Kerron vaimostani, joka on maailman mustasukkaisin nainen.Hän ei ollut sitä heti tavatessamme, mutta pikkuhiljaa aikaa myöden hän sen näytti.Tilanne on se, että meillä on lapsia ja olemme naimisissa.Hänen mustasukkaisuutensa on tällaista...Hän miettii jokapäivä mielessään, että onko minulla töissä suhde? Hänen mielestään minä en saa mennä kavereideni kanssa ulos, koska pettäisin häntä tai flirttailisin muille. Hän ajattelee, että itsetyydytän hänen selän takanaan, hän ei kestä jos katson televisiosta Vetelehtijöitä tai muita makasiiniohjelmia, joissa vilahtelee alastomia naisia, hän on mustasukkainen minulle tv-ohjelmista. Hän on mustasukkainen menneisyydestäni ja pelkää, että olen rakastanut jotain toista enemmän kuin häntä. Jos olemme yhdessä ravintolassa kerran tai pari vuodessa, niin hän kiihtyy jos toiset naiset katsovat minuun päin. Tästä kaikesta on ollut niin iso taakka, että olen lyönyt häntä! Lyönyt siksi, koska en enää kestä hänen mustasukkaisuuttaan. Jos joskus heitän hänelle jotain mustasukkaisuus-läppää, että " oletkos ollut tapaamassa jotain miestä?", niin hän on ihan myyty ja onnellinen siitä, että olen hänestä mustasukkainen. Luonteessani ei ole kovaa mustasukkaisuutta, vaan pienehkö perusmustasukkaisuus mikä pitää ollakin. Mitä mieltä olette, pitääkö ottaa avioero vai ei ??? Ja jos pitää, niin miten se voi onnistua noin mustasukkaisen naisen kanssa???
Tästä on keskusteltu, mutta se ei ole muuttanut mitään ja paisuu aina vain riidaksi!!
Tästä on keskusteltu, mutta se ei ole muuttanut mitään ja paisuu aina vain riidaksi!!
Vastaukset 56
Vanhimmat
Vaikea sanoa objektiivisesti mitään, mutta jos elämäsi on todella vähänkään kuvailemasi kaltaista, niin omasta puolestani voin sanoa, että en kestäisi sitä päivääkään.
Kieroutuneelta tuntuu myös, että vaimosi pitää mustasukkaisuutta ikäänkuin positiivisena tunteena. Sinun pitäisi selvittää hänelle, että useimpien ihmisten mielestä se on tuskallinen vaiva, joka ei tee kenenkään elämästä parempaa.
Kiitos ymmärryksestä, yritän parhaani!!!
Haluatko yrittää korjata tilannetta vai ajatteletko vain eroamista?
Vaimosi ei pysty luottamaan sinuun, oletko joskus pettänyt hänen luottamuksensa?
Yritä vielä keskustella asiasta, jos vielä rakastat häntä niin kerro se hänelle. Älä uhkaile erolla vaan kerro totuus, että sinä et jaksa elää jatkuvissa epäilyissä ja syytöksissä, ja että mitä hän on valmis tekemään suhteenne eteen.
Kaikkea olen yrittänyt. Olen käynyt psykologilla, lyömättämässä linjassa, jne..Vaimo ei mene minnekään, ei suostu esim.psykologille. Hän sanoo vain, että on oikeus olla mustasukkainen jos rakastaa, sitä hän aina sanoo. En ole pettänyt hänen luottamustaan. En maannut, en suudellut, enkä edes tanssinut muiden kanssa. Enkä ole flirttailija. Olen perheenisä,joka käy tunnollisesti töissä ja pitää huolta parhaansa mukaan taloudesta. Olen komeaksi haukuttu, mutta se ei ole mennyt kusena päähän eikä tehnyt minusta pukkia. En ole uhkaillut erolla vaan ajatellut sitä usein mielessäni.
Kunnioitettavaa, että olet jaksanut yrittää toisen haluttomuudesta huolimatta. Väkivaltainen käytös sinun on tietenkin lopetettava, mutta myös tehvävä vaimollesi selväksi, että jatkuva mustasukkaisuus ei ole oikeutettua, toisin kuin hän näyttää luulevan. Aiheeton mustasukkaisuus on loukkaava, vihamielinen ja äärimmäisen negatiivinen tunne, joka on omiaan herättämään aggressioita. Toivottavasti pääsette rauhaan joillain keinoin.
Kiitos vastauksestasi, se oli viisaasti sanottu. Sitä toivon itsekin, mutta nämä elämäntiet eivät aina vie niin tasaisesti eteenpäin kuin toivoisi.
...tarina on ollut minulla,tosin ilman lyömistä.Meillä oli ikäero myös rasitteena,vaimo 9v.vanhempi.Rakkautta riitti,mutta mustasukkaisuus tuhosi suhteemme.Olin kuulema tosi kova flirttailemaan ikäisteni/nuorempien naisten kanssa.Loppuvaiheessa emme voineet enää istua autossa yhdessä,aina tuli huomautus:kato nyt ihmeessä miten nuori ja kaunis näky on edessäsi...tekiskö mieli häntä ?Ja viimeinen vuosi oli yhtä helvettiä,piti jopa telkkarin kattelua rajoittaa.Kysymys :onko sellainen oikeaa ja rehellistä elämää,ansaitsemmeko sellaisen kohtelun ?
Sanoisin et eroa,,,ennen kuin suhteesi tuhoaa sinut !Elämä jatkuu kuitenkin sen jälkeen.
Tiedän, että en ehdi vastaamaan kaikille, sanon sen jo tässä näin heti. Mutta kiitos sinulle! Olen samaa mieltä ettemme ansaitse sellaista. Toivon, että ero olisi helpompaa ottaa ja, että molemmat osapuolet voisivat ymmärtää vilpittömästi, ettei tämä voi jatkua näin. Henkinen väkivalta voi johtaa mielenterveydellisiin ongelmiin ja sitä myöden fyysiisiin ongelmiin kuten agressiivisuuteen. Mustasukkaisissa parisuhteissa elämä on enemmän helvettiä kuin nautintoa, vaikka sen pitäisi olla suurimmaksi osaksi hyvää ja nautinnollista kun rakastaa.
sama tilanne jatkuu edelleen:(
voi sua miesparka.itse seurustelin yli vuoden sellaisen miehen kanssa joka oli mun entisistä miehistä mustasukkainen.Eikä ollut puhettakaan että oisin edes naisystävien luona käynyt.Hän olisi tullut mukaan,kun sanoin että puhelemme naisten juttuja niin riita oli jo päällä.Nyt hän ei asu enää kanssani,meillä meni suhde jo tammikuussa-03 poikki,ja oon tyytyväinen kun tuntui etten osaa olla oma itseni hänen kanssaan kun sai varoa mitä jo suustaan päästää ettei olisi mustasukkainen. Itse hän kyllä meni ja oli sitten kerralla 2viikkoa pois,mutta hän vaan joi kavereiden kanssa eikä muuta.Mutta sitten myöhemin sain selville muutakin...Älä hyvä mies pilaa elämääsi tollasen naisen kanssa enää,sä kulut ihan loppuun.Tsemppiä ja voimia jaksaa:)
Hyvä tietää, että löytyy kokemuksia samoista huolista kuin minulla. Eihän se tietysti hyvä asia ole mutta hyvä jakaa kokemuksia ja huomata, että elämää on neljän seinän ulkopuolellakin. Kiitos vastauksestasi. Yritän löytää parhaan tien jatkolle, tällaiset vie aikaa ja näitä ei päätetä sormia napsauttamalla, vaikka niin haluaisinkin. Uskon, että tulee eteen se oikea päivä, jolloin on hyvä laittaa pillit pussiin ja tehdä kaikki selväksi.
..on minullakin, vaikka ei koskaan naimisiin asti ehdittykkään. Onneksi!
Aina kun tulin töistä oli jokapäiväisen tenttailun aika: ketä olin nähnyt/puhutellut päivän aikana.. jos mainitsin yhdenkään naisen nimen, oli tuloksena mustasukkaisuuskohtaus ja riita.
Jos esim. istuin olohuoneessa ja lähdin hakemaan jääkaapista jotain, hän tuli kohta perässä kurkkimaan ikkunasta että ketä menin katsomaan.
Televisiota en uskaltanut katsella, jos en ollut täysin varma ettei sieltä tule shampoomainoksia, popstarsia tai mitään muutakaan jossa näkyisi vähäpukeisia/trendipoppihiletyttöjä. Iltapäivälehtiä oli myös parempi olla lukematta, samoin seiskaa ym. vastaavaa.
Kerran ehdotinkin, että pidetään vaikka parin viikon tauko ja eletään hetki omaa elämää. Siitä ehdotuksesta seurasi vain itkua ja huutoa, koska ilmeisesti olisin sinä aikana vain halunnut naida jokaista vastaan tulijaa. Kauppareissutkin muuttuivat aina riidaksi, sillä jos en muiden asiakkaiden, niin ainakin kassaneidin kanssa olin kuulemma flirttaillut.
Loppujen lopuksi hän itse ilmoitti haluavansa olla yksin ja kun sitä "yksinoloa" kesti muutamia viikkoja lähti kokonaan.
Sen jälkeen olen ehtinyt viettää lähes vuoden railakasta sinkkuelämää, nyt on uusi rakas ja minä kantapään kautta oppineena osaan toivottavasti varoa jos samat tilanteet näyttää uhkaavan tässäkin suhteessa.
Ihan tutulta kuulostaa!!! Aika hiljaista on Seiskan lukeminen tai popstarsien katselu. Tämä mun juttu on aivan samanlainen. Kiitos kun luit juttuni ja vastasit minulle. Kunpa naiseni sanoisi joku päivä, että erotaan, niin olisi kaikista helpointa. Jos mä sanon sen, niin siitä tulisi vuosituhannen kauhein huuto ja riita ja lapset kärsisivät liikaa. Tsemppiä suhteeseesi ja muista, että jos joitain merkkejä entisestä näkyy tällä sun nykyisellä, niin hasta la vista baby!!
Yritän löytää oikean tien asioiden selvittelyyn, niin että kaikki menisi inhimillisesti ja suht.asiallisesti, ettei mene nyrkkitappeluksi ja haukkumiseksi.
kun olin seurustellut mieheni kanssa pari vuotta, niin aloin olla mustasukkainen hänelle.se johtui siitä,kun huomasin hänen seikkailvan useinpornosivuilla.itse hätkähdyin miten upeakroppaisia hän katselee,ja kun mieheni on komea ja hyväkäytöksinen ja sanainen, aloin yhtäkkiä ajatella miten mieheni hurmaisi kenet tahansa vastaantulijan.muutamia tilanteita,kun kävimme yhdessä esim.kaupasssa,hän oli myyjälle aina hymyilevä ja puhelias(hyvännäköisille),joka alkoi mua ärsyttämään.aloin miettiä mitä hän oikeesti tekee aina kun hän on yksin.
mustasukkaisuus meni välillä niin,että huomasin mieheni siitä suuttuvan ja hän siitä minulle ärähteli usein.oln mustis telkkarinäyttelijöille,kaikille.sitten aloin miettiä,että olenko niin surkee ja huno itsetuntoinen,että näytän mustasukkaiseeuteni hänelle.aloin olemaan chool,ja nielin ne vaan sisälleni.nyt se ei ole enää ongelma.
mutta ootta te miehet erilaisia kun miehenikään ei koskaan ole näyttänyt olevan minusta mustis.ettekö koskaa tunne sitä?
ole vaimollesi suomaaavainen,kehu häntä välillä,pukeutumista ym.viettäkää aikaa yhdessä niin että hän kokee että rakastat häntä ja hän on ylitse muiden.näytä nämä kirjotukset hänelle,niin hän tajuaa oikeesti missä mennään.se kaipaa äreän äänen asiasta ja sen,että sinun tunteillasi ei leikitä.tsemppiä
mutta mieheni antanut siihen aihetta tanssimalla mielummin muiden kanssa kun minun , ei ole koskaan edes halunnut aiemmin kanssani ravintolaan mutta muiden kans lähti ja viihtyi ja tanssi kyllä, minulle selitti ettei tykkää tanssia siksi ei lähde,,,,
mustikseni alkoi 6 vuotta sitten kun miehellä alkoi juoksuaika yöelämässä pettämisestä en tiedä, kaikenlaisia epäilyjä oli tietty mustis kun olen.
mustis kohtaukseni alkoi uudelleen kesällä kun mies vietti naisen kanssa illan ravintolassa tanssien ja tutustuen ja siitä en vieläkään selvinnyt. Minun kans lähtee ravintolaan joskus harvoin ja nyk. tanssittaakin mutta kanssani ei viihdu pilkkuun asti muiden kanssa kyllä,,,,,käytös niin erilainen siksi olen mustasukkainen!!!
Moi Ullukka, sun juttus on ihan ymmärrettävää. Katsopas kun minä en olekaan tuollainen Auervaara kuin miehesi vaikka komea olenkin. Jos olisin sellainen kuin sun äijä, niin en edes kehtaisi sanoa ääneen, että "voi vitsi kun mun vaimo on mustis!" Mun elämä on ollut tosi rankkaa turhan mustasukkaisuuden takia ja olen saanut turhia epäilyjä ja kipeitä syytöksiä niskoilleni, TURHAAN ja ILMAN TODELLISTA SYYTÄ. Jätä miehesi ja etsi rehellinen jätkä vierellesi, jookosta niin se elämäkin maistuu sitten taas makealle!!
TSEMPPIÄ!!!!
hänen mielestään kesäinen juttukaan ei ollut mitään kuhan vaan vietti aikaansa naisen seurassa koko illan.....uskoako vai ei.en tiedä mitä teen koska hän väittää ettei ole pettänyt mua koskaan eikä pystyisikään sekstaileen syrjiksen kanssa ja sanonut myös että ei hyväksy moista ennenkun vanhasta ero ettei kahta naista yhtä aikaa.En vaan ymmärrä miksei oman vaimon seura kelpaa viihteelle niin hyvin kuin muiden.Mieheni on komea myös ;tumma, 183, sporttinen,raamikas hyvä kroppainen mies ja naisten mieleen tiedän sen kun ovat kehuneet enkä itsekään ole ruma blondi; kaunottareksi kehuttu mutta kun sais selvän tuosta miehestä että pääsis tästä mustiksen tunteesta!!!
..jätät ja etsit/löydät uuden, niin suosittelen elämään yksin ja kavereiden kanssa sen aikaa, että saat unohdettua mustasukkaisen käytöksen. Tai ainakin suurimman osan siitä.
Ei olisi oikein vetää uuteen suhteeseen edellisessä suhteessa koetun vääryyden aiheuttamaa mustasukkaisuutta.
Itse koen vieläkin ahdistuneisuutta jos liikutaan uuden kanssa kaupungilla ja siellä liikkuu muitakin naisia. Entiseni sai niistä aina mustasukkaisuuskohtauksia. Yksin liikkuessani voin olla ihan normaalisti, enkä silloinkaan kyttää tai flirttaile ketään.
Kahdestaan ollessamme alan väkisin tarkkailemaan itseäni etten vain katso mihinkään suuntaan missä on vastakkaista sukupuolta, vaikka nykyiseni ei mustasukkainen olekkaan.
Vaikeuttaa muuten autolla ajoa aika paljon, jos yrittää olla huomaamatta ketään.. Olen tästä traumastani puhunutkin uudelle tyttöystävälleni, niin toivottavasti se auttaa häntä ymmärtämään.
en halua ainakaan heti erota ,rakastan miestäni ja hänkin minua, sanonut sen tekstarilla ja kukkasin...sielläoli kortti mukana ja se tuotiin töihin, sen jälkeen kun epäilin että pettää.
katselen ajan kanssa ja maksan potut pottuina,,,,
Kukkia ja sanoja yllinkyllin, se ei kerro mitään. Rakkaus tulee sydämestä ja sen kyllä vaistoo, jos uskaltaa olla rehellinen itselleen. Olin kerran täysidiootti uskoessani sanoihin, kukkiin ja lahjoihin. Hän rakasti niin eikä halunnut menettää minua. Ja paskat. Petti ja jätti mut tahtoi pitää minut yksin, varalla varmaan tai muuten vaan mustasukkaisuuttaan.
kuulostaa sinun elämäsi. Parisuhde kun parhaillaan voi olla hyvin onnellista vielä 15 avioliittovuoden jälkeenkin, kuten itselläni, ja siitä olen hyvin tyytyväinen.
Suosittelisin, että menisitte yhdessä saamaan keskusteluapua ammattiauttajien taholta, mikäli yhteiset keskustelunne päätyvät aina riitaan. Jos vaimosi ei meinaa suostua, kerro hänelle, että et enää jaksa (uhkaa vaikka vähän erolla). Apua saa paikkakunnasta riippuen vaikka perheneuvolasta, mielenterveystoimistosta yms. Ehkä lasten takia kannattaisi vielä yrittää parantaa suhdettanne...
Toivotan lämpimästi jaksamista, elämä ei tosiaankaan aina hymyile, ja jokaisella on omat ristinsä kannettavanaan muodossa tai toisessa.
Siis olin aijemmin vielä mustasukkaisempi! Mutta 1,5v terapian ja lääkityksen tähden on jo helpompi olla.
Ennen katsoin kännykän, kirjoitin numerot ylös, katsoin kilometrit joka pieneltäkin matkalta autosta, haistelin vaatteet, tutkin lompakot jne...loputon lista. Nyt katson vain jos hän on lähdössä viettämään iltaa kavereiden kanssa tai menossa toiselle paikkakunnalle. Meidän on jo parempi olla, mutta kokoajan helpottaa. Aluksi, voisit yrittää antaa hänelle huomiota, olla olevinasi mustasukkainen (hän ajattelee siitä, että hän on niin kivan näköinen SINUN mielestäsi, etkä halua menettää häntä.
Kerro ennen kuin hän kysyy, että päiväsi meni hyvin eikä tarvinnut jutella bimbojen akkojen kanssa ja kehu häntä pienestäkin asiasta!
Siis hänen itsetunnostahan se on kiinni! Ei tunne olevansa riittävä sinulle!
Zemppiä...jos haluat jätä osoite niin voin antaa enemmän vinkkejä...siis jos vielä jaksat hänen kanssaan!
näitä ihme neuvoja siita että olisi toisen velvollisuus olla nostamassa toisen huonoa itsetuntoa.Se homma kun ei koskaan lopu!!Jokainen meistä voi sen tehdä itse ja yksin,itseensä on opittava luottamaan ja kyllä se onnistuu jos vain haluaa!Ja koskaan en viitsisi vakuutta kenellekään omaa uskollisuuttani ja vaikka voinkin asiallisiin kysymyksiin vastata,omat rajani silti selväksi teen ..ihan mitä tahansa syytöksiä on tarpeetonta edes jäädä kuuntelemaan tai niihin mitenkään reagoida.Mikset kieltäydy ja joka kerta kun asiat menevät siihen pisteeseeen ilmoita poistuvasi paikalta ja kieltäytyväsi kuuntelemasta kaikenlaisia hölmöyksiä!Eiköhän tyhmempikin tajua lopettaa?Ihme neuvoja että pitäisi alkaa teeskentelemään mustasukkaista tms. ja mennä mukaan peliin josta haluaa irti!Sano suoraan ja ilmoita,älä neuvottele!,että jos asiat jatkuvat näin niin otat eron ja ja teet elämästäsi toisennäköistä,juuri sellaista elämää jota voi ELÄÄ PELKÄÄMÄTTÄ JA ILMAN LOPUTTOMIA VAKUUTTELUITA!Tsemppiä!
Minä sanoinkin, että en ala kuuntelemaan jatkuvaa aiheetonta syyttelyä. Mutta ihan kuin minun olisi pakkko kuunnella aiheeton saarna loppuun lähes joka päivä, yritettiin poistumiseni asunnosta estää roikkumalla käsissä ja jaloissa ja menemällä seisomaan ulko-oven eteen. Pyysin siirtymään, koska olen todellakin menossa ulos. ..mutta ei minun piti mennä ovesta väkisin ja siinä tyttökaverini käsivarsiin tuli mustelmia. Siitäpä saikin hyvän syyn väittää minun lyöneen häntä ja kertoa siitä kavereille. Asiahan on lähes sama, jos hyppäisi tien laidasta auton eteen ja väittäisi kuljettajan pahoinpidelleen..
mutta tyttöystäsi / vaimosi taitaa ollakin psykopaatti!
Kannattaa miettiä tilanteen ollessa noin pitkällä mitkä ovat omat motiivit olla suhteessa jonka säännöt ovat noinkin kaoottiset ja pakottavat äärimmäisiin,molempia hajottaviin keinoihin.
Koska voit itse valita mitä elämältä haluat niin voit sen myös saada..Maailma täynnä myös lempeän hyväksyviä naisia joiden käsityksiin rakkaudesta ei kuulu tuontyyppiset rajoitukset!
mitä niistä naisista kun jo rauha riittää;-)
Muista että kuunteleminen/kuuntelematta jättäminen ovat molemmat valintoja jotka jokainen voi ja saa tehdä.Elämä joka on elämisen arvoista on jokaisen meistä saavutettavissa,kyse on vain valinnoista!!
tarvitsee ammattiauttajaa, terapiaa, psykiatrista apua.
Sellaisen neuvon haluan antaa,että jos teille ero tulisi ja kyse tietysti huoltajuus yms. asioista,ole tarkkana tapaamis-sopimusten suhteen.Tuollaisilla sairaalloisen mustasukkaisilla naisilla on tapana ruveta kiristämään noilla tapaamisilla viimeistään silloin kun mies löytää uuden kumppanin ja jos teet itsellesi epäedullisen sopimuksen niin on varmaa,että taistella saat loppuelämäsi ja siinä samalla menetät terveytesi.Et uskokaan,kuinka julma loppujen lopuksi voi olla tuollainen mustasukkainen "reppana",kun sille päälle sattuu-ja minä nyt kerron tosiasioita sivusta seuranneena.
Mieheni katseli aikoinaan kyseisen ominaisuuden omaavaa naikkosta ja häipyi "vähin äänin"-nainen kuvitteli,että mies alentuisi odottelemaan siihen asti,kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä;monta vuotta olisi siis jatkanut kiusaamistaan!
Loppujen lopuksi nainen paljastui itse piruksi kaikkine metkuineen:lasten tapaamisten eväämisiä milloin minkäkin tekosyyn nojalla yms.yhtä pirullista.
Nyt tuo naikkonen on löytänyt kumppanin itselleen ja en voi muuta sanoa,kuin että voi sitäkin miesparkaa,joka hänen mukaansa on lähtenyt!
Et siis ole ainoa-tee ratkaisusi-olipa se mikä hyvänsä,se on sinun omasi,mutta mielenterveyttään ei kannata tuollaisen takia menettää!
Vaimollasi on huono itsetunto, siksi hän on mustasukkainen kaikille muille naisille. Hän luulee, että kuka tahansa on häntä parempi. Siksi hän on onnessaan jos leikilläsi kiusoittelet häntä baari-illan jälkeen, että oliko kiinnostuneita miehiä tms. Koska se antaa lisää itsetuntoa, että olisi "kelvannut" muillekin miehille.
Olen samaa mieltä kanssasi, tuota olen itsekin usein miettinyt, että siitä se myös johtuu. Aika hurjaa ajatella, että loppupeleissä kuitenkin vaimolleni on tärkeätä kelvata muille ja haluaa mitata niin suosiotaan. Tiedän, että eroan siinä asiassa vaimostani, koska minulla on hyvä itsetunto.Olen tumma komea atleetti ja komeuteni on myös yksi syy miksi vaimoni on hädissään kun naiset vilkuilevat. Olen kuitenkin kiltti mies, en kyttää muita, en tanssi toisten kanssa enkä hipelöi toisia. Olen sitä mieltä, että ensin yksi suhde loppuun ennen kuin uutta aloittamaan.Se on kaikille osapuolille parasta niin.
ihana mies sinun vaimollasi.. kunpa se tajuisi ettei olisi mitään pelättävää vaan pitäisi kiinni susta ja lapsista, nauttisi ja olisi ylpeä siitä että hänellähän se ihana mies on!
Tuollaisia miehiä enemmänkin tähän maailmaan!
Yleensä mustasukkasille on mustat silmät.. tarkoitan että eivät nää mitä edessä on.. vaan tekee kokoajan tietämättään pahaa suhteelle..!
TSEMPPIÄ sinulle ja VOIMIA!
Onneksi asíoilla on aina tapana selvitä jossain vaiheessa!
Tällaisia miehiä on maailma yli puolillaan täynnä aivan kuin sellaisia naisiakin. Se pitäisi vain ihmisten tajuta, ettei läheskään kaikki petä. Tv antaa ihan väärän kuvan ja lehdet myös. Tosielämässä siviilissä ihmiset ovat vielä säilyttäneet sydämensä ja sielunsa. Luottamus olisi asia, joka ihmisten pitäisi taitaa paremmin. Voi kun löytäisin vielä naisen, joka arvostaa minua sellaisena kuin olen ja luottaa minuun.Vaikka olen lihaksikas ja komea, niin se ei tee minusta pukkia. Olen ihminen, jolla on terveet tunteet. Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan...Mukavaa viikonloppua sinulle ja kiitos kirjoituksestasi!! =)
mieheni olisi samanlainen uskollinen kuin sinä,"koskee" kun hän tanssii muiden naisten kanssa ja ne saivat hänet tanssiparketille innostumaan aikoinaan en minä......sanoinkin sille kerran että haluat päästä lähelle muita naisia hitaissa (ei juuri osaa muuta)vastasi siihen ettei ole koskaan ajatellut sillä tavalla.
Tanssiihan moni mies muidenkin kun omiensa kanssa sillonkun ovat viihteellä poikaporukassa....ja itsekin tanssin muiden kanssa mutta olen aina tykännyt tanssia!!
En ymmärrä vaimoasi miten hän voi komeutesi takia olla mustis koska et ole antanut aihetta hänelle kuten mun mieheni minulle heilastelemalla naisten kanssa rafloissa.
Tiedätkö, olet oikea persesilmien persesilmä.
Et yhtään viestiä ole saanut kirjoitettua ilman että jossain kohtaa et kehuisi "komeuttasi, lihaksiasi, sitä että kaikki naiset haluaa juuri sinut".
Olet juuri sitä vittumaisinta ällöintä ihmistyyppiä, joka flirttailee, keikaroi ja luulee olevansa maailman napa.
Vaikka kaikki aikaisemmin tähän aloitukseen vastanneet lankeaisivat jalkojesi juureen, minä en, vaan sylkäisen kohti.
Opettele elämään, joka tarkoittaa että elämä on muutakin kuin pinnallisuutta!
Olen pahoillani jos ärsytän sinua. Muista kuitenkin ajatella, että olen joka kerta kirjoittanut ERI ihmiselle, joten toistoa asioissa tulee väistämättäkin. Ymmärrän vihasi jos kirjoittaisin koko ajan samalle henkilölle esim. ulkonäostäni. Minun mielestäni olet tahra elämän alushousuissa ja voisit pitää sormesi kurissa näppäimistöstäsi jos et osaa ajatella asioita tuon pidemmälle.Parempaa jatkoa sinulle!!
Siis mä oon kohta ollu viis vuotta yhdessä mieheni kanssa. Alku meillä oli helvettiä ja hän petti mua kahdesti. Vaikka niistä on yli neljä vuotta aikaa, olen silti vielä epäluuloinen häneen...Ollaan puhuttu paljon näistä asioista ja hän on sanonut mulle ettei koskaan enään tekisi mulle sellaista...mutta silti! Oon todella huonon itsetunnon omaava ja tiedän että loppujen lopuksi tää mun mustasukkaisuus ja epävarmuus johtuu vain siitä. Mieheni aika harvoin kehuu mua tms.,joten en saa itsetuntoani nousemaan. Yritän laihduttaa ja kokeilla uusia hiusmalleja jne. jotta mieheni sanoisi edes jotain hyvää musta, mutta ei. Aina kuiten mut palauttaa maan pinnalle se, että miksi mieheni olisi viettänyt nämä vuodet mun kans jos se ei rakastais mua ja haluais olla mun kans.
Eli niinkuin monet muutkin ovat sulle sanoneet, niin helli ja lepertele ja kaikkea kivaa keksi vaimollesi. Muista kuiten se, että aina pitää myös ajatella itseään ja omia tunteitaan, vaikka lapsia olisikin. Luulen, että tilanne vaikuttaa myös lapsiinne eikä todellakaan hyvällä tavalla.
Paljon voimia sinulle,toivottavasti selviät tilanteesta :)
mä voinkin itse hyvin asettua vaimosi mustiin sukkiin. tiedätkö että vaimosi ei voi mustasukkaisuudelleen mitään. mä itse vittuilen välillä kymmenen vuotta vanhoista asioista jotka mieheni on joskus vahingossa mulle kertonut. mäkin suurinpiirtein vilkuilen ja tarkkailen telkkaria katsoessa että onko katse liian tiukka miehelläni alastomiin naisiin tai muuta. vaimollasi on niin huono itsetunto joka kaipaa jokapäiväistä pönkitystä. joka päivä pitäisi aliarvioida muita, kukaa muu ei saa olla kaunis vain häntä on kehuttava.hän pelkää suoraan sanottuna menettävänsä sinut. siksi siitä pitää taukoamatta muistuttaa.hän ei tunne itseään enää hehkeäksi kun mikäli ymmärsin oikein teillä on jo lapsia. älä lankea siihen ylitsevuotavaan kehumiseen vaan yritä selvittää asia muulla tavalla. en tiedä mikä oikea ratkaisu on mutta sen voin vaimostasi arvata että hän tekee kaikkensa pitääkseen sinut ja tietää itsekin menevänsä yli mustasukkaisuudessaan mutta ei voi sitä myöntää eikä pysty kamppailemaan sitä vastaan. terapia varmaan on tarpeessa. en tiedä onko hän elämässään joskus joutunut pettymään ihmissuhteissaan pahasti tai onko häntä joku muu loukannut niin että luottamus mennyt totaallisesti. voisin kuvitella että olet niin väsynyt että kohta et jaksa olla enää uskollinen jos nyt johonkin pääset pois silmien alta.
siis tosia asia on , että mustasukkaisuus ei ole rakkautta. Pieni sellainen on mutta vaimosi mustasukkaisuus on sairautta. vaimosi tarvitsee hoitoa.
Mustasukkainen ihminen haluaa vain omistaa toisen totaalisesti...niinkuin auton perheessä.
Lapsesi saavat huonon käyttäytymis mallin.
Mallin joka on sairautta.
Ehdota vaimollesi hoitoa...tai eroa.
Kannattaisi kokeilla ammattiauttajaa, jos saat vain vaimosi mukaan. Kerran asiasta on puhuttu ja ei auta. Saisi vaimosikin jonkinlaista etäisyyttä omaan käyttäytymiseensä. Puolueeton osapuoli olisi varmaan paikallaan.
...mustasukkaisuus on vaimosi sairaus, ja sairauksiin tarvitaan lääkkeitä. Psyykkinen sairaus on samanlainen kuin fyysinenkin, sekin voidaan parantaa, mutta kädenkäänteessä se ei käy, ulkopuolista apua pitää hakea silloin, kun ei enää parina selviä. Rakastat varmasti vaimoasi hyvin paljon, ja hänkin sinua, mutta vaimosi tarvitsee APUA, jota sinä et voi hänelle antaa..
Toivottavasti saatte asianne kuntoon, eikä sinun tarvitse erota. Ja jos kuitenkin joudutte eroamaan, niin olette ainakin yrittäneet kaikkenne.
Itse olen aika paljon samanlainen kuin vaimosi oikeestaan ihan samanlainen ja kyllä se meidänkin suhdetta on koitellut koska mieheni on jo turhautunut niihin kaikennäkösiin syytöksiin ja epäilyihin ja muutenkin siihen kun olen niin älyttömän mustasukkainen ja myös siihen että välillä en meinaa millään uskoa mitä hän sanoo...
Ja myös itsestäni on kiva kun huomaan aina välillä kun mieheni on mustasukkainen minusta jotenkin se merkitsee minulle että hän välittää minusta ja ei halua menettää minua kenellekkään muulle ym...ehkä vaimosikin ajattelee siitä asiasta samanlailla,ehkä siihen mustasukkaisuuten auttaisi se että yrität ellet jo ole yrittänyt olla huomaamatta muita naisia vaimosi ollen näytät ja kerrot tunteistasi hyvin ja avoimesti monet pienet ja yksinkertaisetkin asiat auttavat mustasukkaisuuteen.
En tiedä kannattaako mustasukkaisuuden takia ottaa avioeroa jos kaikki on muuten suht hyvin koska mustasukkaisuudesta voi myös "parantua" ajan kanssa jos tekee työtä sen eteen!
itselläni olen ainakin huomannut että on se pikkuisen jo vähentynyt juuri noilla kirjottamilla esimerkeillä.
tsemmiä jatkoon!kirjottele vaikka joskus miten teillä on edistynyt=)
"olla huomaamatta muita naisia"
Ei auta, sillä mustasukkainen huomaa ne itse, vertaa ilmeisesti itseään niihin ja saa siitä kohtauksen väittäen sinun katsoneen muita naisia, vaikka et olisi edes huomannut ketään.
-Lisäksi ei tässä maailmassa voi olla huomaamatta muita ihmisiä! Ei kukaan osaa olla huomaamatta naisia, jos ei edes huomaa mitä yrittää olla huomaamatta.
Siitä minulle tulikin ikävä trauma, kun yritin aina tarkkailla mitä minun EI pitäisi missään nimessä katsoa. Sekin tulkittiin tietysti muiden katselemiseksi.
Ja mustasukkaisuus on mielestäni erittäin hyvä syy erota, jos sille ei näytä tulevan loppua.
Ilmeisesti et edes tiedä mitä helvettiä se voi olla jos joutuu kuuntelemaan aiheettomia syytöksiä päivästä toiseen. Se on rakkaudesta aika kaukana! Jos rakastaa, osaa myös luottaa!
..sori, kun meni nimim. ja otsikko vääriin paikkoihin. =)
jakavat nuo mustasukkaiset..
Mun mielestä ei ole oikein että toisen pitäisi muuttaa maailmansa avaruus ja sen mahdollisuudet noin tyhmästä syystä kuin toisen itsetunnon pönkitys!Ei voi olla toisen velvollisuus"yrittää olla huomaamatta muita naisia ja olemalla itse mustasukkainen" se kun varmaan helpottaa mustasukkaisuudesta kärsivää kun ei ole yksin ongelmansa kanssa.Tuollaiset hommat eivät lopu koskaan ja on totaalisen väärin olla katsomatta maailmaa vain toisen pelon tähden.Ja mielestäni on täysin hyvä syy jättää toinen jatkuvan mustasukkaisuuden takia sillä se myrkyttää koko suhteen joka perustuu aina ja vain luottamukseen!!
Joka päivähän voi tapahtua kelle vain mitä vain ja pelko ei väistämätöntä estä,lisää vain toisen ahdistusta ja kaikki katastrofit jotka muuten olisivat vältettävissä ovat aina vain lähempänä.
Vain SINÄ voit lopettaa suhteita tuhoavat tapasi ja keskittää energiaasi oleelliseen,suhteen hoitoon ja rakkauteen!!
Hei!
Luin viestisi 'Väsynyt' ja ymmärrän hyvin, miksi olet väsynyt. Olen suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Kun aloimme seurustella he olivat asumuserossa ja eropaperit oli vireillä.
Myöhemmin miesystäväni kertoi minulle, miksi on eroa hakemassa.. Vaimo kun on aikalailla samanlainen kuin sinun vaimosi. Eikä hänelle riitä se, että mustasukkaisuutta puidaan kotona vaan hän järjestää kohtauksia julkisilla paikoilla. Asumuseronkin aikana vaimo on 'tunkeutunut' miesystäväni kämpille ja nähdessään minulle tarkoitetun tekstarin on soittanut minulle kuitenkaan sanomatta mitään. Tekstaritkin hän aina tarkistaa, kun vain siihen on mahdollisuus ja puhelimessakaan ei saisi puhua kenenkään kanssa.
Kyllä sitä vähemmästäkin pinna palaa. Miesystäväni ei kuitenkaan ole koskaan lyönyt vaimoaan vaan on päätynyt tuhoamaan maallista omaisuutta, esim. kodinkoneita.
Niin.. ja tuohon avioeron onnistumiseen.. Onnea vaan sinulle, jos siihen päädyt, koska sitä tarvitaan. Jos ihminen on omistuksenhaluinen ja mustasukkainen hän kyllä löytää keinot pitkittää eroa.. Näin on meidänkin kohdalla käynyt. Ei riitä se, että tämä nainen on melkein pilannut miesystäväni kouluttautumisen mustasukkaisuudellaan, vaan hän on nyt päättänyt entisestään vaikeuttaa miesystäväni eloa ja opiskelua.
'Love is an envelope containing jealousy, suspicion, anger, and fear.' En tiedä, kuka on nuo sanat kirjoittanut, mutta onpa tainnut aika viisaasti sanoa!
Voimia sinulle, Väsynyt!
Hyvä nähdä tuota asiaa eri näkökulmasta. Olet mustasukkaisuuden uhrin läheinen. joten näet tuskan ihan vierestä.
Kyllä mä vielä jotain kehittelen. Tiedä vaikka avaisin uuden sivun elämässäni ja aloitan puhtaalta pöydältä jossain muualla. Jenkkilässä tuntuu olevan paljon töitä tarjolla ja hyvä palkkakin vielä...Have a nice weekend!!
Sulla on hyvä asenne ja näytät tietävän mitä pitää tehdä..sulla tulee olemaan vaikeita hetkiä vielä edessä mutta selviät siitä kun katsot eteen päin! Tulevaisuus tuo sulle onnen!
ja vaikka minulla on ollut syitäkin siihen, voin sanoa että vaimosi elämä on sellaista helvettiä että hän itse rankaisee itseään koko ajan. Kaikki johtuu siitä, että mustasukkaisen naisen itsetunto on olematon.
Se on paha juttu jos olet lyönyt häntä. Nimittäin: jos hän ennen epäili ettet rakasta häntä, nyt lyötyäsi hän on siitä mielessään varma.
Jos todella rakastat vaimoasi ja haluat pelastaa liittosi, ehdotan seuraavaa: jos vaimosi on nyt kotona, hänen pitäisi heti mennä töihin/opiskelemaan jotta saisi elämäänsä muutakin sisältöä kuin sinä ja lapset. Ja sitten teidän pitäisi mennä johonkin parisuhdeterapiaan yhdessä: yritä esittää asia niin että se johtuu siitä että olet pahoillasi kun löit häntä, ettei hän heti menisi puolustuskannalle.
Mutta jos olet jo itse lakannut rakastamasta vaimoasi, en suosittele että olette yhdessä vain lasten takia, sillä he kärsivät eniten teidän huonoista väleistänne. Tiedän, koska olen itse tällaisen perheen lapsi. Vanhemmat sekoittavat minua aina vieläkin riitoihinsa vaikka olen jo aikuinen, soittelevat minulle ja haukkuvat toisiaan. Muutin kotoa 17-vuotiaana ja vanhempieni ongelmat ovat siirtyneet minuun (juuri tämä mustasukkaisuus).
Meillä menee aivan samaa rataa ja olen läpeensä kyllästynyt kuuntelemaan miehen syytöksiä ja epäilyjä......Ajattelin luovuttaa ja aloittaa uuden elämän:)
Viime viikonloppu sen osoitti, että ei tästä tule yhtään mitään! Meno menee pahemmaksi vaan ja loppua ei näy. Vaimo kertaa samoja asioita ja saa minut hulluksi, minun pää hajoaa enkä kestä enää!!
Minulla ei pysy kädet taskussa, jne. Haen ammattiapua, sitten avioero kaavakkeen ja alan elämään yksin ja yritän saada mieleni kuntoon ja sitä myöden elämäni raiteille ja "oikeille" raiteille todellakin....
ja loputtomasti on turha toisen harhoja ja pelkoja kuunnella jollei tilanne mihinkään muutu.Kuka muu ne rajat vetää paitsi sinä itse,oma elämähän ja sen laatu on kyseessä.Onnitteluni elämänlaadun ensimmäisillä askelilla ja voimaa kohdata tulevat haasteet!Maailma on täynnä värejä ja mahtavia,kauniinkirjavia asoita ja kohta uskallat nähdä niistä kaikki ja ehkä myös löydät ihmisen jonka kanssa voit jakaa kaiken sen kauneuden,nauttien ei peläten!Ilosta,ei pakosta.Suhteessa joka sallii,jopa kannustaa muutokseen ja sitäkautta kasvuun..
se on, että tahtoo tuo mustasukkaisuus olla sitä lajia, ettei siihen meinaa mikän muu auttaa kun ottaa ja lähteä. Mulla on mieheni kanssa vähän sama ongelma ja olen ajatellut eroa viime aikoina useastikkin. Että ihminen voi mollata ja keksiä tikustakin mustasukkaisuu draaman...järkyttävää!Se vaan vaatii voimia irtautua kaikesta ja jatkaa vahvana eteenpäin.
Pahin mustasukkaisuuden laji lienet kuitenkin se, kun ex-mies on avioitunut uudelleen (6 vuotta sitten)ja hänen uusi vaimonsa ei hyväksy sitä, että miehellä on menneisyys.
Lapsien tapaamiset ovat kaikkein pahinta, heitä ei saisi tavata ollenkaan ja lapset eivät ole tervetulleita isän uuteen kotiin. Jossa he eivät ole koskaan vierailleet.
Lahjattomat syntymäpäivät ja joulut ovat varsin kummallinen kokemus.Yhteisistä lomista puhumattakaan. Heidän aikoinaan avioituessa, lapset jätettiin kutsumatta häihin, joka aiheutti sydäntä raastavaa mielipahaa, koska kuitenkin lapset rakastavat isäänsä.
Ja lasten äiti on vain kusipää ja ryöstäjä, joka horjuttaa heidän taloudellistatilaa noin 90 € kk/lapsi. Näitä herkullisia puhelinsoittoja muistetaan aina sopivasti soitella silloin tällöin.
Uuden vaimon lapsi ja lapsenlapsi ovat kuitenkin heille kaikki kaikessa.
Säälin todella entistä miestäni, hänen elämänsä ei varmaankaan ole helppoa, mutta jokainenhan meistä tekee omat valintansa.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa.Olen siis nainen.Eroaminen mustasukkaisesta puolisosta on tosi hankalaa ja vaatii ystävien tukea.Syytin itseäni tilanteesta ja säälin puolisoani.Lopussa sääli oli aivan valtavaa ja monesti mietin ,että teen väärin.Pelkäsin itsenikin sairastuvan.Tilanne paheni ja oli pakko lopulta erota.Mustasukkaisuus ei parane vaan pahenee.
Minun neuvoni on,että eroa kun vielä jaksat ja sinulla on voimia. Ajattele loppuelämää. Lapsillekkin on enemmän annettavaa,kun itse voi henkisesti paremmin. 8 kk:n jälkeen rupean vasta elämään ns. normaalia elämää ilman itsesyytöksiä.Voin käydä kaupungilla,tavata työkavereita jne... MIETI!!!!!!
Ikävää että sinulle on käynyt noin. Halusin kirjoittaa sinulle, koska tunnistan vaimosi piirteet itsessäni. En ehkä vielä noin pahana, mutta kasvavana. Kihlattuni oli naimisissa ennen meidän seurustelumme ja se on luonut välillemme heti alkumetreiltä tietyn jännitteen. Ikäeroakin on kahdeksan vuotta. Syyksi esittäisin uskomattoman suuren tarpeen tulla hyväksytyksi ja menettämisen pelon. Pelkään etten ole tarpeeksi hyvä miehelleni, enkä sitä koskaan kestäisi. Keskustele vaimosi kanssa ja käy läpi kaikki mahdolliset terapiamuodot. Jos apua vain voi olla saatavissa. Syy voi löytyä vaimosi menneisyydestä kauempaakin. älkää luovuttako helpolla. Avioero ei välttämättä ole kenenkään kannalta se oikea ja paras ratkaisu. Varsinkin kun lapsiakin on mukana. Niin kauan kuin on rakkautta, on toivoa.
Kuulostaa ihan itseltäni...olen mustasukkainen... ja ilmeisesti aika pahasti...pääsispä siitä eroon. Ehkä naiseskin haluis. Puhukaa siitä!!! Rauhallisesti. Lyödä ei saa,lähe vaikka kävelylle viilentää tunteita.