Tämä hiljaisuus ei ole tästä maailmasta. Se on kuin rinnakkaistodellisuus, aika, joka vain hiukan sivuaa nykyisyyttä. Se kestää, venyy, taipuu kuin kupera pinta. Se on kupla, se on kellotaulun kuori, joka kohtaa jalkani peiliin piirtyvän heijastuksen lailla. Epäilen jo sinuakin. Ehkä kestätkin tämän minua paremmin. Ehkä vain minä jäin tuijottamaan heijastusta ohimenneestä ikkunasta, valaistusta huoneesta, tilasta, joka kiinnitti huomioni yössä, mutta olinko se minä, joka seisoi laiturilla vai se, joka katsoi laiturille?
Et ole täällä vastaamassa minulle.
Et ole täällä vastaamassa minulle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vastatakaan?
siinä ei vastauksia olekaan. Ja kun hän vielä näköjään tietää, ettei "se oikea" voi olla täällä.
todella hieno. Oletko harkinnut kirjan kirjoittamista..?