Aivoveren vuoto ja siihen liittyvät jutut

Minulla on ollut aivoverenvuoto. Kuolema oli lähellä. Oireina oli ensin kova päänsärky, myöhemmin puhevaikeus ja epileptinen kohtaus, ja tajuttomuus.
Sairaala reissu siitä tuli. Aivovamma jäi. Onneksi olin nuori ja toivuin hyvin. Minua ei leikattu, koska vuoto loppui itsestään, joten kävi todella hyvä tuuri.

Mulla oli reilu vuosi sitten aivoverenvuoto. Oireita oli mielettömän kova päänsärky, joka alkoi äkkiä ei siis ollut etukäteen mitään oireita, eikä päänsärkyjä.Lisäksi oli jonkinlainen repeämisen tuntemus takaraivossa.Sitten oli oksentelua ja tajuttomuus, joka alkoi vasta ambulanssissa. Hoitona oli suonensisäinen koilaus joka tehtiin nivusesta, eli ei leikattu. Teholla olin kolme päivää, neurokirurgisella neljä päivää ja sitten pääsin kotiin. Sairaslomalla olin kaksi kuukautta, mutta pitemmänkin olisi kyllä saanut. Jälkioireina oli lähinnä vaan kova väsymys ja päänsärky, joka hoitui hyvin lääkkeillä. Mitään kuntoutusta en saanut koska sellaisia vammoja joita olis voinut kuntouttaa ei jäänyt. Heti annettiin lupa lenkkeillä ja palata mahdollisimman normaaliin elämään. Haju- ja makuaisti ei oikein toiminut. Kaikki maistui ja haisi aluksi vaan pahalle. Nyt tilanne on muuttunut jo vähän paremmaksi. Jälkitarkastuksissa oon käynyt kolme kertaa ja koili on pysynyt hyvin paikallaan joten lisätäyttöä ei ilmeisesti tarvita. Tässä oli mun Sav tarina lyhyesti. Olisi kiva lukea muidenkin kokemuksia koska usein tuntuu, että tämän asian kanssa on jäänyt tosi yksin.

Hei,

onko aivohalvaus sama asia.. eli oli ensin kaksoiskuvia, sitten tuli aivoinfarkti ja myöhemmin epilepsia.. nyt aivoverenvuoto.. välillä oli keuhkokuumekkin.. vasen puoli halvaantui.. ja toipuakin pitäisi.. onko vastaavia kokemuksia muilla..

Massiivinen lukinkalvonalainen aivoverenvuoto kesäkuussa 2010. Taju ei lähtenyt missään vaiheessa, kipu oli jotain käsittämätöntä. Kamalinta oli kuitenkin sairaalassa olo, hallinnan menetys, toisten armoilla oleminen. Vuotokohtaa ei löytynyt, monta kuvausta tehtiin. Parin kuukauden saikun jälkeen takaisin töihin, ensimmäinen puoli vuotta oli kyllä aikamoista sinnittelyä. Nyt 9 kuukautta myöhemmin alkaa olla toipunut olo, valonarkuus ja ihmeelliset "humaukset" ym. päässä ovat silti arkipäivää. Makuaisti on muuttunut, makea ällöttää pelkkänä ajatuksena, ruisleipä samoin. Pitää kai yrittää olla tyytyväinen kun selvisi hengissä...