pieni muotoinen kysely

1.Mikä syömishäiriö sinulla on?
vähän sekotus.. elikkä ednos

2.Miten alkoi ja miksi?
Alko laihduttamisella, ku aattelin että oisin ollu jotenki poikkeuksellisen läski. Todellisuudessa en ollu. Syitä ehkä oli siinä et mua haukuttiin sillon aika paljon, ja ala-asteella haukuttu läskiks. Lisäks koulussa ei sillon sujunu, ja oon aina ollu aika perfektionistinen luonteelta.

3.Milloin huomasit sen?
Huomasin sen n.puol vuotta siitä ku aloin laihduttaa. Olinki alkanu oksentelemaa ja laskemaa kaloreita yms.

4.Millainen peilikuva itsestäsi?
Läski edelleen, joskus oon tyytyväinen, joskus en todellakaan

5.Miten vaikutti elämääsi (koulu/työ,
ihmissuhteet)?
Ihmissuhteet on aika repaleiset tälläki hetkellä. Tosin vois ne olla paljo huonommatki. Koulu tuntuu rankalta, mut kyl mie selviin. Lukemaa oon alkanu enemmän.

6.Oliko sivuoireita (mielialan muutoksia, heikkoutta, yms.)
Sivuoireina on tälläki hetkellä menkkojen puuttuminen, hiustenlähtöö, palelua, huimausta harvoin, mielialan muutokset joo ja joskus rytmihäiriöitä, väsymys vaivaa myös.

7.Minkä tyyppinen? Lievä/vakava?
Lievä

8.Haitko/Saitko apua? Keneltä ja miten?
Terkkarille menin sillon avautumaa, en yksinkertasesti jaksanu. Halusin lopettaa, mutten pystyny. Sieltä menin koulupsykologille ja sieltä nuorisopsykiatrian polille. Siellä oon avohoidossa edelleen. Enää en haluis lopettaa ainaka niin vahvasti, joskus haluisin, joskus en. Ristiriitasin tuntein tässä.

9.Miten pääsit yli?
En päässy, ainaka vielä.

10.Kauan syömishäiriö kesti?
Liian kauan, täl hetkellä ollu 1.5-2 vuotta.

11.Millainen suhde ruokaan nykyään?
Huono. Joskus hyvä, joskus tosi huono. Ihan ku ruoka ois joku jumala, joko sitä ahmii ku hullu ja sit hyvitetää paastolla:(

12.Voitko hyvin tällä hetkellä?
En, vaikka joskus niin muille (ja itelle) uskottelenki. Muille kyl aina, mut..

1.Mikä syömishäiriö sinulla on?
bulimia

2.Miten alkoi ja miksi?
anoreksialla alkoi. olen aina palvonut laihoja ihmisiä

3.Milloin huomasit sen?
en oikein osaa sanoa, mutta kun menkat jäi pois, niin tiesin että jotain oli jo pahasti vialla

4.Millainen peilikuva itsestäsi?
LÄSKILÄSKILÄSKILÄSKI

5.Miten vaikutti elämääsi (koulu/työ, ihmissuhteet)?
olen käytännössä erakko, en vain jaksa ketään... :(

6.Oliko sivuoireita (mielialan muutoksia, heikkoutta, yms.)
masennus

7.Minkä tyyppinen? Lievä/vakava?
vakava

8.Haitko/Saitko apua? Keneltä ja miten?
hain, mutta minua ei otettu vakavasti(..?)

9.Miten pääsit yli?
en ole pääässyt

10.Kauan syömishäiriö kesti?
nyt kuudes vuosi menossa

11.Millainen suhde ruokaan nykyään?
vihaanvihaanvihaan

12.Voitko hyvin tällä hetkellä?
EN

1.Mikä syömishäiriö sinulla on?
-anoreksia
2.Miten alkoi ja miksi?
-kun yläaste alkoi, tulin yksinäiseksi, tai oikeastaan eristäydyin itse ihmisistä. Alkoi masennus. Anoreksia oli masennuksen oire. Tuntui ettei elämässäni ollut mitään ja aloin kiinnttää huomiota läskeihini.
3.Milloin huomasit sen?
-Pikku hiljaa parin kuukauden kuluessa tiesin ettei syömiseni ole normaalia.
4.Millainen peilikuva itsestäsi?
-Nyt olen kohtalaisen tyytyväinen. En ole lihava. Haluaisin silti olla laihempi. Ainakin reisistä.
5.Miten vaikutti elämääsi (koulu/työ,
ihmissuhteet)?
-Koulu meni paremmin kun minusta tuli perfektionisti. Ihmissuhteet ruostuivat. Kuihtuivat pois. Olin aina kotona. Yksin. Mutta kun olin toista kertaa osastolla, koulukaverini tuli tapaamaan minua kotiin viikonloppuna. Osastohoito piristi minua kauheesti ja musta tuli iloisempi. Nykyään elämäni on hieman parempaa ja mulla on koulussa sosiaalistakin elämää. Joskus tapaan kaveria vapaa-ajallakin. Mutta liian vähän.
6.Oliko sivuoireita (mielialan muutoksia,
heikkoutta, yms.)
-Tosi masentunut. Nykyään on parempi. Syön kyllä liian vähän. Varsinkin koulussa väsyttää ja heikottaa kamalasti. Mutta syön edes jotakin. Se on hyvä. Joskus paastosin rajustikin.
7.Minkä tyyppinen? Lievä/vakava?
-Sanoisin keskivakava.
8.Haitko/Saitko apua? Keneltä ja miten?
-En olisi halunnu apua. Äiti huolestui ja jouduin punnituksiin, ja psykologikäynneille. Pari kertaa olen ollut osastolla. Mulla on myös tukihenkilö. Hoidoista on ollut hyötyä.
9.Miten pääsit yli?
-En ole päässyt anoreksiasta. En usko että pääsen koskaan. Nyt en voi laihduttaa, koska minua vahditaan. Onneksi.
10.Kauan syömishäiriö kesti?
-Ollut jo yli 3 vuotta
11.Millainen suhde ruokaan nykyään?
-Tykkään syömisestä. En voi silti syödä ajattelematta kaloreita. Syön edelleen liian vähän. Koulussa heikottaa. Sitten kun syömisiäni vahditaan, esim. yhteisellä päivällisellä, syön hyvin. Rakastan syömistä, mutten salli sitä itselleni terveellä tavalla.
12.Voitko hyvin tällä hetkellä?
-En ole onnellinen. Voin kohtalaisen hyvin verrattuna parin vuoden takaiseen aikaan. Olen piristynyt, mutta kuitenkin masentunut hiukan. Ei mulla mene siis kauheen hyvin.

1.Mikä syömishäiriö sinulla on?
Bulimia
2.Miten alkoi ja miksi?
Lihoin riparilla muutaman kilon ja koulukiusaajat saivat uuden aiheen. Luin artikkelin nyrkkeilijöistä, jotka oksentavat syömänsä herkut painontarkkailukaudella ja keksin oivan keinon laihduttaa.
3.Milloin huomasit sen?
Kun olin laihtunut huimasti parissa kuukaudessa. Tiesin toki kokoajan, että oksentaminen on väärin. En itse asiassa oikeastaan juurikaan ahminut, vaan oksensin kaiken syömäni ja jätin vain "jotakin terveellistä" pohjalle. Menkat katosivat, siitä tajusin asian olevan hiukan typerä.
4.Millainen peilikuva itsestäsi?
Pidin itseäni lihavana.
5.Miten vaikutti elämääsi (koulu/työ, ihmissuhteet)?
Olin hyvä salaamaan asiaa. Kävin kirjaston veskissä oksentamassa, kun huomasin äidin epäilevän jotain. Kun sairastin vuosina 1983-1990 ei bulimiasta vielä puhuttu yhtä paljon kuin nyt. Piti lähteä reilaamaan löytääkseen kirjallisuutta. En kertonut kenellekään sairaudestani, ja laihtuminen meni treenien ja kasvun piikkiin aluksi.
6.Oliko sivuoireita (mielialan muutoksia, heikkoutta, yms.)
Sain riesakseni (jatkuu tänäkin päivänä) heikon vatsan, ruoka-aineallergioita ja sydämentykytystaipumuksen.

7.Minkä tyyppinen? Lievä/vakava?
Aika vakava. Eikä ollut terapiamahdollisuutta. Yritin mennä Anonyymit ongelmasyöjät ryhmään, mutta siellä puhuttiin vain anorexiasta. Pitivät oksentajaa heikkoluonteisena.
8.Haitko/Saitko apua? Keneltä ja miten?
Kävin reilaamassa ja löysin pari loistavaa kirjaa Briteistä. Luin ne ja alleviivasin tärkeimmät kohdat. Avasi paljon. Ymmärsin kirjan avulla, että kyse oli kontrollin menettämisen pelosta ja addiktiosta sekä endorfiinista. Aloin ottaa vastuuta omasta elämästäni oikein kunnolla, korvasin addiktion toisella ja kerroin muutamalle ystävälle mikä minulla on ja kerroin halusta parantua. Viimeiset viisi vuotta minulla oli muuten bulimia lähinnä niin, että oksensin kaikki herkut ja epäterveelliset ruoat pitääkseni itseni jotakuinkin hoikkana.
9.Miten pääsit yli?
Sinnikkyydellä ja tajuamalla, kuinka paljon olin jo terveyttäni pysyvästi vahingoittanut. Menin täydelliseen terveystarkastukseen ja kerroin bulimiasta.
10.Kauan syömishäiriö kesti?
Pahana kaksi vuotta, lievempänä 5.
11.Millainen suhde ruokaan nykyään?
Aika normaali. Olen sellainen hiukan pyöreä (oikeastikin, BMI 30) mutta urheilen paljon. 12.Voitko hyvin tällä hetkellä?
Voin, tosin ruokailu on bulimian takia aika rajoittunutta.
Vatsa ei juuri kestä enää mitään hedelmiä, kasviksia tai muuta rajua, joten en jaksa paneutua laihduttamiseen. Nautin kropastani tällaisena. Jos lääkäri käskisi laihduttaa, toki sitten tekisin niin.


Ps. On hyvä, että teet tutkimusta.
Minusta on tavattoman surullista, että moni nuori pilaa lopullisesti terveytensä. Nuori ihminen on aina kaunis, oli sitten muutamia ylimääräisiä kiloja tai ei. Tässä iässä olisi kiva, kun ei olisi nuorempana tuhonnut ruoansulatuselimistöään...olisi niin paljon helpompi pudottaa vaivattomasti painoa syömällä omenaa tai porkkanaa.

1. anoreksia

2. en oikein tiedä, näin vain itseäni laihemman ihmisen ja kuulin kuinka sisoni julisti miten hoikka hän oli, siitä lähtien olen tuijottanut kaloreita ja rasvoja, kokoajan enemmän ja enemmän.

3. oikeastaan 'ymmärrän' vasta nyt mikä minulla oikein on, olen kyllä kokoajan tiennyt että tämä ei ole ihan normaalia mutta sairaudeksi tätä en ole väittänyt, muuta kuin vasta nyt.

4. aiemmin näin itseni lihavana. nyt laihana, jalkani ovat ohentuneet todella paljon ja kylkiluut näkyvät, toisinaan en osaa lopettaa laihduttamista.

5. minusta tuli hiljaisempi, ja yksinäisempi, monet kaverit vain liukenivat pois seurastani :/ nyt täysin uudet kaverit.

6. kyllä, vielä nykyäänkin olen koulussa niin väsynyt että olen vain nukahtanut, hirveän kylmä kokoajan.. kädet ovat sinertävät usein.

7. keskivaikea.

8. pakkohoidossa väkisin työnnettiin ruokaa nenämahaletkulla ja suonen sisäisesti. ei kyllä osastohoidosta ollut mitään hyötyä! luulin että minua olisi tarkkailtu enemmän syömisen suhteen ja pidetty pidempään, mutta olin psykiatrian osastolla vain viikon ja syömisestäni ei puhuttu sanaakaan vaikka sen vuoksi olin siellä. tällä hetkellä olen avohoidossa.

9. en ole päässyt yli.

10. on kestänyt 9kk ja jatkuu edelleen.

11. syön terveellisesti, n.200kcal päivässä, enemmän kuin ennen.

12. toisinaan.

1.Mikä syömishäiriö sinulla on?
-tällä hetkellä bulimia, mutta alkoi anoreksiana ja on vaihtanut muotoaan, myös BED ollut diagnooseissa, tällä hetkellä myös ortorektisia piirteitä. (Olen kasvissyöjä)...

2.Miten alkoi ja miksi?
-alkoi kun jouduin sairaalaan masennuksen takia-15-vuotiaana (tällä hetkellä ikää 23-vuotta). Samaistuin liikaa muihin anoihin ja päätin hinnalla millä hyvänsä tulla laihaksi ja kauniiksi, en tajunnut että se on tie vielä alaspäin, sairauteen. Eli ensin kärsin anoreksiasta, sitten vuorotellut bulimian kanssa, välillä "bulimareksia", ja liiallisen lääkkeidensönnin seurauksena kontrollin pettäminen BEDiin, josta takaisin anoon ja nyt reilu puoli vuotta bulimiaa.

3.Milloin huomasit sen?
-Kun olin noin viidettä kertaa nenä-mahaletkussa ajattelin ettei tää kai sittenkään oo ihan tervettä.

4.Millainen peilikuva itsestäsi?
-Ääk, vihaan ja rakastan peiliä yhtä paljon Enemmän hävettää kuin olisi mielitekoa katsoa itseään, olen lihava, olen aina olut, tulen aina olemaan.. Ei se ole edes vaa´an lukemista kiinni...

5.Miten vaikutti elämääsi)
-Oon ollut lukuisia kertoja sairaaloissa, somaattisella ja psykiatrisella puolella. Tippa, nenämahaletku, ravintolisät, pakkoruokailut.. Koulut on jääny kesken, ihmissuhteet katkennu. Exänkin jätin ettei hän olisi laihduttamiseni tiellä.

6. Oliko sivuoireita?
-Kyllä, masennus ja ahdistus, paniikkihäiriö ja nykyään jonkin verran psykoottisuutta.

7.Minkä tyyppinen?
- välillä mennyt paremmin välillä heikommin, kuolemanrajoilla oltu ja myöskin lievässä euforiassa, kaikilla tasoilla on liikuttu.

8.Haitko apua?
-Syömishäiriö havaittiin psykiatrisessa sairaalassa, ja diagnoosin mukan on eletty. Tällä hetkellä asun kuntoutumiskodissa, koska en yksin pärjää.

9.Miten pääsit yli?
-Eli en oo vielä kuin osittain yli, vaikeimmat ajat on toivottavasti jo takanapäin, mutta kyllä se on auttanut kun on kaikille tunnustanut kärsivänsä syömishäiriöstä.

10. Kauan syömishäiriö kesti?
-Tällä hetkellä ollut diagnoosina noin 8-vuotta

11.Millainen suhde ruokaan nykyään?
-Huono. Välttämätön paha syödään illoin kun muut ovat seurassa, älytön mässääminen silloin kun olen yksin.

12. Voitko hyvin tällä hetkellä?
-Paremmin kuin viikko sitten, huonommin kuin pari viikkoa sitten, paremmin kun kerran sairaalasta pois päästivät..

Minuakin kiinnostaa kyselyn vastaukset. Mutta tässä omani:

1.Mikä syömishäiriö sinulla on?
oli - anoreksia
on - joku epämääräinen kontrollifriikki ravitsemushifistely jäännös

2.Miten alkoi ja miksi?
tunsin itseni lihavaksi. inhosin reisiäni ja mahaani. alettiin kaverin kanssa laihduttaa ja minä hurahdin kalorimaailmaan.

3.Milloin huomasit sen?
kun tanssiopettaja eväsi ryhmään pääsyni.

4.Millainen peilikuva itsestäsi?
olen ihan kaunis. mutta liian lihava tällä hetkellä. olin anoreksia-aikoina ja muutaman kilon sen jälkeenkin vielä tosi kaunis mutten tajunnut sitä. nyt tajuan sen kyllä, mutta olen lihonut niistä ajoista ihan liikaa. tahdon takaisin laihaan kroppaani koska se tuntuu omalle.

5.Miten vaikutti elämääsi (koulu/työ, ihmissuhteet)?
koulussa pingotin kympin oppilaana ja keskiarvo nousi 9,5 (enkä ollut tyytyväinen), kaverit tippuivat yksitellen ja moralisoivat toimintaani.

6.Oliko sivuoireita (mielialan muutoksia, heikkoutta, yms.)
olin kamalan ujo ja epävarma itsestäni, heikko ja suorituskeskeinen.

7.Minkä tyyppinen? Lievä/vakava?
lievä, mielestäni. jos en olisi tajunnut sairauttani ja alkanut parantumaan siitä, se olisi ollut vakava. kiitän terveydenhoitajaani, etten laitoshoitoon joutunut. oli muutamasta kilosta kiinni.

8.Haitko/Saitko apua? Keneltä ja miten?
äiti lähetti silloin terkalle ja hän oli mun pelastava enkeli. oli tosi mukava ja jutteli mun kanssa aina kaikesta.

9.Miten pääsit yli?
en ole päässyt yli, mutta olen ehkä kasvanut harkitsevammaksi aikuismaisemmaksi. olen opiskellut ravitsemusta ja ihmisen biologiaa niin ymmärrän ravinnon tärkeyden. en tahdo leikkiä elimistölläni.

10.Kauan syömishäiriö kesti?
suhteellinen käsite. itse anoreksia kesti kolmesta neljään vuoteen. ylipääsyvaihe ei ole päättynyt vieläkään eikä tule ehkä koskaan päättymäänkään. syömisen tarkkailu tulee jollain tavalla kuulumaan muhun aina.

11.Millainen suhde ruokaan nykyään?
tavallaan se antaa voimaa, tavallaan se lyö lakoon. hyviä on päivät, jolloin minä hallitsen ruokaa eikä se mua. tähän pyrin, jotta voin henkisesti hyvin. mutta siis, ruoka hallitsee mieltä hyvin pitkälle.

12.Voitko hyvin tällä hetkellä?
en ja kyllä. en henkisesti. tahtoisin olla taas laiha ja en voi sietää itseäni tämän kokoisena koska en koe kroppaani omakseni. mutta en ole millään tavalla sairas, enkä ole katkera mistään. nyt ainoa lääke tähän depressiooni on painon lasku ja kokemus syömisen hallitsemisesta. tahdon olla laiha edelleen, mutta en tahdo olla sitä sairaalloisella tavalla. etsin hiukan itseäni.

1. ei mitään diagnooseja, mutta terveysintoilusta jonkiasteisen anorexian kautta ahmimiseen, jota lievitettiin pakkomielleliikkumisella, nyt menossa uus laihuttaminen pitkiin aikoihin
2.alko ihan vaan siitä, että paino alko tippua sitä mitenkään pudottamatta, tarkotuksettomasti, kun innostuin liikunnasta sen itsensä vuoksi. aina vähän pulskana tuntu niin äärettömän onnelliselta että paino oli pudonnu niin helposti vaan tekemällä sitä mistä tykkää. sitä vaan kuvitteli millasta lukemaa vaaka vois näyttää jos oikeesti ponnistelis painon vuoksi. aloin syömään terveellisesti jättäen pois aina enemmän ja enemmän herkkuja, ensin jäi hampurilaiset, sipsit yms. vähitellen myös leivonnaiset jne. tosin ei aivan täysin, jonkimoista kulissia piti pitää pystyssä esim. kyläillessä. paino tiesti tippu, mikä motivoi entisestään... että näin
3. no jaa, sillon hätkähti ku menkkoja ei alkanukkaan kuulumaan, mut pian sille taas sokeutu, sen eessä vaan oli niin polvillaan
4. tällä hetkellä: kauhee läski, ikävä entistä mahaani, johon olin suht tyytyväinen laihimmillani
5. toi itsevarmuutta ihmisten edessä, koulu suju omalla vakaalla painollaan, tosin päivän lenkit meni koulujuttujen edelle aikataulutuksessa
6. mieliala kohos niin kauan kun paino putos, alituinen vilu varsinki koulussa, menkat jäi vuodeks
7. lievä, esim. jäätelöä en koskaan jättäny pois, enkä aterioita koulussa ja kotona siinä kriittisimmässä vaiheessa
8. sain apua, äiti oli soittanu terkkarille joka sitte otti juttusille. lääkäriinki se mut lähetti ja jonku kuurin söin, ei tosin auttanu, mutta Jeesus autto