Parisuhde ja eräjormailu

ei eräjormailuun mitään miestä tarvitse, kun suhde vanhenee, olet vaan ihan tyytyväinen, että se ukon kutale makaa kotona ja pääset koiran kanssa seikkailemaan metsikössä ilman mitään kimittävää ja valittavaa riippakiveä.

sä et pysty muuttamaan sitä miestäs, joko hyväksyt ja jatkat tai sitten eroat. itse oon suhdetta jatkanu, kun en oo siitä muuta vikaa löytänyt. eikä se eräkelvottomuus oikeastaan enää edes ota päähän...

- sielusiskois

Suurin osa metsämiehistä lähtee yksin ja emäntä jää kotiin, sinua tietysti huolettaa se muutos.
Mutta älä missään nimessä muuta tekemisiäsi toisen vuoksi, seuraavan kerran luovut toisesta harrastuksestasi jne..

Ei sitä kumppania tarvitse raahata harrastuksiin väkisin mukaan.

Retkistä nauttii enemmän yksin kuin vastahakoisen kaverin kanssa.

...jos kaveri on muuttunut siitä mitä oli. Mutta me kaikki muutumme. Olitko itse silloin alussa aina mukana metsällä? Niin paljon on juttuja, jotka tänään on henki ja elämä, mutta jonkinajan päästä on jokin muu. Näin on toivottavasti käynyt.

Pahimmassa tapauksessahan kumppani hätistää toisen pois kotoa metsälle ja itse "hilluu" silläaikaa, huijaa ja valehtelee. Tai sitten on tullut masennus tai sairaus, joka vie mielenkiinnon.

Mutta parasta lienee vain yrittää selvittää syy. Ja sitten hyväksyä se.

Itse olen vongannut ukkoani mukaan mehtään retkeilemään, tuloksetta. Toisaalta olen myös äärimmäisen hyvilläni siitä, että saan mennä yksin ihan minne vaan. Jos ilmoitan meneväni miestuttavien luo, ei se aiheuta näkyvää paniikkia. Koska hän tietää, että minä rakastan häntä ja olen siinä mielessä luotettava, etten moiti ja morkkaa häntä muille ihmisille. Ja tulen kuitenkin iloisena kotiin tein sitten retkilläni mitä tahansa.

-pyytä pyytään,koppelo kotoo karkaa.että siitä vaan,molemmin puolin.

Kyllä minua ainakin ottaa päähän kun ukko ei lähde enää koskaan metsäretkille kanssani!

Minä olen tosi puhelias ihminen, on tosi kurjaa jutella yksikseen, tai sit soitella ystäville sieltä metsästä kun on ihan pakko päästä välil hehkuttaa kuin kaunista ja ihanaa siel on.

Yötä en uskalla metsässä yksin olla koskaan, joten en kovin kauas pysty edes menemään.

Olis niin ihana kokea luonnon ihanuus toisen samoin tuntevan kanssa mut yksin on vain mentävä, vaik kuin yrittäis ukkoa houkutella.

Suuri syy siinä on varmaankin et äijä on tympääntynyt muijaansa eikä edes luonto merkitse hänelle enää mitään.

Tuntuu aika hassulta lueskella luonto mammojen marinoita ja valituksia kumppanin haluttomuudesta. Miehenä olen kokenut aivan samaa mutta käänteisenä ilmiönä, emäntä marisee kun menen metsään ja viihdyn siellä. Harrastukseni on niin yksinkertainen, että katselen, ihmettelen ja havainnoin luontoa.
Mutta harvemmin tuolla metsässä olen törmännyt teikäläisiin, en puheliaisiin enkä hiljaisiin vaeltaja mammoihin.

Mukavaa kuitenkin, että erästelet. Joskus koira on parempi kaverina kuin joku perässävedettävä. Älä ollenkaan ole huolissasi niinkauan kuin koira haluaa pysyä mukana mutta, jos koira jää sohvalle niin kerro ihmeessä. Muuten ei hätää minäkin tässä hommailen koiraa ja sitä paitsi pidän oikeasti erästelystä erityisesti koiran kanssa. Metsä on ihmeellinen paikka. Ole huoleti.

Terve vielä

Joitakin vuosia sitten olin metsällä Savukoskella. Silloin minulla oli sekä metsästyskavereita, että koira.
Samoilla alueilla oli myös eräs ruotsalainen naisíhminen suomenajokoiran kanssa. Muuten ilman minkäänlaista herraseuraa. Rouva ampui ainakin yhden jäniksen sinä aikana, kun minä siellä olin. Puhui vain ruotsia isäntäväelle ja pärjäsi hyvin. Kyllähän sellaisen naisen seura olisi kelvannut ainakin minulle ja ystävilleni. Sanon vaan Sinulle, ole huoleti niinkauan kuin Sinulla on koira ja viihdyt metsässä. Anna sohvaperunan makoilla sohvalla. On Sinulla parempaakin tekemistä, kuin yrittää seuraa sellaisesta. Miten se laulu olikaan siitä ystävästä, joka vierelles jää....!