Mistähän löytäisin tukea ja lohdutusta? Täällä tuntuu olevan paljon tosi yksinäisiä ja masentuneitakin.
Löytyykö myös sellaisia kuin minä, joilla ulkoisesti kaikki on aika hyvin: työpaikka, puoliso ja harrastuksia, mutta silti elämä tuntuu ontolta ja yksinäiseltä?
Mieheni kanssa menee hyvin, mutta kaipaisin enemmän ystäviltä. En oikein edes tiedä, onko minulla todellisia ystäviä, vai pelkkiä kavereita! Kaipaisin enemmän syvällistä kanssakäymistä ja syvällisiä keskusteluja. Kaipaisin myös kosketusta, kädestä pitämistä, käsivarren tai selän silittelyä, halauksia...
Kaipaisin ystävää, joka tukee tarvittaessa ja on aina minun puolella, joka ei kilpaile tai ole kateellinen. Jonka seurassa olisi turvallista itkeä. Joka puhuisi suoraan ja hienostelematta tunteistaan, uskaltaisi näyttää heikkoutensakin. Mutta olisi silti vahva ja positiivinen ja pitäisi puolensa.
Olenko niin yksin näiden täyttymättömien tarpeiden kanssa kuin miltäö tuntuu?
Löytyykö myös sellaisia kuin minä, joilla ulkoisesti kaikki on aika hyvin: työpaikka, puoliso ja harrastuksia, mutta silti elämä tuntuu ontolta ja yksinäiseltä?
Mieheni kanssa menee hyvin, mutta kaipaisin enemmän ystäviltä. En oikein edes tiedä, onko minulla todellisia ystäviä, vai pelkkiä kavereita! Kaipaisin enemmän syvällistä kanssakäymistä ja syvällisiä keskusteluja. Kaipaisin myös kosketusta, kädestä pitämistä, käsivarren tai selän silittelyä, halauksia...
Kaipaisin ystävää, joka tukee tarvittaessa ja on aina minun puolella, joka ei kilpaile tai ole kateellinen. Jonka seurassa olisi turvallista itkeä. Joka puhuisi suoraan ja hienostelematta tunteistaan, uskaltaisi näyttää heikkoutensakin. Mutta olisi silti vahva ja positiivinen ja pitäisi puolensa.
Olenko niin yksin näiden täyttymättömien tarpeiden kanssa kuin miltäö tuntuu?
Vastaukset 7
Vanhimmat
meinaat. Minulle on ihmetys, että sinulla on mies(kin) ja silti voi tuntua noin? Silti olet noin vailla. Silti kaipaat siis kunnon seuraa. Se jotenkin lohduttakin minua (anteeksi), sillä itse en ole puolisoa löytänyt, elelen yksin, ja usein moitin näistä tuskistani sitä, että kun ei ole elämäntoveria tsemppaamaan ja tuumailemaan kanssani 'mitä tänään tehdään', 'tehtäistö nyt se ja se asia, se projekti, se asiain hoito, levätään vaan ja lueskelleen - yhdessä.. jne. Olen aina luullut, että se olisi tuommoista, jos suht. koht. on onnistunut liitto kuitenkin. Mutta, sinun kuvauksesi pisti minut todella miettimään.
Tajuan kyllä kuitenkin senkin, että saman sukupuolen ystävää ei mikään voi korvata, semmoisia tarvitaan; yksikin hyvä riittää. Vaikka lenkkikaveri säännöllisesti, että voi vaihtaa kuulumisia ja fiiliksiä 'naisten lailla'. Ja miehillä tietenkin omat tuumailunsa, joita eivät naiset niin hyvin tajua; heidän kommunikaationsa on todella erittäin erilaista. Siitä sinäkin nyt varmaan 'kärsit.
Minä sinkkuna usein 'kärsin' siitä, kun niin monella ystävällä/tuttavalla on puoliso, tai lapsi, tms. Aina ja kaikilla tuntuu olevan se lähin ja tärkein, minulla ei koskaan ole täyttä paikkaa. Kuitenkin, nyt sinunkin tilanteessasi olisi ystävättären paikka just kokonaisena. Siis tämmönen sinkku kokee ystävänsä puolison karkottavana ja etäännyttävänä ja sorry paljon, niin kovin helposti sitä kokee itsensä ihan ressukkana, kun se puolisko kokonaan puuttuu. Mitäs sanot?! Terv. 'Ympäri Ämpäri'
mä ymmärrän myös että ei puoliso voisi ikinä korvata oikeita ystäviä, ei tietenkään. mulla myös on kuitenkin tosi yksinäinen olo kun ei ole kumppania jonka kanssa suunnitella tulevaa ja tehdä ihan arjen tavallisia askareita. myöskään ystävät eivät voi korvata tätä puuttuvaa osaa. ei mulla liiemmin ole oikeita ystäviäkään. joitain kavereita joita välil näkee. tämmöstähän tämä sitten on. voimia.
Niin on - tämmöstä! Ystävien kesken tosi harvoin osuu tapaamisen/puhumisen tarve ja muuten mahdollisuus tavata, yhteen; eipä just koskaan osu samaan aikaan ! Se on kamalaa. Viikonloput rankimpia, eikö. Tv:n ja netin kevyt anti ei huvita, ärsyttää vaan. Mieluiten pidän radiota auki ja sieltä kristillistä, lohduttavaa ohjelmaa.
viikonloput vähän tylsiä juu. koneella selaat samat sivut tuhat kertaa ja pyörittelet samoja asioita koko ajan kun ei muuta oikeestaan ole. onneks olen yötöissä jossa mulla ei kovin usein vkl vapaata ole. sit töissä odottaa et tulis nyt viikonloppuvapaa ja sitku tulee ni täs ollaan.. mitä mä teen...? aika kuluttaa myös miettiessä että onko millään mitään tarkoitusta.. jos on niin missä? kyllä mä vielä kaiken turhuuden takaa jaksan uskoa parempaan huomiseen. tälläst.
Sä kyl oot kuin mä ! Samoja sivuja, juu.
Tyhmää, tyhmistyttävää on netti välillä.
Myös ainakin lauant tv-ohjelmat - ihan tyhjää, tyhmää.
Keskitytkö muuten lukemiseen? Monet uppoutuvat kirjojen maailmaan. Mä en pysty, en keskity! Kurjaa.
juu en lue oikeestaan ollenkaan kirjoja. mä oon aina ollut huono kirjan lukemisessa ja oon yhden ohkasen kirjan lukenu elämäni aikana, en myöskään osaa keskittyä sihen. ei oo mun juttu. on se kyl sillast et vaikka kuin paljon näitä päiviä olisi niin ei näihin koskaan totu... aina kaipaa sitä jotain..
Niiden ns. ystävien kannattaa sitten varmaan olla naispuolisia, jotka tykkää kosketella ystäviään. Meinaan tuollaiset kädestä pitämiset, selän hivelyt ja halaukset jonkun miespuolisen ystävän kanssa voidaan käsittää väärin. Jos se omakin miehesi on mahdollisesti mustasukkaista sorttia.