Ei koskaan enää juovaa miesystävää

Nyt taas onnellinen! kirjoitti:

Semmosta vaan , että tapailin yli kaksi vuotta miestä, joka käytti viikonloppuisin runsaasti alkoholia. Viime talvena sit oma olo ei ollut kovin hyvä ja aloin lihoakkin. Talven aikana tuli viitisen kiloa painoa lisää. Muutenkin olen sellainen pyöreän sorttinen. Kevät-talvella aloin olla jo haluton kaikkeen ja mikään ei kiinnostanut. Tuon miehen kanssa oli koko seurustelun ajan sellainen on/off tunne. Mitään tulevaisuuden suunnitelmia en hänen kanssaan uskaltanut tehdä. Kyseli kyllä minulta useaan otteeseen humalassa, haluisinko olla hänen vaimo. Kyllä halusin, mutta odotin kun kuuta taivaalta sitä raitista viikonloppua. Koskaan sitä ei sitten tullut. Viimeisen kerran kun nähtiin, hän haukkui humalassa minut, lapseni ja sukuni.(Vaikka ei ollut edes tavannut kun aivan läheiset)Tää oli viimeinen niitti minulle ja viimeiseksi tapaamiseksi jäi tuo juhannuksen jälkeinen viikonloppu. En pitänyt häneen mitään yhteyttä sen jälkeen. Viime viikolla tuli häneltä viesti, olisi halunnut tavata minut. En suostunut ja syyksi sanoin ihan tuon hänen kaljoittelunsa ja haukkumisensa. Oloni on todella helpottunut, olen päässyt hänestä eroon. Toivottavasti lopullisesti, hän kyllä hakee viellä joitakin tavaroitansa meiltä pois. Nyt vasta tajuan miten sairaita alkoholistit ovat. Manipuloi minua ja tunsin jonkinasteista hyväksikäyttöäkin. Ja lähellä oli , että en itse sairastunut masennukseen. Nyt vasta tajuan senkin, että jonkinlainen läheisriippuvuus oli vain välillämme. Paljon olen lukenut alkoholismista ja kokenut lapsuudessa isäni alkoholismin. Isäni tosin raitistui, kun olin jo aikuinen. Nyt vapaana pystyn taas nauttimaan elämästäni ja olemaan iloinen. Ja nautin taas lapsistanikin, vaikka olenkin yksinhuoltaja.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä