Valtuutetut ovat viime aikoina marisseet omia päätöksiään delegoida valtansa kaupunginhallitukselle ja lautakunnille. Ei valtuuston kokouksiin enää riitä asioita kun kaikki päätösket kuulemma tehdään muualla - valtuutettujen asiasta mitään tietämättä.
Valtuuston puheenjohtajakin on kovasti uhonnut ja mahtaillut, että asiat on saatava taas valtuuston valvovien silmälasien alle!
Samaan hengenvetoon kuitenkin valtuusto lähes yksituumaisen lammasmaisesti, virkamiesjohdon esityksestä, päätti, että kaikki kaupungin tärkeimmät toiminnot "virtaviivaistetaan liikelaitostamalla" ne osakeyhtiölain alaisiksi yhtiöiksi. Yhtiöihin valitaan omat johtokuntansa, joiden jäsenten ei tarvitse olla edes kansanäänestyksissä mandaattinsa ansainneita! Yhtiölain perusteella johtokunnat eivät myöskään ole vastuussa valtuustolle päätöksistään.
Ja uudistusta vielä vauhditettiin valtuustossa demokratian lisääntymisellä! Osa valtuuteuista kuuluu jopa ihmetelleen, miksei saman tien tehty liikelaitoksista kokonaan omia osakeyhtiöitään, tyyliin Turku-Energia.
Jo on meidän pojilla otsaa - ja vatsaa!
Mihin enään kunnanvaltuustoja tarvitaan: tyhjänpäiväisiä ja tosipaikan tullen tyystin merkityksettömiä, mutta ah, niin kaunissanaisia pitkäntähtäyksen strategioita hymistelemään?
Ei ihme, etteivät kaupunkilaiset turhan tautta enää viitsi lähteä vaaliuurnille.
Valtuuston puheenjohtajakin on kovasti uhonnut ja mahtaillut, että asiat on saatava taas valtuuston valvovien silmälasien alle!
Samaan hengenvetoon kuitenkin valtuusto lähes yksituumaisen lammasmaisesti, virkamiesjohdon esityksestä, päätti, että kaikki kaupungin tärkeimmät toiminnot "virtaviivaistetaan liikelaitostamalla" ne osakeyhtiölain alaisiksi yhtiöiksi. Yhtiöihin valitaan omat johtokuntansa, joiden jäsenten ei tarvitse olla edes kansanäänestyksissä mandaattinsa ansainneita! Yhtiölain perusteella johtokunnat eivät myöskään ole vastuussa valtuustolle päätöksistään.
Ja uudistusta vielä vauhditettiin valtuustossa demokratian lisääntymisellä! Osa valtuuteuista kuuluu jopa ihmetelleen, miksei saman tien tehty liikelaitoksista kokonaan omia osakeyhtiöitään, tyyliin Turku-Energia.
Jo on meidän pojilla otsaa - ja vatsaa!
Mihin enään kunnanvaltuustoja tarvitaan: tyhjänpäiväisiä ja tosipaikan tullen tyystin merkityksettömiä, mutta ah, niin kaunissanaisia pitkäntähtäyksen strategioita hymistelemään?
Ei ihme, etteivät kaupunkilaiset turhan tautta enää viitsi lähteä vaaliuurnille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Valtuutettuja ei näyttänyt kiinnostavan itse asia - liikelaitostaminen - tuon taivaallista. Suurin huolenaihe lehtitietojen mukaan oli johtokuntapaikat! Onhan johtokunnan jäsenellä ihan eri status ja "luontaisedut" kuin lautakunnan kokouspalkkio, josta siitäkin puolue on vienyt leijonanosan "veroina".
Näinhän siinä sitten kävi. Isot pojat olivat kokoontuneet hyvävelikokouksiinsa ja sopineet johtokuntien paikkajaosta tyyliin mullesulle, puolueen painoarvon mukaan jaettuna. Ja kas, valtuusto oli saatu tyytyväiseksi: jokainen sisimmässään kuvitteli itsensä, kuka minkin johtokunnan jäseneksi!
Nyt sitten kaupunki antaa vastikkeetta verovaroin kovalla työllä ja vaivalla rakennetun omaisuuden markkinavoimien käsiin. Näin siirtyy yhteinen omaisuus, vesijohdot, viemärit, koulut, museot, teatterit, virasto- ja asuinrakennukset liiketoimintaperiaattein rahastettavaksi. Käsittämätöntä!
Loistava esimerkki on kulttuurisektori. Kulttuurilautakunta oli saanut kaupunginvaltuustolta budjettiinsa lisärahoitusta miljoona euroa. Tilalaitos huomasi tilaisuutensa tulleen ja korotti kultuuritoimelle osoittamiensa tilojen vuokria 950 000 eurolla! Sic!
Kohta nähdään mitä markkinavetoisuus tarkoittaa kiinteistölaitoksen maanosto- ja jalostuspolitiikassa tai vaikkapa vesijohtojen rakentamis- ja kunnossapitopolitiikassa? Ketä uskoo tariffien huimaan alenemiseen?
Nyt sitten ei tarvitse myöskään vuokra-asuntojen myyntiä viedä kaupunginvaltuuston riepoteltavaksi, vaan päätökset voidaan kerta toisensa jälkeen, "annettujen raamien puitteissa" hoitaa johtokunnissa kotiin... Sic!
Tilalaitos, nyttemmin Tilaliikelaitos on myynyt vanhoja kauniita koulurakennuksia, jopa "turhia" tontteja, hullunlailla. Nyt sitten ollaan sen kanan kauhian kaulan kanssa: oppilaiden sijottaminen ei enää onnistukaan koulurakennuksiin. On siis pakko miettiä mistä taiotaan(?) uusia korvaavia tiloja.
Heureekka! Soitetaan konttitehtailijalle, kyllä onnistuu.... Ja niin kaupunki kärrää muutaman kuorman halvinta sepeliä vanhan koulun välituntipihalle. Siihen petataan kahteen riviin painekyllästettyjä soiroja. Eikä aikaakaan kuin konttitehtailijan nosturi latoo kontin toisensa viereen uudeksi "kouluksi"! Vanhoja pulpetteja kyllä roskiksen nurkista vielä löytyy.
Ja tilaliikelaitos kirjoittaa koulutoimistolle laskun "käyvästä vuokrasta". Yllätys yllätys laatikkorivin neliövuokra on sama kuin samalla tontilla ikänsä olleessa kauniissa, käyttötarkoitukseensa huolella suunnitellussa koulutalossa, ehken pikkuisen korkeampi, onhan konttiparakki sentään uusi! Ja liikuntavammaisetkin on otettu huomioon viimeistä päälle: luokkiin pääsee homesuojattua, joskin vähän jyrkkää, puulankonkia pisin!
Isät, äidit! "Arvon mekin ansaitsemme..." lauletaan taas kevätjuhlissa.
Kukaan ei edes esitä epäilyä, että kysessä olisi suuremman luokan kusetus, joka ei totisesti anna arvoa ei koululle, kuin ei opetukselle tai pienille oppilaspoloisillekaan!
Mutta tilaliikelaitos lihoo kuin pullataikina ja kaupungin päättäjät laidasta laitaan - oli vinjenttinä sirppi ja vasara, suti ja hakku tai harppi ja tähkä - kirkuvat riemusta.
Yhtykää palokuntaan, yhtykää!
Ku saaraan äänestää äärioikestoa äärivasemmiston sirppi- ja vasara- ynnä "yhtykää kaikki työn orjat" -tunnuksin.
Nybbarrikaareill poja ja sassii!