eli kun oon tässä menossa joku päivä terveydenhoitajalle käymään koska tarviin apua tähän bulimiaan. Niin mitäs ihmettä siellä sitten sanoisi... Ei olekaan nii yksinkertaista mennä vieraalle ihmiselle sanomaan että moi mul o ollu bulimiaa jo 4v ja haluisin apua.
Jotenkin pelottavaa koko tilanne
onko muilla mitään kokemusta hoitoon hakeutumisesta ja miten te sen teitte? HJELP! pelottaa :/
Jotenkin pelottavaa koko tilanne
onko muilla mitään kokemusta hoitoon hakeutumisesta ja miten te sen teitte? HJELP! pelottaa :/
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on ihan sama tilanne, että oon päättäny mennä nyt kouluterveydenhoitajalle puhumaan asiasta. Aloin äsken miettimään, miten asian sitte voi hänelle ilmoittaa. Toisaalta mietin että otan yhteyttä koulun nuoriso-ohjaajaan sillä hän vaikuttaa tyypiltä, jolle on helpompi asiasta puhua. En kyllä tiedä miten tällaisesta asiasta olisi kerrottava. En osaa yhtää ennakoida, miten terveydenhoitaja/nuoriso-ohjaaja asiaan suhtautuu. Mutta haluan apua. Kai sinne voi vaan mennä ja ilmoittaa asia niin kuin se sillä hetkellä tuntuu sopivalta. . En osaa itään puheenvuoroja alkaa itselleni kirjoittamaan :)
Oon miettiny tota samaa tosi kauan. Kerran pääsin jo koulun terkkarille asti. Odottelin siinä ulkopuolella vuoroa ja kädet tärisi ja hikoilutti sairaasti ja vatsassa kiers kun mietin koko ajan mitä sitä sanois ja miten alottaa sen puhumisen. Noh oli sit mun vuoro mennä sisälle ja istuin siinä ja luuseri minä en sit saanu kuitenkaan sanottua mitään. Kekkasin siihen äkkiä vaan jonkun muun vaivan.. Olin niin pettynyt itteeni ettei mitään järkeä, ja oon edelleen koska en oo vieläkään saanu käytyä missään lääkärillä. Ihan järkyttävää tollanen ettei vaan saa sanotuks mitää n koska ainakin mä jotenkin häpeen sitä niin paljon ettei uskalla sanoa kellekkään mitään. Ehkä tästä sit kuitenki loppujen lopuks on jotenki selviydyttävä yksin kun on niin luuseri ettei uskalla puhua.
Terkkui ja tsemppii muille!!
Yritä uudelleen puhua sille terveydenhoitajalle, pliis! Sano, miten asiat on! Kyllä sä siihen pystyt! Itekii pystyin. Sanot vaa vaikka et: Mul on vähä ongelmii syömisen kans...ja kyl se terkkari ymmärtää ton vinkin ja alkaa sit lypsää sulta lisää tietoja. Ja anna tunteitten tulla, oli ne mitä tahansa. Ammattilainen ymmärtää. Ja muista, ettei kysyminen mitään maksa, kysymyksessähän voi olla elämäsi! Se onkin sitten jo arvokas asia...
Kiitos paljon rohkaisusta!! Ehkä mäki vielä joku kaunis päivä saan sanottua ihan ammattilaiselle miten asia on, vaikka se niin pirun vaikeeta onkin. Mitä se lekuri sitte sano sulle kun oot ilmeisesti itse käynyt keskustelemassa, antaaks ne oikeesti jotain neuvoja ja vinkkejä tai onks siitä ylipäänsä minkäänlaista apua??
Joo, kävin terveydenhoitajan luona. Puhuin hänelle suuni puhtaaksi. En enää jaksanut pitää tuota ahdistusta sisälläni. No se terkkari sano vaan, et: "syömishäiriöt ovat yleistyneet ja että et sä ole ainoa, jolla on tällainen ongelma. Hyvä kun tulit, niin voidaan yhdessä miettiä jatkoa ja sitä, mitä pitäisi tehdä. Ei sairautta tarvitse hävetä". Siinä se, mitä mulle sanottiin. Tuli tuosta aika luottavainen tunne. Ja apua terkkarista on ollut paljon, välillä olen saanut häneltä lähetteen aina jollekin lääkärille, jos on ollut tarve ja neuvoja tulee aina kun vaan kysyy ja tuleehan niitä vaikka ei kysykään. :) Kyllä siis apua saa kun sitä hakee, usko pois! Itseäni on ainakin auttanut suuresti ja ajattele nyt: aloin parantua "pelkän" terkkarin ansiosta, ei siinä aina tarvii mikää lekuri ja kallonkutistaja olla! Terkkari, jonka luona kävin, ei pakottanut mihinkään, teki ehdotuksia ja pyysi muuttamaan tottumuksiaan vähitellen. Voitti luottamukseni ja siitä se sitten lähti...saattaa kuulostaa oudolta, mutta kun aika on kypsä, voi sinullekin käydä juuri noin. Kunhan vain avaat suusi. Tsemppiä siihen! Kertoilehan, miten menee...