En osaa arvioda kuinka usein minulla esiintyy tällaisia tiloja, mielialani on hyvinkin aaltoileva. Mutta ongelma syntyy silloin kun tällainen tilanne on. Ei jaksa tai kykene pitämään yllä kontakteja, alan vältellä ihmisiä enkä ole onnellinen muuten kuin silloin kun pääsen peiton alle turvaan.Tämän ongelman aaltoiluvuuden takia en ole mennyt terkkarille sillä en tiedä millä mielellä olen seuraavalla hetkellä. Pahimmillaan olen kerran sulkenut uunin luukun vaikka en ole ollut varma tulen sammumisesta, vaan en vain välittänyt olenko elossa vai kuollut "samaa paskaa kuitenkin". Pari vuotta sitten minua kiusattiin ja tunnen itseni edelleen joskus huonommaksi ja erilaiseksi. Tuntuu kuin minussa olisi 2 puolta, eikä siinnä mitään sillä onhan ihmisellä eri rooleja, mutta välistä se sisäinen puoli alkaa toimia ulkopuolisen alueella ja silloin masentuu. Olen monet vuodet syyttänyt milloin mitäkin ulkoista seikkaa siitä että olen usein yksin, mutta nyt tiedän että vika on sisällä. Enkä useimmiten yksinäinen ollessani edes oikeasti tahdo seuraa, olen vain kateellinen muille, jotka pysyvät elämään 'normaalisti'. Tiedän että olen aika itsekeskeinen, mutta onko se pahempi kuin olla itsetuhoinen?
Jos jollakulla on joskus ollut sama ongelma tai samantyyppinen, ottakaa kantaa
Jos jollakulla on joskus ollut sama ongelma tai samantyyppinen, ottakaa kantaa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Uskomatonta mut toi sun teksti oli ihan niinku suoraan mun elämästä. Oon kans huomannut itelläni ikäänkuin 2 persoonaa, ja ne vaihtelee jaksoittain. Kun on "normaali" olo, on kiva nähä kavereita, juoruta puhelimessa, mennä ja pitää hauskaa, ja saada asioita aikaseks. Välillä tuntuu jopa et käyn ehkä vähän ylikierroksilla. Sitten taas kun on masennuskausi meneillään käperryn itseeni ja oon jotenkin ihan oman kuoreni sisällä. Ihmiset kuvittelee et oon sillon kauheen yksinäinen ja yrittää keksii kaikkee ohjelmaa, haluu nähä jne. mut ahdistun vaan siitä. En jaksa aina ees vastata puheluihin. On vain helpompi olla yksin. Kun ei vaan oo mitään puhuttavaa ja kaikki energia menee omaan pahaan oloon. Ihmisten seurassa tulee tällöin vaan entistä huonompi olo kun huomaan kuinka sisäänpäinvetäytyvä ja välinpitämätön oon. Sit oon koko ajan kauheen huonolla tuulella. Tää on kauheen rankkaa, sekä mulle itselle että läheisille.
Tuntuu et nää mun jaksottaiset mielialat on hirveen riippuvaisia sen hetkisestä itsetunnosta.. Sekin mulla vaihtelee kauheesti.
Helpotus kuulla et en oo ainoa joka kärsii tällaisesta..
hei oot sä ikinä ottanu yhteyttä mihinkään tai tehny mitään asialle? tai oletko puhunu jonkun kaa? Mun läheiset tietää kyll kiusaamisesta ja sellasesta mutt ei tästä, kun en oikeen itsekään tiedä onko tää silleen kuinka todellinen vaiva.. onkohan tähän olemassa lääkitystä?
kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä? Tuo masennus- ja piristymiskausien vaihtelu kuulostaa kovasti siltä. Kannattaa ottaa yhteyttä vaikkapa oman terveysaseman lääkäriin tai kouluterveydenhoitajaan tms ja kertoa oireista, lääkitystä tuohon ongelmaan on kyllä olemassa. Voihan tuo tietysti olla jotain aivan muutakin, maallikko kun olen, varminta on kysyä lääkäriltä.