OMISTAJAT!

Pentuna tehnyt enemmän kontaktiharjoituksia, vaikka niitä kyllä tehtiin paljon. Juu ja sitten tietty enempi makkarajälkeä...=) Onhan noita juttuja. Mitään uhmaa en oo huomannut, neiti on nyt 2 vuotias ja jouduin opettamaan haukkumaan (ilmaisee haussa haukulla). Mitään erityistä ongelmaa ei ole tullut vastaan, ainakin toi ronttonen on ollut nopea oppimaan. Ei mitään eroahdistusta, kun vaan aktivointilelu on täynnä nameja=D Helpolla ollaan päästy ja kyseessä eka rottweiler(aikaisemmin perheessä noutaja)

Itselläni on 5v uros ja 2v narttu rotikat.

Jos tuosta uroksesta eka kertoisin millainen se on..

Tuo uros on ensimmäinen oma koirani (tai perheessä on kyllä ollut koiria ja kokemusta.) ja yhteistä taivalta on nyt 5 vuotta takana päin.

Meillä kyllä tuon uroksen kanssa on hyvin mennyt, ei oo pahempia ongelmia ollut. Uhma-ikäsenäkin katsottiin vain kerran että kumpi se pomo talossa on..

Eroahistuksesta ei oo tuo kärsinyt, tais muutaman kerran kenkiä syödä yksin ollessaan ,mutta se kuuluu pentuaikaan. pentuna ja nytkin tuo on hiljanen kaveri, ei pidä ääntä turhasta.

Uroksen kanssa harrastetaan tottista ja hakuja. Missään kursseilla ei tuon kanssa juostu olla, ihan itse oon koulutellut ja tuttava piirissä on ihmisiä joilla on vuosien kokemusta koirista, niin osaavat aina auttaa kinkkisissä tilanteissa.
Tuolla on kyllä miellyttämisen halua, tekee mitä vaan makkaran takia, mutta jos alkaa jankkaamaan liikettä niin hermot menee. Mutta, vuosien varrella on oppinut tuota koiruusta lukemaan, niin osaa lopettaa ajoissa ennen kun pinna palaa..Eli hermot tuolla ei oo semmoset mitkä rotikalla pitäisi olla..

Mutta, sitten narttu..

Tuo narttu tuli mulle 1 vuotiaana. Ja sen kanssa kyllä on saanut paiskia töitä urakalla. Tuntu että se on saanut ihan kun pellossa elellä, jos ei jokin asia mennyt koiran mieleen niin hammaskalustoa esiteltiin.. Mutta, nyt kun ollaan tässä yhteistä taivalta reilu vuosi takana päin, niin alkaa jo tietää että tässä talossa ei onnistu hampaiden näyttäminen, kun asia on kielletty niin se on kielletty.

Muuten tuo on unelma rottis, ite tykkään tuosta valtavasti, harrastuskoira mitä mainioin! Tuon kanssa harrastetaan tottista ja hakuja. Myös jälkee ollaan hieman ajettu. Ja kunhan oma luottamus ja rohkeus lisääntyy, niin tuosta ois ihan kisa ainestakin.. :)

Tuo on kyllä hyvä ohjattava, hermot kestää painetta, vietikkyyttäkin löytyy ja nopeesti tajuaa idean liikkeissä ja ym..

Tuossa nyt jotain noista koiruuksista..saa kysellä lisää jos haluaa, oon vaan huono kertomaan juttuja, niistä kun ei yleensä saa mitään selvää.. heh.

Mutta, jos päädyt rotikkaan niin siitä kyllä saa hyvän harrastuskoiran , se tarvitsee rakkautta mutta myös niitä rajoja. Jos joku asia on kielletty, niin se on kanssa kielletty, rotikka kyllä huomaa pienistäkin asioista mahdollisuuden tulleen ja koettaa onneaan..

Mutta, nyt mie annan muille fiksummilla puheenvuoron..

Oikeastaan mitään negatiivisia yllätyksiä ei ole tässä muutaman vuoden sisällä tullut..

Koira, narttu 5 vee, on ollut kotioloissa aina "kiltti", tarkoittaa sitä ettei ole tuhonnut oman mittapuuni mukaan mitään (okei yhden kukan ja kynnystä..). Ei eroahdistusta koskaan, nukkuu kiltisti kun on yksin. Ei edes sen jälkeen kun useampivuotinen koirakaveri poistui perheestämme.

Sopeutuvainen on, vieraissa paikoissa rauhoittuu ja nukkuu, ei ole liian tunkeilevakaan vaikka hakeekin usein halutessaan kontaktia ihmisistä. Ei ainakaan vaikuta paikkasidonnaiselta tapaukselta, tullut reissattua sen kanssa paljon. Luotan koiraan ettei aiheuta häiriötä missään vieraissa paikoissa.
Autossa ei rähjää, lähinnä nukkuu. Treeneissä nukkuu sen ajan kun on autossa, tosin on heti tikkana pystyssä kun tietää että oma vuoro on tulossa.

Ymmärtää paljon ihmisen sanavarastoa, ja vaikuttaa älykkäältä tapaukselta. Hemmetin helppo koira on ollut, tosin kokemusta koirista ja haasteellisista roduista, itsellä kuitenkin ennestään.

Isoin ongelma on merkkailu. Eli narttu nostaa jalkaa minne vaan missä on hajua jonka haluaa merkata. On myös dominoiva muille koirille, tosin toistaiseksi olemme välttyneet tappeluilta.
Ja nykyään äärettömän perso ruoalle, joka toisaalta hyväkin asia.

Koira on ollut terve, ja toivottavasti sellaisena pysyykin :). Haavelin joskus uroksesta, mutta totean että olen ehdottomasti narttuihminen, 4 nartun jälkeen. Eli kannattaa ottaa se joka omaan käteen tuntuu sopivan paremmin (nartut yleistäen viekkaita/urokset putkiaivoja).

Hyvä jos olet ottanut rodusta selvää paljon etukäteen, rottweiler saattaa olla kovinkin vaativa, jos toimintatavat eivät ole selvillä alusta saakka. Toivottavasti (oletettavasti) olet myös hankkimassa rekisteröityä pentua. Hyvä :).

Tiedä sitten oliko tästä apua lainkaan....

Meillä 1,5-vuotias rotikkatyttö. Oli pentuna arka ja jäänyt vähän varovaiseksi. Haukkuu vieraat ja erikoiset äänet, muuten käyttäytyy hyvin. Nyt oli juuri paha valeraskaus, mutta meni Galastop-kuurilla ohi. Ensi vuoden puolella ajattelin leikkauttaa, sillä tuntui olevan niin kova stressi koiralle, enkä aio pennuttaa. Koira on ensimmäinen koirani ja melko kauan sai ihmisille selitellä, miksi tuollaisen tappajakoiran olen halunnut. Kävin sosialistamassa koiraa pentunäyttelyssä sen ollessa pieni ja se toimikin hyvin, koira osasi rauhoittua hälinän keskellä ja osoitti luottamusta minuun. Eräs nainen kuitenkin halusi tulla minulle kertomaan ettei ikinä ottaisi tuollaista koiraa. Tuomari kehui hyväksi kehitykseltään, mutta luonteen puolesta tarvitsi vähän rohkaisua. Eli ihmisten kommentteihin tulee varautua ja osaltaan ne on hyväksyttäviä - on ollut pahoja esimerkkitapauksia ja rotu herättää pelkoa monissa ihmisissä, niinkuin isot koirat monesti tekevät.
Nykyisin käydään pari kertaa viikossa koirapuistossa ja koskaan ei ole ongelmia ollut. Ei räyhää eikä dominoi - ja nukkuu kissamme kanssa yhdessä sumpussa. Koiramme rakastaa läheisiä ihmisiään, eli minun ja poikaystäväni sukulaisia ja vanhempia ja tietysti ystäviäni. Ovatpa jotkut koirakammoisetkin lämmenneet meidän nappisilmälle. Vieraiden kanssa saa hetken maanitella, että antaa koskea. Pennut ovat aina yksilöitä ja jo pienestä huomaa mihin suuntaan ollaan menossa, joten tsemppiä vaan! Ja pidäthän omalta osaltasi huolen, ettei lietsota rotuvihaa.. Valitettavan usein saa huomata että ihmiset vaihtavat toiselle puolelle tietä, kun kävellään vastaan.. Heh. Kyseessä on iso rotu, jota ei hallita voimalla, joten koulutus on elintärkeää. Kaikkein tärkeintä on johdonmukaisuus. Ja pelisäännöistä on kaikkien pidettävä kiinni. Jos koira saa olla sängyllä tai sohvalla, se saa aina tehdä niin. Näin koira ymmärtää täysin mitä siltä milloinkin vaaditaan. Ja kannattaa ihmeessä käydä rottweilerin omistajakurssilla! lisää tietoa niistä löytyy sivuilta www.rottweiler.fi. Pitää omata kovat hermot, sillä rottweiler ei usko kerralla, eikä toisella, eikä kolmannellakaan :).. Sori kun tuli kirjoitettua romaani, hyvää syksyn jatkoa kaikille!

Mulla 8kk pentu (ja toinen vanhempi) NS. käyttölinjainen, vilkas ja luonteikas. Kannattaa kuunnella kaikki neuvot, mutta todella omalla järjellä miettiä, että miten itse haluat koirasi kanssa toimia. Ensikertalaisena tulet saamaan josjonkinlaista neuvoa....

Hyvin niitten kanssa kuitenkin pärjää kun on vaan reilu koiraa kohtaan.

Mielestäni pentua, myös rotikkaa tulee kasvattaa ennen kaikkea reiluudella ja johdonmukaisuudella. Ja hyvä olisi myös muista se, ettei alle 6kk PENTU KOSKAAN TARVITSE FYYSISTÄ RANKAISUA, korkeintaan luunapin, jos se sattuu lahkeessa roikkumaan ja puremaan! Rankaisemalla pentua fyysisesti koira EI todellakaan OPI LUOTTAMAAN OMISTAJAANSA, van helposti alkaa fyysisesti PUOLUSTAUTUMAAN OMISTAJAA VASTAAN!

Kun taito loppuu alkaa väkivalta.

Lisäksi kehottaisin katsomaan todella tarkkaan niitä vanhempia, paitsi lonkkien, myös luonteen osalta. Luonteissa on tämän rodun sisällä paljon eroa. Toiset rotikat sopii kotikoiriks ja toiset tosissaan vaatii aktiviteettia ja tekemistä.

Ysinolon opettelu on meillä sujunut ihan hyvin, Pääasia, että aloittaa sen vähitellen aikaa pidentäen, eikä siten että otetaan lumaa kun pentu tulee ja sitten vaan joku päivä lähdetään töihin.

Alussa kannattaa liikuttaa koira kunnolla ennen yksin jättämistä, jotta olisi mahdollisimman rauhallinen. Ja takaisin tullessa suhtaudutaan koiraan välinpitämättömästi, jottei se ala odotamaan ja jännittämään omistajan paluuta.

Johtajuusasiat on edelleen muotia, mutta niihinkin tulee suhtautua varauksella. Ei kaikki koiran tietynlainen käyttäytyminen välttämättä ole sitä pomotamista vaan hyvin usein puhtaasti opittuja käyttäytymistapoja.