Onko täälä muita ihmisiä, joita ärsyttää yli kaiken tuulipukumammat? Itse olen 26v, 7kk pojan äiti, hoikka(painoa vähempi kuin ennen raskautta) käyn kampaajalla leikkauttamassa lyhyet,trendikkäät,värjätyt hiukset 2kk välein, en lähde mihkään jos en ole kunnolla meikannut, pukeudun merkkivaatteisiin muodin mukaan, kuten myös puen pojan, en omista vaunuja vaan matkarattaat, kuljen lähinnä autolla, jossa on 4 ovea, EI Ole farmariauto! Mua ainaskin ärsyttä se että en voi kuvitellakkaan meneväni käymään muskarissa, avoimessa päiväkodissa, vauvajumpassa, täynnä olevassa leikkipuistossa. Näissä paikossa olisimme pahin silmätikku ja kuiskailujen kohde muiden mammojen puolesta. Tyypilliset tuulipukumammat ovat: Hiukset maantienväriset,ponnarilla,ei meikkiä, ainaskin 10kg ylipainoa, tuulipuku/verkkarit, alle 1v ylisöpösti puettu muksu, joka julkisella paikalla roikkuu tissistä,mukana vaunut tottakai,ja liikaa tavaraa, iso hoitolaukku sadesuoja,huomioliivit,lämpöpussit jne... En todellakaan ole kateellinen, ihmetyttää vain että miksi tämmöset mammat valtaa kaikki ed.mainitut paikat. Itse en ole koskaan ollut perinteinen äiti, olen nuori energinen ja haluan pitää ulkonäöstäni huolta.Vaikka olen äiti, olen myös nainen, ei minun tarvitse luopua ulkonäöstäni/vaihtaa autoani farmariin tilan vuoksi tms lapsen takia. Tottakai poika tulee aina ensimmäisenä joka asiassa, mutta on minulla myös oma elämä! Okay,ehkei pojallani ole leikkitovereita,mutta saapahan keväällä pikkusisaruksen,jonka kanssa leikkiä!
Tuulipukumammat
valtaa kaiken!
412959
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Mut jos noi päivät ei mee ohi, on elämä aika, no, stressintäyteistä.
Luepa juttu syyskuun Meidän Perheeestä s.45. Keskustelua http://www.perhe.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=2&_forum_WAR_perhe_action=viewThread&_forum_WAR_perhe_forumThreadId=67021
teksti kuulostaa siltä, että olisiko omassa asenteessasi myös vähän vikaa. En oikein voi uskoa, että pelkän huolitellun ulkonäön takia sua hirveästi syrjittäisiin leikkikentillä ja kuiskuteltaisiin selän takana. Oletko yrittänyt jutella kivoja niiden "tuulipukumammojen" kanssa? Vai katsotko niitä vähän nenänvartta pitkin? Sellaisen huomaa kyllä todella helposti. Useimmilla naisilla on äitiys- ja vanhempainloman aikana paljon vähemmän rahaa käytettävissä kuin aikaisemmin, ei mulla esim. olis varaa mitenkään käydä kampaajalla 2kk välein. Tai ostella merkkivaatteita, olen koittanut tähän asti pärjätä ennen lapsen syntymää hankitulla vaatevarastolla. Useimmilla kuitenkin ne tulot putoaa huomattavasti ja kun lapseenkin menee rahaa. Lapsen vaatteet olen ostanut kirpparilta. Ja monet on pikkulapsen kanssa aikamoisen väsyneitä...jos puistoon jaksaa raahautua, on ihanaa, ettei nyt sinne tarvitse viimeisen päälle tälläytyä vaan voi olla sellainen kuin on.
Asun pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntee kaikki. Sain kammon leikkipuistoista,en ole snobi enkä ylimielinen, muut tuntuvat kuiskivan ringissä eivätkä tule tutustumaan. Tulin puiston laidalle autolla, laitoin pojan rattaisiin ja lähdimme puistoa kohti, heti oli lauma mammoja supattelemassa ja katselemassa meitä. Menimme kuiteskin perille asti,jossa saimme yksinään leikkiä puolituntia katseiden kohteena. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni pienen paniikkihäiriön ja häivyimme nopeasti. Sen jälkeen en ole siellä käynyt. Ja tein ennen lapsen syntymää pr-töitä, joten huoliteltu ulkonäkö on sieltä peräisin. Palaan takaisin töihini tämän toisen lapsen jälkeen enkä halua antaa itsestäni rapistunutta kuvaa ( näen kaupassa tms usein töihin liittyviä asiakkaita ym. yhteistyökumppaneita, joten en viitsi olla räjähtäneen näköinen) Työni riippuu ulkonäöstäni aika paljon. En koe kuiteskaan stressiä jokapäiväisestä meikkaamisesta ym. Mieheni tienaa hyvin johtotehtävissä, ja minulla on hyvät korotetut äitiyspäivärahat, joten meillä on vähän ylimääräistä rahaa...
noinhan se leikkikentälle uutena mennessä aina on! :) Muut äidit, jotka jo tuntevat toisiaan, seisovat ringissä juttelemassa katsellen, että kukas uusi se sieltä tulee. En missään ole vielä törmännyt sellaiseen, että joku äiti sieltä porukan keskeltä irrottautuisi ja tulisi erikseen avaamaan keskustelua uuden kanssa! Ehkä jossain ulkomailla voisi niin tapahtua. Taisit vetää ihan väärät johtopäätökset asiasta, tuo mitä sulle tapahtui, on täysin normaalia. Kontaktia luodaan sillä tapaa, että mennään itse sinne äitipiirin lähettyville seisoskelemaan, tai istutaan vaikka samalle penkille, jos vieressä on tilaa. Sitten voi kysäistä vaikkapa, kukas noista lapsista on sun, kuinka vanha se on, jne...Sitten voi heittää jotain, kuinka on itse leikkipuistossa ensimmäistä kertaa. Siitä se lähtee. Ja tiedän, se ei ole ollenkaan helppoa, itsekin saan helposti paniikkihäiriötyyppisiä oireita sosiaalisissa tilanteissa ja punastelen. Mutta ei nyt kannata tuon yhden kokemuksen perusteella kuvitella, että sua on kyräilty. Jos menisitte vaikkapa sun miehen kanssa sinne puistoon iltapäivällä tai viikonloppuna lasta leikittämään. Silloin ei tule paniikkioireita kun on toinen mukana (ainakaan minulle ei tule) ja pääsisit ehkä vaihtamaan muutaman lauseen muiden vanhempien kanssa.
voi hyvää päivää...ei voi kun nauraa. kyllä on ihmisellä omakuva katossa ja muut karseeta sakkia.
Itse oon nuori äiti myös.
Mulla on värikkäät rastat, lävistyksiä ja yleensä meikkaan kun lähden ulos. Pukeudun, niinkuin yleensä parikymppiset pukeutuu :)
Käyn lapseni kanssa muskarissa,perhekahviloissa,jumpassa yms. Ja täytyy sanoo että en oo koskaan huomannu, että ketkään must mitään kuiskis =)
Ja oon sellanen kun olen. En välitä mitä muut ajattelee, enkä tuhlaa omaa energiaani miettimällä miten muut äidit pukeutuu tai meikkailee :D
Tärkeintä kai on se miten lastani hoidan :)
Minua kyllä taitaa ärsyttää vallan muut asiat kuin kuvaamasi tuulipukumammat, mutta kommentoin nyt kuitenkin. Ajattelisim, että eiköhän kaikki vedä omalla tyylillään enkä millään jaksa ärsyyntyä moisesta. Siitäkin huolimatta, että huomasin jakavani monia asioita kanssasi, hui:)!!
Kykenen kyllä liikkumaan ilman meikkiäkin, usein kyllä ehostan itseni jo työnikin vuoksi. Vapaa-ajalla sillä ei ole niin väliä. Pukeudun pääsääntöisesti muutaman merkin vaatteisiin (Gant, TH, Peak, Sand ja Burberry) ja näitä vaatteita on paljon myös lapsella. Muodikkuudesta en niin tiedä enää tällä iällä, pääasia että vaatteet on iättömiä ja hyvän laatuisia.
Siitäkin huolimatta, että hankimme aikoinaan lapselle sekä matkarattaat että yhdistelmävaunut, minä jouduin vaihtamaan pikkuautoni ihanaan isoon ja niin tehokkaaseen audifarmariin enkä luovu siitä ihan nopsaan! Mahtuu kaikki rattaat ja muut tykötarpeet heittämällä takaboxiin, ei tartte tunkea kuten miehen ison sedanin takaluukkuun. Tein tämän siis itseni, en lapseni vuoksi. Jotenkin sitä arvostaa ajoittain hektisessä arjessa sitä, että asiat sujuu nopeasti ja vaivattomasti.
Miksi ajattelet olevasi muiden mammojen silmätikku ja kuiskailujen kohde? Minä kun olen ollut havaitsevinani että lapsien kanssa liikkuvat äidit ovat nykyään pääsääntöisesti trendikkäitä ja hyvinvoivia. Minäkään en tosin suurin surminkaän työnny leikkipuistoihin ja ajatus äiti-lapsikerhoista on kammottava. Toki se ei johdu siitä, miltä muut äidit näyttävät, vaan siitä että ei minulla ole mitään tarvetta jakaa äitiyteen liittyviä asioita muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vien toki lapseni tanssitunnille ja ratsastamaan kerran viikossa, mutta hän jää sinne yksin. Minun täytyy olla muiden äitien kanssa "tekemisissä" noin viisi minuuttia ja sen ajan kyllä pystyn ottamaan vastaan niitä tarinoita. Muskarissakin käytiin, koska ajattelin sen olevan hyväksi lapseni kehitykselle, vaikka itse en siitä suunnattomasti nauttinukaan.
Hyvä että pidät ukonäöstäsi huolta, niin pitää aikas moni muukin nainen, vaikka oliskin siinä sivussa äitikin. Eikä lapsesi vielä tarvitse leikkikavereita, siitä ei huolta.
lapsesi elämä on rajoittunutta, ja aivan turhaan. Etkö tosiaan vie lastasi edes leikkipuistoon?
Mitä ne tuulipukumammat ovat sinulle tehneet ja sanoneet, että noin kovasti heitä pelkäät? Vai onkohan syy vain omissa asenteissasi?
Jos vaatteet ovat esteenä lapsen kanssa vapaasti liikkumiselle, pitää vaatteita vaihtaa.
Luulenpa vaan että olet omassa pienessä päässäsi kuvitellut nuo kuiskailut ja silmätikkuna olemisen. Uskompa näillä tuulipukumammoilla olevan muutakin puheen- ja ihmettelynaihetta kuin sinun ja poikasi trendipukeutuminen ja kärryt.. ;)
Itse en ainakaan ole saanut pahaa silmää tälläisiltä "tuulipukumammoilta ja -odottajilta", vaikka olenkin pitänyt koko raskausajan huolta itsestäni ja näyttänyt hyvältä(huom! niin hyvältä kuin voi 16kilon kanssa :D). Päinvastoin, joku on voinut sanoa jotain kohteliastakin! Ehkäpä se on muutenkin asenteesta kiinni, itse kun en luokittele ihmisiä varallisuuden/koulutuksen/ulkonäön tai muunkaan turhanpäiväsen asian mukaan.
Miksei pojallasi ole leikkikavereita? Siksikö, ettet itse uskalla viedä häntä toisten lasten seuraan, kun susta kumminki puhutaan pahaa seläntakana johtuen hienosta tukastasi?! :D
Voin kertoa, että lapset eivät ole noin lapsellisia kuin sinä, eipä heitä kiinnosta onko pojallasi kirpparikledjut vai merkkikuteet, kun hiekkalaatikolla telmitään.
Nyt hankkimaan jostain itsetunnonkohotusta, hyvä nainen! ;)
Sinua ärsyttää kun joku ei toimi niinkuin sinä, ja tiedät että sinä ärsytät joitakin koska et toimi niinkuin he. Nyt on aiak kasvaa aikuiseksi, päästä yli omasta erinomaisuudesta ja todeta että ihmiset elävät eri tavoin. Sinä toimit kuten näet parhaaksi ja niin tekevät ne muutkin :D ärsyyntyminen moisesta on melko lailla turhaa, kiusaat vain itseäsi. Tunne toki paremmuttaa kaikin mokomin, jos olet tyytyväinen, hyvä. Minä vahvasti veikkaan että se tuulipuvussa leikkikentällä istuja on ihan yhtä tyytyväinen... tai yhtä tyytymätön. Mene ja tiedä.
***
mutta olkoot niillä jotka haluavat.
Onko näin typeriä ihmisiä olemassakaan..huoh.
Kaikennäköisiä joka lähtöön ihmisiä löytyy kun oikei katsoo.
Itse en kuulu lihaviin enkä tuulipukuisiin, mutta ei häiritse vaikka joku muu kuuluisikin.
Minulle se on ihan sama jos joku viihtyy ylipainoisena ja aina tuulipuvussa ilman meikkiä, mutta se kyräily on joittenkin osalta ihan totta. Eivät kaikki kuitenkaan tuollaisten seikkojen takia kavereitaan valitse.. käyn silti kerhoissa yms vaikka joukkoon mahtuukin täysin mammautuneita ihmisiä, joilla ei ole mitään muuta elämää kuin äitiys..
Jos kirjoitit tekstisi tosissasin, niin pikkasen suuret luulot sinulla on itsessäsi jos kuvittelet, että olet niin upea ilmestys ettet minnekään muskariin voi koskaan mennä :D
Johan siitä on aikaa kun tästä viimeksi täällä jauhettiin. Käyttäkää hakua niin ei tarvitse naputtaa pitkiä tekstejä uudelleen.
Eikös se jo viimeksi tullut todettua, että tuulipuku on mitä loistavin asu hiekkalaatikolle. Muistaakseni se päällä ei kuitenkaan saa poiketa samalla reissulla kaupassa, vaan pitää käydä kotona vaihtamassa ja meikkaamassa ennen maitolitran noutoa.
Mulla oli farmariauto jo ennen kuin ipanasta oli ajatustakaan, on se vaan niin näppärä ja tilava takatila.... en pois vaihda sittenkään kun ei rattaita tarvi sinne änkeä. On meitä vaan niin moneksi....
Mene töihin niin joskus sulla on tuo kaikki, mistä unelmoit!;))))
Jeps, minä sovin aika moneen sun kammoamaan kohtaan. Hiuksissa on tällä hetkellä varmaan viiden sentin juurikasvu (juu, oma väri on sitä maantienharmaata..) ja ne on useimmiten ponnarilla (en pidä siitä, että hiukset roikkuu silmillä mutta mulle ei myöskään sovi lyhyt malli ).
Minä en myöskään meikkaa juuri koskaan, mutta en tehnyt sitä ennen pojan syntymääkään. Mitä tuulipukuihin tulee, en ole oikeastaan koskaan ollut niiden ystävä. MUTTA kyllä mä ennemmin puen veemäisellä ilmalla päälleni tuulelta ja sateelta suojaavan takin kuin jonkun muodikkaan koltun, joka menee pahimmassa tapauksessa siinä kelissä pilalle..
Jeps, mulla on vielä muutama raskauskilo jäljellä sen lisäksi pitäisi saada vielä kymmenisen kiloa pois niitä ennen raskautta-makkaroitakin. Minä myös käyn pojan kanssa äiti-vauvaryhmässä ja isin kanssa käydään vauvauinnissakin (arva vaan, kuinka paljon siellä on meitä ylipainoisia mammoja;), koska en jaksa olla aina vaan kotona kaksistaan pojan kanssa päivästä toiseen.
Ehei, meillä ei ole farkkuja perseen alla mutta 2 nelivetomaasturia löytyy. Ja arvaapa vaan onko ihan helvetin ihanaa kun ei tarvi edes irrottaa sitä vaunun koppaa (kyllä, meillä on ihan perinteiset vaunut ei edes yhdistelmät!) runogosta kun nostetaan kärryt kyytiin!! Btw, meidän hiekkateillä ei tekisi mitään pienillä muovipyörillä varustetuilla matkarattailla. Eri asia, jos asuttaisiin kauppakeskuksissa..
Aijoo, meidän autoissa on muuten 5 ovea/auto. Sun kotterosta ei ilmeisesti löydy takaovea ollenkaan, jos neljällä pärjäät..
Vaunuissa on tietysti vauvalle peitto, mutta esim. makuupussi odottelee vielä kiltisti vaatekaapin hyllyllä kylmiä ilmoja ;)
Jeps, meillä on myös se sun inhoama iso hoitolaukku täynnä tavaraa, poju kun on ollut viime aikoina kova puklaamaan niin vaatetta ja rättiä pitää löytyä ettei tartte olla pahalle haisevissa vaatteissa.. Tykkään myös pukea lapseni nätisti, mutta mulle kelpaa kyllä ihan tarjoustalon tai anttilankin vermeet. Mielestäni on typerää maksaa muutaman kerran käytettävistä vauvanvaatteista järkyttäviä summia ihan vain siksi että niistä löytyy jooku hieno ja kallis logo!
Tulikohan siinä jo kaikki.. Noh, pointti oli kuitenkin se että inhoa vaan mua näiden asioiden takia ihan niin paljon kuin sielu sietää. Mua kun se ei tippaakaan haittaa :D
Taas sain naurut. MIstä näitä provoilijoita riittää? Eihän tuollainen ihminen voi olla totta, olisi varmaankin maailman yksinäisin ressukka.
Kyllä osittain olet oikeassa tuossa leikkipuisto tekstissä mutta tuo muu meni ainakin minulta yli hilseen.
Ulkonäön korostamisella kuullostaa ihan siltä että huonoa itsetuntoa pönkität. Minä en käy parturissa ollenkaan, kaverit leikkaavat yhtä hyvin ja värjäyskin onnistuu ilman ylihintaista b-luokanpalvelua. Tuulipuvussa kuljen ihan sen vuoksi että se on käytännöllisin vaate sadevaatteiden ohessa lasten kanssa touhutessa. Olen mukavuus ihminen myönnän.
Meillä ei ole farkkua vaan pakettiauto johon ei kohta koko perhe edes mahdu. Kuvitella! Perhe ei kohta lähde mihinkään kokonaisuutena!
Turhan päiväiset hömpätykset jää meiltä ostamatta ja ukkokin on koko ajan remonttivaatteissa. Nukumme olohuoneessa kohta kahden lapsen kanssa ja joka paikka täynnä tavaraa.
Meille tällä hetkellä elämässä on tärkeämpää se että arki alkaa toimimaan eikä se että kuinka vanha se ripsiväri sattuu olemaan.
Minua ei sinäänsä muutenkaan kiinnosta se että miltä toiset näyttävät mutta näköjään niitäkin ihmisiä löytyy joiden pitää korostaa kaikkea mitä sattuu kaupasta ostamaan.
Voin omalta osaltani kertoa: tänään ostetaan tapetit lastenhuoneeseen, seuraavasta tilistä laminaatit ja lapsille talvivaatteet. Kevyt takka ostetaan toivottavasti ennen pakkasia.
Minäkin tykkään panostaa itseeni ihan takuulla sitten kun elämässä on sitä vapaa-aikaa pikkasen enemmän.
Tällaiset turhanpäiväsestä kitisevät äitit sapettavat. Onkohan se niin että ne kenellä todellakin tekemiset ovat minimissä puunavat peilin edessä itseään ja arvostelevat sitten muita ympärillä olevia.
Tuulipukumamma on aika paha yleistys joka ei ihmisestä sinäänsä kerro yhtään mitään. Meikkipelletkin ovat samalla tavoin tuntevia kuin tuulupuvutkin joten aletaan nyt kuitenkin puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä.
"Itse en ole koskaan ollut perinteinen äiti, olen nuori energinen ja haluan pitää ulkonäöstäni huolta."
Onko perinteinen äiti mielestäsi vanha, väsynyt ja ulkönäöstään piittaamaton? Tsiisus sentään. Mitäs sanot, kun minä meikkaan ja minullakin on lyhyt, muodikas tukka ja TUULIPUKU päällä käyn leikkipuistossa? Muualla pukeudun sitten ihan muihin vaatteisiin. Mihin kategoriaan minä kuulun :D.
ei kaikilla äideillä oo vara ostaa merkkivaatteita ja värjyyttää ja leikkuuttaa tukkaansa parturissa,ja vielä pitäisi siihen päälle laittautua.minä olen hyvilläni että on edes ruokaa ja katto pään päällä!joskus ei meinaa olla varaa edes ruokaan.
Vaikka viestisi olikin ehkä vähän turhan provosoiva, niin voin sanoa, että ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, ainakin osittain. Minusta on myös melkoisen ruma näky, kun useat suomalaiset äidit ovat useita kymmeniä kiloja ylipainoisia. Tämä ei ole pelkästään esteettinen kysymys, vaan jo merkittävä terveyshaitta.
Mutta miksi niin monet mammat sitten ovat lihavia? No, yksinkertainen syy on, että kun se läski tuppaa olemaan niin kovin pysyväistä sorttia, ainakin raskauden aikana hankittu. Ja mitä enemmän äidillä on ikää sitä vaikeampaa niistä löllöistä on päästä eroon. Minä tiedän mistä puhun, sillä lihoin itse raskausaikana 22 kg. Nyt kun poika on 10 kk, on läskejä jäljellä vielä 4 kg. Olen kuitenkin melkoisen ylpeä jo tästäkin saavutuksesta. Mutta kyllä se on töitä teettänytkin. Olen nyt laihduttanut suunnilleen keväästä asti, toki kesällä tuli pieniä takapakkeja grillailusta, jäätelöstä ja siideristä johtuen. Yritys kuitenkin jatkuu kovana, lenkkeilen joka ikinen päivä lapseni kanssa vähintään tunnin kestäviä reippaita kärrylenkkejä. Siinä se rasva palaa, vaikkakin kovin hitaasti. Minulle on tärkeää, että pääsen takaisin vanhoihin mittoihini jo siitäkin syystä, etten halua eikä minulla olisi rahaakaan uusia koko vaatevarastoani. Haluan siis mahdollisimman pian päästä käyttämään vanhoja, kivannäköisiä vaatteitani. Lisäksi haluan näyttää hyvältä mieheni silmissä, tiedän, että hän arvostaa urheilullista, hyväkroppaista naista. Sellaisena hän minut aikoinaan tapasikin, niin olisi aikamoista huijausta häntäkin kohtaan jämähtää lapsen jälkeen norsun mittoihin. Tämä on siis täysin oma näkemykseni asiasta, mieheni ei ole minulle liikakiloistani huomautellut.
Uskon, ettei kukaan mamma halua tieten tahtoen olla ylipainoinen, mutta painon pudottaminen vaan on ylivoimaisen vaikeaa. Varsinkin jos lapsia on useita. Ei silloin ole kovinkaan helppoa lähteä säännöllisesti lenkille. Useat äidit ovat myös väsyneitä yövalvomisten vuoksi, ei se lenkkeily ja painon pudottaminen silloinkaan ole ensimmäisenä mielessä.
Tuulipukuun en nyt ota sen enempää kantaa, mutta senkin voin sanoa kokemuksesta, että kun jenkkakahvat pursuavat reippaasti yli äyräiden, niin sitä pukeutuu mielummin tuulipukuun kuin muotifarkkuihin.
Mutta olkaamme kaikki armollisia toisillemme ja koitetaan kestää kanssamammat sellaisina kuin he ovat. Toiset jaksavat ja haluavat tehdä enemmän töitä oman ulkonäkönsä eteen kuin toiset. Toisille laihtuminen on jo luonnostaan helpompaa, kun taas toisille tulee parisataa grammaa lisää jo pelkästä suklaalevyn haistelusta.
ja kirpparilta ostettu popliinitakki päällä ostoskeskukseen. Tukan leikkautin joskus 50 luvulla viimeksi. Ylipainoa on niin paljon etten mahu edes linja-auton ovista sisään. Mie kävelen. Mie voisin kävellä vaikka sun luokses sapuskalle, jos siitä kunto kohenisi. Liikuntaa liikuntaa! Mitäs se meikki on? Onko se hottain syötävää? Pittää mennä sinne vauvamuskariin käymään ja uimaan, jos pyssyy pinnalla. Nyt mie aloitan tehokuurin etten oo se silmätikku.
joiden perhe ei mahdu edes siihen farmariin?Ärsytänkö sua kun pukeudun farkkuihin vaikka mulla onkin just SE 10kg ylipainoa?Mun hiukset on kyllä usein ponnarilla mutta upean helakanpunaiset.Niin minäkin olen nuori,suurperheen äiti jolla energiaa riittää myös itselleen ja miehelleen.;o)
Että ehkäpä minäkään en täytä kuvailemiasi normeja,mutta eipä mua kyllä ärsytäkkään toisten ulkoinen olemus.
Nii,ja vaikka meillä kavereita on "omasta takaa" käyn silti puistoissa ja kerhoissa.Niissä saa valtavan hyvää vertaistukea,tietoa ja kahvit päälle.Suosittelen sulleki ettet vallan jämähdä nipoksi!
Olet:
-tyhmä
-ylimielinen
-koppava ja nokkava
-laiska, kun käytät autoa
-et välitä lapsestasi tuon taivaallista, meikit ja kampaajat, ja hienot vaatteet ovat tärkeämpiä.
-koska olet niin "täydellinen" muiden äitien kastiin, viet pojaltasi sen, mitä se tarvitsee.
Mikä onkaan ihanampaa kuin vetää löysät puristamattomat ja LÄMPIMÄT vaatteet päälle! Rakastan talvea kun voi laittaa kaikki ihanat villapaidat ja toppahousut jalkaan! Enkä tosiaan jaksa meikata, puhumattakaan kampaajalla käynnistä! =) Ja hyvin onnellinen ihminen olen. Enkä kajehi hienosti laitettuja, koska itse koen sen olevan turhaa ajan käyttöä. Samassa ajassa jossa meikkaa, ehtii vaikka lukea muksuille sadun! Onnea vaan valitsemallesi tielle, kukin taplaa tyylillään.
..ja huoliteltu tukka, käyn kampaajalla myös värjäämässä ja leikkaamassa n 2kk välein. Lyhyet on tosi rumat!
onkin helppo pitää irti kun eivät ylety kasvoille kutittelemaan.(tämä siis tark. aloittajalle.)
Itsellänikin on pitkät hiukset, koska niitä voi laittaa monella NAISELLISELLA tavalla.
juttuja tuulipukumammoista kun mä en oo nähnyt ainoatakaan. Meidän käyttämässä leikkipuistossa on kaikki ihan siististi pukeutuneita, joskin käytännöllisesti. Enkä oo nähnyt ainuttakaan niin rumaa äitiä siellä että pitäisi vaatteilla koreilla ja pakkelia laittaa naama täyteen. Ihan hyvältä näyttävät omana itsenään. En oo myöskään nähnyt ainoatakaan läskiä. Toki muutamia kiloja voi olla ylimääräistä, mutta ei se vielä ketään rumenna. Eli onko nää jutut pelkkiä vai provoja vai onko asuinpaikassani jotain erikoista?
Mä voisin katsoa sua kieroon siksi että porhaltaisit puiston laidalle autolla ja kaivaisit sitten vielä rattaatkin esiin. Ihan samoin kuin katsoin entistä naapuriani vähän kieroon koska hän haki postin autolla. Ootkohan itse ylipainoinen? Noin pieni lapsi ei vielä paljon puistosta saa irti, menisitte mieluummin kävelylle ja pyörähtäisitte vaan siellä puistossa.
Ei 7 kk kanssa tarvii vielä kaverijuttuja miettiä, mutta toivottavasti voisit mennä sinne puistoon kun osaa kävellä. Sittenhän sulla on mahakin pystyssä niin ehkä näytät sen verran äidiltä että sut sinne joukkoon hyväksytään.
Onko sulla aina ollu tuo ongelma ulkonäkös kanssa? Vai voisko kyse olla kolmenkympinkriisistä?
Ainiin sitä vielä että jos muskariin ja jumppaan oikeasti tahdot (mitä on hyvin vaikee uskoa, sori vaan) niin siellä on varmaanki tarkotus keskittyä siihen omaan lapseen, ei muihin äiteihin. Mulla ei ole jäänyt mieleen ainoankaan äidin jumppareleet. Uinnista muistan yhden mamman (josta sinä varmaan löytäisit sielunsiskon) jolla oli narubiksut jotka ei lainkaan pysyneet päällä vauvan kanssa ährätessä.
Minulla ei ainakaan ole yksinkertaisesti aikaa eikä halua enemmälti laittautua, koska haluan olla lasteni kanssa, ja kasvattaa heidät itse mieheni kanssa, sekä käydä töissä. Eli päivät ovat ympäripyöreitä, mutta onnellisia. Ei tulisi mieleenkään käyttää aikaa peilin edessä, kun sen voi käyttää paljon paremminkin ;)
Ei ole ylipainoa, mutta verkkarit ovat mieluinen asuste niin töissä kuin kotonakin. Korkokenkiä suorastaan inhoan.
En ole sen kummempi äiti kuin muutkaan, enkä valtaa leikkipuistoa, sellaista ei ole, mutta omaan puistoomme (omalle pihallemme) ovat tervetulleita lastemme kavereidenkin äidit seuraksemme tuulipuvussa tai jakkupuvussa.
Minäkään en ole perinteinen äiti, jos sellaista nyt voi edes määritellä. Itse tunnen vain erilaisia äitejä, ja juuri se tekeekin elämästä rikkaan.
Kolmannen lapsen jälkeen vaihdoimme farmariin, ja ei ole tarvinnut katua kertaakaan. Nyt mahdumme koko perhe kyytiin, mukaan mahtuu myös rattaat ja koiramme.
Kiitos hyvistä nauruista:))
Minä pidän myös huolta itsestäni nyt kun on aikaa. Lapseni jo 2v. Mutta katsoisin kyllä pitempään sellaista äitiä, joka tulee leikkipuistoon aivan epäkäytännöllisissä vaatteissa. Merkkivaatteita ei nykyään sitäpaitsi erota kun niitä kopioita on halpakaupat pullollaan ja korkkarit ei ehkä ole se ensimmäinen valinta kun lähtee työntelemään vaunuja..
En ole myöskään nähnyt näitä mainitsemiasi tuulipukumammoja ollenkaan. Hyvännäköisiä urheiluvaatteita kylläkin äitien päällä.
Ja mitä meikkaamiseen tulee, oletkos nähnyt, mitä puuteri tekee iholle pitkällä tähtäimellä? Jos puhdistaa ihon säännöllisesti, sen luonnollinen väri on tasainen (suurimmalla osalla) eikä tarvitse vanhentavaa meikkivoidetta tai puuteria.
Itse saan katseita tatuointieni takia, mutta kun se "jää on rikottu" ne konservatiivisemmatkin äidit ovat suhtautuneet minuun asiallisesti.
Olemalla itse vilpitön ja mukava saa vallan mainion "statuksen" tuolla äitien "kuppikunnissa". :D
Stressittömämpää ja avarakatseisempaa syksyä sinulle!
se on totta myös muissa kuin puuterissa. Silmämeikit, kun ne joutuu aina ottamaan aineilla pois ja siitä silmien ympärysiho kärsii jne.
Ollaan kaveripiirissä huomattu, että meistä ne, jotka eivät meikkaa kuin erityisitilanteisiin ovat paljon rypyttömämpiä ja sileämpiposkisia (kokeiltukin on) kuin ne/me jotka meikkaavat lähes joka päivä (itse kuuluun siis näihin ja tämä koskee myös minua). Jos meikkaaja vielä tupakoi niin huh hirvitys, että se näkyy iholla jo päälle kolmekymppisenä.
Laihuus on toinen mikä rypistää selvästi. Laihat ovat ryppysempiä kuin normaalipainoiset tai pikkaisen pullukat. Valitettavasti tässäkin sakissa kuulun siihen laihemmanpuoleiseen päähän.
Olen päöttänyt nyt vähentää meikin käyttöä, kun nämä kaveripiirissämme tehdyt tukimukset huolestuttavat...
En minäkään ole mihinkään tuulipukumammoihin törmännyt. yleensä kauniita sporttivaatteita on meidänkin puiston mammoilla. Missä lie aloittaja asuu.
jos siis eroat tyyliltäsi muista äideistä olemalla hippi, rokkari, gootti etc, saat pitkiä katseita ja supatusta kuuluu. mielestäni erilaisuus on hyvä homma. jokainen tyylillään..en itsekkään käy lasteni kanssa muutakuin omalla pihalla. leikkipuistoissa on niin tiiviit yhteisöt että ei kiitos. itse en ymmärrä äitejä joilla ei ole aikaa laittaa itseään edes vähän. ei sitä omaa itseään tarvitse uhrata lasten takia. ei se tee kenestäkään huonompaa äitiä. itse saan näiltä "tuulipuku"äideiltä omituisia katseita tyylini takia. ei se tee minusta huonoa äitiä. lapsillani on aina normaalit ja lämpimät vaatteet näin syksyllä. vaikka itse on enemmän kasari rock tyylinen, ja lapsillani on joskus h&m ostettuja pääkallo paitoja yms, niin ei sitä tarvitse vieroksua. antaa niiden pukeutua tuulipukuihin jotka niin haluavat, ole sinä rauhassa trendikäs. mulle se on ihan sama. eniten ottaa päähän ne äidit joiden lapset ovat RÄHJÄISIÄ.
Kyllä se kuule oma asenne on se, mikä sulla aiheuttaa sen että luulet olevasi kuiskalujen kohde.
Minä pidän itsestäni huolta, olen nuori(laihakin) ja näytän vielä nuoremmalta kuin olen(24vuotta olen). Käytän farkkuja leikkipuistossa jne, samanlaisia kun käyttäisin kavereiden kanssa ulkonakin. Mutta se ero meillä on, että mua ei vittuakaan kiinnosta jos joku ajattelee ennakkoluuloiesti. Olen iloinen, hymyilevä ihminen ja täytyy sanoa että ne sinun vihaamat tuulipuku-mammat kyllä juttelevat minulle ystävällisesti jos olen itse ystävällinen.
En tykkää hiekkalaatikko-keskusteluista muiden äitien kanssa, kun leikin mielummin lasteni tai muiden lasten kanssa. Mutta kyllä mä nyt sen verran pystyn itestäni antamaan, että keskustelen jos joku sitä tulee tekemään. Ja olen aina ystävällinen.
Vanhassa päiväkodissa tunsin että ikäni takia sain vähän kummallisempaa kommenttia, mutta mitäpä siitä. Minähän tiedän omat asiani kuitenkin paremmin kuin muut. Nykyisessä päiväkodissa mua kohdellaan todella ystävällisesti, sekä hyvin. Lastani kehutaan, eikä moitita niinkun vanhassa.
Mulla ei ole autoa. Kuljen kahden poikani kanssa rattailla.
Vaikutat kyllä oikeesti aivan tosi ärsyttvältä naiselta. Toivotavasti äitinä osaat olla rennompi, kuin naisena.
Mikä helvetti on perinteinen äiti? Ja miksi sitä äitiyttä vastaan pitää niin kamppailla, että lapsikin kärsii siitä jos et voi käydä missään??
Hih.. Olipas tuota tekstiä hauska lukea. Olisi todella jännittävää tavata aina viimeisen päälle laittautunut äiti, jolla on yhtä hyvin kiillotettu pieni kiiltokuvalapsi näpsäköissä matkarattaissa. Mutta olenhan mä sellaisia nähnyt, niissä B-luokan jenkkileffoissa. Vau!
Tiiätkös musta on mukava mennä pojan kanssa muskariin vaihtamaan kuulumisia. Joskus päällä lenkkeilyvarusteet, joskus ei. Jos joku paikalle tulisikin huoliteltuna en häntä joutuisi vihreänä kateudesta nurkasta vilkuilemaan. Saattaisin jopa ohimennessä kysyä millä kampaajalla hän käy =).
Jos olet muita niin helvetisti parempi, ettet voi samoissa paikoissakaan liikkua, niin mielestäsi Sinulla on jokin ruuvi löysällä.
Minua ei vituta hyvinpukeutuneet, minua vituttaa tuollaiset nirppanokat. Usko pois, ei heitäkään pukeutumisesi ota päähän vaan käytöksesi.
itsetunto ja he uskaltavat liikkua ulkona haluamansalaisena ja sellaisissa vaatteissa, joissa viihtyy. Toiset ovat myös kauniimpia kuin toiset ja kauniit ihmiset voivat hyvin kulkea ulkona (varsinkin puistossa) ilman meikkejä. Itsetunto- ja ulkonäkökysymys siis.
Pitkistä hiuksista saa muuten todella paljon kehuja miehiltä;)
Ehkä on tosiaan parempi, ettet mene lapsesi kanssa minnekään, missä voit nähdä hänen ikätovereidensa rumia äitejä. Jos et voi hyvin kyseisissä tilanteissa, niin ahdistuksesi heijastuu varmasti lapseesikin. Ja kun äiti voi huonosti niin lapsikin kärsii. Kyllä teillä on varmasti ihan kivaa kaksinkin neljän seinän sisällä videoiden edessä.
Ja miten niin kauniit ihmiset haittaavat muita? Minä katson avoimesti leikkikentillä kauniita naisia ja miehiä. Esimerkiksi erään lapseni kaverin äiti on aivan upea ilmestys! Hyvä vaan, jos hiekkalaatikolla on joku valopilkku, joka jaksaa panostaa itseensä.
Mitä vaatteita käytät muuten itse hiekkalaatikolla? Vai käytkö siellä koskaan vaatteidesi sotkeutumisen pelossa?
nää tämmöset mielipiteen ilmaisut :DD Nauroin ihan räkänä kun luin.
Mää vaan veikkaan kuule, ettet nää muutenkaan viihtyis niissä muskareissa ja vauvauinneissa yms. Ne kun tahtoo olla aika pitkälle vauvapainotteisia ja vaikuttaa siltä, ettei sun prioriteetit oo mammailun suhteen ihan kohillaan. Jätät oman lapsesi vaille "kaveriseuraa" vain sen vuoksi, että pelkäät niitten tuulipukutanttojen supinoita :D
Okay, tää aloitushan toki oli provo mutta piristää kummasti päivää :D
Bongasinpas sinut vihdoinkin. En viitsinyt tehdä tänne mitään "tätä minulle kuuluu" -aloitusta, joten tulen nyt kertomaan sulle elämästäni kahden pienen kanssa, kun aikanaan niin lupasin.
Meillä menee siis ainakin tällä hetkellä tosi hyvin! Olemme saaneet ihmeellisen vauvan, joka nukkuu, syö ongelmitta eikä itkeskele vaivojaan. Hän on siis ilmeisen tyytyväinen elämäänsä!
Tyttö nukkuu 12 tunnin yöunia kahdella syötöllä. Päivällä nukutaan yhdet pitkät päiväunet ulkona ja iltaisin nukutaan muutaman lyhyet tirsat. Imetys on edelleen yhtä vaivatonta kuin alussa ja täysimetyksellä mennään.
Esikoinen on ottanut sisaruksen vastaan ristiriitaisin tuntein. Kiukuttelua ja huomion vaatimista on ollut, ja äidiltä otetaan joskus huomiota hinnalla millä hyvänsä. Osasyynä tähän on varmasti rankka uhmaikä. Siitä iloitsen, ettei tyttö ole mustasukkaisuudessaan kuitenkaan aivan holtiton eli ei ole raju vauvalle tms. Eräänä aamuna vauvaa syöttäessäni esikoinen sanoi minulle: Vauva pois. Rakasta minua. Arvaa särkikö sydäntä!
Pikkusiskosta tulee kuitenkin päivä päivältä tärkeämpi vanhemmalle tyttärelleni. Viime viikolla esikoinen luki vauvalle touhukkaana kirjaa ja vauva hymyili isosiskolleen niin suloisesti. Se oli ihana hetki! Kaiken kaikkiaan mun mielestä tämä äitiysloma on ollut jotenkin kivempi ainakin näin alussa kuin viime loma. Esikoisesta on jo seuraa minullekin eikä pääse tulemaan tylsiä miettimishetkiä, kun on tekemistä.
Muistelen nyt, kuinka vaativana vauvana esikoistani pidin. Sitä hän kieltämättä olikin valvomisineen yms. Joskus minua kuitenkin ahdisti se, kun tyttö oli aina vaatimassa seuranpitoa, syliä ja hytkytystä. Voisin melkein väittää, että ei tämä toinen ole paljon kummempi tuossa seurustelumielessä. Tällä kertaa minulle on kuitenkin jo selvää, että pikkulapsen kanssa ei voi syödä, nukkua ja käydä vessassa silloin kuin huvittaa. Vapauden voi menettää vain kerran. Nyt esimerkiksi vauvan kitinään ei suhtaudu enää samanlaisella vakavuudella. Esikoisen ollessa vauva ryntäsin heti hötkyttämään häntä, kun hän inahti vähänkin. Ei ole kumma, jos siinä oppii vaatimaankin palveluksia!
Päivämme ovat siis hyvin samanlaisia, ja leikkipuisto taitaa olla aina päivän kohokohta. Nyt olen ollut innokas tapaamaan äitituttuja päiväsaikaan ja sekin virkistää minua! Esikoiset leikkivät keskenään ja me äidit höpöttelemme vauvat kainalossa. Lisäksi käymme kerran viikossa seurakunnan perhekerhossa, ja esikoinen pääsee äidin kanssa kerran viikossa muskariin. Kun vauva vähän kasvaa, lähdemme perheuintiin.
Eli tällaista mammaelämää tänne. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, mutta nautin valtavasti! Toki joskus tulee sellainen olo, että voi kun voisi lähteä jonnekin kaupungille hengailemaan yksinään, mutta eiköhän sekin aika koita ennen pitkää. Vauvan kanssa siellä onkin aika helppoa liikkua iltapäivisin, kun mies kotiutuu töistä. Alahan säkin laittamaan jo tilausta vetämään! ;)
Muutama vuosi sitten joitakin naisia kävi kuntosalilla oikein kalliissa jumppavetimissä ja meikissä, hiukset laitettuna. Ei ne kunnon takia käyny vaan itteään näyttelemässä, kun epätoivoisesti muualta ei löytyny miestä. Nyvä ettei korkokengissä nostellu painoja ja pitsipöksyissä tehneet jalkavenyttelyjä.... heh..
et sori!;))))