Vasemmiston täydellinen moraalittomuus ja viheliäinen fasismi tulee hyvin esiin verrattaessa suhtautumista Chilen ja Georgian vallankaappauksiin. YLEssä jaksetaan näyttää vielkä tämän tästä sitä, kun armeija valtyaa Allenden presidentinpalatsin voimakeinoin. Tätä muistellaan syvästi surren ja paatoksella. Näin, vaikka lähes puolet kansasta oli Pinochetin takana ja Allende oli kommunismin tiellä Venezuelan ja kumppaneiden tapaan.
Kuinka sitten 1991? Vasemmisto nautti täysin rinnnoin, kun länsi oli päättänyt, että Georgia kuuluu Venäjälle eikä saa olla vapaa. Koko länsi katsoi muualle, kunentinen kommunistidiktaattori Shevardnadze (kgb-kenraali, Eduard verinen lisänimeltään) hyökkäsi neuvosto-ohjuksin presidentinpalatsiin ja syöksi aseettoman, ensimmäisen vapailla vaaleilla valitun preidentin vallasta. Täysin vastoin kansan tahtoa pystytettiin Venäjän armeijan avulla uudelleen kommunistihallinto. Sittemmin tämä hallinto tappoi vastustajiaan surutta ja syöksi maan kurjuuteen. Idiootti länsi tuki Jeltsiniä ja halusi olla Venäjän ystävä, joten se tuki massiivisesti Shevardnadzen hallintoa toiveikkaana. 10 vuoden kuluttua sen oli kuitenkin viimein tajuttava, että oli tullut kusetetuksi ja vedettävä tuki Shevardnadzelta.
Mitä tapahtui ennen Georgian uudelleen vapautumista 200-luvulla? Koko lännen media kertoili Georgiasta ja Kaukasukselta mielettömiä valheita ihmisoikeusjärjestöjä myöten. Tämä valehtelu jäi päälle ja monet jatkavat sitä kaikista Kaukasuksen asioista vieläkin. Suurvaltaontressit kohtaavat ja törmäävät ja jutut ovat niiden mukaisia. Hirvittävintä melkein oli vaalitarkkalutoiminta. Etykin tarkkailijat kylmästi väittivät Shevardnadzen vaaleja kelvollisiksi. Esim. Backman ihmetteli Suomen Kuvalehdessä tätä ja saikin ilmeisesti kenkää juuri siksi, kun oli harvoja oikeasti Tshetshenian sotaa ja Shevardnadzea kritisoivia toimittajia. Toinen pohjakosketus Lännessä koettiin, kuin entinen Gamsahurdian ministeri annettiin murhata Lontooossa. Britannia ei protestoinut, joten homma tuntui tehdyn yhteisymmärryksessä. Gamsahurdia joutikin pakenemaan Tshetsheniaan, kun muualla ei sijaa ilmeisesti ollut.
Kuinka sitten 1991? Vasemmisto nautti täysin rinnnoin, kun länsi oli päättänyt, että Georgia kuuluu Venäjälle eikä saa olla vapaa. Koko länsi katsoi muualle, kunentinen kommunistidiktaattori Shevardnadze (kgb-kenraali, Eduard verinen lisänimeltään) hyökkäsi neuvosto-ohjuksin presidentinpalatsiin ja syöksi aseettoman, ensimmäisen vapailla vaaleilla valitun preidentin vallasta. Täysin vastoin kansan tahtoa pystytettiin Venäjän armeijan avulla uudelleen kommunistihallinto. Sittemmin tämä hallinto tappoi vastustajiaan surutta ja syöksi maan kurjuuteen. Idiootti länsi tuki Jeltsiniä ja halusi olla Venäjän ystävä, joten se tuki massiivisesti Shevardnadzen hallintoa toiveikkaana. 10 vuoden kuluttua sen oli kuitenkin viimein tajuttava, että oli tullut kusetetuksi ja vedettävä tuki Shevardnadzelta.
Mitä tapahtui ennen Georgian uudelleen vapautumista 200-luvulla? Koko lännen media kertoili Georgiasta ja Kaukasukselta mielettömiä valheita ihmisoikeusjärjestöjä myöten. Tämä valehtelu jäi päälle ja monet jatkavat sitä kaikista Kaukasuksen asioista vieläkin. Suurvaltaontressit kohtaavat ja törmäävät ja jutut ovat niiden mukaisia. Hirvittävintä melkein oli vaalitarkkalutoiminta. Etykin tarkkailijat kylmästi väittivät Shevardnadzen vaaleja kelvollisiksi. Esim. Backman ihmetteli Suomen Kuvalehdessä tätä ja saikin ilmeisesti kenkää juuri siksi, kun oli harvoja oikeasti Tshetshenian sotaa ja Shevardnadzea kritisoivia toimittajia. Toinen pohjakosketus Lännessä koettiin, kuin entinen Gamsahurdian ministeri annettiin murhata Lontooossa. Britannia ei protestoinut, joten homma tuntui tehdyn yhteisymmärryksessä. Gamsahurdia joutikin pakenemaan Tshetsheniaan, kun muualla ei sijaa ilmeisesti ollut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.