Eli, mulla on ollu n. 14 vuotiaasta asti jonkin verran finnejä, ajoittain enemmän ja ajoittain vähemmän. Tällä hetkellä mä olen 17 vuotias, ja nyt kesän jäljiltä ihoni ei ole mitenkään kamalassa kunnossa, kesällä ihoni oli itseasiassa lähestulkoon finnitön.
Mutta mun ongelma onki nyt siinä, että mä koko ajan, aivan jatkuvasti ajattelen että "apua apua mitä jos mulla nyt tulee kamalasti finnejä" / "mulla tulee finnejä ihan varmasti" ja vaikka tuo saattaa kuulostaa typerälle ja varmasti moni joka tätä lukee huokasee mielessään että kuin tyhmä mä olen, mutta mä en yksinkertasesti mahda noille ajatuksille mitään.
Mä saatan herätä aamulla tohon ajatukseen, ja ennen ku mä olen saanu silmäni auki mä oon saanu itteni ihan hätäseks ja turhautuneeks, ja illalla ku mä käyn nukkumaan ni kyseinen asia on mun mielessä. Se on oikeasti tosi ahdistavaa ja välillä tuntuu että mä voisin kesken koulupäivän käydä kiljumaan ja huutaa mun ajatuksille että MENKÄÄ POIIIS!
Osaako kukaan sanoa että mitä mä voisin tehdä tälle mun tilanteelle? Jos tää jatkuu samanlaisena vielä kauan ni mun on varmasti pakko mentävä jonnekin terapeutille, koska näin mä en voi elää.. Kaikista älyttömintä kun tässä on se, että mun ei oikeasti TARVITSIS ajatella tällä tavalla, kun mulla ei oo vielä sellasta suurta ongelmaa finneistä! (vaikka nyt täytyy koputtaa puuta...)
Auttakaa joku!
Mutta mun ongelma onki nyt siinä, että mä koko ajan, aivan jatkuvasti ajattelen että "apua apua mitä jos mulla nyt tulee kamalasti finnejä" / "mulla tulee finnejä ihan varmasti" ja vaikka tuo saattaa kuulostaa typerälle ja varmasti moni joka tätä lukee huokasee mielessään että kuin tyhmä mä olen, mutta mä en yksinkertasesti mahda noille ajatuksille mitään.
Mä saatan herätä aamulla tohon ajatukseen, ja ennen ku mä olen saanu silmäni auki mä oon saanu itteni ihan hätäseks ja turhautuneeks, ja illalla ku mä käyn nukkumaan ni kyseinen asia on mun mielessä. Se on oikeasti tosi ahdistavaa ja välillä tuntuu että mä voisin kesken koulupäivän käydä kiljumaan ja huutaa mun ajatuksille että MENKÄÄ POIIIS!
Osaako kukaan sanoa että mitä mä voisin tehdä tälle mun tilanteelle? Jos tää jatkuu samanlaisena vielä kauan ni mun on varmasti pakko mentävä jonnekin terapeutille, koska näin mä en voi elää.. Kaikista älyttömintä kun tässä on se, että mun ei oikeasti TARVITSIS ajatella tällä tavalla, kun mulla ei oo vielä sellasta suurta ongelmaa finneistä! (vaikka nyt täytyy koputtaa puuta...)
Auttakaa joku!
Vastaukset 3
Vanhimmat
kokeile psykiatrista sairaanhoitoa eli "ns"kunnallista.. tai ihan yksityistä psykiatria.en oikein usko että omalle lääkärille puhuminen auttaa,mutta en kiellä sinne menemästä,jos asia noin paljon vaivaa/ahdistaa henkisesti,niin siitä kannattaa ainakin puhua,edes vanhemille,ystävälle jollekkin jonka kanssa asiaa voi käsitellä. toivottavasti puhut asiasta.
Joskus sitä ahdistuu kun käytännössä tietää tulevan. En ole kuitenkaan itse paria vuotta pidemmällä kokemuksella edes ruokavalion, saati ajatusten vaikuttavan mitenkään asiaan. Joskus lääkärille mennessä on esim. saattanut olla normaalia parempi tilanne ja olisi toivonut että voi näyttää kauheinta naamaa eikä tarvis selitellä sen olevan vaan syklistä.
Mikäli kesällä tilanne tuntuu aina helpottavan, voi olla että sinulla on syksyisin/talvisin D-vitamiinin puutetta. Kokeile ottaa sitä ravintolisänä, sillä on tiettävästi helpottava vaikutus tuollaisiin neurologisiin oireisiin.
Asiasta lisää:
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?f=11&t=30602&st=0&sk=t&sd=a