan vain pääsiäisen saarnoja, joten ei ihme etten löytänyt, mutta pitää katsoa toisen kerran. :)
Kristuksen ruumiin ja veren syömisestä ja juomisesta ajattelen, että se ei tapahdu ainoastaan ehtoollisessa, mutta kaikkia armovälineitä käytettäessä, eli sanassa ja sakramenteissa. Eli Kristuksen ruumis ja veri ovat siis yksinkertaisesti sama asia kuin syntien anteeksiantamus. Ja itse asiassa sitä ehtoollista uskovainen voi viettää joka hetki.
Saa nähdä onko Luther samaa mieltä...
Saamme tämän lahjan joka joka hetki perkaa syntejä pois, Luther myös jossain kirjoittaa.
Lutherin saarnoja? Kirkkopostilla löytyy, muttei paljoa muuta Suomen kielellä.
Kiitos etukäteen.
Onko Kirkkopostilla siis olemassa jossain netissä? Missä?
Itse en tiedä mitään osoitetta, jossa olisi Lutherin kirjoituksia netissä, mutta jos kirkkopostilla siis löytyy, niin siinähän on jo paljon.
Lutherin teoksia on muuten ihan valtavasti. Se valkeni minulle oikeastaan vasta kerran käydessäni Missouri Synodin (amerikkalainen luterilainen kirkko) toimistossa ja siellä oli Lutherin kirjoituksia englanniksi kokonainen seinällinen. Suomeksi on varmaan käännetty siitä hyvin pieni osa. Toisaalta kyllä varmasti osa niistä kirjoituksista on todellisuudessa muiden kirjoittamia. Eikä kaikkeen ehkä ole luottamista, mutta Katekismukset, Schmalkaldenin opinkohdat, Kirkkopostilla, Huonepostilla, Galatalaiskirjeen selitys ja Sidottu ratkaisuvalta ovat kyllä ainakin varmasti Lutherin ihan omaa käsialaa, ja eiköhän niissäkin ole jo ihan tarpeeksi tutkimista...
Lutherin teokset löytyvät netistä osoitteesta: http://luther.chadwyck.co.uk/deutsch/frames/home/home
Ovat tosin alkukielisiä, eli 1500-luvun saksa ja latina harjoitukseen! ;)
Galatalaiskirjeen selitys ilmestyi juuri uutena käännöksenä, mutta hinta hirvittää, yli 60 ecua. Jos joku tietää halvemman lähteen, niin kertokoon.
Tämähän on parempaa kuin osasin kuvitella olevan olemassakaan! Tietysti paras olisi, jos se olisi ihan vapaasti kaikkien käytössä. Tiedätkö miten palkon se maksaa sitten, kun se "free trial" on loppunut? Kuinka paljon CD-ROM maksaa?
Olen haaveillut Lutherin saamisesta juuri nimenomaan alkukielellä, koska silloin ei olisi riippuvainen käännöksistä. Mutta en uskaltanut edes kuvitella, että ne voisivat olla saatavilla jopa elektronisessa muodossa.
Ach, se ei siis olekaan ilmaiseksi kaikkien käytössä. Harmi. Ilmeisesti jotkut kirjastot ja yliopistot ovat sen tilanneet. En tiedä CD-romin hintaa, näyttää ilmestyneen pari vuotta sitten.
Ainakin oletan, että siihen on joku tietty maksuton käyttöaika, jonka aikana saa tutustua, ja sitten saa päättää alkaako tilata vai ei. Muutenhan ei olisi mitään ideaa kutsua sitä "free trial"iksi. Mutta mitään hintaa en mistään kyllä onnistunut löytämään. Joten ei kai auta muu kuin ilmoittautua "free trial"in käyttäjäksi, ja sittenhän sen näkee aletaanko jossain vaiheessa vaatia rahaa...
CD olisi kyllä kätevämpi kotona, ettei tarvitsisi pitää nettiä auki.