Tajusin äsken yhden asian.
Olen törmännyt täällä viesteihin, joissa huokaillaan kuinka säälittäviä ja tyhmiä wannabe-syömishäiriöiset ovat. Siis ne kaikki teinit - tai vähän vanhemmatkin - jotka eivät ole oikeasti sairaita, vaikka koko elämä pyöriikin syömisen ympärillä, sillä he hehkuttavat kaikille laihtumistaan ja laihduttamistaan ja "apua-mä-lihon!" ja lopulta heittävät demiin keskustelun "mullon varmaan anoreXia!"
Nämä nuoret wannabet pystyvät lopettamaan "sairautensa" aika helposti. He eivät luultavasti koskaan joudu hoitoon. Minä taidan kuulua tähän ryhmään. Mutta olen miljoona kertaa mieluummin sellainen kuin oikeasti sairas! Tällä hetkellä vihaan vartaloani, joka päivä syön herkkuja ja kiroan sitä etten uskalla oksentaa, äitini huolestuu kun olen saanut nelisen kiloa pois koko kesän pakkomielteisellä laihduttamisella ("emmä voi syödä perunaa, se on pelkkää sokeria!" - ja sitten leivoksia nassuun)... mutta olen lukenut ehkä kaikki anoreksiaa/bulimiaa käsittelevät kirjat kirjastosta, paljon nettifoorumeita, oikeita kokemuksia.
Ja nyt voin sanoa, että ONNEKSI olen vain tällainen wannabe. Tiedän, että on tyhmää haluta anoreksia "että laihtuis". Tiedän, että pitäisi vain hyväksyä normaalipainoisen elämä. Mutta jos se ei onnistu juuri nyt, niin ONNEKSI en sentään ole oikeasti sairas.
Olen törmännyt täällä viesteihin, joissa huokaillaan kuinka säälittäviä ja tyhmiä wannabe-syömishäiriöiset ovat. Siis ne kaikki teinit - tai vähän vanhemmatkin - jotka eivät ole oikeasti sairaita, vaikka koko elämä pyöriikin syömisen ympärillä, sillä he hehkuttavat kaikille laihtumistaan ja laihduttamistaan ja "apua-mä-lihon!" ja lopulta heittävät demiin keskustelun "mullon varmaan anoreXia!"
Nämä nuoret wannabet pystyvät lopettamaan "sairautensa" aika helposti. He eivät luultavasti koskaan joudu hoitoon. Minä taidan kuulua tähän ryhmään. Mutta olen miljoona kertaa mieluummin sellainen kuin oikeasti sairas! Tällä hetkellä vihaan vartaloani, joka päivä syön herkkuja ja kiroan sitä etten uskalla oksentaa, äitini huolestuu kun olen saanut nelisen kiloa pois koko kesän pakkomielteisellä laihduttamisella ("emmä voi syödä perunaa, se on pelkkää sokeria!" - ja sitten leivoksia nassuun)... mutta olen lukenut ehkä kaikki anoreksiaa/bulimiaa käsittelevät kirjat kirjastosta, paljon nettifoorumeita, oikeita kokemuksia.
Ja nyt voin sanoa, että ONNEKSI olen vain tällainen wannabe. Tiedän, että on tyhmää haluta anoreksia "että laihtuis". Tiedän, että pitäisi vain hyväksyä normaalipainoisen elämä. Mutta jos se ei onnistu juuri nyt, niin ONNEKSI en sentään ole oikeasti sairas.
Vastaukset 6
Vanhimmat
juu, tiedän sanasta sanaan mitä tarkoitat.. ikää on 22v. ja tämä pelleily alkoi n.2vuotta sitten ja kunnolla tämän vuoden tammikuusta.. mut juu tiedän.. naurettavaa, mut näin se vaa on.. :) Todella hienoa että meitä on todellisuudessa niin paljon jotka eivät oikeesti ole sairaita.. haluaa vaan olla laihempia ja nätimpiä
kai se sit minäkin oon sellainen wannabe...yli puoli vuotta oon menny battery stripped ja ateriankorvike-linjalla(tietysti normaaliakin ruokaa) ja paino oli 56,7kg kun kävin puntarilla.eli kevättalvella oli jotain 62kg ja olen 160cm pitkä ja 25v.kävelyä ja edes takas touhottamista harrastan koko ajan melkein kun on 2 pientä lasta...tahdon olla laiha ja pukeutua muodikkaasti mutta toisaalta kun katson itteäni niin pää vaikuttaa liian suurelta suhteessa muuhun...apua,miltä näytän 5kg kevyempänä.onneksi tämä ei ole niin vakavaa,herkut kyllä maistuu...;)
Täällä myös yksi erittäin wannabe. tai no, entinen syömishäiriöinen. Entinen on suhteeliinen käsite, mutta siis joskus sairastin ihan sitä ihka oikeaa anoreksiaa, jolloin en edes tajunnut olevani sairas. Mutta nyt olen vain pyörällä päästäni ja ihannoin yhä laihuutta. En tahdo enää anoreksiaani takaisin, en todellakaan. Mutta laihtua yhä tahdon. Lihoin nimittäin anorektikosta 20kg kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena (puhkesi siitä syömättömyydestä johtuen, huoh).
Olen 20v ja erittäin wannabe. Koska laihana olen mielestäni yhä kaunis. Mutta en ehkä halua saada sitä anorektikon ajatusmaailmaa takasin. En voisikaan, koska nyt olen kasvanut. Tajuaisin sen olevan sairautta ja ei se enää sitten olisi samanlaista olla syömättä. Ennen luulin että kaikki olivat syömättä kun halusivat laihduttaa, että oli ihan normaalia syödä yksi omena päivässä ja kuunnella mahan murinaa ja että päässä huippasi. Nyt tajuan mikä on tervettä ja mikä ei.. Ja en tahdo olla sairas. Mutta laiha tahdon edelleen olla.
Ja mietin jatkuvasti että mihinköhän loveen sitä itse sopisi tämän "vammasuutensa" kanssa. Mutta ehkä juuri tähän =)
Mäkin taidan kuulua tähän kastiin :D
Mäkin taidan kuulua tähän kastiin :D
Alotin just uuden dieetin ja tavoitteena on 11kg pois. Paino-indeksin mukaan se on tietty hirvee alipaino. Mutta ite tiiän että mitä lähemmäs sitä tavotetta meen niin tuun itte sit näkemään jos laihdutus menee liian pitkälle.
Ja ei mitään pelkoo ettenkö osais lopettaa :D Mulla on kuitenkin jonkun näkönen ahmimishäiriökin..
Ei mitään diagnisoitua mutta kyllä mää sen itte oon huomannu että aina välillä ahmitaan välillä paastotaan.
olen wannabe selkeästi :D olen laihduttanut jonkin aikaa ja pitäis viel saada 6 kg pois niin olis just alipainosen puolella eli vähän päälle 18, painoindeksi siis. Mulla on hirvee kalorien laskeminen koko ajan päällä ja syön n. 800 kcal päivässä. Joskus se voi olla kunnon ruokaa tai joskus pelkkää karkkia, minä pinnallinen ihminen kun en välitä siitä terveellisyydestä vaan laihtumisesta :D