Melko hiljainen on ilta, tuulikaan ei pyöri puissa. Kaukainen tornipöllö huutaa saaren takana, ja kettu haukahti äsken lähimetsikössä. Koitin olla hiljaa, jos vaikka olisin siitä näköhavainnon saada. Se taisi kuitenkin saada ensin havainnon minusta, koskapa ei näyttäytynyt.
Naapurimökkikin on hiljainen, niin kuin useimmiten on. Viime viikonloppuna kävin siellä, kun yllättäen kutsuttiin. Kerroinkin kyllä siitä palstalla. Oli ihan mukavaa, vaikkakin arvellutti mennä yksistään kolmen naisen luokse "näytille". Mutta ihan mukava ilta se kaiken kaikkiaan oli. Sain hyvän grillipihvin, ja uunissa paistettuja ranskanperunoita. Ei mitään retkiruokaa, mutta siltikin maistui, kunhan alkujännityksestä pääsin yli.
Sinä yönä jäi kuunteluhavikset vähäisiksi, mutta ei se mitään. Olipa mukavaa vaihtelua. Kerroin naisille mm. kuikan äkillisestä yleistymisestä alueella, ja huomasin että ainakin yksi heistä oli aiheesta hyvin kiinnostunut. Se yksi varattu oli mennyt jo siinä vaiheessa nukkumaan, ja itse mökin omistaja-nainen ei oikein tiennyt edes millainen lintu kuikka on.
Ehkä lauantai-iltana ei kannattaisi naisille puhua kuikista, mutta kuitenkin... jännittyneenä sitä pitäytyy tutuissa aiheissa. Ilahduttavaa oli, että tämä yksi nainen oli hyvin kiinnostunut asiasta, heillä kun oli joskus kuikka pesinyt lähimaastossa.
Kun mökin emäntäkin oli mennyt nukkumaan, niin aloin tehdä lähtöä minäkin. Sain kuitenkin tämän yhden naisen puhelinnumeron, ja pyysi soittelemaan jos kaipaan seuraa vaikkapa luontoretkelle. Vielä on jäänyt soittamatta, koska en ole oikein tullut sellaista sopivaa fiilistä, vielä. Tein kuitenkin päätöksen, että ehkä tämän syksyn aikana soitan. Huvittavaa on, että tämä nainen vaikutti eniten ns. hepsankeikalta, mutta oli kuitenkin minun mielestäni kaikista mukavin.
Mutta nyt ajattelin hiukan kaakaota ottaa, ja mennä yöpuulle. Edellinen ajatus valvottaa, ja tekee hiukan levottomaksi, mutta kyllä se tästä. Huomenna on luvassa hyvää lintumuuttoa, ja siinä riittänee minulle puuhaa. Illaksi olen lisäksi varannut itselleni hyvää ruokaa, ja muutaman saunaoluen palan painikkeeksi. Se on havaintopäivän jälkeen hyvä keino rentoutua, kunhan ei ota liikaa.
Naapurimökkikin on hiljainen, niin kuin useimmiten on. Viime viikonloppuna kävin siellä, kun yllättäen kutsuttiin. Kerroinkin kyllä siitä palstalla. Oli ihan mukavaa, vaikkakin arvellutti mennä yksistään kolmen naisen luokse "näytille". Mutta ihan mukava ilta se kaiken kaikkiaan oli. Sain hyvän grillipihvin, ja uunissa paistettuja ranskanperunoita. Ei mitään retkiruokaa, mutta siltikin maistui, kunhan alkujännityksestä pääsin yli.
Sinä yönä jäi kuunteluhavikset vähäisiksi, mutta ei se mitään. Olipa mukavaa vaihtelua. Kerroin naisille mm. kuikan äkillisestä yleistymisestä alueella, ja huomasin että ainakin yksi heistä oli aiheesta hyvin kiinnostunut. Se yksi varattu oli mennyt jo siinä vaiheessa nukkumaan, ja itse mökin omistaja-nainen ei oikein tiennyt edes millainen lintu kuikka on.
Ehkä lauantai-iltana ei kannattaisi naisille puhua kuikista, mutta kuitenkin... jännittyneenä sitä pitäytyy tutuissa aiheissa. Ilahduttavaa oli, että tämä yksi nainen oli hyvin kiinnostunut asiasta, heillä kun oli joskus kuikka pesinyt lähimaastossa.
Kun mökin emäntäkin oli mennyt nukkumaan, niin aloin tehdä lähtöä minäkin. Sain kuitenkin tämän yhden naisen puhelinnumeron, ja pyysi soittelemaan jos kaipaan seuraa vaikkapa luontoretkelle. Vielä on jäänyt soittamatta, koska en ole oikein tullut sellaista sopivaa fiilistä, vielä. Tein kuitenkin päätöksen, että ehkä tämän syksyn aikana soitan. Huvittavaa on, että tämä nainen vaikutti eniten ns. hepsankeikalta, mutta oli kuitenkin minun mielestäni kaikista mukavin.
Mutta nyt ajattelin hiukan kaakaota ottaa, ja mennä yöpuulle. Edellinen ajatus valvottaa, ja tekee hiukan levottomaksi, mutta kyllä se tästä. Huomenna on luvassa hyvää lintumuuttoa, ja siinä riittänee minulle puuhaa. Illaksi olen lisäksi varannut itselleni hyvää ruokaa, ja muutaman saunaoluen palan painikkeeksi. Se on havaintopäivän jälkeen hyvä keino rentoutua, kunhan ei ota liikaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toivottavasti naiset ei ole sekoittaneet sinun päätäsi, ja osaat nauttia retkeilystä entiseen malliin.
Kuikkien ääntä olen minäkin rannoilla enemmän kuullut, kuin aikoihin. Joten liekö niiden yleistyminen sitten yleisempikin ilmiö.
Nyt tuntuu jo naiset olevan tärkeämpiä kuin suojellut kuoriaiset ja muut ötökät. Nuorena kahlehdit itsesi metsäkoneisiin, mutta pidähän varasi ettet nyt kahlehdi itseäsi naiseen. Siinä on enämpi paljon vaikeuksia luvassa sinunlaisellesi vapaaseen elämään tottuneelle. Yleensä tuonikäisten naisten kylkiäisenä tulee pari kakaraakin edellisestä avioliitosta. Ja voin sanoa, että avioerolapset eivät ole niitä kaikkein helpompia tapauksia. Ovat kärsineet eroprosessin aikana ja nyt saat taas sinä vuorostasi kärsiä niistä. Sellaista on elämän kiertokulku. Siinä sitten ei juuri itselleen kaakaota keitellä ja pikkuisen Ihmeellinen Luonto-kirjaa yölampun kajossa lueskella. Tuttelia joudut lämmittämään ja Pilttipuuroa teelusikalla syöttämään (puolet se lapsi yökkää takaisin) Tai mikäli isompi vekara kyseessä niin taskurahaa alati sinulta pyytämässä ja kun menet lompakosta sitä hakemaan, on tuo ryökäle juonut silläaikaa kaakaosi ja syönyt ne meetvursti-voileipäsi.
On siinä sekin puoli, että se retkeily ei ehkä onnistuisi niin helposti. Joutuisi tekemään kompromissejä, ellei nainen olisi samanlainen luonto-ihminen kuin minä. Mutta kyllä niitä on.
Tällä yksilöllä nyt ei kuitenkaan ole lapsia ennestään, ja vaikka hän ei välttämättä ole luontohullukaan, niin peruskiinnostus löytyy. Sen huomasin, kun keskustelimme kuikista.
Mitä tuohon viherpiiperrykseen tulee, niin en ole radikaali luonnonsuojelija. Enkä kahlitse itseäni työkoneisiin. En usko, että sellainen toisi pysyviä ratkaisuja, asiat vain siirtyvät. Ja autokin minulla on, ja mökillä sähköt. Olen siis elintavoiltan melko tavallinen ihminen, pidän vain retkeilystä ja luonnon tarkkailusta. Vältän kuitenkin rasittamasta luontoa liikaa, niin kuin useimmat ihmisistä tänä päivänä. Kehitys on mennyt siis hyvään suuntaan.
PS. Tiedän aikuisiakin jotka syövät pilttiruokia, ne kun ovat kätevästi pakattu. Itse käärin evääni vanhanaikaisesti voipaperiin. Tavallisin evääni onkin kinkkusämpylä, ja kahvi. Luonnonhelmassa tuollainen peruseväskin maistuu erinomaisen hyvältä, eikä kiliseviä purkkeja tarvitse kantaa repussa.
Olipa ikävästi kirjoitettu Luonto-Hiihdosta. Hän yrittää olla aina niin positiivinen ihminen, sekös sinua nyt ärsyttääpi?
Itse etsisin juuri tuollaista kaveria itselleni, kuin Luonto-Hiihto, jos minulla olisi haku päällä. Olisi ihanaa retkeillä, ja valvoa yötä, kuten Luonto-Hiihto kuvailee. Ihan vaan olla, ja nauttia.
Kiitos Luonto-Hiihdolle näistä tuokiokuvista, mitä tuot palstalle. Aivan kuin itse ketun haukkua olisi ollut kuuntelemassa.
Luontoa ja naisia
voi rinnakkain myös rakastaa.
Linnut lähtee etelään,
mutt naista et voi pakastaa.
Niin että pidä kullastasi kiinni.
Naiset ovat elämän suola, ja syy, miksi käyn solariumissa. Ja pukeudun muotivaatteisiin.