Kokonaisuudessaan: "Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus". Eikö nyt lestadiolainen oppi opeta, että tarvitaan kaksi välimiestä ihmisen ja Jumalan välille, Kristus ja joku uskova ihminen?
"Yksi on välimies" (1. Tim. 2:5)
sanna
521424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Raamatun vastaista oppia vanhoilliset opettavat.
...ihmisjärjen vastaista.
Ei opeta, kristitty puhuu Kristuksen hengellä eli Pyhän Hengen voimasta. Minä olen teissä ja te olette Minussa.....
...todellakin kuka muu olisikaan ollut yhtä täydellinen suorittamaan minun ja sinunkin syntien sovituksen kuin Jeesus Kristus, Jumalan ainoa poika.
Tästä me vanhoilliset haluamme korvin kuullen todistaa, että sinunkin syntisi on sovitettu ja saat ne anteeksi jo etulahjana.
Joka epäuskossa vaeltaa, niin hänellä ei tätä etulahjaa vielä ole, mutta saatuaan parannuksen epäuskon synnistä, on hänkin tämän etulahjan omistaja.
...aloituksessa esittämäni väitteen jotenkin =)?
...niin kuin uskon. En allekirjoita sitä sinun kahden välimiehen tuomaa väitettä, mutta yksi välimies on tosi.
...ihan pihalla ;). Mutta ei se mitään, viikonloppu on alkanut... =)
Vlm, kirjoitit "Joka epäuskossa vaeltaa, niin hänellä ei tätä etulahjaa vielä ole, mutta saatuaan parannuksen epäuskon synnistä, on hänkin tämän etulahjan omistaja."
Mitä tarkoitat epäuskolla? Miksi yrität kierrellä ja peitellä sitä asiaa, että veeällille epäuskon synnissä eläviä ovat kaikki muut (uskovatkin), jotka eivät ole saaneet parannusta ja syntien anteeksi saarnaamista uskosta uskoon? Ja sitä uskosta uskoon -ketjua ei ole muualla kuin veeäällillä ja muutamissa _samanhenkisissä_ porukoissa mm. Venäjällä, Baltian maissa, USA:ssa.
...enkä yritäkään kierrellä, mutta luin omat kirkoitukseni ja tulin siihen tulokseen,e ttä taitamattomasti olen kirjoittanut ja niistä voi saada sen kuvan, että osoitan kirjoitukseni henkilökohtaisesti jollekin, mutta tätä en ole tarkoittanut.
Sen sanon suoraan ja olen sitä mieltä, että on usko ja on epäusko, mutta en ketään tuomitse, koska en osaaja ei ole siihen valtaa.
tehtävät olisivat käyneet ilmi, jos olisit ottanut hieman pidemmän lainauksen:
6 Hän (Kristus) antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut.
7 Tämän sanoman julistajaksi ja apostoliksi minut on asetettu. Puhun totta, en valehtele. Minut on pantu kansojen opettajaksi, opettamaan niille uskon totuutta.
"julistaja, apostoli, opettaja" viittaa millään tavalla siihen, että tarvitaan ihmistä välimieheksi julistamaan syntejä anteeksi.
Yllä mainitut tehtävät viittaavat evankeliumin julistamiseen ja Raamatun sanan opettamiseen.
Mitä tarkoitat?
evankeliumin julistus ole juuri sitä syntien anteeksisaarnaamista? Muutakin se on, toki, ks.Schmalkaldenin opinkohdat, 3.osa, kohta 4:
"Otamme nyt uudestaan puheeksi evankeliumin, joka antaa neuvon ja avun syntiä vastaan monella eri tavalla, sillä Jumala on armossaan tuhlailevan rikas: Ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana, kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on evankeliumin varsinainen virka. Toiseksi se vaikuttaa kasteena. Kolmanneksi pyhänä alttarin sakramenttina. Neljänneksi avainten valtana sekä myös veljien keskinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa: "Missä kaksi on kokoontunut..." (Matt. 18:20).
ole siinä mielessä kuin vanhoillislestadiolaiset ymmärtävät syntien anteeksisaarnamisen ja pitävät sitä uskoontulon edellytyksenä.
Ihmisille on annettu tehtäväksi julistaa evankeliumia "Menkää kaikkeen maailmaan...". Ihminen kylvää siemenen (= julistaa evankeliumia) ja Jumala korjaa sadon (= antaa ihmiselle synnit anteeksi ja synnyttää elävän uskon).
..ovat muutkin luterilaiset kuin te lestadiolaiset jo kuulleet.
Luepas nämä raamatunkohdat (laajemminkin kuin vain nämä jakeet) ja mieti, mitä "evankeliumi" mahdollisesti OIKEASTI tarkoittaa:
Apostolien teot:
5:42 Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat EVANKELIUMIA Kristuksesta Jeesuksesta.
8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti EVANKELIUMIA Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
8:25 Ja kun he olivat todistaneet ja Herran sanaa puhuneet, palasivat he Jerusalemiin ja julistivat EVANKELIUMIA monessa Samarian kylässä.
8:35 Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle EVANKELIUMIA Jeesuksesta.
8:40 Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri ja julisti EVANKELIUMIA kaikissa kaupungeissa, kunnes tuli Kesareaan.
10:36 Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen EVANKELIUMIA rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra,
11:20 Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat EVANKELIUMIA Herrasta Jeesuksesta.
14:7 Ja siellä he julistivat EVANKELIUMIA .
14:15 ja sanoivat: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille EVANKELIUMIA, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on.
14:21 Ja julistettuaan EVANKELIUMIA siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan
16:10 Ja kun hän oli nähnyt sen näyn, niin me kohta tahdoimme päästä lähtemään Makedoniaan, sillä me käsitimme, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille EVANKELIUMIA.
17:18 Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja", koska hän julisti heille EVANKELIUMIA Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.
Ja mikä on evankeliumi, jota tulisi julistaa? Selkeimmin se käy ilmi mielestäni tästä raamatunkohdasta (jae 18):
Apostolien teot:
26: 15 Ja Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
26:16 Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn.
26:17 Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän
26:18 avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'
käsite "evankeliumi" [ilosanoma Jeesuksesta, kuten se suomennetaan]mahtuu esille tuomaani tunnustuskirjojen määritelmään.
Mutta evankeliumin julistaminen ei ole yhtä kuin vain sen sanomista, että: "Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi".
Olen kuullut joittenkin vl:ien sanovan, että he julistavat toisilleen "evankeliumia" - tarkoittaessaan sitä, että sanovat toisilleen tuon rimpsun.
...vasta Laestadiuksen aikana tuli tuo sanamuoto käyttöön. Ja totta on, kuten sanoitkin,että meillä evankeliumi-sanaa käytetään monesti synninpäästön synonyyminä. Se aiheuttaa kenties ymmärtämisongelmia.
Mutta ota huomioon, että lähestulkoon kaikki Jeesukseen uskovat ihmiset eivät ole lestadiolaisia eivätkä edes tiedä kuka on ollut joku Lestadius. Tärkeintä on, että tunnemme Jeesuksen ja olemme saaneet häneltä syntimme anteeksi!!
Lestadios oli ihminen, Jeesus oli Jumalan Poika. En ainakaan minä usko ihmiseen, vaan Jeesukseen!
Se, että esimerkiksi minun syntini ovat anteeksi annetut, perustuu niihin lupauksiin joita Raamatussa on.
Lestadiuskin sai omat syntinsä anteeksi uskomalla Jeesukseen - ei mitenkään muuten. Ja niin olet saanut sinäkin, sanottiin sitä sinulle tai ei. Vaikka et olisi koskaan kuullut kenenkään hokevan sinulle sitä "Jeesuksen nimessä ja veressä..", sinä olisit silti saanut puhdistuksen synneistäsi, jos sinun sydämessäsi on usko Jeesukseen. Jos taas ei ole, kenenkään "julistus" ei pysty antamaan syntejäsi anteeksi.
Moni luottaa liikaa ihmisen sanoihin. Sydämessä ei ole henk.koht. uskoa Jeesukseen, mutta luotetaan siihen että kun pappi tms. lukee synninpäästön, niin kaikki on hyvin. Onko?
Jeesus on siis siinä mielessä välimies, että kun ihminen joutui syntiin ja siis eroon Jumalasta paratiisissa, Jeesus sovitti heidän ja kaikkien tulevienkin sukupolvien synnit. Sitä se tarkottaa. Mutta toisaalla taas sanotaan, ku Jeesus antaa opetuslapsilleen pyhän hengen, Hän sanoo: joille te synnit anteeksi annatte maanpäällä, niille ne ovat anteeksiannetut taivaassa ja joilta te ne pidätätte (eli joille ei anneta) niiltä ne ovat pidätetyt taivaassa. Ei Saulistakaan, eli myöhemmästä Paavalista tullut uskovaista siellä tien päällä vaan häntä neuvottiin(Jeesus neuvoi) menemään jonkun(tietyn) uskovaisen henkilön luokse, jonka siunauksen jälkeen hänestä tuli vasta uskovainen. Näin on, tämä on totuus.
...lestadiolaiset opettavat että ihmisen ja Jumalan välille tarvitaan kaksi välimiestä. Näin arvelinkin.
Näin on kun veeällät haluavat näin uskoa. Ei Raamatussa sanota, että se on AINOA tapa tulla uskoon, pelastua, saada synnit anteeksi tai mitä termiä asiasta käytettäneekään. Eikä tuossa Sauluksestakaan siteeratussa Raamatunkohdassa missään sanota, missä vaiheessa hänestä tuli uskovainen, tai että tuo siunaus olisi sama kuin syntien anteeksi saarnaaminen.
Jumala vaikutta sanansa ja sakramenttien kautta ja veeällät tekevät sen tyhjäksi opillaan, että pitää olla "uskosta uskoon" ketju, siis että synnit voi saada anteeksi vain toisen, jo uskossa (ja juuri siinä oikeassa hengessä) olevan ihmisen julistamana.
Missä Raamatun jakeessa kerrotaan, että Paavalille "julistettiin synnit anteeksi" sillai vanhoillislestaadiolaisittain?
Se, että häntä neuvottiin menemään tietyn miehen luo kuullakseen "mitä hänen pitäisi tehdä" ja saadakseen fyysisen näkönsä palautumaan, ei tarkoita sitä, että häntä neuvottiin hakemaan synninpäästö...
alkaa asiasta väittelemään. Minä halusin kertoa miten uskon mutta väitteleminen on ihan turhaa, koska asiasta tuskin päästään yksimielisyyteen. Ja se on totta että kaikki se on Raamatussa, myöskin että synnit pitää saada uskovaisen kautta anteeksi mutta ei kukaan pakota teitä uskomaan, vaikka en ymmärräkkään miksi teette jotkut Raamatunkohdat tyhjiksi, merkityksettömiksi.
tarkalleen missä kohtaa se on Raamatussa mutta se ainakin todistaa sen että uskovaiseksi ei voi tulla sopimalla asioita kahden kesken Jumalan kanssa. Näin minä uskon, usko sinä toisin jos haluat mutta meidän tulee olla aina valmiita vastaamaan kun toivomme perustusta kysellään(siksi siis kerron miten uskon).
"kaikki se on Raamatussa, myöskin että synnit pitää saada uskovaisen kautta anteeksi"
tämä on virheellistä tietoutta. Ethän levitä väärää tietoa eteenpäin.
Opetuslapset oli sen ajan uskovaisia ja niille Jeesus antoi sen vallan ja se valta on tänäkin päivänä vielä niillä jotka uskoo samallailla kuin opetuslapset. Näin minä uskon ja onneksi kukaan ei voi minua kieltää uskomasta vaikka kuinka yritättekin sanoa että uskoni on väärä.
niin minä uskon, sillä niinhän siinä sanotaan mutta se sana välimies tarkottaa syntiensovittajaa. Uskovainen ei ole syntien sovittaja, vaan pyhän hengen vaikutuksesta hänellä on valta antaa syntejä anteeksi Jeesuksen ansion tähden. Ja sakramentteja me ei todellakaan tehä tyhjiksi. Ehtoollinen nautitaan Jeesuksen muistoksi ja se vahvistaa uskoa, kaste on hyvän omantunnonliitto Jumalan kanssa ja mitä muita niitä onkaan.
"...uskovaiseksi ei voi tulla sopimalla asioita kahden kesken Jumalan kanssa."
Ei niin, ja juuri siksi Jeesus on se välimies, jonka kautta meillä on pääsy Isän tykö. Oletko itse kohdannut Jeesuksen (vaiko vain vanhoillislestadiolaisen ihmisen)?
Kannattaa lukea paljon Raamattua, siellä asiat selvitetään. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä - ei jonkun ihmisen sana.
Luepa se Paavalin tarina vielä uudelleen. Et löydä sieltä yhtään jaetta, jossa kerrottaisiin että Paavalista tuli 'uskovainen' ja Jeesuksen seuraaja VASTA Ananiaksen tykönä. Ei, vaan hän seurasi Jeesuksen ohjeita heti, hänestä tuli heti hänen seuraajansa. Hänen uskontaipaleensa alkoi siitä: JEESUKSEN kohtaamisesta. Ja se näkyi tekoina heti, hän totteli Jeesusta!!
Mutta kuten me kaikki uskoviksi tulleet tarvitsemme opetusta sekä kasteen ottamista, niin tarvitsi Paavalikin. Se ei poissulje sitä tosiasiaa, että ihmisestä tulee Jeesuksen seuraaja jo ennen kuin hän on edes kertonut kenellekään ihmiselle olevansa Jeesukseen uskova ihminen. Saulus Tarsolainenkin (siis Paavali) seurasi Jeesusta ja hänen ohjeitaan heti. Niin sinäkin voit tehdä, ellet jo ole hänen opetuslapsensa.
Apostolien teot:
9:1 Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo
9:2 ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin.
9:3 Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä;
9:4 ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"
9:5 Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
9:6 Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän."
9:7 Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet.
9:8 Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon.
9:9 Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei syönyt eikä juonut.
9:10 Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: "Ananias!" Hän vastasi: "Katso, tässä olen, Herra."
9:11 Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee;
9:12 ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen."
9:13 Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa;
9:14 ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat."
9:15 Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.
9:16 Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden."
9:17 Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit - että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä."
9:18 Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.
9:19 Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa.
9:20 Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika.
etsit tuon raamatunkohdan. On helpompi kertoa miten uskon kun en muistanut niin tarkkaan. Muista, minä USKON näin, sinä voit olla edelleen eri mieltä. Sauluksesta tuli uskovainen silloin, kun hän sai näkönsä ja hänet täytettiin pyhällä hengellä. Pyhän hengen saa kun uskovainen ihminen saarnaa toiselle synnit anteeksi, vaikka siinä ei sitä niin sanotakkaan, että Ananias saarnasi synnit anteeksi samoin sanoin kuin me. Ensin tuli usko ja sitten kaste. Ja vasta sen jälkeen alkoivat näkyä uskon hedelmät eli hän alkoi saarnaamaan evankeliumia. Se oli Jumalan työ,eikä uskon hedelmä, että Saulus teki niin kuin neuvottiin ja Jumala oli herättänyt hänet huomaamaan, että oli väärällä tiellä ja hän rukoili, että Jumala johdattaisi hänet oikealle tielle, uskon tielle.
Vasta Laestadiuksen aikana alettiin sanoa :"Jeesuksen nimessä ja veressä".
Jeesus itse sanoi esimerkiksi, että syntisi ovat anteeksi annetut. Käsitän, että Saulus teki parannuksen siellä uskovaisen miehen luona. Kristittyjen vihaajasta tuli kannattaja ja hän sai Pyhän Hengen lahjan.
Tunnustuskirjojen mukaan parannuksessa on kaksi osaa, katumus ja usko. Uskon syntymisestä Augsburgin tunnustus sanoo näin:
"Me siis lisäämme parannukseen toisen osan, uskon Kristukseen, koska näille omantunnon kauhujen vallassa oleville ihmisille on esitettävä Kristuksen evankeliumi, jossa luvataan ilmaiseksi syntien anteeksiantamus Kristuksen nimessä. Heidän tulee siis uskoa, että heille lahjoitetaan syntien anteeksiantamus Kristuksen tähden. Tämä usko rohkaisee murtuneet, ylläpitää heitä ja tekee heidät eläviksi tämän (Room. 5:1) sanan mukaisesti: "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, meillä on rauha." Tämä usko saa omakseen syntien anteeksiantamuksen.
"Käsitän, että Saulus teki parannuksen siellä uskovaisen miehen luona.."
Kuinka niin vasta siellä? Miksi hän sitten totteli Jeesusta ja hänen ohjettaan, jos kerran hän teki parannuksen Jeesukseen uskovien vainoamisesta ja muusta synnistä vasta siellä?
Lestadiolaisten terminologia on hyvin vaikeaselkoista. Paljon vaikeaselkoisempaa kuin Raamatun.
Esimerkki: "usko saa omakseen syntien anteeksiantamuksen.." Kyllä se on uskova ihminen joka osaa osakseen ja omakseen anteeksiantamuksen synneistänsä - eikä usko.
Ei taivaaseen pääse usko, vaan uskovainen. :-)
et tiedä, millä hetkellä Saulus sai syntinsä anteeksi ja tuli uskoon. Tuliko hän sokeutensa aikana vai myöhemmin.
Jumala käytti Ananiasta välikappaleena Sauluksen pysäyttämisesssä. Raamattu ei puhu yhtään mitään siitä, että Ananias olisi saarnannut Saulukselle synnit anteeksi.
herännyt omatunto ja tuntee rikkoneensa jumalaa vastaan ja ei ole synnit anteeksi ja kuolema pelottaa ja tietää, että kadotus ja iankaikkinen vaiva on edessä, jos kuolee, niin ei siinä osaa muuta kuin etsiä, että missä täällä maailmassa on semmosia ihmisiä, joilla on valta saarnata synnit anteeksi. Ite oon ollu aina uskovainen mutta joskus kun on ollut paha omatunto ja saarnattu synnit anteeksi sielun rauhaan, vapauteen ja Jumalan lasten iloon asti, niin ei oo parempaa olotilaa täällä maanpäällä kuin silloin on kun on puhdas omatunto
saivat Sauluksen pohtimaan asennettaan ja hänen omatuntonsa heräsi. Silloin hän kykeni nöyrtymään Jeesuksen ohjeisiin mennä Ananiaan luo. Jos Saulus ei olisi ollut "heränneellä omallatunnolla", hän olisi kaiketi vanginnut Ananiaankin (sitähän A taisi alussa pelätä). Tarvittiin siis pehmitystä, ennenkuin Saulus oli valmis parannukseen. Ja vasta Ananiaan luona hän sai Pyhän Hengen.
Tuo mainitsemasi lause oli Augsburgin tunnustuksesta, on kai hiukan vanhahtavaa kieltä...
voit rukoilla että Jumala johdattaisi sinut oikealle tielle. Jos sitä sydämestäsi toivot niin varmaan hän johdattaa ja jos oot oikealla tiellä niin hän pitää sinut sillä samalla tiellä jota oot tähän asti kulkenut. Kyllä minäki rukoilen sitä, että Jumala pitäisi minut sillä tiellä, joka johtaa taivaaseen ja muuta tietä hän ei ole osoittanut.
"Pyhän hengen saa kun uskovainen ihminen saarnaa toiselle synnit anteeksi."
Raamatuntuntemuksesi ei taida olla paras mahdollinen. Mistä olet saanut sen käsityksen, että ihminen saa Pyhän Hengen, kun uskovainen ihminen 'saarnaa' (?) hänelle synnit anteeksi?
Millaista opetusta Pyhästä Hengestä ja Pyhällä Hengellä täyttymisestä ym. lestadiolaisuudessa yleensä annetaan? Luetko sinä Raamattua itse?
"Ensin tuli usko ja sitten kaste."
Miksi siis lestadiolaiset kastavat ENSIN - siis jo vauvoina? ;-)
Lue myös Apostolien tekojen 22. luku.
Siellä sanotaan mm. näin:
22:10 Ja minä sanoin: 'Herra, mitä minun pitää tekemän?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, niin siellä sinulle sanotaan kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu.
Ei sanota, että mene sinne, jotta saisit syntisi anteeksi...
Kertomus jatkuu:
22:11 Ja kun minä sen valon kirkkaudesta tulin näkemättömäksi, taluttivat seuralaiseni minua kädestä, ja niin minä tulin Damaskoon.
22:12 Ja eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias, josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää,
22:13 tuli minun tyköni, astui eteeni ja sanoi minulle: 'Saul, veljeni, saa näkösi jälleen.' Ja sillä hetkellä minä sain näköni ja katsoin häneen.
22:14 Niin hän sanoi: 'Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen;
22:15 sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut.
22:16 Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'
Ymmärrän. Jos pienestä pitäen opetetaan, että synnit täytyy saada anteeksi jonkun ihmisen kautta, niin on psykologisesti mahdotonta TUNTEA saaneensa anteeksi, ellei noudata näitä perinnäissääntöjä. Mutta parempi tuokin kuin että jäisi pelkäämään.
Se ei silti tarkoita sitä, etteikö ihminen saisi anteeksi ilman sitä toisen ihmisen osuuttakin. Mutta jos sinä et uskalla uskoa saaneesi syntejäsi anteeksi ellei joku sitä sinulle sano, niin siinä tapauksessa sinun täytyy pyytää että joku sanoo. Sillähän se on selvä.
Pääasia että sydän ON puhdas - eikä vain kuvitella, että se on puhdas. "Väärä rauha" voi tulla siitäkin, että luottaa ihmisen sanoihin enemmän kuin Jeesuksen sanoihin.
Kannattaa lukea ennen kaikkea Raamattua, eikä mitään Augsburgin tunnustuksia.
..on sinulla, eikä yhtä kuten Raamattu opettaa. Näköjään ihminen on sinulle yhtä tärkeässä asemassa kuin Jumala.
Ei Pyhän Hengen saaminen tarkoita että siinä saa synnit anteeksi. Opetuslapset olivat jo saaneet synnit anteeksi ennen kuin helluntaina saivat Pyhän Hengen. Näin saattoi aivan hyvin olla Paavalikin.
jo syntyessään uskovainen, mikä estää kastamasta
Mutta miksi mennä ohi Raamatusta !?
Mutta onko se sinun mielestäsi Raamatun antama malli? Tarkoittiko Jeesus, että tulisi julistaa VAUVANA KASTETUILLE: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen"?
Onko sinun mielestäsi ja Raamatun mielestä mitään itua siinä, että esimerkiksi suomalaisista suurin osa on kastettuja, mutta vain pieni osa uskovaisia?
Ei ole lainakan loogista, että ihmiset pitää kastaa siksi että he ovat pienen hetken elämästään "uskovaisia" (pieninä lapsina). Ei Raamattu anna sellaista mallia.
Mutta: mielestäni olisi tärkeintä että Suomenkin kastetut tulivat uskovaisiksi - eikä toisinpäin (vaikka sekin on tärkeää).
Kokonaisuudessaan: "Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus".
Kyllä me aivan juuri näin uskomme. Jumala Hengessään on yksi. Jeesus oli Jumalan poika, joka IHMISENÄ sovitti maailman synnit. Tuossa tapahtui juuri se, minkä päälle me uskomme perustan laskemme: Jeesuksen SOVITUSTYÖ. Me emme siis ihmisinä voi toimia itse tuona välimiehenä sovittaaksemme syntejämme. Voimme ainoastaan uskoa, että Jeesus on syntimme sovittanut ja uskoa nöyrästi tuon sovitustyön kohdallemme ilman mitään omia ansioita. Siinä, että uskova saarnaa toiselle uskovalle synnit anteeksi ei ole kysymys inhimillisestä ihmisestä välimiehenä, vaan siinä on kysymys Jumalasta, Jumalan Henki Pyhä Henki (vuodatettiin Jeesuksen ristin kuoleman jälkeen helluntaina ja jätettiin kulkemaan tänne SOVINTOVIRAN välityksellä) saa silloin siirtyä asujaksi uskon vastaanottavan ihmisen sydämeen.
...ihmisen rooli on yhtä tärkeä kuin Jumalan. Molemmat ovat pelastuksen kannalta yhtä välttämättömiä.
itse ymmärrän uskon kautta, että usko on Jumalan alkamaa alusta lähtien ihmisessä. Jumala herättää ihmisessä synnintunnon, jos Hän sen niin on hyväksi nähnyt. Eli tässä suhteessa ihmisen rooli on hyvin pieni. Emme tee lähetystyötä hartiavoimin, vaan haluamme luottaa jumalan avaamiin mahdollisuuksiin siinäkin asiassa. Myöskään täälä palstalla asioiden ruotiminen ei tuota tulosta, jos Jumalan sormi ei saa puuttua peliin. Siinä tilanteessa, kun ihminen saarnaa toiselle katuvalle synnit anteeksi, kysymys on Jumalan työstä. Jumala on antanut synnintunnon ja voiman nöyrtyä patannuksen tekoon, ja vielä antanut ja johdattanut ihmisen, sellaisen luokse, jolla on iankaikkisen elämän avaimet. Se, että näin saa ihmiselle käydä on Jumalan suurta lahjaa tuon ihmisen kohdalla. Valtava ihme, jossa ei ole ihmisen ponnisteluilla yhtikäs mitään osaa eikä arpaa. Kysymys on jumalan pitkämielisyydestä ja rakkaudesta syntistä ihmistä kohtaan. Kaikki hengellinen kasvu, mikä ihmisessä voi tapahtua on lähtöisin Jumalasta, ei ihmisen tekoa, vaan Jumalan LAHJAA.
Niin, että vielä se, että uskon kautta voi ymmärtää sen, että todellisuudessa avauksen tilanteessa(että silloin kun näyttäisi siltä ulkoapäin, että on kaksi välimiestä ihminen ja Jumala) on yksi välimies Herra Jeesus Jumalan lahjoittaman sovintoviran välityksellä. Silloin, jos ihminen ottaa tuon viran itselleen ja on oman uskonsa alkaja, olemme ymmärtämässä, että usko on ihmisestä itsestään lähtevää omavanhurskautta eikä Jumalan lahjavanhurskautta. Ja, että silloin siinä on kaksi välimiestä, ihminen ja Jumala.
jos uskon alkaminen olisikin meistä itsestämme kiinni, halauaisimme varmasti käyttää tuota virkaa ja saarnata kaikille ihmisille synnit anteeksi, sillä usko synnyttää sellaisen mielen, "että ken on lahjana saanut, sen myös lahjaksi haluaisi antaaa". Mutta lopulta ihmisen puolelta on tässäkin nöyrryttävä siihen, että kaikki jää Kaikkivaltijaan käsiin. Jumalalla on oma aikansa, jos Hän antaa ihmiselle palaamisen armon. Itse olin kerran päättänyt puhua ystävälleni uskon asiasta...mutta siinä kävi niin, että suu ei auennut, ei löytynyt sanoja, millä olisin lähestynyt, vaikka kuinka halusi. Eli ihmisen omin voimin tehdyt työt voivat raueta tyhjiin, jos Jumala sen niin hyväksi näkee. Mutta vastaavasti jumalalla on varaa alkaa usko ihmisessä, kun sen aika on. Jos ihminen on siinä tilassa, että pyytelee syntejään anteeksi, on silloin koittanut Jumalan aika. Kiitos siitä, että välimies saa saarnata ja haluaa sydämestä toimittaa Pyhän Hengen virkaa kuuluu Jumalalle, joka on tuon sovintoviran säätänyt ihmisen mahdollisuudeksi tarttua pelastukseen täälä ajassa. "Me olemme vain kylvömiehet, Jumala on se, joka ajallansa antaa kasvun "