Nof ensin voisi n kertoo että olen 17-vuotias. Mulle kävi eilen näin. eilen kerrottiin mies ystävän äidille että olen raskaana. Hän rupes syyttään mua että pilaan hänen poikansa elämän sillä aatteella että en hyväksy aborttia eikä se kuulu mun periaatteisiin. ja painosti mua tekeen aborttia varmaan 3h se jakso jankuttaa sitä että musta tulee huono äiti ja että ku olen näin nuori jne.. mies kuitenkin puolusti mua. Raskaus ei ollut suunniteltu mutta kuitenkin tervetullut. ja tiedän että pystyn pitään huolta lapsesta. itkin koko eilisen illan. ei ole kyllä missään vaiheessa epäilystä että haluanko pitää lapsen vai en.
"ilkeä anoppi"
*teiniäiti*
161523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mitenköhän anoppi itse oli raskaana, veikkaan, että silloin kuin anoppisi sai lapsen niin ei 17 vuotta ollut mikään ihme, nykyään pitää olla melkein 40 kun hankkii lapsia, jolloin riski on suurempi, eikä jaksa samalla tavalla kuin nuorena. Kannatta vain tehdä miten itse haluaa, ja miten mies haluaa. Anoppi on harvoin oikeassa.
Sovi kaveris kans että pidät anoppis ja sen mielipiteet kaukana! Valitettavasti monella vanhemmilla on hyvin epäsosiaalinen asenne tuollaisissa tapauksissa. Minä olisin onnellinen jos minun tyttäreni tai poikani ilmoittas suvun jatkuvan =) Elä poikakaveris ja lapsenne kans omaa elämää ja antakaan anopin sopeutua siihen tai olla ulkopuolinen valinnallaan!
Onnea!!!
asia oli järkytys tälle ns anopillesi,anna hänelle aikaa tottua ajatukseen:siihen voi mennä aikaa. Hän on vain huolissaan poikansa tulevaisuudesta ja joskus kun ihminen oikein hermostuu,hän päästää suustaan asioita, joita ei pitäisi ja varmasti katuu myöhemmin. Silti hänen käytöksensä oli aiheettoman kovaa,mm aborttiin painostaminen on julmaa,mutta kuten sanoin....hän ei taatusti ollut ihan tolkuissaan juuri sillä hetkellä. Tiedän että tuntuu kurjalta; mutta koita unohtaa ne sanat,anna olla ja jätä hänet toistaiseksi omaan arvoonsa ja nauti raskaudestasi jos se kerran on sinulle onnellinen asia, ja sehän on tärkeintä,eikö? Eikä se,mitä ns anoppisi ajattelee. Kyllä hän siitä pehmenee, näytä hänelle pitkä nenä ja osoita,miten hyvin pärjäätte lapsenkin kanssa, nimittäin olethan sinä vielä kovin nuori, mutta ei vauva ole este,etteikö tulevaisuus voisi silti olla juuri sellainen,kun sen haulatte olevan, se on vain järjestely kysymys,eikö? Ja jos han ei ajankaan kanssa ala hyväksymään tilannettanne ja olemaan tukenanne ja iloinen puolestanne, anna olla, elä vain omaa elämääsi,sillä ympärilleen on turha haalia asioita ja ihmisiä,joista on vain mielipahaa.Se on hänen häviönsä,ellei tule puoliväliin vastaan, ei sinun.
Onnea ja voimia, kyllä sinä pärjäät,se on tahdosta kiinni,itse olen 17 vuotiaiden "teinien" lapsi (nyt jo tosin yli kolmekymppinen ja äiti itsekin) ja ihan ihminen minustakin tuli,talodellisesti ei ollut hääviä lapsuudessa,mutta muuten kaikki sujui hyvin ja vanhempani olivat kyllä enemmän kuin vastuuntuntoisia kasvattija! :)
...taitaa olla niitä tyyppejä sun anoppis, jotka ei niinku yhtää ajattele mitä suustansa päästelee.
just päinvastainen asenne mitä pitäis olla. jätä sen jutut omaan arvoonsa ja pitäkää yhtä miehes kanssa.
jättää ne anopin sanomiset omaan arvoonsa, kyllä ne yleensä muuttuu viimeistään lapsen synnyttyä. Eiköhän se "mummius" sulata paatuneimmankin anopin :)
Se on tosi hyvä että miehes on sun puolellas, jaksat tän asian kanssa paremmin. Mulla oli joskus toisinpäin!!
Onnea tulevaisuuteen!!!
Tsemppiä vaan ja älä kuuntele anoppiasi. Jokainen elää omaa elämäänsä ja niin myös sinä miehesi kanssa eikä teidän väliinne kuulu anoppi eikä kukaan muukaan. Olet kovin nuori ja voihan se anoppi siihen vedota että on virhe jne. silti sinun ja miehesi päätökset eivät kuulu anopillesi olet sitten minkä ikäinen tahansa...
Itse olen 32v. ja minulla on myös karsee anoppi. Kaksi vuotta sitten ilmoitimme mieheni kanssa että saamme lapsen ja anoppi meni valkoiseksi ja oli pyörtymäisillään. Nii-in, olemme aikuisia ja anoppi silti sai slaagin. Hän on yrittänyt kaikin keinoin tunkea mieheni ja minun väliin, pelkää että vien hänen poikansa jne. Heillä ei ole muita lapsia ja ovat saaneet mieheni vanhana. Siis itselläni on kamala olo kaikesta anoppiini liittyvästä koska hän on esim. ainoa lapsenvahti silloin tällöin kun kipeästi apua tarvitsemme. Jos emme asuisi täällä korvessa en varmasti olisi missään tekemisissä koko ihmisen kanssa. Lapseni kannalta harmi koska hänelle anoppi on ihana mummu. Sellasta tää elämä on. Koitetaan kestää... =)
Joo...sama tilanne mullakin tai no melkein. Eli oon 17v. raskaana mun omat vanhemmat ei hyväksy asiaa alkuunkaan. Tai kun sekin on niin monimutkasta että omat vanhemmat on eronnu mun olleessa 3v ja isä ja sen uus muija ei tätä hyväksy alkuunkaan. Toisin on äidin ja sen uuden miehen kanssa ne on ihan onnessaan kun niistä tulee mummo ja vaari. Miehen vanhemmille ei olla vielä kerrottu ja se oliskin seuraava asia mikä on edessä...mua pelottaa! Mä en oikeastaan tunne niitä kovin hyvin enkä osaa arvata etukäteen mikäniiden reaktio vois olla mut en kai voi kun toivoa parasta ja pelätä pahinta.
te olette vielä itsekkin lapsia joten turhaa sitten itkeä hoitajaa joka viikonloppu että pääsee ravintolaan kun nuoruus jäi elämättä
Sun nuoruus kai kulu sitten baareissa juosten mutta kaikki nuoretkaan ei ole samanlaisia. Vaikken sais lasta en silti viettäisi viikonloppuja baareissa notkuen...satun olemaan sitä mieltä että se jos mikä pilaa nuoruuden. Lapsesta on iso vastuu mutta paljon iloa ja sen ilon takia otan myös sen vastuun omasta lapsestani jolla on täysi oikeus saada elämä.
susta luultavasti tuleekin huono äiti.mieti vähän lapsi hyvä ennenkuin revit housujas jalasta pois
Aika pahasti arvostelet todellakin. Se että saa nuorena lapsen ei tarkota että on huono äiti! Kerronpa nyt samalla että mun äiti oli 17 kun se sai mun veljen. samoin äidin äiti oli 17 ekan lapsen saadessaan ja kumpikaan näistä naisista ei ole ollut huono äiti.
En todellakaan edes haluais viettää joka ainoota viikonloppua baarissa sielä se nuoruus menee jos jossain. Onko 30 vuotias nainen hyvä äiti kun jättää pienen lapsen kotiin ja lähtee viihteelle? Sellasta on ihan lähipäivinäkin taas saanut lukea lehdistä joten voitteko olla arvostelematta nuoria äitejä asioista jotka vanhemmat tekee samalla tavalla tai vielä enemmän päin vittua.
Meillä on neljä lasta ja yhtäkään ei ole toivotettu tervetulleeksi tähän maailmaan anopin ja apin puolelta. Viimein kun asialle ei voi mitään niin vastaus on "täytyyhän ne hyvaksyä kun niitä tulee". Kyselin miksi ovat niin vihaisia sanoivat että eivät arvanneet meille tulevan niin paljon lapsia...AAARRGGGHHH.(niinkuin heidän olisi pitäny tietää meidän suunnitelmat!) Vaikka viimesimmän sain 29v. Tsemppiä teille, älkää antako anopin määräillä. Tehkää itse päätökset heti alusta alkaen, ei tämmöiset asiat kuulu anopille.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että millainen anoppi sinulla on? Onko hän aina käyttäytynyt sinua kohtaan noin?
Itselläni myös kamalat välit anopin kanssa. En edes tästä lähtien ole kotona jos hän tulee kylään... ja kaikenlisäksi otan lapset mukaan ...
On nääs niin pahasti minua ja lapsia loukannut!
yritti määrätä mun lakin mallin,vaatteet ... kävi hypisteleen meidän PETIKAMPPEET... sille ei passannu meidän sohvat, matot yms. aina löytyi valitettavaa.Kylässä käydessä kurkisteli kattilaan et mitä ruokaa oon laittanu...ja nämä kyläilyt oli sit joka päiväisiä! Lapsellemme laitettiin kaksiosainen nimi niin sen varmisti heti ristiäisissä,että eihän sitä sillä nimellä kutsuta!Kaikki mitä minä sanoin mitään ei kuunneltu, kirjaimellisesti KÄÄNNETTIIN SELKÄ jos sanoin asioista oman mielipiteen. Ilkeydet tapahtui aina miehen ollessa poissa. Kun mieheni oli mukana kuvioissa ni sit oltiin "mielin kielin", esitti aivan toista roolia.
Anoppia olen kestänyt nyt lähes 15v. Olen oppinut tuntemaan sen nämä koiruudet et enää ei "hetkauta".
Positiivisesti ajateltuna "selkäranka" on vahvempi ku rautakanki kaiken näiden jälkeen.
Moikka!
kaikki kynnelle kykenevät vaan lapsia tekemään! Kyllästyttää noi nelikymppiset ensisynnyttäjät. Parempi vaan tehdä lapset kahdenkympin puolella. Silloin vielä jaksaa niitten kanssa touhutakin. Kun saat lapset 40-vuotiaana niin olet 50 kun lapsesi on 10. Aika kaukana iällisesti toisistaan. Ja turha sanoa, että vanhempana pitää lapsestaan huolta. Kummankin lapseni koulukavereiden vanhemmat ovat huomattavasti minua vanhempia, jotkut jopa yli 15 vuotta vanhempia. Olin itse 26 kun eka syntyi ja 30 kun toinen. No, arvatkaapa ollaanko samalla aaltopituudella noiden vanhempien kanssa? No ei todellakaan! Harva niistä on pystynyt pitämään ns. terveen järjen lapsensa asioissa. Sieltä löytyy mitä ihmeellisempää viheltäjää: yksi kyttää lastaan aina välitunneilla istuen autossaan koulun portilla, toinen ei anna 11-vuotiaan lapsensa juosta kun voi kaatua ja se sattuu, yhden lapsi on tosi likainen aina, kolmas saa kauheet raivarit lapselleen jos kokeesta tulee alle ysi yms. Kouluretkillä pitäis käydä vaan museoissa ja unohtaa kaikki pelit, nuotiosysteemit tai ihan vaan vapaa-aika ja oleminen.
Tuntuu, että järjen käyttö lasten asioissa loppuu kun ikää mittariin tulee 40, joten tehkää vaan lapsenne ajoissa niin ehditte vielä nauttia niistä lapsenlapsistakin.