Moip..
Elikkäs oon ruvennu jotenkin erkaantuun kavereistani. En jaksa/tykkää olla niiden kanssa vapaa-ajalla. Koulussa oon, mutta en muuten. Kotona en tykkää olla kenenkään perheenjäsenieni seurassa tai muuten mua alkaa ahdistaan ja raivostuttaan jokanen sanakin mitä ne sanoo. En tykkää puhuakkaan niille mitään. Varsinkaan mun äitipuolelle. Ahdistuneisuus tulee heti kun avaan oven kun oon menossa sisälle, kun tuun omasta huoneestani pois. Ainoat ajat mitä alakerrassa muiden seurassa olen, on se aika kun käyn hakemassa syötävää tai käyn vessassa. Muuten oon omissa oloissani kokoajan.
Äitipuoli on ihmetelly tätä ja ehdotti et mun pitäs menn' puhuun tästä jollekkin ammattiauttajalle.Mua ahdistaa ja pelottaa jo pelkkä ajatuskin mennä puhuun tästä jollekkin ammattiauttajalle. Mä en halua mennä sinne. Mitä mun pitäs tehä?
Elikkäs oon ruvennu jotenkin erkaantuun kavereistani. En jaksa/tykkää olla niiden kanssa vapaa-ajalla. Koulussa oon, mutta en muuten. Kotona en tykkää olla kenenkään perheenjäsenieni seurassa tai muuten mua alkaa ahdistaan ja raivostuttaan jokanen sanakin mitä ne sanoo. En tykkää puhuakkaan niille mitään. Varsinkaan mun äitipuolelle. Ahdistuneisuus tulee heti kun avaan oven kun oon menossa sisälle, kun tuun omasta huoneestani pois. Ainoat ajat mitä alakerrassa muiden seurassa olen, on se aika kun käyn hakemassa syötävää tai käyn vessassa. Muuten oon omissa oloissani kokoajan.
Äitipuoli on ihmetelly tätä ja ehdotti et mun pitäs menn' puhuun tästä jollekkin ammattiauttajalle.Mua ahdistaa ja pelottaa jo pelkkä ajatuskin mennä puhuun tästä jollekkin ammattiauttajalle. Mä en halua mennä sinne. Mitä mun pitäs tehä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
mua väsyttää ja ahistaa aina ihan kauheesti enkä jaksa tehä oikein mitään.
murrosikä
muistan kuinka murrosiässä ärsytti kaikki mitä äiti tai joku muu aikuinen sanoi... varsinkin jos sai neuvoja/käskyjä. Se ärsytys meni itsestään ohi iän myötä.
Älä kuitenkaan kavereitasi ala hylkimään. Itse tein myös eristäytymis virheen ja vaivuin syvään masennukseen, enkä vieläkään ole parantunut.
Mutta mua ärsyttää sekin jos ne sanoo jollekkin toiselle, esim mun siskolle jotain. Mua ärsyttää jos mä vaikka nään mun siskon jossain. Tekin mieli haukkua se maan rakoon jos kuulen sen äänenkin. Kaveritkin on alkanu tuntuun ihnottavilta ja ahdistavilta ja niillä on aina omat juttunsa, mistä mä en tiedä mitään ja oon ihan ulkopuolinen. Itken usein iltaisin.
Vaikka nukkuisin yössä 9 tuntia oon silti tosi väsynyt ja voimaton. Pyörryttääkin usein.
Mut kai tää sit on sitä murrosikää...
vaikka toi on luultavasti "vain" surumielisyyttä, mikä kuuluu murrosikään, se voi luisua masennuksen puolelle aika helpostikin. Sun pitäis nopsaan keksiä jotain pientä ja piristävää muutosta eläämääs. Älä ainakaan kokonaan eristäydy.
Tuli vaan mieleen tuosta "väsynyt, voimaton, pyörryttää..." jospa mittauttaisit hemoglobiinisi? Anemia voi aiheuttaa kyseisiä oireita, ja hoituu rautatableteilla. Nuo muut jutut saattavat tosiaan olla murrosikään kuuluvia.
Mulla on sama juttu. Oon 12 vuotta. Koulussa mua ei "kiusata", mutta mun kaverit on mun mielestä ärsyttäviä. Mua itkettää joka aamu kun pitää lähteä kouluun. Koulussa haluun vaan nopeesti pois. En oo silti huomannu painossa mitään muuta paitsi että se on alkanut nousemaan ja menkat on alkanut. Koulun jälkeen haluun olla vaan yksin. Sit kun vanhemmat tulee töistä niin lähen pitkälle lenkille koirien kaa. Illalla kiertelen koirien kanssa kauan puistoissa vaan sen takia että silloin on niin rauhallinen fiilis kerrankin. Onko se masennusta? Mä ajattelin puhua siitä terkkarille ens viikolla samalla kun otan rokotuksen.
Ja mä olen puhunut äidilleni vaihto-oppiluudesta. Lähtisin Japaniin kasiluokalla kun olen nyt kutosella. Ajattelen, että siellä olisin rauhassa ja turvassa eikä mun tarvitsisi enää ikinä nähä mun kavereita. Mä haluan sinne myös sen takia että pidän Japanista mutta osasyy on vain omista piireistään karkaaminen.
Sekin ärsyttää, että jos se on pelkkää murrosiän kriisiä, niin miksi kavereillani ei ole sitä? He sanovat että on ärsyttävää kun en puhu mitään. Mutta mulle se on rankkaa! En keksi mitään sanottaaa ja HALUAN VAIN POIS SIELTÄ! En silti voi sanoa heille että epäilen masennusta koska he pitäisivät sitä ain säälittävänä esityksenä.
''He sanovat että on ärsyttävää kun en puhu mitään. Mutta mulle se on rankkaa! En keksi mitään sanottaaa ja HALUAN VAIN POIS SIELTÄ! En silti voi sanoa heille että epäilen masennusta koska he pitäisivät sitä ain säälittävänä esityksenä. ''
Mulla sama..
Ensviikolla psykologi--->
Mistä saa pyydettyä psykologia? Terkkarilta?
jokaisessa koulussa on koulupsykologi. Voit ottaa siihen yhteyttä terkkarin kautta, mut ei se oo pakollista. Koulupsykologin yhteystiedot löytyy varmaan koulun ilmoitustaululta tms. tai vaikkapa koulun nettisivuilta. Sun varmaan kannattaa puhua terkkarille ensin.
Mä oon kuullut ainoostaan että masennuksessa unensaanti on vähäistä ja paino laskee. Mulla molemmat on toisinpäin. Nukkuisin vaikka koko ajan ja ei nyt ihan koko ajan ole nälkä mutta ruokaa mahtuu.
Unettomuus, väsymys, ahmiminen ja ruokahaluttomuus on kaikki masennuksen oireita.Jos jokin näistä kauheesti haittaa, ni sit ei ehkä kaikki ole ihan kunnossa. Mut muista et noi on myös ihan ihmiselämään kuuluvia normaaleja asioita. Kaikilla on vaikeita hetkiä.
äitepuoli soitti koulun terveydenhoitajalle ja se laittaa mut koulupsykologin juttusille.
Moi!
Kuullostaa siltä, että sulla vois olla ehkä masennuksen alkua, mutta jutteleminen jo varmaan auttaa aika paljon.
Itse olen 15v tyttö, jolla on joskus ollu masennusta. Ja jos haluut joskus vaikka jutella tästä tai ihan mistä tahansa, ni mulle ainaki voi aina lähettää sähköpostia :)
eli osoite on: [email protected]