nyt kun on hetki, että saan jotakin tänne kirjotettua niin kirjotan.
mun lääkäri antaa estotta mulle monen kuukauden unilääkkeetkin, nytkin 3kk edestä, vaikka tietää mulla olevan vakava masennus itsetuhoisuuden kanssa.
ja mä pelkään että vielä teen jotain itselleni. osa musta juhlii kun lääkkeitten reseptit tulee niin kiltisti ettei tosikaa, välillä tuntuu et lääkäri kuin yllyttää. osa musta pelkää että kun oikeesti tulee se tunne, että turha enää yrittää, niin sitten on menoa. mikä mua enää estää??
taitaa olla se lupaus että yritän vuodessa saada itseni kuntoon ennen kuin teen mitään peruuttamatonta, harmi vaan, että se vuosi alkaa olla ihan kohta mennyt ja mitään ei ole tapahtunut, päinvastoin. mulla ei sinällään ole elämässä mitään vikaa tällä hetkellä, mutta alakuloisuus ja etenki itsetuhoiset ajatukset ei vaan mene millään lääkkeillä pois. ja tää ei ole mikään hetkellinen vaihe, vaan ihan jo yli 8 vuotta kestänyt, pikkuhiljaa mennyt vaan vahvemmaks. itsetuhoiset ajatukset on nykyään ihan joka päiväisiä, eivätkä edes tunnu miltään.
ehkä mun ei vaan kuulu olla täällä.
mun lääkäri antaa estotta mulle monen kuukauden unilääkkeetkin, nytkin 3kk edestä, vaikka tietää mulla olevan vakava masennus itsetuhoisuuden kanssa.
ja mä pelkään että vielä teen jotain itselleni. osa musta juhlii kun lääkkeitten reseptit tulee niin kiltisti ettei tosikaa, välillä tuntuu et lääkäri kuin yllyttää. osa musta pelkää että kun oikeesti tulee se tunne, että turha enää yrittää, niin sitten on menoa. mikä mua enää estää??
taitaa olla se lupaus että yritän vuodessa saada itseni kuntoon ennen kuin teen mitään peruuttamatonta, harmi vaan, että se vuosi alkaa olla ihan kohta mennyt ja mitään ei ole tapahtunut, päinvastoin. mulla ei sinällään ole elämässä mitään vikaa tällä hetkellä, mutta alakuloisuus ja etenki itsetuhoiset ajatukset ei vaan mene millään lääkkeillä pois. ja tää ei ole mikään hetkellinen vaihe, vaan ihan jo yli 8 vuotta kestänyt, pikkuhiljaa mennyt vaan vahvemmaks. itsetuhoiset ajatukset on nykyään ihan joka päiväisiä, eivätkä edes tunnu miltään.
ehkä mun ei vaan kuulu olla täällä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lääkärit ovat usein myös ns. Kuolemanenkeleitä kirjoittaessaan vastuuttomasti mm. unilääkkeitä 3 kk annokksia itsetuhoisille.
Sinun pitää päästä terapiaan, missä sinun todelliset ongelmasi käsitellään ja annetaan tärkeitä neuvoja masennuksesta toipumiseen.
Masennuksesta ei voi parantua pelkästään lääkkeillä, vaan tarvitaan myös masennuksen syiden selvittämistä ja käsittelyä (terapia)
Minä toivuin vasta, kun löysin empaattisen terapeutin ja jouduin lopettamaan ns. pakkolääkityksen ylireagoinnin takia (riski kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä) Olen nyt pärjännyt masennustaipumukseni kanssa yli 10 v, ilman lääkkeitä tai terapiaa. Lue kirja: "Vakava masennus - selviytymistarina", niin saat vinkkejä miten se onniustui.
Mä olin pari vuotta sitten masentunut ja jouduin laitoshoitoon josta ei ollut hevonkaan hyötyä. Kallotohtori sai olon vaan pienemmäks ja mitättömämmäks. Vihjaili ettei mussa oo muuta vikaa kuin luonteen heikkous ja sille ei voi mitään.että elä sen kanssa. Lähdin kotiin ja otin yliannostuksen uni ja rauhottavia ja taisi siinä mennä muutama relaksanttikin. Sukulaiseni veivät minut sairaalaan ja olin siellä yön yli ja aamulla kyseltiin olinko ottanut kaikki lääkkeeni. sanoin että kutakuinkin. Mitä lääkäri tekee? soittaa osastolle jolla olin ollut, he sanovat että olin lähtenyt vapaaehtoisesti pois ja kysyy minulta vieläkö tekee mieli tappaa itseni. tottakai sanon että ei. niinpä hän antaa minulle kasan reseptejä uni ja rauhottaviin lääkkeisiin ja lähettää kotiin.eli antoi minulle ladatun aseen heti kun olin epäonnistunut edellisen kanssa. Kiitos sukulaisteni he takavarikoivat lääkkeeni heti haettuani ne apteekista ja sen ansiosta olen tänään täällä.
itsekin saavani niitä unilääkkeitä... toisaalta tiedän ettei kannattaisi. Olen tässä miettinyt kusettavani lääkäriä uniongelmista...
Luuletteko te lapsukaiset todellakin pystyvänne tappamaan itsenne - ja vieläpä kivuttomasti - niillä lääkkeillä joita teille on annettu? Ottakaa nyt edes oikeasti selvää asioista, ennen kuin teette jotain uskomattoman typerää! Kaikki ei tapahdu niin kuin elokuvissa!
Ensinnäkin tiedoksi, että barbituraatteja lääkärit eivät enää vuosikausiin ole saaneet määrätä, ja bentsodiatsepiineja ahmimalla pääsette korkeintaan sairaalaan. Tarvitsisitte useaa eri lääkettä kivuttomaan ja pomminvarmaan lopputulokseen, ja niiden kaikkien saaminen EI TODELLAKAAN ole yksikertaista. Yhtä lääkeainetta (jonka nimeä en mainitse) joutuisitte hamstraamaan satoja milligrammoja saavuttaaksenne varman tuloksen. Se on "vähän" enemmän kuin muutaman kuukauden lääkkeet, eikä sellaista määrää myöskään vedetä ihan yksinkertaisesti alas. Ja kuten sanottu, sekään ei vielä yksinään riitä.
Ottakaa myös huomioon, että mediassa ei yleensä kerrota niistä lukemattomista epäonnistuneista itsemurhayrityksistä, joita tapahtuu valtava määrä joka vuosi. Kun osaa etsiä tilastoja aiheesta, niin silmät avautuvat ja sitä kiittää, ettei ehtinyt tehdä vielä mitään.
Luopukaa siis noista itsemurha-ajatuksistanne ainakin siihen saakka, kunnes OIKEASTI TIEDÄTTE mitä teette. Olen puhunut.
asiasta jotain tietävä tietää siis enemmän kuin lääkärit joiden luona olen käyynyt...en ymmärrä minkätakia tuollaiset törpöt kirjoittavat tälläisille sivuille jossa ihmisillä on jo paha mieli. oikeinko yllytät kokeilemaan riittääkö lääkemäärät kaapissa??????
Jaa minä olen törppö kun yritän estää sinua tekemästä isoa virhettä? Ja lääkäritkö ovat sinua neuvoneet riittävissä lääkemäärissä itsemurhan tekemiseen? Salli mun nauraa.
Jos osaat lukea, niin yllyttämisen sijasta minä nimenomaan kehotin sinua miettimään vielä ja ottamaan mieluummin asioista selvää. Jos todella haluat tappaa itsesi, olet valmis näkemään sen vaivan. Bentsoilla ym. leikkimälläkin saatat kyllä saada huomiota, jos se on se mitä haet, mutta et sinä kyllä niillä pelkästään itseäsi kuoliaaksi saa, se on varma. Voin myös kertoa, että et tule saamaan teostasi pienintäkään sympatiaa sairaalassa - päinvastoin.
Ja todellakin tiedän tästä asiasta jotain, kun olen itse jo vuosikaudet etsinyt kivutonta ja 100% varmaa ulospääsyä tästä maailmasta. Älä siis ihmettele, miksen viitsi esittää lohduttajaa. Niitä "koetahan vähän piristyä" -tyyppejä on täällä jo ihan tarpeeksi. Sinä joko vedät niitä lääkkeitä tai et - en minä todella välitä - mutta kerroin vain mitä todennäköisesti tapahtuu.
Kerrottakoon myös, että netin syrjäisemmillä kujilla on kokonaisia keskusteluryhmiä, joilla epätoivoiset ihmiset puivat päivästä toiseen tätä samaa aihetta, ja kaikki törmäävät lopuksi samoihin ongelmiin. Varmaa ja rauhallista tapaa kuolla ei yksinkertaisesti tahdo olla saatavilla - syyt voi varmaan arvatakin. Toisinaan (varsinkin täällä Suomessa) tuntuu jopa, että helpompaa olisi lukea itse lääkäriksi.
Mutta toisaalta tässä vuosien varrella olen tajunnut senkin, että siinä ei häviä lopulta yhtään mitään, vaikka yrittäisi päivä kerrallaan raahautua tässä sysipaskassa elämässä eteenpäin, niin kauan kuin viimeisetkin voimanrippeet kuihtuvat. Kuolema kun tulee joka tapauksessa joskus. Jonain päivänä, ihan jokaisen kohdalle.
Älä tee typeryyksiä.