Olen reilun vuoden asunut Paroalhossa sijaitsevassa kerrostalossa, nyt tuli mitta täyteen. Tälläkin hetkellä, torstai-iltana, melkein kello 12 yöllä, naapuri soittaa musiikkia. Talkkari näköjään kävi valittamassa äsken, mutta väärässä kerroksessa. Musiikki saattaa helposti kuulua kahteen- tai jopa kolmeen asti arkena. Mä kyllä ihmettelen, että miten noi käy vielä aamulla jotkut töissä, siis noista deekuista. Pihalla katson tota porukkaa halveksuvasti, enkä juuri tervehdi. Mä käyn töissä, enkä tod ala kaveeraa tollasten kanssa, sillä mistä tiedän, että moikkaaminen saattaa johtaa siihen, että tulevat vielä mun oven taa, mukamas kaverina. Pihallamme myös 4-8- vuotiaat lapset ovat iltamyöhään asti polkupyörillään aikaa kuluttamassa. Yksi pieni naapurin tyttö pyysi minulta rahaa, jotta voisivat saada ruokaa, kun vanhemmilla ei kuulemma ole. Vanhemmat ovat yli 30-v, joten teineistä ei kyse. Nyt haen uutta asuntoa jostain paremmalta alueelta. Tänne muutin vain pienen vuokran takia, koska halusin säästää. Mutta säästän vast'edes mielummin hermoni ja maksan 200€/kk lisää jossain muualla saman kokoisesta asunnosta. V**un juopot.
Kerrostalo elämä...
Mitta täys.
4510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oi miten nautinkaan tästä aamusta,saan istahtaa lasitetulle parvekkeelle ja nauttia kupposen just keitettyy kahfia,katsella kun porukat häärii kadulla,ovet paukkuu portaikoissa kiire kaikilla jonnekkin kai ne töihin menossa on.Ihanaa tietää et kohta hiljenee saa ottaa pikku nokoset ja herätä sit ja keittää aamupuurot,sen jälkeen voi käväistä torilla kuulemassa päivänjuorut.Ai niin matkalla voi poiketa cittarissa hakeessa "mäyräkoiran", tai voi sitä tehdä yhdet kuumat rommit hunajalla.Gyl elämä on ihanaa.
Pyynpäässä naapurissani asui sellainen juoppo,että kun sen aparikaverit tuli käymään,ne soitti mun summeria,koska tämä naapurini ei jaksanut vaivautua avaamaan ovea heille.Valitin useita kertoja näille vieraille,ja sanoin suoraan heidän olevan pelkkiä pas**housuja,sillä heillä oli ne housuissa.Huumeitakin asunnossa käytettiin.Muutin lopulta pois,kun eräs sälleistä puheli jo niin pehmeitä,sellaisia skitsofreenikon- juttuja,etten uskaltanut asua siellä.Osa pojista on jo kuollut,sääli 20-30-vuotiaiden hukkaan heitettyä elämää.
On onnellinen se, jolla oma aparikaveri. Se kaveri on nimensä mukaan apuna kaikessa. Joskus jokainen tarvitsisi oman aparin. Mutta niitä on vaan Raumalla. Jostain syystä.
Enpä vaihtaisi muualle. Aiemmin asuin omakotitalossa, mutta perin tylsäksi asumismuodoksi osoittautui. Kuunelin hiljaisutta ja jouduin seuraamaan kaikenlaisia saippuasarjoja. Nyt täällä Lajolla on ohjelmaa aina seinän takana tai rapussa. On elämisen makua. Seinänaapuri hivauttaa taas muijaansa myöhemmin illalla, se on vakio tapahtuma se. Eilen alakerran nuoripari intoutui jyystämään niin että heräsin sängyn hilliittömään kitinään ja nitkumiseen.