Mulla on tässä parin vuoden aikana kehittynyt mitä ihmeellisimpiä pakko-oireita. Ennen mulla oli sellasia suht "normaaleja" oireita joita melko monella ihmisellä (ainakin minun tietääkseni) on, eli esim. että "pitää keretä tuonne seuraavaan risteykseen asti ennen kuin tulee seuraava auto" jne.
Nyt nuo oireet on kuitenkin kehittyny oudommiksi ja niitä on tullu enemmän. Mulla on pakko-oireita mm. siitä etten saa kulkea hissillä vaan pitää mennä rappusia pitkin, ylöspäin tosin saan mennä hissillä kunhan olen mennyt väh. 1 kerran ne kävellen ylös.
Mulla on myös on pakonomasia ajatuksia, saatan saada päähäni jonkun älyttömän ajatuksen ja alkaa miettimään ja pelkäämään sitä ilman mitään kunnon syytä. Tarkoitan tällä esim. tällaista : "Mitä jos minä lihon 500 kiloiseksi"
Kuulostaa typerälle mutta kun se ajatus päähäni tulee, en saa sitä pois sieltä.
Lisäksi minulla saattaa tulla kesken keskustelun päähäni tällainen lause: "voi kunpa tuo kuolisi" , tarkoittaen sitä mun keskustelukumppania. Ja vaikka minä en todellakaan sitä toivo, niin se ajatus vaan tulee mun päähän ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Sitte mulla on kans erilaisia pakonomasia tapoja liittyen esim. ruuan valmistukseen. En voi keittää vaikkapa teetä ilman että teen sen sillä tietyllä tavalla.
Ja mutta kun suurin ongelma on nyt siinä, että välillä nuo kaikki oireet häviävät ihan huomaamattomiksi ja pystyn hallitsemaan niitä. (johtuu tosin osittain myös siitä että olen tottunut niihin). Jos ne olisivat kokoajan ja jatkuvasti tuollaisia, hakeutuisin terapiaan.
Mutta nyt kysymys kuuluukin, mitä teen?
Nyt nuo oireet on kuitenkin kehittyny oudommiksi ja niitä on tullu enemmän. Mulla on pakko-oireita mm. siitä etten saa kulkea hissillä vaan pitää mennä rappusia pitkin, ylöspäin tosin saan mennä hissillä kunhan olen mennyt väh. 1 kerran ne kävellen ylös.
Mulla on myös on pakonomasia ajatuksia, saatan saada päähäni jonkun älyttömän ajatuksen ja alkaa miettimään ja pelkäämään sitä ilman mitään kunnon syytä. Tarkoitan tällä esim. tällaista : "Mitä jos minä lihon 500 kiloiseksi"
Kuulostaa typerälle mutta kun se ajatus päähäni tulee, en saa sitä pois sieltä.
Lisäksi minulla saattaa tulla kesken keskustelun päähäni tällainen lause: "voi kunpa tuo kuolisi" , tarkoittaen sitä mun keskustelukumppania. Ja vaikka minä en todellakaan sitä toivo, niin se ajatus vaan tulee mun päähän ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Sitte mulla on kans erilaisia pakonomasia tapoja liittyen esim. ruuan valmistukseen. En voi keittää vaikkapa teetä ilman että teen sen sillä tietyllä tavalla.
Ja mutta kun suurin ongelma on nyt siinä, että välillä nuo kaikki oireet häviävät ihan huomaamattomiksi ja pystyn hallitsemaan niitä. (johtuu tosin osittain myös siitä että olen tottunut niihin). Jos ne olisivat kokoajan ja jatkuvasti tuollaisia, hakeutuisin terapiaan.
Mutta nyt kysymys kuuluukin, mitä teen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos oireesi menevät ohi, niin hyvä, mutta jos ne pahenevat, käy lääkärissä. Lääkärin pitää ymmärtää ja auttaa. Voit saada lääkkeet ja lähetteen terapiaan, sitten on helpompaa.
Kokemusta on...
tosin erivariaatiot vain,
voisiko olla jotta silloin kun sinulla on enemmän tressiä, myös nämä pakko-oireet kasvavat,
-entäs jos sinulla on enemmän ajateltavaa päässäsi, väheneekö oireet silloin?
sinä kumminkin ymmärrät noitten ongelmien järjettömyyden, eli vaikka sinä keittäsit teetä, millä tavalla tahansa, ei sillä ole mitään vaikutusta,
sikisipä minusta ei kannata lähteä mukailemaan niitä, kun seuraavalla kerralla keität teetä, käytä jotain muuta kaavaa, ihan tahallasi, samoin toimi kaikessa muissakin tilanteissa, missä noita pakko-oireita tulee!
-minusta ne "kuolee" sillä kun ei mukaile niitä.
Tuntuu että ihmiset jätetään oman onnensa nojaan. Itse tarttisin myös terapiaa pakko-oireisiin ja masennukseen.Välillä on hyviä kausia molemmissa mutta sitten taas se iskee päälle. Kauheeta :(
Ainakin minä pääsen terapiaan, kun itse pyysin minun lääkäriltä sitä. Suhtautui oikein hyvin ja toivoi,että pääsen eroon
oireistani.
Toivottavasti muillekin sattuisi tällaisia lääkäreitä :)
Hei,
Onko sulla stressiä?
Mulle ilmestyy myös kaikenlaista ihmeellistä päähän silloin kun olen stressin alla.
Hyvä että olet tunnistanut oireilun. Itse pakotin itseni tekemään vastoin omia ajatuksiani. Yritin pitää järjen ensisijaisesti vallalla, enkä antaa ajatusten hallita minua.
Jos kyseessä on välillä ilmentyviä asioita, niin mieti onko sinulla stressiä tai huolta jostakin muusta asiasta ja sitten projisoit sen kummallisiin ajatuksiin. Kun itse tajusin stressin ja omituisten ajatusten yhtäikaisen ilmentymisen, keskityin hallitsemaan stressiä ja stressin aiheuttajaa.
Itselläni myös kuukautiskierto vaikuttaa asiaan. Ja muista, että kaikilla on välillä hieman omituisia ajatuksia, mutta jos ne eivät rajoita tai ahdista, niin en olisi huolissani.
plää plää, hitto mitä tekopyhyyttä ja sontaa
Hmmm, missä kohdassa on tekopyhyyttä? En mielestäni nostanut itseäni jalustalle tai tuominnut ketään, vaan lähinnä kerroin, mikä toimii minulla.
Mutta onneksi olkoon, olet löytänyt selkeästi oikean palstan ahdistuksellesi. Seuraavaksi sitten vaan reippaasti lääkärisedän luokse juttelemaan mukavia. Tai vaihtoehtoisesti odotat, että kasvat aikuiseksi.
Hei!
Pakko-oireilun syynä on useimmiten kontrollin halu, myös liiallinen stressi. Oletko huomannut kenties että jos suunnitelmasi ei ole toteutunut stressaannut ellet jopa suutu?
Tähänkin löytyy apua myös itsestä kuten myös lääkäriltä/terapeutilta. Niin kuin on ilmi jo tullut, siihen auttaa juuri se, että tekee asiat toisella tavalla kuin on tottunut. Se on aluksi hankalaa, mutta loppujen lopuksi toimivaa. Tämä ei kuitenkaan vie kontrollin halua pois. Sen pois viemiseen vaaditaan aikaa, itsekuria ja tarmokkuutta. Alkuun pääset sillä, että et suunnittele päivää pitkälle. Elä hetki kerrallaan ja tee pieniä asioita. Tämä lievittää myös stressiä.
Mikäli olet työssä tai opiskelet, muista kiittää itseäsi onnistuneista asioista, joita olet saanut aikaiseksi niinä tunteina. Voit jopa palkita itseäsi esim. antamalla aikaa siihen mitä tykkäät tehdä eniten.
Jos haluat kysyä lisää, vastaan mielelläni sen mukaisesti mitä tiedän/osaan.
mutta pääsin siitä eroon kun tajusin, että jos ei pistä vastaan ei tarvittavaa kitkaa aiheudu joka saa pakko-oireiden pakotusen tunteen aikaan. Ihan vaan antaa mennä, tekee ja ajattelee ne kaikki hulluudet. Mulla oli vaikea häiriö.
Joo minula on kans sama. Minula tulee kans ajatuksia "että kunpa tuo kuolisisi" mutta en voi mitään. Yritän kovasti sitä pois mutta se ei lähde. Minulla saata olla vakavia kin pakkoajatuksia kuten kuoleman pelko itsemurha ajatus enkä saa niitä pois päästäni millään keinolla. En tiedä kuinka me pääsisime eroon tästä kamalasta pakko-ajatuksista (Pakko-oireinen häiriö) eli OCD. Tuntuu etä mikä lääke ei auta siihen. Olen kokeillut Risperdal:ta, seroquelia sun muita lääkeitä mutta ei pahus ku ei auta. Eilen tuli
seksuaalisia ajatuksia ihmisestä jonka kansa keskustelin. Ajattelin koko ajan hänet nakuna. Enkä päässsyt siitä ajatuksesta eroon millään.
mutta se auttaa, ettei syyllistä itseään vaan toteaa, että kyseessä on "harmiton" sairaus. Minulla auttaa myös ssri- lääkkeet, mutta välillä haluan lopettaa lääkityksen, koska lääkkeet turruttaa kaikki muut tunteet ja seksihalut.