Onko kellään tietoa onko henkilö jolla on diagnoosina lapsuusiän autismi voinut perustaa aikuisena perhettä? Asperger aikuisia tunnenkin jotka ovat perheellisiä ja ihan mukavasti menee. Meillä on tilanne se että poikamme on varhaismurkku ja meille vanhemmille tulee tuommoset asiat mieleen.Voiko autistinen kuntoutua niin hyvin että on kykenevä pitää huolta perheestään? Autistimme ei puhu vaan kommunikoi kirjoittamalla kommunikaattorilla(fasilitoiden) ja kuvakansiolla, mutta se ei tietystikään ole este haaveellemme. Ollaan ajateltu että poikamme joskus voisi mennä naimisiin vaikka asperger tytön kanssa jos hän näin haluaa.
Voiko autistinen perustaa perheen?
Tulevaisuus avoin
62398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olin, siis olin juuri reilun vuoden naimisissa as-miehen kanssa. Ymmärsimme toinen toisiamme hyvin, sillä meillä oli sama vaiva. Vaiva tosin ilmeni meillä eri tavoin sikäli, että mies oli minua huomattavasti sosiaalisempi ja minä puolestani pystyin elämään nk. normaalia elämää (menemään ajoissa nukkumaan ja huolehtimaan aamuheräämiset ym. ) häntä paremmin. Nämä poikkeavuudet, muutamien muiden poikkeavuuksien lisäksi johtivat lopulta avioeroon, sillä olimme kuitenkin toisaalta niin erilaisia.
Ex-miehelläni oli mielestäni useita sen verran pahoja elämänhallinnan vaikeuksia, etten tiedä pystyykö kukaan nainen koskaan perustamaan hänen kanssaan perhettä. En väitä, että omakaan elämänhallintani esim. siisteyden suhteen olisi samaa tasoa kuin terveillä ihmisillä, mutta huomattavasti paremmalla tasolla kuin miehellä. Olisin käytännössä kohtalaisesti pystynyt huolehtimaan perheestä ja lapsista, mutta aspergermiehen ja aspergerlasten kanssa arki olisi ollut jatkuvalla koetuksella. Meille ei ehtinyt syntyä yhteistä jälkikasvua.
Avioeromme jälkeen toivon totisesti, ettei uudella miehelläni kuka hän nyt sitten ikinä onkaan, ole minkäänlaista neurologista vaivaa, sillä omallakin kohdallani pidän aspergeriä kirouksena, jollaista en mielelläni omalle lapselleni haluaisi.
onnistumisia toivon myös. Kiitos kovasti vastauksestasi. Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi!
Muistan sinut, jos tunnistin nyt. Hmmm... en pidä aspergeria minään kirouksena ainakaan ratkaisevassa mielessä.
Liitto kahden assin välillä jo riippua paljosta. On asseissa eroja kuitenkin.
Mun mielestä voi olla postitiivista, että tapasit aspergermiehen ja sait kokemuksia...
Eri ihmisillä asiat kanavoituvat eri tavoin. Ehkä sinulla olisi samanlaisia ongelmia, kuin miehelläsi, jos olisit yhtä sosiaalinen, kuin hän.
Minä en pidä assiutta kirouksena sen paremmin itselleni kuin pojallenikaan, vaan suurena rikkautena. Niin hänelle kuin minullekin maailma on loputtoman mielenkiintoinen.
Kyllä minä ennemmin olisin naimisissa assin kanssa kuin narsistin. Vaimoni on narsisti ja petturi, mutta lasten vuoksi siedän häntä kaverina, vaikka meillä ei mitään muuta yhteistä enää ole. Töidemme vuoksi olemme paljon erillään.
Äkkiseltään aika outo kysymys, jos hänellä on varsinainen autismi diagoosi, eikä mikään as. Jos hän on suht normaalijärkinen ja ylipäätään on kiinnostunut, niin on kai se teoriassa mahdollista että hän jonkun löytäisi. Mutta ei kai taida olla kumpaakaan.
Eikö yleensä autistit ole aika vähän kiinnostuneita muista ihmisistä ylipäätään, kertoisitko enemmän, minkä ikäinen hän on?
Poika on 14 ja kiinnostunut ihmisistä myös ikäisistään kuntoutunut sen verran hyvin ettei saa poisolokohtauksia eli on läsnä..sorry aika kiirus..täytyy mennä..puhelin soi..