Minua hämmentää jotenkin Koivusen biisien lyriikoiden sisältö. Tiedän kyllä, että tuohon perhanan hevigenreen kuuluu tietty "terminologia" eli että pitää olla pimeyttä, tuhoa ja muuta mytologista moskaa. Kumminkin minusta tuntuu, että Fatherin tyyppisessä biisissä, jossa asetelma on selkeä, Arin tulkinta on parempi. Että toisinaan Ari ei pysty samaistumaan biisin puuroiseen symboliikkaan ja sen vuoksi vähän läpilaulaa. Luulen, että Koivusella monien vahvojen ihmisten tapaan on sisällä voimakas tunne-elämä, joka ei oikein hehku nykylyriikoiden kautta.
Toivoisinkin siis, että jatkossa bändi pyyhkisi pehvaa vanhoilla hevikliseillä (rajat on rikkomista varten!) ja tekisi selvemmin puhuttelevia biisejä. Että voi olla ytimekäs sanoma tai tilannekuva. Ihminen näkee joka päivä kadulla, bussipysäkillä televisiossa ja duunissa nöyryyttäviä, riipaisevia tai puhuttelevia tuokioita. Minulla on käsitys, että Ari Koivusen omin musiikki tulee syntymään vain arjen kokemuksista ja muistoista (soitto on usein surusta tehty).
Toivoisinkin siis, että jatkossa bändi pyyhkisi pehvaa vanhoilla hevikliseillä (rajat on rikkomista varten!) ja tekisi selvemmin puhuttelevia biisejä. Että voi olla ytimekäs sanoma tai tilannekuva. Ihminen näkee joka päivä kadulla, bussipysäkillä televisiossa ja duunissa nöyryyttäviä, riipaisevia tai puhuttelevia tuokioita. Minulla on käsitys, että Ari Koivusen omin musiikki tulee syntymään vain arjen kokemuksista ja muistoista (soitto on usein surusta tehty).
Vastaukset 2
Vanhimmat
vois ollakin noin. Sanomasta vois tehdä vahvempaa ja koskettavampaa lyriikalla, joka lähtee ihmisestä ja Ari pääsis vetää aidolla tunteella. Näyttöä on ollut aikamoisista tulkitsijan taidoista.
ruvenneet runoja rustaamaan?