Tämmönen seuraava dilemma, onko kenelläkään vastaava tms.
Eli siis minä, nainen, oon innokas eräjormailija kera koiran. Harrastan pelastuskoiratoimintaa ynnä muuta koira minä metsä toimintaa.. Mutta sitten tämä rakas mieheni joka suhteen alussa mainosti olevansa kokenut ja innokas eräkävijä on muuttunut liikkumattomaksi sohvaperunaksi.. Käynkin nyt monesti yksin metsällä koiran kanssa ja yövyn laavuilla ja täytyy myöntää, että nauttisin siitä enemmän jos pariskunnan toinen osapuolikin olisi edes _joskus_ menossa mukana.. Sitä vaan, että onnistuuko tämmönen järjestely pitemmän päälle kun minä oon menossa usein mehtässä sun muussa paikassa koiran kanssa ja puoliso makaa lahnana kotona? Ei jaksa enää ymmärtää, että mihin on hävinnyt se tarmokas eräjorma johon silloin rakastuin?! Apua
Eli siis minä, nainen, oon innokas eräjormailija kera koiran. Harrastan pelastuskoiratoimintaa ynnä muuta koira minä metsä toimintaa.. Mutta sitten tämä rakas mieheni joka suhteen alussa mainosti olevansa kokenut ja innokas eräkävijä on muuttunut liikkumattomaksi sohvaperunaksi.. Käynkin nyt monesti yksin metsällä koiran kanssa ja yövyn laavuilla ja täytyy myöntää, että nauttisin siitä enemmän jos pariskunnan toinen osapuolikin olisi edes _joskus_ menossa mukana.. Sitä vaan, että onnistuuko tämmönen järjestely pitemmän päälle kun minä oon menossa usein mehtässä sun muussa paikassa koiran kanssa ja puoliso makaa lahnana kotona? Ei jaksa enää ymmärtää, että mihin on hävinnyt se tarmokas eräjorma johon silloin rakastuin?! Apua
Vastaukset 16
Vanhimmat
ei eräjormailuun mitään miestä tarvitse, kun suhde vanhenee, olet vaan ihan tyytyväinen, että se ukon kutale makaa kotona ja pääset koiran kanssa seikkailemaan metsikössä ilman mitään kimittävää ja valittavaa riippakiveä.
sä et pysty muuttamaan sitä miestäs, joko hyväksyt ja jatkat tai sitten eroat. itse oon suhdetta jatkanu, kun en oo siitä muuta vikaa löytänyt. eikä se eräkelvottomuus oikeastaan enää edes ota päähän...
- sielusiskois
Ihan asiaa kyllä vaan! Mutta lähinnä olen siihen pettyny, että mihin katosi se mies joka oikeesti ennen kävi metsässä ja ootti viikonloppua kuin kuuta nousevaa, että pääsee metsälle ym.. Tuntuu, että meillä on roolit vaihtunu ihan täysin :D Harmittaa niin pirusti.. Ettei vaan kävis niin, että löytäis ihan oikeesti sielunveljen tuolta mehtästä joskus...... Never know...
Suurin osa metsämiehistä lähtee yksin ja emäntä jää kotiin, sinua tietysti huolettaa se muutos.
Mutta älä missään nimessä muuta tekemisiäsi toisen vuoksi, seuraavan kerran luovut toisesta harrastuksestasi jne..
Mää jatkan tätä mun ommaa juttua ja kait (toivottavasti) ukko jossain vaiheessa tajuaa, kun mää harrastan ommaa juttua ja jos parisuhde alkaa siitä "kärsimään" niin, että tekis asialle jottain (edes joskus osallistuis mukkaan) onhan se aina plussaa yhteisajalle.. Mulla ei ainakaan enää hermo kestä ainaista kinuamista mukaan.. Jos ei tuu niin sitte ei tuu.. Saapahan se sitte yksin sohvalla maatessa aatella, että mihin tää suhde on sitten menossa.. Ja tässä sen näkee, että ei kannata kertoa tommosia valkosia valheita suhteen alussa ko jossakin vaiheessa se näköjään alkaa hiertämään....
Ei sitä kumppania tarvitse raahata harrastuksiin väkisin mukaan.
Retkistä nauttii enemmän yksin kuin vastahakoisen kaverin kanssa.
...jos kaveri on muuttunut siitä mitä oli. Mutta me kaikki muutumme. Olitko itse silloin alussa aina mukana metsällä? Niin paljon on juttuja, jotka tänään on henki ja elämä, mutta jonkinajan päästä on jokin muu. Näin on toivottavasti käynyt.
Pahimmassa tapauksessahan kumppani hätistää toisen pois kotoa metsälle ja itse "hilluu" silläaikaa, huijaa ja valehtelee. Tai sitten on tullut masennus tai sairaus, joka vie mielenkiinnon.
Mutta parasta lienee vain yrittää selvittää syy. Ja sitten hyväksyä se.
Itse olen vongannut ukkoani mukaan mehtään retkeilemään, tuloksetta. Toisaalta olen myös äärimmäisen hyvilläni siitä, että saan mennä yksin ihan minne vaan. Jos ilmoitan meneväni miestuttavien luo, ei se aiheuta näkyvää paniikkia. Koska hän tietää, että minä rakastan häntä ja olen siinä mielessä luotettava, etten moiti ja morkkaa häntä muille ihmisille. Ja tulen kuitenkin iloisena kotiin tein sitten retkilläni mitä tahansa.
... kun ei äijä aina lähde esim lomalle mukaan.
Viikonloppusin tehään kyllä kameranulkoiluttamisretkiä yhessä,mutten edes odota miehen lähtevän kotiseudulleni lomailemaan koko kesäloman ajaksi.
Silloinhan saan kerrankin omaa aikaa ja tehdä asiat ihan niinkuin itse haluan.Suunnittelen jo tässä talvilomaa Kiilopäälle,enkä todellakaan ota miestä mukaan sinne.
Pääsempähän vaikkapa karaokeen,tai oluelle ihan niin usein kun haluan!!!!
Kotona tuota ehtii katella ihan tarpeeksi.
Eikä harrastusten tarvitse todellakaan olla samat,se on markkinamiesten huuhaata,semmonen!
-pyytä pyytään,koppelo kotoo karkaa.että siitä vaan,molemmin puolin.
Kyllä minua ainakin ottaa päähän kun ukko ei lähde enää koskaan metsäretkille kanssani!
Minä olen tosi puhelias ihminen, on tosi kurjaa jutella yksikseen, tai sit soitella ystäville sieltä metsästä kun on ihan pakko päästä välil hehkuttaa kuin kaunista ja ihanaa siel on.
Yötä en uskalla metsässä yksin olla koskaan, joten en kovin kauas pysty edes menemään.
Olis niin ihana kokea luonnon ihanuus toisen samoin tuntevan kanssa mut yksin on vain mentävä, vaik kuin yrittäis ukkoa houkutella.
Suuri syy siinä on varmaankin et äijä on tympääntynyt muijaansa eikä edes luonto merkitse hänelle enää mitään.
Tuntuu aika hassulta lueskella luonto mammojen marinoita ja valituksia kumppanin haluttomuudesta. Miehenä olen kokenut aivan samaa mutta käänteisenä ilmiönä, emäntä marisee kun menen metsään ja viihdyn siellä. Harrastukseni on niin yksinkertainen, että katselen, ihmettelen ja havainnoin luontoa.
Mutta harvemmin tuolla metsässä olen törmännyt teikäläisiin, en puheliaisiin enkä hiljaisiin vaeltaja mammoihin.
Voipi olla, että näillä netissä kirjoittelevilla mammoilla on munat!
Kyllä mulla munaa enemmän entä monessa miehessä :D Ei vaan samassa muodossa ko miehillä ;) Koiralla oli oikeat munat, mutta ei oo ennää.. Mutta henkiset munat on isot niin mulla ko koirallaki :D
Minulla on munat... ja huomenna tarjoan nokipannukahvit jokaiselle erälyylille joka eksyy nuotiolle. Otan ison pannun mukaan kun niin paljon on odoteltavissa vieraita ;-)
Mullon omat pannukahvit ja omat makkarat ko suunnistan huomenna mehtään ja notskille :D Ja koiralle tonnikalapurkki :) Että minä kans voin tarjota kahveeta sille joka eksyy samalle laavulle meijän seuraan!
Mukavaa kuitenkin, että erästelet. Joskus koira on parempi kaverina kuin joku perässävedettävä. Älä ollenkaan ole huolissasi niinkauan kuin koira haluaa pysyä mukana mutta, jos koira jää sohvalle niin kerro ihmeessä. Muuten ei hätää minäkin tässä hommailen koiraa ja sitä paitsi pidän oikeasti erästelystä erityisesti koiran kanssa. Metsä on ihmeellinen paikka. Ole huoleti.
Terve vielä
Joitakin vuosia sitten olin metsällä Savukoskella. Silloin minulla oli sekä metsästyskavereita, että koira.
Samoilla alueilla oli myös eräs ruotsalainen naisíhminen suomenajokoiran kanssa. Muuten ilman minkäänlaista herraseuraa. Rouva ampui ainakin yhden jäniksen sinä aikana, kun minä siellä olin. Puhui vain ruotsia isäntäväelle ja pärjäsi hyvin. Kyllähän sellaisen naisen seura olisi kelvannut ainakin minulle ja ystävilleni. Sanon vaan Sinulle, ole huoleti niinkauan kuin Sinulla on koira ja viihdyt metsässä. Anna sohvaperunan makoilla sohvalla. On Sinulla parempaakin tekemistä, kuin yrittää seuraa sellaisesta. Miten se laulu olikaan siitä ystävästä, joka vierelles jää....!