moro. Mulla on kamala olo, tuntuu että kaikki ns. ystävät ja muutama hyvänä pitämäni sukulainen kääntäneet selkänsä. Ei varmaankaan tahallaan, mutta joskus kasaantuu sellainen tilanne, että ei tosi kukaan välitä. Olen yhdentekevä.
Kuvaan tätä niin, että kun olen otellut puhelimite yhteyttä eivät vastaa tai heillä kiireensä tai soittavat takaisin, kunhan olen tehnyt aloitteen puhelusta, tekstarista, mailista. Noh, joskus silloin 'saan seuraa'. Mutta en niin, että minä voisin ns. vetää puoleeni. Syitä en tiedä. Normaalina (suht koht) itteeni pidän ja noi mont mainitut ihmissuhteet kyllä pelaavat jotenkin, kunhan he ehtivät. Tulee kokemus, että todella minun elämä ei kiinnosta heitä, heitä kyllä kiinnostaa kun jos joku kuten minä yrittelee heitä tavoitella. Niin, silloin tällöin reagoivat. Mutta se ei tunnu samalta. Olen nyt kovin itsesäälissä tässä ja kaipaan, että joku huomaisi minua ja tarpeitani yleensä vain, tuntuu, että hukun tähän - ikävään.
Itse en voi sitä millään tavoin käsittää, että kun jos joku lähettää jollekin ystävälleen ihan tavallisen juttelumailin ja ehkä kysyy siinä toiselta jotakin, ei vaarallista, ei liian henk.koht, niin tuo toinen ei koskaan vastaa. Siis nyt tässä tapauksessa minulle. Minulla on monia ns. kavereita joille olen kauan sitten laatinut mielestäni mukavan kirjeen olettaen, että se on ilahduttavaa ja ystävyyttä. Sitten koen, että ihan sama, ei mitään väliä minulla ja kirjeellä. Ei väliä kommentoida minulle mitään. Tämäkin tuntuu kauhealta.
Tietysti nyt jonkun tulee mieleen, että minussa ja viesteissäni on vikaa, mutta ihan 'tällä syömisellä' en sitäkään usko, sillä pidän vain noita ihmisiä itsekkäinä, kylminä, vain omia tarpeitaan ajattelevat, eivät ajattele ilahduttaa yksinäisen ressukan viikonloppua.
Tää on nyt surkea esitys tää vuodatus, mutta kai teistä monet kokeva tämmöistä. Miksi emme ajattele toisiamme. Mulla on kauhee olla, uppoan tyhjyyteen. Ei, ei se ole totta, että 'he' ovat minut hyljänneet, mutta tämä pitkä, samanaikainen hiljaisuus kaikilta tahoilta on kamala. Jos tässä nyt kuolla kupsahdan, niin kauankohan menee, että se huomataan. Rappukäytävän hajustako sitten, kauankos siihen menee. So what, olen uskossa ja menen taivaaseen, se lohduttaa, en pelkää. Mutta nyt vielä on ihan normaaleja ihmisystävyyden tarpeita. - Kiitä kuuntelusta. Kaunis on ruska ulkona.
Kuvaan tätä niin, että kun olen otellut puhelimite yhteyttä eivät vastaa tai heillä kiireensä tai soittavat takaisin, kunhan olen tehnyt aloitteen puhelusta, tekstarista, mailista. Noh, joskus silloin 'saan seuraa'. Mutta en niin, että minä voisin ns. vetää puoleeni. Syitä en tiedä. Normaalina (suht koht) itteeni pidän ja noi mont mainitut ihmissuhteet kyllä pelaavat jotenkin, kunhan he ehtivät. Tulee kokemus, että todella minun elämä ei kiinnosta heitä, heitä kyllä kiinnostaa kun jos joku kuten minä yrittelee heitä tavoitella. Niin, silloin tällöin reagoivat. Mutta se ei tunnu samalta. Olen nyt kovin itsesäälissä tässä ja kaipaan, että joku huomaisi minua ja tarpeitani yleensä vain, tuntuu, että hukun tähän - ikävään.
Itse en voi sitä millään tavoin käsittää, että kun jos joku lähettää jollekin ystävälleen ihan tavallisen juttelumailin ja ehkä kysyy siinä toiselta jotakin, ei vaarallista, ei liian henk.koht, niin tuo toinen ei koskaan vastaa. Siis nyt tässä tapauksessa minulle. Minulla on monia ns. kavereita joille olen kauan sitten laatinut mielestäni mukavan kirjeen olettaen, että se on ilahduttavaa ja ystävyyttä. Sitten koen, että ihan sama, ei mitään väliä minulla ja kirjeellä. Ei väliä kommentoida minulle mitään. Tämäkin tuntuu kauhealta.
Tietysti nyt jonkun tulee mieleen, että minussa ja viesteissäni on vikaa, mutta ihan 'tällä syömisellä' en sitäkään usko, sillä pidän vain noita ihmisiä itsekkäinä, kylminä, vain omia tarpeitaan ajattelevat, eivät ajattele ilahduttaa yksinäisen ressukan viikonloppua.
Tää on nyt surkea esitys tää vuodatus, mutta kai teistä monet kokeva tämmöistä. Miksi emme ajattele toisiamme. Mulla on kauhee olla, uppoan tyhjyyteen. Ei, ei se ole totta, että 'he' ovat minut hyljänneet, mutta tämä pitkä, samanaikainen hiljaisuus kaikilta tahoilta on kamala. Jos tässä nyt kuolla kupsahdan, niin kauankohan menee, että se huomataan. Rappukäytävän hajustako sitten, kauankos siihen menee. So what, olen uskossa ja menen taivaaseen, se lohduttaa, en pelkää. Mutta nyt vielä on ihan normaaleja ihmisystävyyden tarpeita. - Kiitä kuuntelusta. Kaunis on ruska ulkona.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä käyn jatkuvasti raivokkaana kattelemassa, josko olis tullut edes yllätys-maili. Ei ole. Tai siis ihan vastausta niiltä, joille olen innoissani viestin pistänyt viikkoja sitten.
Tämän vuodatukseni pistin tähän masennusosastolle siksi, kun kulun itse tälle palstalle ja luulen, että tämän saamattomuuden takana ainakin on jokin ahdistus ja masennus; tulee olo, ettei mikään kiinnosta ja huvita. Jos olis jokin, mitä tahtois tehdä tai mistä vaihtelua nyt hakea, niin se auttaisi, mutta en saa tuotakaan apukanavaa toimimaan. Kun liikkuisi jossakin, ei joutuisi ajattelemaan näin raskaasti ja vieläpä itseään vastaan.
että se vie voimat jaksaa keskittyä oleellisiin seikkoihin ja lähteä välillä ulos "tuulettumaan"
ja kun ei sitä jaksa tehdä, masentuu lisää.
Oletko senverran rahoissasi että voisit ajatella pientä vitamiinikuuria itsellesi antamaan alkusysäystä ja sen lisäksi voisitko pakottaa itsesi jonkinasteiseen hikijumpaan?
Tehdä sitä n. puolen vuoden ajan ja katsoa minne se johti.
Hei! Molemmat mahdollisia. B-vitam., helokkiöljy, kalkki jo käytössä tällä hetkellä ja syömisen kans oon tarkka, että monipuolista ja esim rautaa tulis. Oon puoliväli-ikänen naikkonen.
Hikijumppa jeps, asiaa. 3-4 kertaa/vko saan tehtyä kävelylenkin sauvoen tai ilmen, mutta en viikonloppuisin!? Kuukauteen en ole punttisalin tikettejäni käyttänyt, niitä mulla ON!
On liian yksinäistä tähänkin, liikuntaan. Voihan valitus, eikö. - Puolen vuoden tavoite, hmmm!? Sittenhän jo kevätkin koittaisi, taas...
Kirjoituksesi kosketti ja olisin valmis enemmänkin vaihtmaan kanssasi ajatuksia.Voisin joskus olla se yllätysmailin lähettäjä.
mulle:
[email protected]
Jotta mailia odottava saa - virtuaaliystävältä(kö?) ...
siis äskeisen mailios. kirjoitti toi "hösssö".
mutta muistan nuorempana miten "hikijumppa" säännöllisesti nosti pikkuhiljaa yleiskuntoani ja siten jaksamistani (tein sitä kyllä joka päivä)
hyppelin hyppynarulla itseni hikeen niin että se oikein lensi otsalta ja tein vatsaliikkeitä, venytyksiä yms.
Epa ja Karnosiini ja nyt puhuvat pienestä d vitamiinilisästä joka onkin vaarallista jo liikana. Eikö siellä ole kukaan tullut juttelemaan siellä salilla? Ala kysellä niiltä kaikista liikkeistä, tee tikusta asiaa ja sitä kautta pääset juttuväleihin ehkä. Ala vaan kaupassa yms. kysellä tuotteista tai todeta jotain ventovieraille, siitä se pikkuhiljaa tulee tutuksi se kommunikointi ja pian sinulla on paljon tuttavia, kenties sitäkautta ystäväkin löytyy. Hyvään ystävyyteen riittää yksikin.
Kevät koittaa , se ei ole vielä joten sitä ei voi ennakkoon elää mutta anna sen tulla sellaisena kuin se on sen pohjustuksen jälkeen, määrätietoisesti! Tsemppiä sinne asti sulle !
nikkiemme takana, sinäkin :)
Nyt jo tunkevat meiliisi, tuossa sen näkee että sinussa on potentiaalia
tännekin kirjoitaa/kirjoitin; valittaa ja murehtii. Thanks. - Olen tänään reippaammalla mielellä, ulkoileman ja saunomaan lähdössä, wau! Päätä tosin särkee. Toi E-EPA on vielä ostelematta mulla, kuullut olen siitä kyllä. Onhan mulla ssri:kin menossa, ollut kauan, mutta ei nyt välitetä siitä, eihän se sinänsä ole ratkaisu, näköjään. Itsekin pitäis, joo-o, niinkuin kirjoitit... Yritän taas, sinun kokemus on mielenkiintoinen.
ihan uuden just luomani mailiosoitteen, johon et ole kirjoittanut. Huijariko oot. Muualle minulle oli kyllä tullut parit "Tagged" -roskapostit, oikein etunimen kera. Hohhoijaa, on tää nettimaailma viisasta. Het ku jossakin häärää enempi, niinku mä loin varatunnukset, niin tulla tupsahti vakituiseeni mailiin tommoset "Tagit". Noh, roskispontön kansi kolahti heti miten, ei siinä mitään. - Kyllä tää tämmönen kirjoittaminen jotenkin yleensä auttaa, ketä lie ootte kaikki, jotka tätäkin ketjua kanssani ootte tehneet. Terkuin, Aloittaja.
mailini, ihan oikeaan vaki-e-osoitteeseeni. Se tuli oikealta ystävältäni, ei semmoiselta jota olen ihmetellyt, ettei koskaan vastaile vuorovaikutuksessa, vaan ihan muu, joka selvästikin välitti tänään, just oikeaan aikaan minusta, lähetti (tietämättään) kivoja juttuja. Se siis oli oikea, tuntemani ystäväni. On mulla niitä siellä täällä, mutta kuten jokainen tietää, silti jää niin kauheesti aikaa olla vain oman päänsä kanssa. Ja se on raskasta se. Haukotus.