Olen pitkään - oikeastaan vuosikymmeniä - pohtinut miksi mielenterveyteni horjahti skitsoksi 18 vuotiaana. Nyt alkaa selvitä vihdoin. Yhdysvaltalainen lääkäri Dr Clancy McKenzie http://drmckenzie.com on tutkinut pohjoismaisia ja varsinkin suomalaisia perusteellsia rekistereitä pitkältä ajalta ja todennut, että voi sanoa, että kaikilla sairastuneilla skitsoista kaksisuuntaisten kautta depressivisiin on ollut vauvana/lapsena liian pitkäaikainen kokemus yksinjättämisestä, sitä vakavampi on mielenhäiriö, mitä aikaisemmin separaatiokokemus on tapahtunut. Tauti siten olisi sotilaiden kokemaan posttraumaattiseen syndromaan verrattavissa oleva palautuminen siihen lapsuuden kehitysvaiheeseen, jolloin separaatio on tapahtunut, esimerkiksi skitsoilla siten symbolifunktiokauteen. Itse muistan edelleen oman vakavan separaationi äidistä yksinäisyyteen selvästi. Kyseessä olevien rekistereiden perusteella, joissa on todella osoitettavissa tällainen separaatio ja sen tapahtumahetki, Clancy pystyy potilaan kokemien oireiden avulla määrittämään minkä ikäisenä tämä separaatio on tapahtunut, minulla hän määritti sen 16 - 17 kuukauden iäksi.
Lisäksi tiedtään, että vauva/lapsi kokee tämän separaation omaksi syykseen, joten hänelle jää alitajuntaan sellainen käsitys, että hän on niin saatanallisen paha, että ansaitsee kaikkein kurjimman elämän kostoksi siitä, että aiheutti näin vakavan separaation. Että se että sairaalat ovat täynnä jeesuksia, piruja ja jumalia, ei olekaan uskon eikä uskonnon syy, vaan syynä on se, että potilas rankaisee itseään julmimman jälkeen rikoksistaan. Näin hoitohenkilökunta vihannee uskoa, koska katsoo sen syylliseksi mielen sairauksiin, vaikka oikein ja kohtuullisesti käytettynä siitä saattaisi olla suuri tai ratkaisevakin apu kuten minulle, niin kuin näiden asioiden tiedostamisestakin, mutta sehän taas on kiellettyä, koska siten syyllistetään vanhemmat.
Lisäksi tiedtään, että vauva/lapsi kokee tämän separaation omaksi syykseen, joten hänelle jää alitajuntaan sellainen käsitys, että hän on niin saatanallisen paha, että ansaitsee kaikkein kurjimman elämän kostoksi siitä, että aiheutti näin vakavan separaation. Että se että sairaalat ovat täynnä jeesuksia, piruja ja jumalia, ei olekaan uskon eikä uskonnon syy, vaan syynä on se, että potilas rankaisee itseään julmimman jälkeen rikoksistaan. Näin hoitohenkilökunta vihannee uskoa, koska katsoo sen syylliseksi mielen sairauksiin, vaikka oikein ja kohtuullisesti käytettynä siitä saattaisi olla suuri tai ratkaisevakin apu kuten minulle, niin kuin näiden asioiden tiedostamisestakin, mutta sehän taas on kiellettyä, koska siten syyllistetään vanhemmat.
Vastaukset 18
Vanhimmat
itselläni on skitso affektiivisuus mut en kyl tod osaa sanoa johtuuko separaatiosta ei oo ainakaan muistissa mitään semmosta mul oli kyl psykoosi jossa oli keskeisenä muunmuassa isolaatio läheisistä
mul on kyl tommosii fiiliksii et oon paha mut oonpaha
No kristinuskon mukaan kaikki ihmiset ovat pahoja ja jokaisen tulisi se tajuta, pahahan minäkin olen. Tarkoitan tuolla, että on alitajunnassa sellainen fiksaatio, että on sillä tavalla saatanallisen paha, että ansaitsee kaikkein pahimman rangaistuksen sairauden muodossa koko loppuikänsä. Kristinuskossa ei tällaista ole, vaan kun pahuutensa tajuaa ja pyytää sitä, syntejään, anteksi, niin saa armon.
skitsofrenia on perityvä sairaus, samoin mm. bipous.
todisteet, olen oman osani tehnyt, mihin siinä et usko ja missä ajatusketjuni meni pieleen? Ei se todista mitään, että sanot noin, se vain osoittaa ennakkoluulosi.
on osansa asiassa. Mitäpä nyt tutkijoiden kanssa kiistelemään. Ottakaa heihin yhteyttä, jos lähdemateriaali ei vakuuta.
tuon ap:n kirjoituksen. En vielä ole sairastunut skitsofreniaan vaikka joitakin oireita on ilmaantunutkin. Olen siis vasta bipo!
perintötekijöillä on osansa sairaudesta, eihän meillä voi olla mitään, mitä perintötekijät, geenistö ei sallisi, on vain osoitettu, että kakkien perintötekijät ovat sellaisia, että ne sallivat sairastumisen skitsoksi. Todellakin asettamalla kuka hyvänsä koehenkilö ärsyketyhjiöön liian pitkäksi aikaa, tälle saadaan aikaiseksi skitsofrenia. Ihan hirveitä kokeita muuten.
puhkeasi skitsofrenia, ehei. Se on tietysti rankka diagnoosi ja sen saanut yrittää hakea syytä sairastumiseen josko vaikka mistä. Totta, periytyvä se ei ole, mutta alttius per.siihen liittyy.
"Todellakin asettamalla kuka hyvänsä koehenkilö ärsyketyhjiöön liian pitkäksi aikaa, tälle saadaan aikaiseksi skitsofrenia." Voisitko laittaa linkin tähän tutkimukseen, KIITOS! Jään mielenkiinnolla odottamaan.
jo niin vanha juttu, ettei onnistu, mutta kai osaat googlettaa ärsyketyhjiö tai stimulus vacuun tai vacuum of stimuli, vai? Joitakin vuosia sitten Lääkärilehdessä oli juttu, jossa yksikantaan sanottiin parin nimetyn geenin aiheuttavan skitsofrenian ja parin toisen bipolaarisuuden, innostuin että nyt tiedän, miksi olen hullu. Meni pari vuotta ja koko juttu peruttiin, sanottiin että jos taudit ovat perinnöllisiä, niin niiden geneettinen pohja on niin monimutkainen, ettei se ainakaan vielä ole selvittettävissä. Ajattelin no niin, yhtä pitkää kuin leveätäkin.
muistini toimii vieläkin edes jotenkin eikä historiantajuni ole jo aivan harhassa, niin uskoisin, että -70 luvulla ei vielä ollut henkilökohtaisia tietokonita eikä www.-osoitteita.
niin rankka diagnoosi". Olet siis niin ennakkoluuloinen, ettei meille alimmalle kastille voi olla muita syitä sairauteemme kuin peruuttamaton ja parantumaton perinnöllisyys.
vain, että ei liene kiellettyä etsiä ja löytää totuus muualtakin kuin pähkähulluiksi osoittautuvien "terveiden" ennakkoluuloista.
-
Kertakäyttönimimerkki "että perintötekijöillä" kirjoitti:
"Moni lähde sanoo,
että perintötekijöillä on osansa asiassa..."
Se että perintötekijöillä on osuutta monitekijäisten sairauksien syntyyn ei tarkoita sitä, että esimerkiksi skitsofrenia tai bipolaarinen mielialahäiriö olisivat perinnöllisiä sairauksia.
Perinnöllisiä sairauksia on olemassa, mutta monitekijäisiä sairauksia ei sellaisiksi lueta.
En ottanut tarpeeksi huomioon, missä ympäristössä keskusteltiin, kun väittelimme uskosta ja tieteestä, keskustelu vei liiaksi mukanaan. Toisaalta olisi ollut kuitenkin kiinnostavaa lukea, mitä paikalliset kuumapäät vastailivat vieläkin. Pyydän kuitenkin nöyrimmästi anteeksi, jos satutin jotakin liian syvältä.
kun noin tieteisuskovia olette olevinanne, niin kannattaisi todella pysyä mukana tieteen eturintamassa ja usein päivittää tietonsa. Jo muutama vuosi sitten uudisoitiin, että DNA ei olekaan sellainen monoliitti, johon ei mikään ulkopuolinen vaikuta, vaan että on TIETEELLISESTI osoitettu, että ulkopuoliset ärsykkeet vaikuttavat siihen. Tämähän merkitsee sitä, että proteiinisynteesiin vaikuttaa myös ulkoiset, yksilön ulkoiset, tekijät. En tiedä sitten missä määrin tässä ollaan edetty lamarkismiin, mutta palikat ovat jo aivan toisessa järjestyksessä, kuin mitä te uskotte vielä olevan.
-
"proteiinisynteesiin vaikuttaa myös ulkoiset"
Ei, paitsi mutaatioissa. Viittaat ns. epigeneettiseen periytymiseen, so. geenien "aktivoitumiseen" ja "sammumiseen". Geneettinen aines, per se, on muuttumaton.
minä sen Lääkärilehden artikkelin ymmärsin, että ulkoiset ärsykkeet vaikuttavat DNA:n toimintaan, ja sen toimintaa on nimenomaan proteiinisynteesin aloitus ja säätely. Epigenetiikkaa on taas sitten kai mitokondrioiden yms. geneettiset vaikutukset. En ole väittänytkään, että DNA siinä miksikään muuttuisi vaan että sen toimintaan vaikuttavat ulkoiset, siis yksilön ulkoiset, ärsykkeet kuten esim. lapsuuden ajan nurture. Kyllä kun ensin sitä artikkelia luin, niin välähti mielessä Lamarck! Siinä mielessä samaisissa lehdissä on alkanut näkyä se, että käsitykset nature vai nurture ongelmasta ovat alkaneet muuttua. Eipä toisaalta oikein enää tahdo kiinnostaa tuollaiset kaupalliset tiedoitteet, ovat lääkkeellisen hoidon puffeja parhaimmillaankin. Lääkkeelinen hoito = luonnoton luontoa rasittava hoito, josta pitäisi päästä eroon, mutta ei kuin hirveyskeskukseen minäkin...
-
Lungstedt kirjoitti:
"Sitä paitsi kun noin tieteisuskovia olette olevinanne, niin kannattaisi todella pysyä mukana tieteen eturintamassa ja usein päivittää tietonsa. Jo muutama vuosi sitten uudisoitiin, että DNA ei olekaan sellainen monoliitti, johon ei mikään ulkopuolinen vaikuta, vaan että on TIETEELLISESTI osoitettu, että ulkopuoliset ärsykkeet vaikuttavat siihen..."
Tuohan merkitsee sitä, että perinnöllisyyden merkitys bipolaarisuuden ja skitsofrenian syntyyn on vähäisempi kuin mitä se pelkän Mendelismin perusteella olisi. Sinähän puhut itse omaa tulkintaasi vastaan!
" Epigenetiikkaa on taas sitten kai mitokondrioiden yms. geneettiset vaikutukset."
Ei ole, eli kehoitus päivittää omat tiedot koskee myös sinua.