Nyt se iski taas

lapseni meni taas toiselle banhemmalle ja jäin yksin. Ei ystäviä lähellä eikä menopaikat kiinnosta.
Täällä kotona olen ja yritän keksiä tekemistä että aika kuluisi nopeaan.

Mitäs sitten kun lapseni muuttavat pois kokonaan.
Apua!!!
22990
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 22

Vanhimmat

Jo on lapsella kauhea tulevaisuus, kun hänen tehtävänsä on olla sinun elämäsi. Voi lapsi parkaa.

Äänestä

Kannattaa mennä lääkäriin ja pyytää hyviä antidepressantteja ja rauhoittavia yksinäisyyden tuomaan tyhjyyteen. Niiden avulla tunteita voidaan latistaa, eikä tunnu niin pahalta. Minun tämän päiväinen annos: aamulla Cipralex 10 mg ja päivällä 1 kpl Opamox 15 mg ja nyt äskettäin vielää 2 x Opamox. Ja kohta onkin aika ottaa unettava Mirtazapin 30 mg.

Äänestä
  • jo riippuvainen opamoxista?

    Äänestä

  • taidat olla kirjoitti:

    jo riippuvainen opamoxista?

    Se riippuu päivistä. Kesällä ei mennyt juuri lainkaan. Kyllähän ne kai jossain vaiheessa aiheuttavat riippuvuuden tai menettävät vasteen. Mitä tuota turhaa kokemaan syyllisyyttä tuollaisista seikoista. Pääasia ettei ahdista. Ja tuossa ihan lähellä on lääkevieroitushoitoon erikoistunut yksikkö. Tietenkin on paikallaan selvittää ahdistuksen aiheuttaja, jolloin sitä ongelmaa voitaisiin lähestyä eri kantilta. Soitan tulevalla viikolla hoitavalle psykiatrilleni ja jutellaan asioista. Onko edessä vaikka voimakkaimpiin rauhoittaviin vaihto tai uusi suunnitelma terapiasta vai miten edetään tämän estyneen temperamenttini tai siinä esiintyvän häiriön kanssa.

    Äänestä

  • Yleinen vuodattaja kirjoitti:

    Se riippuu päivistä. Kesällä ei mennyt juuri lainkaan. Kyllähän ne kai jossain vaiheessa aiheuttavat riippuvuuden tai menettävät vasteen. Mitä tuota turhaa kokemaan syyllisyyttä tuollaisista seikoista. Pääasia ettei ahdista. Ja tuossa ihan lähellä on lääkevieroitushoitoon erikoistunut yksikkö. Tietenkin on paikallaan selvittää ahdistuksen aiheuttaja, jolloin sitä ongelmaa voitaisiin lähestyä eri kantilta. Soitan tulevalla viikolla hoitavalle psykiatrilleni ja jutellaan asioista. Onko edessä vaikka voimakkaimpiin rauhoittaviin vaihto tai uusi suunnitelma terapiasta vai miten edetään tämän estyneen temperamenttini tai siinä esiintyvän häiriön kanssa.

    ole sattunnut lukemaan pakkausselostetta, niin voinpa kertoa sinulle että ne aiheuttavat riippuvuutta, ja aika nopeasti.

    Äänestä

  • nykyään kaikki hoidetaan.
    Ei minulle kiitos mömmöjä ja kun niistä jää riippuvaiseksi... :((

    Äänestä

  • mulla sama lääkitys yksinäisyyteen onko tämä oikeen että pitää lääkkeellä poistaa yksinäisyyttä

    Äänestä

  • jos et kirjoitti:

    ole sattunnut lukemaan pakkausselostetta, niin voinpa kertoa sinulle että ne aiheuttavat riippuvuutta, ja aika nopeasti.

    että onko riippuvainen? Siis millaiset vieroitusoireet?

    Äänestä

  • tää oikein kirjoitti:

    mulla sama lääkitys yksinäisyyteen onko tämä oikeen että pitää lääkkeellä poistaa yksinäisyyttä

    Haluaisin jo jättää antidepressantit pois, mutta en uskalla. Kai se on todettava, että olen kai varmaan joku läheisriippuvainen. Koska nykyään yksinäisyys tuntuu niin pahalta. Hieman nuorempana en tuntenut ahdistusta, vaikka ainahan olen asunut yksin (aikuisena).

    Melko moni tuntemistani nuorista naisista asuu parisuhteessa. Onhan se hienoa kun on kohdannut rakastavan kumppanin. Ei tarvitse olla yksin. Eikä ainakaan tuntea ahdistusta yksinäisyyden takia. En minä kenellekään suosittele 'yksin jäämistä'. Se voi mennä niin pahaksi, että masentuu ja alkaa tarvita lääkehoitoa tunteiden rajoittamiseksi.

    Äänestä

  • sen huomaa kirjoitti:

    että onko riippuvainen? Siis millaiset vieroitusoireet?

    Sanoin kerran eräällä hoitohenkilölle, että entäs se vaara joutua riippuvaiseksi? Ei kuulemma kannata etukäteen miettiä, pääasia ettei ahdista.
    Mulla on ollut Opamoxeja kai pari vuotta, mutta välillä on ollut monen kuukauden jaksoja ettei niitä ole tarvinnut. Uskon, että lääke menettää tehon jos niitä ottaa liian pitkään säännöllisesti. Ehkä sitten joutuu pyytämään erilaista rauhoittavaa.
    Riippuvaiseksi joutumisen oireista en tiedä. Ja miten se vieroitus käytännössä tehdään... Sidotaan varmaan laitoksessa sänkyyn, eikä anneta oksatsepaamia.

    Äänestä

  • Yleinen vuodattaja kirjoitti:

    Sanoin kerran eräällä hoitohenkilölle, että entäs se vaara joutua riippuvaiseksi? Ei kuulemma kannata etukäteen miettiä, pääasia ettei ahdista.
    Mulla on ollut Opamoxeja kai pari vuotta, mutta välillä on ollut monen kuukauden jaksoja ettei niitä ole tarvinnut. Uskon, että lääke menettää tehon jos niitä ottaa liian pitkään säännöllisesti. Ehkä sitten joutuu pyytämään erilaista rauhoittavaa.
    Riippuvaiseksi joutumisen oireista en tiedä. Ja miten se vieroitus käytännössä tehdään... Sidotaan varmaan laitoksessa sänkyyn, eikä anneta oksatsepaamia.

    Olen itsekin syönyt noita jo useampia vuosia, ja välillä toleranssi kasvaa niin että puolikas ei enää tehoa, vaan pitää syödä yksi tai kaksi, mutta sitten tulee taas kausia, että olen ilman, eikä mitään oireita ole ilmaantunut.

    En usko, että teho sinänsä katoaisi mihinkään.

    Äänestä

  • sen huomaa kirjoitti:

    että onko riippuvainen? Siis millaiset vieroitusoireet?

    Oletko ihan tosissasi tuota kysymässä?

    Äänestä

  • Pystytkö tuolla lääkemäärällä vielä ajattelemaan selkeästi ja opiskelemaan???
    Oletko tietoinen että näkyykö tuo lääkemäärä jo sun ulkoisessa olemuksessa?

    Äänestä

  • pilvessä kirjoitti:

    Pystytkö tuolla lääkemäärällä vielä ajattelemaan selkeästi ja opiskelemaan???
    Oletko tietoinen että näkyykö tuo lääkemäärä jo sun ulkoisessa olemuksessa?

    Onkohan käsityksesi nykyajan antidepressanteista hieman vanhentuneet? Tai en minä tiedä, näkyykö se minusta ulospäin. Kuitenkin olen tällä hetkellä tosi hyvä oppimaan, aivan eri luokkaa kun vaikka lukioaikoina.
    Yllättävän moni opiskelija käyttää tuollaisia lääkkeitä, eivätkä nuo määrät ole edes kovat.
    Nykynuorille syötetään tosi helposti masennuksenestolääkkeitä. Vaikka jos parisuhde katkeaa ja masentaa sanotaan, otas tuosta cipralexia.

    En tiedä näkyykö se lääkitys tosiaan minusta. Ehkä rauhoittavat voivat aiheuttaa pientä uneliaisuutta ja tunne-elämän latistumista. Säännölliset masennuslääkkeet tuovat ehkä hieman vauhtia ja nekin latistavat hieman tunteita.
    Kai ne sanovat jos se näkyy minusta ulospäin ja sitten joudun kai sairauslomalle. Tietenkin haluaisin jättää kaikki nuo lääkkeet, mutta yksinäisyyteni saisi minut ahdistumaan.

    Äänestä

  • Yleinen vuodattaja kirjoitti:

    Haluaisin jo jättää antidepressantit pois, mutta en uskalla. Kai se on todettava, että olen kai varmaan joku läheisriippuvainen. Koska nykyään yksinäisyys tuntuu niin pahalta. Hieman nuorempana en tuntenut ahdistusta, vaikka ainahan olen asunut yksin (aikuisena).

    Melko moni tuntemistani nuorista naisista asuu parisuhteessa. Onhan se hienoa kun on kohdannut rakastavan kumppanin. Ei tarvitse olla yksin. Eikä ainakaan tuntea ahdistusta yksinäisyyden takia. En minä kenellekään suosittele 'yksin jäämistä'. Se voi mennä niin pahaksi, että masentuu ja alkaa tarvita lääkehoitoa tunteiden rajoittamiseksi.

    Mirta pelkästään riittäisi sinulle masennuslääkkeeksi? 30mg on aika paljon pelkkään nukahtamiseen, koska pieninä annoksinahan se nukuttaa enemmän (vaikka 7mg)ja isompina auttaa masennukseen.

    Äänestä

  • muuten se.. kirjoitti:

    Mirta pelkästään riittäisi sinulle masennuslääkkeeksi? 30mg on aika paljon pelkkään nukahtamiseen, koska pieninä annoksinahan se nukuttaa enemmän (vaikka 7mg)ja isompina auttaa masennukseen.

    Itse asiassa olispa hienoa jos se pelkästään riittäisi. Se on tosi edullista, mutta en tiedä auttaako se minua, sillä minullahan on taipumusta kokea syvää ahdistusta. Jättäisin todella mielelläni pois Cipralexin. Ehkä kysyn siitä lääkäriltä, kun olen lähiaikoina varaamassa aikaa sinne.

    Äänestä

  • sen huomaa??? kirjoitti:

    Oletko ihan tosissasi tuota kysymässä?

    niitä vieroitusoireita. Jotain vapinaa tms?

    Äänestä

  • mietin.. kirjoitti:

    niitä vieroitusoireita. Jotain vapinaa tms?

    kuin muissakin addiktoivissa aineissa. Sinunan huolestuisin jos tulee nappeja vedettyä useamminkin ja tuntuu että teho alkaa heiketä.

    Äänestä

  • Yleinen vuodattaja kirjoitti:

    Onkohan käsityksesi nykyajan antidepressanteista hieman vanhentuneet? Tai en minä tiedä, näkyykö se minusta ulospäin. Kuitenkin olen tällä hetkellä tosi hyvä oppimaan, aivan eri luokkaa kun vaikka lukioaikoina.
    Yllättävän moni opiskelija käyttää tuollaisia lääkkeitä, eivätkä nuo määrät ole edes kovat.
    Nykynuorille syötetään tosi helposti masennuksenestolääkkeitä. Vaikka jos parisuhde katkeaa ja masentaa sanotaan, otas tuosta cipralexia.

    En tiedä näkyykö se lääkitys tosiaan minusta. Ehkä rauhoittavat voivat aiheuttaa pientä uneliaisuutta ja tunne-elämän latistumista. Säännölliset masennuslääkkeet tuovat ehkä hieman vauhtia ja nekin latistavat hieman tunteita.
    Kai ne sanovat jos se näkyy minusta ulospäin ja sitten joudun kai sairauslomalle. Tietenkin haluaisin jättää kaikki nuo lääkkeet, mutta yksinäisyyteni saisi minut ahdistumaan.

    hoitavan yksinäisyytesi pois päiväjärjestyksestä? Etkö aio itse tehdä asialle mitään? Jos odotat lääkkeiden pitävän sinulle seuraa, varmaan ahdistutkin kovasti jos lääkitys lopetetaan. Eikö siis kannattaisi vähän laittaa itseäänkin likoon ja kokeilla? Ethän sinä siinä mitään menetä, varsikin jos sinua ahdistaa jo ennestään.

    Äänestä

  • samat kirjoitti:

    kuin muissakin addiktoivissa aineissa. Sinunan huolestuisin jos tulee nappeja vedettyä useamminkin ja tuntuu että teho alkaa heiketä.

    käynyt, mutta yleensä jos syön niitä liikaa ja liian nopeasti, resepti loppuu, ja joudun olemaan ilman kunnes pääsen lääkäriin. Tietysti niitä nappeja sitten vähän kaipaa, erityisesti hermostuttaa käydä ihmisten ilmoilla selvin päin, muttei mitään muita oireita.

    Äänestä

  • Yleinen vuodattaja kirjoitti:

    Haluaisin jo jättää antidepressantit pois, mutta en uskalla. Kai se on todettava, että olen kai varmaan joku läheisriippuvainen. Koska nykyään yksinäisyys tuntuu niin pahalta. Hieman nuorempana en tuntenut ahdistusta, vaikka ainahan olen asunut yksin (aikuisena).

    Melko moni tuntemistani nuorista naisista asuu parisuhteessa. Onhan se hienoa kun on kohdannut rakastavan kumppanin. Ei tarvitse olla yksin. Eikä ainakaan tuntea ahdistusta yksinäisyyden takia. En minä kenellekään suosittele 'yksin jäämistä'. Se voi mennä niin pahaksi, että masentuu ja alkaa tarvita lääkehoitoa tunteiden rajoittamiseksi.

    mieleen "misery loves company". Haluatko lainkaan seurustella siksi että haluaisit olla osa jonkun upean ja mielenkiintoisen ihmisen elämää (ja toisin päin) vai haluatko jonkun vain jakamaan kurjan todellisuutesi ja pelastamaan sinut yksinäisyydena ahdistukselta, pehmentämään laskua maailmaan? Sellainen vaikutelma syntyy kun jauhat tuota "en suosittele jäämään yksin" ja "kaikki seurustelevat, hienoa että on kohdannut rakastavan kumppanin". Entä sinä sitten, oletko valmis RAKASTAMAAN? Parisuhde on vahvasti kahden kauppa. Se ei toimi niin että toinen on perässä vedettävä kivireki. Tuollainen tuskin edes houkuttelee suhdetta aloittamaan.

    Ps. Useiommat tuntemistasi naisista ovat jo sitoutuneita, olisiko sinun aika lopettaa heidän odottamisensa ja lähteä tutustuman muihin ihmisiin? Aika menee nopeasti, älä anna sen ajaa itsesi ohi.

    Äänestä

...yleensä jonkinlaisiin "menopaikkoihin" silloin kun haluavat tutustua uusiin ihmisiin. Kotiin jäävät ainoastaan silloin kun kaipaavat omaa rauhaa.

Sinä menettelet ilmeisesti päinvastoin: kotiin jäädään aikaa kuluttamaan hukkaan silloin kun yksinäisyys vaivaa, ja menomestoille silloin kun kaverit onnistuvat houkuttelemaan vaikka olisi kaivannut omissa oloissaan olemista.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


yksinäisyys,,,,, kirjoitti:

lapseni meni taas toiselle banhemmalle ja jäin yksin. Ei ystäviä lähellä eikä menopaikat kiinnosta.
Täällä kotona olen ja yritän keksiä tekemistä että aika kuluisi nopeaan.

Mitäs sitten kun lapseni muuttavat pois kokonaan.
Apua!!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu